Sivut

maanantai 11. heinäkuuta 2016

1960. Valtiojohtoiset kirkot ovat vain organisaatioita – globaalit moraalisäännöt kantavat

     Meille länsimaisille ei ole sopivaa, että me arvostelisimme kristinuskoa puhumattakaan, että rienaisimme sitä. Muista valtauskonnoista ei väliä. Kaivelemme mielellämme niiden epäkohtia ja jopa pilkkaamme niitä.
     Kristinuskolla ja sen eri laisilla organisaatioilla on kiistämättä ollut valtava merkitys länsimaiden elämän laadun partamaisessa ja elintason nousussa. Kaikista tiedettä kohtaan suunnatuista vainoamisista huolimatta se on mahdollistanut teollisen vallankumouksen, mihin muut valta uskonnot eivät ole kyenneet.
     Mutta sillä on monta synkkää takapihaa, joita on paljastunut aivan viime vuosina. Asianomaiset kirkonmiehet eivät ole tehneet tilejään selväksi pappimiesten nuoriin miehiin kohdistamista seksuaalirikoksista. Hälyttävä tieto on myös se, että  Jumalan nykyistä 266. sijaista paavi Franciscusta epäillään kahden jesuiittapapin ilmi antamisesta Argentiinan diktatuurille 1977. Uusin väärinkäytös paljastui muutama viikko sitten, kun julkisuuteen tuli, että vain 20 prosenttia Vatikaanille lahjoitetuista rahoista päätyi avun tarvitsijoille 80 prosenttia mennessä pappisvirkamiesten taskuihin.
     Vaikka kuinka ahkerasti lukee raamattua, siinä ei puhuta paavista Jumalan sijaisena mitään. Lähes tällaisia kykyjä kyllä osoitti paavi Johannes Paavali II junaillessaan Lech Walesan kanssa Puolan itsenäiseksi.
     Valtiojohtoiset kirkot, niiden organisaatiot ja teot mustuttavat mitä tahansa suuria organisaatioita hyvine ja pahoine tekoineen. Aino pysyvä, mikä kantaa, on globaalit moraalisäännöt ja niitä tukevat eettiset ohjeet. Tätä ei sulje pois sitä, että usko Jumalaan kantaa myös.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti