1956. RAY:n onnistumisilluusioiden luominen massamedialla muistuttaa erään kansan osan kiihottamista
RAY: n ja kumppaneiden hyökkäävät mainokset vahingoittavat
ja ärsyttävät. Ärsyyntymistä ei lievitä, vaikka kuinka rahan
keräämislaitoksen tulouttavat valtiolle ja hyvää tarkoittaville yhdistyksille vuosittain
lähes kaksi miljardia euroa. Ne ovat monopoleja ja käyttäytyvät sen mukaisesti
uhkapeliensä mainostamisessaan hyökkäävästi. Ei riitä, että monopolit ovat
luoneet veikkaustilejä, etukortteja ja silmille iskevä tarjontahyllyjä
markettien kassoille, vaan jostain syystä urheilustudioiden ankkurit ja heidän
vieraansa säännöllisesti puhuvat, minkä puolesta ovat veikanneet ja minkä
puolesta vieraat rahansa likoon panneet. Siitä on tullut tv:n urheilulähetysiin
kuuluva rituaali.
Kärjistäen ilmaistuna ei voi olla kotona viittä sekuntia kauemmin ja kodista ulos astumatta viittä metriä kauemmaksi, kun jo joutuu pelimainonnan uhriksi.
Mainostamiseen liittyy yleisen vastemielisyyden lisäksi eettisesti arveluttavia piirteitä. Tällaiset ilmaisut, kuin tartu tilaisuuteen, voit voittaa, ovat harhaanjohtavia niiden lähes äärettömän pienen todennäköisyyden takia, yhden suhde kahdeksaan miljoonaan on toivottoman pieni.
Kärjistäen ilmaistuna ei voi olla kotona viittä sekuntia kauemmin ja kodista ulos astumatta viittä metriä kauemmaksi, kun jo joutuu pelimainonnan uhriksi.
Mainostamiseen liittyy yleisen vastemielisyyden lisäksi eettisesti arveluttavia piirteitä. Tällaiset ilmaisut, kuin tartu tilaisuuteen, voit voittaa, ovat harhaanjohtavia niiden lähes äärettömän pienen todennäköisyyden takia, yhden suhde kahdeksaan miljoonaan on toivottoman pieni.
”Voitin 300 000 euroa ja se muutti elämäni” on vielä pahempi
huijaus kuin Vitaepron ”Tutkitusti tehoaa” lorut.
Tällaisten onnistumisilluusioiden luominen massamedian välityksellä muistuttaa
erään kansan osan kiihottamista.
RAY ja kumppanit sanovat kernaasti, jopa kysymättä, että heillä
olemassa auttavat puhelimet ja hoito-ohjelamat. Ne ovat mitätön apu verrattua
uhkapielien aiheuttamiin haittoihin. Ne ovat vain häpeän peittoverho
pelimonopooleille. On turhaa väittää, että rajoittamalla kotimaista
pelitarjontaa, pelihimoiset siirtyisivät nettiin. Tämä käy selväksi katsomalla,
millaista porukka pelisaleissa käy.
Uhkapelien kehittäjille tekisi hyvää mennä katsomaan, miksi ja
keitä markettien käytävien sivusaleissa koneiden ääressä seisovat
ovat. Heitä peliriippuvaisia on Suomessa yli 120 000.
Alkoholin suurkuluttajia on suurin piirtein saman verran. Heille on kyllä tunteisiin ja lapsen emootioon
vetoavia mainospätkiä kaikissa valtamedioissa. On vaikeaa ymmärtää, miksei näin
olisi myös peliriippuvaisille.
Räikeän mainonnan ja pelimonopolilaitoksien poliittisten
virkanimitysten vähentäminen sekä laitosten ympärillä tapahtuvien epämääräisten
rahansiirtojen lakkauttaminen parantaisivat kaikin puolin myös uhkapelien
hyväksyttävyyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti