Sivut

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

1953. Mies istuu aamuisella puiston penkillä ahdistuneena miettien suuntaa luovuudelleen

     Hän on talousekonomi. Mies ei edes muista, onko nyt suhdannelama, teollisuuden rakennemurros tai kilpailukyvyn menetys. Niin murheellinen hän on. Muistikin on heikentynyt.  Se riipaisee eniten.
     Eniten häntä harmittaa pilkkaajat. Kuinka he eivät voi olla uskomatta kikyyn ja työvoiman tarjonnan dynaamisiin vaikutuksiin? Onhan hänkin uskovinaan ihmisten ostovoinvoiman elvyttäviin vaikutuksiin, vaikka koko elvytys-sana ällöttää. Sen hän vielä hyväksyy, että kuljetusväylien rakentamiseen pitää panostaa, mutta sitä ei saa sanoa elvytykseksi vaan investoinniksi.
     Yhtäkkiä hän muistaa opiskeluajoiltaan filosofi Kantin. Hänhän sanoi aikoinaan, että mitään todellista ei ole olemassa. Kaikki on aistien tulkintaa. Koskisiko se myös Suomen lamaa ja valtion velkaa. Ekonomi ryhdistäytyi lisää muistaessaan, että tiedemiehetkin yhtyivät Kantin käsityksiin, että absoluuttista todellisuutta ei ole. On vain ihmisten havaintoja ja tulkintoja sekä tiedemaailman vahvistus tulkinnoille.
     Mutta silloin miehen mieleen palautui, kuinka hän oli päivän talousuutisten kiihdyttämänä oli pudonnut vuoteestaan kurottaessaan kahvikuppia. Kant on väärässä. Ei hän ilman näkymätöntä syytä, painovoimaa olisi pudonnut. Vai oliko syy sittenkin lehden kurottaminen? Onko se lama ja dynaamiset vaikutukset todellisuutta vai ei?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti