Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

1980. Sopivan julkea tapaaminen patenttiasianaisen kanssa

     Kun saavuin suurin toivein ja jo melkein tehtaan omistajana toimistoon esittelemään laitettani, naispuolinen patenttiasiamies otti minut vastaan niukin elein. Ensi vaikutelmalta hän näytti itseensä vetäytyvältä virkamieheltä. Pannessani prototyypin pöydälle nainen vähän säikähti sen lintupönttömäistä olemusta, mutta rauhoittui, kun siirsin sen lattialle.
     Hän alkoi yllätyksekseni puhua nopeilla, lyhyillä sarjoilla aivan kuin välillä harkiten, paljonko vastapäätä istuva tyyppi kesti. Vähän päästä lepyttyään hän tarjosi kuitenkin kahvia. Hämmennellessäni joutessani juomaa hän luennoi yleisellä tasolla keksinnöllisyyden yhteiskunnallisesta merkityksestä.
     Tämä jälkeen hän ryhtyi tarmokkaasti epäilemään keksintöäni tokaisten tyhjien maitopurkkien haisevan pahalta keittiön nurkassa. Yritin vakuuttaa, että huuhtelu poistaisi hajun, mutta turhaan. Tunnelma pysyi umpimielisenä. Hän kysyi lopuksi.  - Kuka laitteellenne supermarkettien uumenissa hyllytilaa raivaa?
     Tämän kuultuani poistuin mahdollisimman näkymättömästi suuresta huoneesta.


lauantai 30. heinäkuuta 2016

1979. Kolmantena päivänä vieras alkaa mädäntyä

     Niin on käymässä Perussuomalaisiin pesiintyneelle ja sen johdon siunaavalle muukalaisvastaisuudelle. Se on hiipinyt monen ajatuksiin, koska se on vaihtelevalla otteella näkynyt hallitustyössä ja leimannut Perussuomalaisia se koko hallituksessa olo ajan. Nuorisojärjestön Tynkkynen on pitänyt asiaa koko ajan esillä julkisuudessa tukenaan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eerola, europarlamentaarikko Halla-ahoja ja Homma Foorumi. Soini kyllä kysyttäessä jatkuvasti toistaa, ettei hän ole muukalaisvastain eikä salli rasismia missään muodossa.
     Silti Soini ei pyri hillitsemään rasistista keskustelua ja ehdotuksia puolueessaan, vaan pitää puolueen kannatuksessa tärkeänä, että rasistiset puheet näkyvät ja kuuluvat isolla rintamalla.  PS:n mukaan maanmuuttopolitiikassa pitää soveltaa kovaa linja maan houkuttelevuuden vähentämiseksi ja muuttoaikeitaan hautovien pelottelemiseksi.
     Nyt tämä ei toivottu vieras, maahanmuuttokriittisyys on saavuttanut niin tunkkaisen maun osan kansalaisten ja poliitikkojen suissa, että vieraan olisi syytä alkaa kerätä kamppeitaan. Irakilaisten palauttaminen alueille, jotka Migri itse on todennut hengen vaarallisiksi paluumuuttajille, on edes vastuutonta. Irakin  Mosulin taisteluissa miljoona uutta pakolaista joutuu kodittomiksi Turkin tilanteen kurjistaessa entisestään pakolaisongelmaa.
     Tähän epäinhimilliseen kohteluun Suomi on tuonut oman tiukennetun pakolaisvastaisuutensa, jota Suomi joutuu myöhemmin katumaan. Nyt Sipilän, Orpon ja Soinin olisi istuttava alas ja lopettava pakolaisten kurituslinja. Jos tämä johtaa hallituksen vaihtumiseen, käyköön sitten niin.


torstai 28. heinäkuuta 2016

1978. Olemme Euroopan onnellisin, muttei ahkerin kansa

     Olemme ainakin itse tottuneet pitämään suomalaisia protestanttilaisina uurastaja tyyppeinä. Kerran viikossa käymme saunassa ja kumoamme siinä touhussa muutaman pullon olutta.
     Jatkamme maanantaina hymyttöminä työtämme. Tämän ilottomuuden vahvisti taannoinen HS:n liekkimielisen pohjoismainen selvitys. Olemme Pohjoismaiden tylsin kansa. Toinen tuore selvitys puolestaan hehkuttaa, että maassamme asuu Euroopan onnellisimmat ihmiset (http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vaittaa_suomi_ykkonen_euroopassa__kaikki_lahes_yhta_onnellisia/8123924).
     Luulemme olevamme ahkeria, mutta olemme ainakin tylsiä ja onnellisia. Voi, voi, kun liippaa läheltä vaarallisen ihmisen genreä: tyhmä ja ahkera.
     Mutta, mutta. Tulee uusia iskuja. Emme olekaan raataja-kansa.
     Teemu Turusen tutkimuksen mukaan työhön sitoutumisessa sijoitumme eurooppalaisen keksiarvon alapuolelle. Emme toimikkaan niin työsuuntautuneesti, kun luulemme. ”Aikavälillä 1999 - 2010 suomalaisten käsitys työn keskeisyydestä elämässä on vähentynyt sekä absoluuttisesti että suhteessa muihin Euroopan maihin. Samaan aikaan suomalaisten työetiikka on heikentynyt suhteessa vertailumaihin mutta ei absoluuttisena lukuna.”
     Näin lataa Teemu Turunen Antti Kivimäen toimittamassa artikkelissa Helsingin Yliopiston tiedelehdessä 4/2015.
     Hys, hys. Pitäisikö näistä havainnoista olla hiljaa. etteivät työparonit ja Sipilä kuule.

Työhön sitoutuminen ja hyvä työetiikka ovat juuri sitä, mistä Sipilän perään kuuluttama luottamus koostuu. Soinilla on ollut runsaasti luottamusongelmia Sipilän kanssa, kun vasta neljännes hallituskaudesta on kulunut.
     Teemu Turusen tutkimus ei käy lainkaan yhteen Sipilän ja kumppaneiden kilpailukyvyn nostamisen kanssa.



   


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

1977. Kina sairaalan kanssa

     Kaatuiltuaan aikansa ja ripuloituaan liiallisten ulostuslääkkeiden vaikutuksesta huoneensa siivottomaksi, hän putosi vuoteesta katkaisten ranneluunsa ja nenärustonsa. Sairaalan osastolääkäristä oli minulle tullut jo niin tutuksi, että lähes vilkuttelin hänelle tullessamme vastaan sairaalan käytävillä. Nyt kyse ei ollut mistään pikakeikasta. Isä oli hoidossa yli kuukauden veriarvojen seilatessa sinne tänne ja keuhkojen pihistessä viikkokausia. Mies oli taas langanlaiha.
     Kun yhtenä päivänä tuttu sosiaaliohjaaja oli jälleen isää passittamassa sairaalasta pois, kimpaannuin täysin harkinnasta huolimatta ja käytin epämiellyttävää kieltä puhuessani dementiakodista. ”Mies ei mene sinne enää!” Nainen ei pyytänyt minua enää huoneeseensa, vaan lupasi keskustella kaupungin vanhushoidosta vastaavan johtajan kanssa.
     Kuukauden päästä häntä oltiin nyt siirtämässä, nyt Lauttasaareen kuuden hengen huoneeseen.  Kieltäydyn jyrkemmin kuin olisi tarvinnut. Varmemmaksi vakuudeksi sanoin puhuvani edunvalvojan ja Pekka Vennamon nimissä.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

1976. Suomen geopoliittinen asema – nyt meremme ovat vahvuutemme

     Mitä enemmän puolustussodan strategi tarkastelisi Suomen geopoliittista sijaintia, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulisi siitä, että Suomi ei ole tavanomainen Venäjän naapuri.  Meillä on monivuotisia kokemuksia sodasta Venäjää kanssa, mutta vielä pitempiä kokemuksia rauhanomaisesta yhteistyöstä sekä kaupasta naapurimme kanssa. Sen lisäksi, että maallamme on 1300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa, meillä on myös raja Natomaa Norjan kanssa.
     Oli hämmästyttävää havaita, miten eri tavalla Ruotsi suhtatauti alkukesällä presidenttimme yhteyden pitoon Putiniin.  Eräät Ruotsin asiantuntijat lausuivat, ettei Putin olisi terve tullut vierailulle Ruotsiin. Tämä ilmaistiin Putinin ja Niinistön kahdenkeskisiä neuvotteluja paheksuvaan sävyyn, vaikka enemmän tai vähemmän kulissien takana useat EU-maiden johtohenkilöt antavat näille neuvonpidoille suuren arvon.
     Näiden neuvottelujen painoarvoa lisää maidemme välinen suora ja pitkä yhteistyö monella yhteiskuntapolitiikan alalla ja tasolla. Taustalla vaikuttaa myös geopoliittinen sijaintimme. Tässä asiassa tilanne on muuttunut rajusti sitten Paasikiven aikojen Baltian maiden Natojäsenyydestä alkaen. Voimme myös olla varmoja, ettei Venäjän kautta kukaan hyökkää Suomeen.
     Nyt meremme ovat vahvuutemme.  Runsaiden joukkojen ja raskaan kaluston siirtäminen meren yli on liian hankalaa verrattuna muihin mahdollisuuksiin, ja toisaalta nämä muut mahdollisuudet eivät ole relevantteja, jos on riittävästi ilmatorjunta kapasiteettia.
     Tulkoon puolustustarve mistä suunasta tahansa puolustusministeriön kaavailut käyttää jotain osaa asevelvollisuuden suorittajista nopeina valmiusjoukkona on kannatettavaa.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

1975. Vihreiden nykyinen gallupkannatus ei ole pysyvää

Viimeisimmät HS-Gallupin 23.7 mukaan Vihreiden kannatus näyttäisi pysyvän 13 prosentin tasolla. Lähempi tarkastelu osoittaa, että näin ei tule jatkumaan, vaan nyt on saavutettu kannatuksen suurin taso.
     Keskustan kannatus perustuu maa- ja metsätalous tuottajien varaan. Tämä ryhmä on pysyvää Keskustan äänestäjä joukkoa, jossa myös kannatus on luonnollisista syistä periytyvää tilojen siirtyessä seuraaville uusille sukupoville ja ideologia niiden mukana. Maaseutu on kokonaisuudessaan hitaasti muuttuvaa ja säilyttäen maaseutumaisen ilmeensä ja identiteettinsä vuosikymmeniksi. Tästä syystä osan maaseudulla asuvista äänestäessä Keskustaa tämän asumismiljöön luonteensa takia.
     Kokoomuksen suurin äänestäjäkunta löytyy yrittäjistä ja ylimmän luokan edustajista. Tämä ryhmä arvoineen ja koulutustaustoineen tarjoaa erinomaisen kasvualustan ja rekrytointiperustan Kokoomuksen kannatuksen jatkuvuudelle. Vaikka korkean koulutuksen mukanaan tuoma sosiaalinen kiero ylös päin on vaimentunut, se kuitenkin jatkuvasti tuo uusia äänestäjiä Kokoomukselle.
     Demareilla äänestäjäkenttä kolmesta suuresta on isoimman muutoksen kohteena. Kuitenkin puolueen perusta tehdas- ja fyysisen työn työntekijät säilyvät.  Kaikkea ei voida robotisoida käsien varaan perustuvan työn mieluimmin kasvaessa kuin vähetessä. Demareita auttaa sosiaalisen kierron tyrehtyminen.  Joku voisi sanoa, että kun olet kerran syntynyt tähän luokkaan, niin siinä pysyt. Demarit tekivät virhearvion valitessaan Rinteen puheenjohtajaksi.  Hänellä on vahva ay tausta ja hänet jossain demaripiireissä leimataan kiusallisen laajasti viiksi kymppisten äijien puolesta puhujaksi. Vaikkei näin ei olisikaan, leima säilyy. Hän on keskinkertainen puhuja, mutta se ei riitä puheenjohtajalle.
     Kristilliset ja RKP ovat kannatukseltaan kuin kallio. Sieltä ei juuri tipu jos ei sinne kiivetäkään. Ne ovat vakio viiden prosentin ryhmiä.
     Perussuomalaiset ovat kuin vanhan isännän haitari, venyy ja rusahtelee. Se on kaikista puolueista suhdanneherkin. Jos ympäristö on normaali muuttuvainen, puolueesta virta käy jonkin verran Demareihin. Sillä on kuitenkin takataskussaan kaksi yllätyskorttia: EU:n kriisin ja pakolaisongelman syvenemiset.  Jos nämä toteutuvat, ne rokottavat Demareita ja Vasemmisto Liittoa, eivät Keskustaa ja Kokoomusta.
     Vasemmistoliitto on sitkeä kummajainen.  Sen kannatuksen pysyvyyttä on vaikea perustella muulla kuin historialla. Toki se on viimevuosia houkutellut aiemmin siihen kuulumattomia ryhmiä kuten opiskelijoita ja luonnonsuojelijoita. Vahva traditio ja isien ideologia pitävät puolueet 8-10 prosentin kannatuksessa, muttei pitkän päälle.
     Vihreän Liiton kannatus on eniten riippuvainen muiden puolueiden kannatusten muutoksista, ei omasta politiikasta ja tekemisestä. Luonnonsuojelu ja perhepolitiikka ovat liian suosittuja myös muidenkin puolueiden ohjelmissa. Puolueen energiapoliittiset linjaukset eivät ole uskottavia. Omaa itsenäistä ydinideologiaa, jossa muut puolueet ei juuri ole osallisena tai kiinnostuneita, ei ole.
     Tämä tekee puolueen kannatuksesta liian haavoittuvaisen ja muiden puolueiden kannatuksesta riippuvaisen.  Nyt saavutettu korkea gallupkannatus voidaan laskea hyvin Ville Niinistön ansioksi. Hänen joutuessa puolueen sääntöjen takia luopumaan tehtävästään, kannatus laskee muutaman prosenttiyksikön, mikä merkitsee paluutta pysyvää paluuta 10 prosentin puolueeksi äänestäjäkunnan itsenäisen reaalipolitiikan heiveröisyyden takia kolmeen suuren varattuna.
     Perussuomalaisia vaivaa sama vika, mutta Perussuomalaisten ja Vihreiden välinen äänestäjien siirtymä on olematonta, joten näiden kahden puolueiden kannatuksen muutokset eivät vaikuta toistensa kannatukseen.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

1974. Suudelma pikku kullannupulle

     Suudelma on aina paikallaan lapsoselle. Heihin on kätketty salaisuudet ja tulevaisuudet. Mitä ne ovat, ei tunneta. Mutta monet vanhemmat näyttävät sen tietävän avittamalla nuppujaan olan takaa oikeille teille, siis vanhempien mielestä oikeille. Tässä ei tarkoitetta hyviä universaaleja moraalisia oppeja, vaan konkreettista kehitysnäkymiä tai uria.
     Totta kai lapsi on vanhempien mielestä hiljaisella tavalla heidän sisimmässään aina ihmelapsi. Mutta ongelmia saattaa tulla jos lapsi näyttää aikuisten kriteerein älykkäältä. Hänellä on kolmivuotiaana suuri sanavarasto, hän loputtoman utelias, keksi leikkejä, jopa lukee, ymmärtää suuremmuudet, asettaa  palikoita järjestykseen, jne. Tähän asti kaikki on vielä hyvin.
     Jos tällainen lapsi saa kuulla vanhemmiltaan jatkuvina salakavalina kommentteina ja vihjeinä, kuinka fiksu hän on ja kuinka hänestä tulee sitä ja tätä. Ja jos vielä isovanhemmat ja ystävät jatkavat samaan tyyliin, ollaan varallisella polulla.
     Viisaat vanhemmat eivät kommentoi lapsensa mahdollista fiksuutta tai anna aihetta muidenkaan kommentoida. Antaa tässä suhteessa lapsen olla ulkopuolisilta rauhassa omissa sfääreissään, tietenkin normien ja tukemisen rajoissa.
     Nerolapsia on vähän. Motzartin nerous oli lähinnä sitä, että muusikko isä kuuntelutti hänellä musiikkia kehosta saakka ja samalla koulutti häntä ankarasti, monipuolisesti ja pitkään musiikin maailmaan. Einstein vaikutti lapsena lähes idiootilta.
    Helsingin yliopiston professori Lonkan mukaan moni lapsi muserretaan vanhempien lapseen kohdistettuihin odotuspaineisiin. Nämä odotukset leviävät kuin rutto isovanhempiin, ystäviin ja jopa kouluun.
     Viisaat vanhemmat ovat hiljaa lapsensa kohdistuvista viisauksista, odotuksista ja antavat lapsensa kasvaa rauhassa omissa ajatuksissaan ja askareissaan.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

1973. Johtaja ei voi laukoa mitä tahansa

     Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa saada johtamisen puuskia, jolloin alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.
     Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
     Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä ja se on virtuaalisuuden edellytys.
     Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Johtaja on myös sitä varten, että hän ratkaisee ongelmia Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön, jossa hän stressin alaisena on löydettävä keinot selviytymiselleen. Tämä ei välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät myöhemmin pääse esille.
     Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.


torstai 21. heinäkuuta 2016

1972. SITRA:n puolueettomuus eilisessä Yle A-studiossa kyseenalainen

     Eilisessä Yle A-studiossa SITR:n yliasiamies Mikko Kosonen puolusti  byrokraattisen sinnikkäästi, kuinka riippumatonta sen toiminta poliittisista intresseistä, vaikka demarit ja ay-liike muuta väittävät. Joka tapauksessa SITRA on tehnyt selvityshankkeita soten yksityistämisen eduista, hallituksen junailemasta kiky-paketin vaatimattomuudesta, työpaikka sopimisen välttämättömyydestä, vaikka se nytkin on mahdollista neljän kuukauden palkattomasta työharjoittelusta ja monista muista aiheista, jotka heikentävät työntekijäosapuolen asemaa.
     Kosonen kiisti tämän väittäen SITRA:n kohtelevan tasapuolisesti työtekijä- ja työnantajaosapuolta. Tuekseen hän kertoi, että SITR:lla olevan poliittisesti tasapuolisesti koottu hallintoneuvosto (pj.  M. Vanhanen), joka päättää neljästä  suuresta yhteiskuntapolitiikan lohkosta, joilla SITRA:n on saatava aikaan tuloksia.
     SiTR:n hallitus puheenjohtajan yliasiamies ja jäseninä ylimpiä ministeriötason virkamiehiä (http://www.sitra.fi/sitra/organisaatio). Yliasiamies valmistelee asiat hallitukselle. Ohjelmassa kuultu Matti Vanhanen kertoi SITRA:n olevan hyvin itsenäinen päättäessään yksittäisistä selvityskohteistaan ja sillä olevan 800 miljoonan pääomapotti. Kosonen painotti, että SITRA:n toimintaketomuksen viimekädessä hyväksyy eduskunta.
     SITRA:n hallintokuvio on täydellisen byrokratian sovellutus yksikköön, jossa käytännön päätöksenteon valta jätetty pääjohtajalle, yliasiamiehelle apurinaan saman oikeistohenkinen hallitus. Oikeistohenkisyys näkyy SITRa:n ylimpien toimihenkilöiden CV:ssä.

Tällaisen byrokratiaohjaukseen, häkkyrään Kosonen vetosi perustellessaan SITR:n puolueettomuus.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

1971. Jäätynyt Brexit

     Brexitin merkitystä Britannialle arvioitaessa kannattaa muistaa, että maalla on imperiumin ajoistaan lähtien kokemusta ja osaamista neuvotella itsensä ulos vaikeista tilantesta uudelle pitävälle tasolle. Alku on mennyt täysin Britannian käsikirjoituksen mukaan maan ilmoittaessa verkkaisesta aikataulusta eron toteuttamiseksi. Vaikka EU-johto vaati nopeaa eroprosessia ja kauppasuhteiden nykytasolla pitämistä sekä kakkien neljän vapauden säilyttämistä, Britannia on onnistunut hiljaisella passivisuudellaan jäädyttämään prosessia. Kumpikin osapuoli onkin ajautumassa tilanteeseen, jossa  EU- johtajat silloin tällöin lausuvat Britannialle vaatimuksia Britannian kommentoidessa niitä, jos katsovat aiheellisiksi. On päädytty jäätyneeseen Brext-tilanteeseen.
     Tästä on monia merkkejä. Heti kansanäänestyksen jälkeen pj Juncker ihmetteli brittiedustajille, mitä te täällä parlamentissa vielä istutte. Sama toistui EU- ja brittivirkamiesten välillä. Nyt vähitellen kaikki on sulautumassa  taas suureen yhteiseen uomaan brexit raksuttaessa  sillä jossain takamaastossa.
     Norjan malli on useasti mainittu Britannian EU-korvikkeena. Tämä on vain huitaisu sinne päin. EU:n asiantuntijoista toistaiseksi kukaan ei esittänyt yksityiskohtaista analyysia, miten Norjan malli tähän tarkoitukseen soveltuisi. Ja ilmeisesti ei tule esittämäänkään, koska se voisi sopia niin hyvin, että EU olisi kohta vain historiaa.
     Tähän kulminoituukin EU:n neuvottelut brexitistä. Miten EU onnistuu neuvotteluissa niin, että se pystyy hyödyntämään Euroopan toiseksi suurinta talousmahtia Britannia ja samalla tekemään ehdoista niin huonot, että ne eivät innosta muita maita eroamaan EU:sta?
     Tämä on neuvotteluprosessin vaikein osio. Ja tästä syytä syystä aika on tässäkin rahaa, jolla kumpikin osapuoli voi maksaa eroehtojen aiheuttamat menetykset.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

1970. Todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta tupla hinnalla

     Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää, kuin olin kuvitellut. Oli vappuaatto ja viimeinen hakemuksen jättöpäivä. Huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta. Ainoa tähän hätään käsiini saamani kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.
     Mennessäni Töölössä arvokaan kerrostalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään samalla oven avauksella. Luulin jo rauhoittuneena, että menemme yhtä aikaa tentattavaksi. Nainen kutsuttiin kuitenkin ensin viipyen sisällä vain viisitoista minuuttia. Näin helpollako tästä pääsee, kuvittelin.
     Istuessani miehen edessä edes ensimmäisistä tenttaajani sanoista en ymmärtänyt mitään. Puheeni ei luistanut lainkaan. Näytti varmalta, että tenttini tyssää tähän.
     Erehdyin kuitenkin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä tyypistä pahoin. Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan, koska en kuulemma osannut mitään. Jokainen voi arvata, meninkö toista kertaa tenttaajani luo. Ja näin minulle avautui tie oikeusministeriöön 1970-luvulla.


1969. Isän uurnan laskeminen


     Mies lähti vetämään saattuettamme pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.
     Yhtäkkiä mies pysähtyi. Hän nosti erään haudan reunan päältä pienen suojakuvun pois. Ymmärsin, että uurna lasketaan avautuneeseen reikään. Mies oli taikonut jostain valkoisen liinan, joka meni uurnan alta, ja katseellaan kehotti laskemaan uurnan reikään. Hauta oli Anja uurnapaikan vieressä.
     Ottaessani uurnan liinan varaan se tunti raskaalta. Reikä oli pimeä ja yllättävän syvä. Selkääni sattui, kun jouduin koko ajan tunnustelemaan, milloin pohja tulee vastaan. Seisoin Marja-Leenan kanssa muutaman minuutin ääneti haudan äärellä. Keskipäivän talviaurinko tuli jostain pilvenraosta ja valaisi tienoon kirkkaaksi.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

1968. EU:n ja Turkin välinen absurdi pakolaissopimus

     Turkin tilanne vain pahenee vallankaappausyrityksen jälkipuhdistuksissa. Toisin ajattelijoita painostetaan entistä enemmän ja median sensuuria kiristetään äärimmilleen tavallisen kansalaissenkin joutuessa yhä tiiviimmin salaisen poliisin silmällä pidon alle. On mahdollista, että Turkki ajautuu nopeastikin uudelleen eri voimatahojen väkivaltaiseen välienselvittelyyn.
      Turkin tämä tilanne sekä EU:n ja Turkin lahjusta muistuttava sopimus Kreikkaan tulleiden pakolaisten palauttamista Turkkiin ja sieltä osan tuominen jollain ihmeen keinolla EU-maihin, ovat absurdeja. Turkki saisi palveluksistaan rahaa, viisumivapauden ja mahdollisesti EU-jäsenyyden. Täysin hullua EU:n kannalta.
     Syyrian pakolaistilanteen jatkuvasti vain pahetessa Azerbaidzanin ja Venäjän aktiivisuuden takia, EU:n ja Turkin sopimus menettää lopunkin merkityksen rippeensä. Muiden pakolaisreittien kavetessa jäljelle ei jää enää kuin Välimeri Eurooppaan.
     Ennen pitkään EU joutuu hyväksymään kuljetukset Välimeren yli ja itse osallistumaan niihin. Samassa yhteydessä EU:n on perustettava todella toimivat keräilyleirit (hotspotit), joista pakolaiset kuljetaan kiintiöpakolaisina kuhunkin EU-maahan.
     Vaikka EU:ta nyt kuinka työllistää brexitin käsittely, sen on välittömästi alettava panostamaan toimiviin konsepteihin, joilla Välimeren yli tulevat miljooniin kohoavat pakolaisvirrat voidaan hallita.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

1967. Katsokaa kuuta eikä sormea

     Yritysjohtaja ihmettelee kirjakaupan hämyssä, mikä on vialla, kun kirjojen nimet vaihtelevat ”Kirkastuksen johtamisesta”  Kilpailijoiden johtamiseen”. Hän suuttuu, kun silmiin osuu kirja ”Mielikuvituksen johtaminen”. Teosta jaetusta johtamisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoitettu teos ”Iloinen johtaminen” saa hänet heittämään oven kiinni.
     Kadulla hän kyllä muistaa, että jotkut arvostetut asiantuntijat soveltavat johtamisessaan tieteen keinoja. He puhuvat jopa tieteellisestä liikkeenjohtamisesta, mutta kun yksinkertaisuutta varjellaan kuin kultaista taljaa, hän suuttuu enempi kuin pitäisi.
     Foorumin kohdalla jo hyräilee autossaan Lauri Viitaa. - Puhuttiin kieltä viittä, kuutta. Miten oli asianlaita?


1966. Kansanvälisen terrorismin vääjäämätön lisääntyminen pakottaa länsimaat koventamaan otteittaan ja rikosoikeusjärjestelmiään

     Nyt kun taas kerran on tapahtunut raukkamainen terrori-isku Nizzassa, ei voi tuomita kansalaisia, jotka vaativat äärimmäisiä rangaistuksia terroristeille. Kiivaimmat kovien keinojen käyttöönoton puolesta ovat puhuneet äärikansallismieliset, jotka vaativat terroristien perheen sukulaisten likvidointia. Tämä on yhtä pöyristyttävää kuin itse terrorismi. Jos näin teemme palaamme Kolmannen Valtakunnan Hitlerin ja hänen rikostoveriensa aikakauteen.
     Meidän on yritettävä hillitä itsemme mahdollisimman vähä vihaa osoittaviksi ja tunteviksi. Se on vaikeaa. Tämä olisi tärkeä signaali terroristeille siitä, että emme ratkaise kysymystä vihan sokaisema, vaan punniten ja harkiten eri vaihtoehtoja.
     Kansavälisen yhteistyön merkittävä tehostaminen nykyisestään on avainasemassa terrorismin kitkemisessä. Tässä on käytettävä juuri nyt huonossa huudossa olevaa profilointia huomattavasti nykyistä suuremmassa laajuudessa ja yhteistyössä muiden maiden kanssa, jopa ääritapauksissa pakollinen sijainnin ilmoittava jalkapanta on sallittava.
     Kunkin maan tulisi tarkistaa rikosoikeudellinen järjestelmänsä, koska terrorismi voi kasvaa uhaltaan ja pelotusvaikutukseltaan ydinsodan mittoihin. Kun islamilaiset maat alkavat vaatia samaa vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa ja luonnonvaroja tasavertaisesti Lännen kanssa muiden vääryyttä kokeneiden vähemmistöryhmien tukemana, maiden rikosoikeudelliset järjestelmät pitää olla kunnossa. Tämä on tietenkin takaperoinen lähestymistapa. Ensihän pitäisi tietenkin korjata vääryyksiltä tuntuvat  epäkohdat, mutta niiden korjaamien on tunnetusti niin vuosisataista ja vaikeaa, että tarvitaan ”varajärjestelmä”.
     Karkeasti ilmaistuna kunkin maan rangaistusjärjestelmä ja tuomiot ovat seurausta maan historiasta, väestökehityksestä ja – sosiaalipolitiikasta, talousjärjestelmästä ja sen aiheuttamasta sosiaalisesta tilasta. mutta tähän pitää nyt tuoda globaalin terrorismin vaatimat lisäykset.
     Yhdysvalloissa voivat Euroopan mallien mukaiset terrori-iskut toistua useita keroja. On oikeastaan hämmästyttävä, miksei näin ole käynyt 11.11.2001 jälkeen. Yhdysvallat on ilman uusia iskujakin tilassa, jossa maan on pakko käytännössä pitää loppuikänsä noin 1,7 miljoona ihmistä vankiloissa ja noin 2 miljoona määräaikaisessa ehdonalaisvalvonnassa. Syy tähän on se, että tällä tavoin pyritään estämään sen ihmisryhmän kasvamisen liian suureksi, josta ensikertaiset vangit tulevat vankiloihin.

Laajenevan terrorismin pelko pakottanee Yhdysvallat kiristämään rikosoikeusjärjestelmäänsä entisestään, mihin Trump on kyllä valmis tullessaan valituksi.
     Jos rangaistukset olisivat lyhyitä, kaduilla olisi kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka voisivat syyllistyä millä hetkellä tahansa vakaviin rikoksiin.
     Yksinkertaistaen rikosoikeusjärjestelmä on yhteiskunnan säätelymekanismi, jolla se yrittää pitää tasapainossa siedettävyyden rajoissa olevaa rikollisuuttaan ja harjoittamansa kriminaali politiikkaa. Nyt monen maan rikosoikeusjärjestelmään kohdistuu ensimmäistä kertaa maiden ulkopuolelta arvaamattomat ja ennen kuulumattomat kiristämisvaateet. Yleensä Euroopan maat on saanut kehittää rikosoikeuttaan ja sen järjestelmiä kotikutoisista lähtökohdista.
     Suomi ja muut pohjoismaat ovat kehittyneet tasolle, jossa lievällä kriminaalipolitiikalla päästään suhteellisen alhaiselle rikollisuustasolle. Tämä saattaa olla muuttumassa.
     On huomattava, että pitkät rangaistukset eivät vähennä uusintarikollisuutta. Päinvastoin henkilön joutuessa vankilaan hän 60-70 prosentin todennäköisyydellä joutuu sinne toisen kerran. Tästä eteenpäin todennäköisyys vain kasvaa. Nyt voi kuitenkin olla tilanne, jossa tätä periaatetta saatetaan joutua tarkistamaan


1965. Helsingin hovioikeuden sopimaton kielenkäyttö syytettyjä ja puolustusta kohtaan

     Helsingin hovioikeuden eräiden henkilöiden sopimaton kielenkäyttö puolustusta kohtaan ja seksuaalinen häirintä ovat nyt hovioikeuden itsensä tutkittavana. Jo10.8.2013 HS:n pääkirjoitussivulla epäiltiin, onko tämän kaltainen tapahtuma sattunut ensimmäisen kertaa ja ,onko sisäisen tutkimuksen riittävä. On mahdollista, että epäasiallista käyttäytymistä on jatkunut jo pitkään, kuten erään käräjäoikeiden tapahtumat osittavat.
     On mahdollista, että Helsingin epäillyssä taataa olla  perää, mutta tutkinta saattaa ontua, sillä oikeushallinnolta puuttuu elin, joka selvittäisi tällaisia tapauksia.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen tuomioistuimissa. Viimeksi länsisuomalaisessa käräjäoikeudessa. Vaikka nyt eletään niukkuuden keskellä ja kaiken laisten virastojen perustaminen on vastatuulessa, tulevassa kehysriihessä olisi linjattava tuomioistuinviraston perustamisen mahdollisuutta. (http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat/).
     Se olisi poliisihallituksen tavoin keskusvirasto, joka hoitaa tuomioistuinlaitoksen hallintoasiat irrallaan lainsäädäntövallasta. Se olisi paikka, jonka tilaisuuksissa tuomioistuimet voisivat luontevasti käsitellä kaikenlaisia yhteisiä asioita, kuten tuomioiden yhtenäisyyttä, budjettiraameja, tulostavoitteita, koulutusta, epäkohtia, jne. Henkilöt virastoon saataisiin oikeusministeriöstä ja sen alaisista yksiköistä. Säästöt toiminnan sujuvoittumisen ansiosta olisivat muutama kymmenen miljoonaa euroa vuodessa, kuten lakimiesliiton selvityksestä ilmenee.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

1964.Ylempi luokka jyllää ja keskiluokka vikisee

     Hiljaiset, näkymättömät ja pitkä kestoiset pohjavirroissa muhivat muutokset saatavat olla ratkaisevia, mihin suuntaan yhteiskunnan arvoperusta kehittyy ja millaiseksi harjoitettava käytännön politiikka muodostuu. Näitä virtauksia on vaikeaa havaita tunnustelamalla vain päivän pulssia.
     Ihmisten toimeen tulemisen näköalasta tekee ikävän sävyisen se, että köyhyyden ja vähäosaisuuden lisääntyminen vain kiihtyy (mm. Huono-osaiset, prof.. Juho Saari, 2015). Keskimmäinen yhteiskuntaluokka näyttää putoavan alempien päälle. Tämä tarkoittaa, että epäedullisen väestörakenteen lisäksi, meillä varallisuusrakenne romahtaa alhaalta kasaan samalla laajeten ruohonjuuri tasolle.
     Tätä kehitystä ryydittää kolme vakavaa ehkä tarkoituksellistakin kehityspiirrettä.
     Ensinäkin peruskoulutusta ollaan uudistamassa sinänsä perustellusti niin, että oppimisessa painottuvat ns. monialaiset kokonaisuudet, teema- ja ilmiöoppiminen. Esimerkiksi Pariisi-sävelmää nokkahuilulla soittamisesta päästään luontevasti yhdessä pohtimaan, missä Pariisi on, mistä se on tunnettu; veden eri muotoja voidaan tunnustella käsin ja ihmetellä mistä mikin johtuu, jne (Yle aamu-tv ).
     Menetelmässä sallitaan eri tahtiin ja eri tasoisesti oppiminen. Pääsääntöisesti tämä on hyvä, mutta vaarana on oppimispudokkaiden suuri määrä. Lopputuloksena voi olla oppilaiden tasoerot, jotka lisäävät ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien välimatkaa.
     Jotkut voivat pitää tätä hyvänä ja toivottuna kehityspiirteenä, evoluutio toimii. Tällöin kuitenkin hylätään periaate, että kansakunta voi hyvin, kun sen ihmisistä madollisimman moni voi hyvin.
     Toinen huolestuttava kehityspiirre on korkeakouluopintojen painottuminen yhä enempi ylempien yhteiskuntaluokkien jälkeläistenä eduksi. Tutkimuksissa on todettu, että koulutustaso on osittain periytyvää: ylemmän luokan lapsista suhteellisen suuremman osa suorittaa korkeakoulututkinnon kuin alemman luokan. Muiden muassa myös kalliit preppauskurssit ja ruotsin kielisten kiintiöt lisäävät tätä eriytymistä.
      Kaiken kaikkeaan koulutuksen avulla tapahtuva sosiaalinen nousu on merkittävästi hidastunut. Tätä on myös vauhdittanut ylempien luokkien paremmat sen jäsenten nousua avittavat verkostot.
     Kolmas tekijä on korkeakoulu-ja yliopistoloppututkintojen kasaantuminen yhä enempi ylempiin luokkiin ja tästä seuraava asiantuntijoiden aliedustus alemmissa luokissa.
     Niinpä johtavissa viroissa olevat ovat yhä suuremassa mittakaavassa ylimmän ja toiseksi ylimmän yhteiskuntaluokan edustajia. Heiden lausunnoistaan ja mediaesiintymisistään tulee väkisinkin, jopa heidän sitä tajuamattaan, esiin yläluokkaisen maailmankuvan arvonäkemykset. Tässä saatetaan mennä jopa niin pitkälle, että heidän puheitaan aletaan pitää kyseenalaistamatta totena, jolloin poliittisessa vallassa olevien retoriset mielipiteet muuttuvat myös todeksi, esimerkiksi kestävyysvaje nopeasti umpeen ta sunnuntailisät pois.

torstai 14. heinäkuuta 2016

1963. Riihimäen keskusvankilan tarkastus

     Kotvan kuluttua kaikki häärivät ympärilläni kuin yhteistyö olisi juuri heitä varten. Kokonaisuudessaan tilanteessa oli jotain naurettavaa. Isovatsainen talousmestari alkoi johdattaa porukkaa ruumisarkkua muistuttavaan kuudenteen kerrokseen sen näköisenä, ettei kukaan uskoisi hänen puheitaan tänään.
    Joku oli jossain vaiheessa työntänyt käteeni kasan papereita, joista minun oli seurattava viliseviä numeroita sitä mukaan, kun esiteltiin kymmeniä metrejä pitkälle pöydälle asetettuja tummia lusikoita, vääntyneitä vispilöitä, haarukoita, palaneita pannuja, mukeja, muhkuraisia lautasia, siivilöitä, pannuharjoja, saippuakoteloita.
     En aina tiennyt, missä kerroksessa milloinkin olin, eikä sillä  niin väliä ollutkaan. Portaikoista kuuluva rämisevä ääni paljasti suuren vankijoukon siirtävän tavaroita kiireellä sinne, missä milloinkin olin.
     Iltapäivällä minulle tuli oksettava olo, mikä johtui huonekaluverstaan lakanhajusta.
     Kun myöhemmin ilmoitin tästä kansliapäällikkö, hän närkästyi (Konsultin muistelmat 2012)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

1962. Johtajan vaikeudet – kokemattomuuden ongelmat

     Harva pystyy toimimaan johtajana uskottavasti ilman näyttöjä. Se voi hetken onnistua, mutta bluffit paljastuvat. Näyttöjä ei ole taas ilman kokemusta. Tässä on nuoren johtajan dilemma. Ratkaisuna tähän on tuttu ja turvallinen portaittain uralla eteneminen, ei tiikerin loikat.
     Rutkasti keski-iän ylittäneellä henkilöllä on kokemusta siitä, miltä asiat näyttävät nuoren ja vanhemman ihmisen näkökulmasta. Nuorella ei tienkään ole kokemusta kuin oman elämänsä mitalla. Kokemus on siitä pulmallinen, ettei sitä voi saada lukemalla kuten tietoa.
     Tästä myös seuraa, että kokemattomuuden suuri ongelma tietämisen vähyyden lisäksi on aikakäsityksen vinoutuma. Tämä näkyy muiden muassa siinä, että kehittämistyön aikajänne ja muutosten viemä aika arvioidaan liian optimistisesti. Tehdään hätiköityjä toimenpiteitä, otetaan harkitsemattomia kannanottoja ja annetaan kiireisiä lausuntoja.
     Uskottavuudella on arvaamattoman suuri merkitys johtajan työn onnistumiselle. Se on taikaprisma, jonka läpi johtajan kyvyt heijastuvat muiden arvioitaviksi. Se ei ole objektiivinen eikä se kerro miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.
     Jos ei ole riittävästi kokemusta tehtävistä, asiat eivät ainoastaan ole huonosti, vaan ne myös alkavat näyttää huonoilta.


tiistai 12. heinäkuuta 2016

1961. Kilpailukykyä taajamien tahdissa

     Kilpailukykyä on monessa ajatuspajassa pyritty takomaan paremmaksi radikaaleilla esityksillä. Suuri palkka-ale on kerta kerran jälkeen todettu mahdottomaksi. Kiky on vain alentavinaan palkkoja ja  ay-liike ei suostu suuriin alennuksiin ja sehän pientäisi myös verotulot. Päinvastoin kulutuskysyntää tulisi lisätä.
     Meillä on monet kilpailukykytekijät kunnossa: koulutus, innovaatio, yhteiskuntajärjestelmä.
     Yksi ikikanto kilpailukyvyn taikametsässä kuitenkin on: hajanainen yhdyskuntarakenne. Tässä ei kannata olla kovin puhdasoppinen, sillä maassamme tulee aina olemaan muutama vetovoimainen talous- ja bisneskeskus, suuria taajamia ja enemmän tai vähemmän hajanainen maaseutu. Jälkimmäinen on ongelma kilpailukyvylle. Viime viikkoina ongelmaan on taas kerran havahduttu mainostamalla televisiossa maaseudun yritystukia, jota eivät tahdo mennä millään kaupaksi. Kyllä yrittäjä tietää, mikä on oikea toimintaympäristö.
     On liioiteltua kuvitella, että kyläyhteisöt voisivat tarjota alustaa mikroyrittäjyydelle. Yhtä liioiteltua on ajatella, että maaseudulle tulisi tehdastuotanto ja bisneskonttoreita. Vetovoima ei riitä. Monet tutkimukset osittavat, että yritykset asettuvat kasvukeskuksiin. Tämä on kiistatonta. Innovaatioympäristö, työvoiman saatavuus, kuljetus- liikennekapasiteetti ovat syrjäseutuja paremmat. Yritykset tulevat suurin kasvukeskuksiin, vaikka maan hinta niissä on korkea. Se osoittaa keskusten verovoimaisuutta.
     Poliittisen päämäärien kannalta on tarkoituksenmukaista, että maan joka kolkka on pidettävä asuttuna ja palvelut turvattava. Meidän poliittinen järjestelmämme pitää huolta sitä, että maaseudusta tullaan huolehtimaan niin hyvin, kuin se kulloisessa tilanteessa on mahdollista. Koko maaseudun elinvoimaisena pitäminen sisältää kuitenkin dilemman, jossa saatetaan joutua resursseja syövän noidan kehään. Maaseudun palveluihin on tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden nimissä panostettava, vaikka kilpailukyvyn kannalta hyötykustannussuhde on pieni.
     Kuvaavaa on, että Kela korvasi viime vuonna puolella miljardilla eurolla haja-asutusalueen taksimaksuja. Tämä oli hyvä panostus palveluihin, mutta riippuen laskutavasta, se oli pois kilpailukykyresursseista. Tämä yksi esimerkki osittaa, kuinka hajanainen yhdyskuntarakenteemme syö kansantaloutemme resursseja


maanantai 11. heinäkuuta 2016

1960. Valtiojohtoiset kirkot ovat vain organisaatioita – globaalit moraalisäännöt kantavat

     Meille länsimaisille ei ole sopivaa, että me arvostelisimme kristinuskoa puhumattakaan, että rienaisimme sitä. Muista valtauskonnoista ei väliä. Kaivelemme mielellämme niiden epäkohtia ja jopa pilkkaamme niitä.
     Kristinuskolla ja sen eri laisilla organisaatioilla on kiistämättä ollut valtava merkitys länsimaiden elämän laadun partamaisessa ja elintason nousussa. Kaikista tiedettä kohtaan suunnatuista vainoamisista huolimatta se on mahdollistanut teollisen vallankumouksen, mihin muut valta uskonnot eivät ole kyenneet.
     Mutta sillä on monta synkkää takapihaa, joita on paljastunut aivan viime vuosina. Asianomaiset kirkonmiehet eivät ole tehneet tilejään selväksi pappimiesten nuoriin miehiin kohdistamista seksuaalirikoksista. Hälyttävä tieto on myös se, että  Jumalan nykyistä 266. sijaista paavi Franciscusta epäillään kahden jesuiittapapin ilmi antamisesta Argentiinan diktatuurille 1977. Uusin väärinkäytös paljastui muutama viikko sitten, kun julkisuuteen tuli, että vain 20 prosenttia Vatikaanille lahjoitetuista rahoista päätyi avun tarvitsijoille 80 prosenttia mennessä pappisvirkamiesten taskuihin.
     Vaikka kuinka ahkerasti lukee raamattua, siinä ei puhuta paavista Jumalan sijaisena mitään. Lähes tällaisia kykyjä kyllä osoitti paavi Johannes Paavali II junaillessaan Lech Walesan kanssa Puolan itsenäiseksi.
     Valtiojohtoiset kirkot, niiden organisaatiot ja teot mustuttavat mitä tahansa suuria organisaatioita hyvine ja pahoine tekoineen. Aino pysyvä, mikä kantaa, on globaalit moraalisäännöt ja niitä tukevat eettiset ohjeet. Tätä ei sulje pois sitä, että usko Jumalaan kantaa myös.


1959. Vankilaan joutumiseni

     Kun kesä oli väkevimmillään ja avoimesta ikkunasta leijaili Sörkan kahvipaahtimoiden tuoksu, rauhaani häirittiin pääjohtajan komentaessa minut pitämään tarkastusta Riihimäen keskusvankilaan.
     Vankilaan ei ollut helppo päästä, sillä minulta puuttui vielä virallinen kulkulupa. Nimeni myös lisäsi portinvartijan epäluuloja. Mielialani kohosi pian päästessäni pois vanhojen vaatteiden, tupakan ja öljyn hajujen sekoituksen täyttämästä porttikopista vankilan raikkaalle pihalle.
     Vankila näytti vailla sympatiaa olevalta suurelta kivikasalta, johon oli sinne tänne puhkottu reikiä.
     Arkkitehtoniset tutkimukseni lopahtivat huomatessani pitkän vankilanjohtajan Bertil Saarikankaan hymyillen odottavan minua käsi ojossa pääsisäänkäynnin portilla. "Tulee kuuma päivä", aloitti Saarikangas katsoen muurin yli pilvettömälle taivaalle. (muistelmat)


1958. Suomalaisuus on fiktiivinen käsite

     Sosiologi Anna Rastaksen mukaan suomalaisuutta on vain kieli. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on sanonut, että suomalaisuus muuttuu jatkuvasti ja niinpä pitäisikin puhua moni kulttuurillisuuden sijaan monimuotoisesta suomalaisuudesta.
     Heidän mukaansa poliitikot sekä flirttailevat rasismilla ja että käyttävät sitä opportunistisena voimana ajaessaan omia etujaan.
     Rasismi on perimältään pelkoa itseään kohtaan, joka ei uskalla kohdata erilaisuutta vähäänkin oudossa tai yllättävässä tilanteessa. Tällöin rasistille ei jää käteen muuta kuin herjaukset ja loukkaukset.
     Perussuomalaisten jyrkän maahanmuuttovastaisen siiven toiminta on tuomittavaa. Jos se jäisi vain tavaksi erottua eliitistä, se ei olisi niin varallista, mutta joka tapauksessa vastemielistä.
     Maahanmuuton lisääntyminen noudattaa maailman laajuista kaavaa. Väestö kasvaa yhdeksään miljardiin ihmiseen vuonna 2050. Kolmion Välimeri – Meksikon lahti – Australian meri sisällä on käynnissä valtavat lähialueiden laittomat ja kiihtyvät maahanmuuttoprosessit, joiden tuloksena ihmiset suljetaan keksitysleirejä muistuttaviin olosuhteisiin.
    Afrikan väestö kasvaa eniten. Sieltä on tänä vuonna tullut Eurooppaan, lähinnä Kreikan, Serbian ja Italian kautta, noin 3000 tuhatta pakolaista. Mantereelta ei ole muuta pakokohdetta kuin Eurooppa. Afrikan tilanne vain synkkenee, sillä maanosaa vaivaat korruptio ja demokratian vaivaloinen kehittyminen, despotismi, nepotismi ja tuloeron kasvaminen. Pohjimmiltaan kyse on eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvamisesta.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

1957. Sääntelyn ja lupien karsiminen - tulee rukous mieleen

     Sääntelyn ja normien purkaminen on ollut esillä hallituksen agendalla yhtenä keinona tehostaa julkista hallintoa ja parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. Tätä debattia on käyty OECD-maissa vilkkaasti jo 1980-luvulla alkaen.
     Esiin tuodut hallituksen linjaukset ja julkisuudessa käyty keskustelu asettavat sääntelyn käytön yhteiskunnan toimivuudessa meillä varsin maltilliseen viitekehykseen. Ei hinguta ääri liberalististen ajatuksien perään. Halutaan vain, että nykyinen mallimme säilyy, mutta tehot lisääntyvät. Hyvä näin.
     Se joka käy ensimmäistä kertaa sääntelyn kimppuun, ei kuitenkaan arvaa, kuinka kivikova vastustaja on edessä. Ensin se näyttää pehmeältä villalta, johon käsi uppoaa helposti, mutta kerros kerrokselta sisältä paljastuu uusia takkuja, jotka lopulta lannistavat kerijät. Esimerkkinä tästä käy hallituksen yritys helpottaa rakentamiseen liittyvää normistoa ja lupaviidakkoa. Ei onnistunut, koska ihmisten valitusoikeutta ei niin vain voi rajoitta. Oikeusjärjestystä on kunnioitettava.
     Vaikeutta lisää myös siinä, että onnistuakseen on käytävä muutaman kymmenen normin kimppuun saman aikaisesti päästäkseen yhdestä vanhasta eroon ja tilalle voi tulla kolme uutta.
     Kolmanneksi normien läpikäynti vaatii  noin 500 henkilötyövuotta. Kova satsaus, jonka järkevyys pitää tarkoin punnita.
     Sen jälkeenkin on epäselvää missä määrin kansakunnan kokonaistuotanto lisääntyy. Vaarana on, että siirretään kustannuksia ja etuja toisilta ryhmiltä toisille kokonaistuotannon kasvamatta. Siis pelkää uustulonjakoa. Hallituksen tavoite, että säännöstelyn väljentämisellä kunnat säästäisivät 600 miljoona euroa, on vailla pohjaa. Jos näin olisi, tämä säästö olisi tehty jo ajat sitten.
     Ajatusta ei kuitenkaan pidä hylätä, sillä onnistuessaan hyödyt ovat suuret. Mennään eteen päin vaikka kitkutellen.




lauantai 9. heinäkuuta 2016

1956. RAY:n onnistumisilluusioiden luominen massamedialla muistuttaa erään kansan osan kiihottamista

      RAY: n ja kumppaneiden hyökkäävät mainokset vahingoittavat ja ärsyttävät. Ärsyyntymistä ei lievitä, vaikka kuinka rahan keräämislaitoksen tulouttavat valtiolle ja hyvää tarkoittaville yhdistyksille vuosittain lähes kaksi miljardia euroa. Ne ovat monopoleja ja käyttäytyvät sen mukaisesti uhkapeliensä mainostamisessaan hyökkäävästi. Ei riitä, että monopolit ovat luoneet veikkaustilejä, etukortteja ja silmille iskevä tarjontahyllyjä markettien kassoille, vaan jostain syystä urheilustudioiden ankkurit ja heidän vieraansa säännöllisesti puhuvat, minkä puolesta ovat veikanneet ja minkä puolesta vieraat rahansa likoon panneet. Siitä on tullut tv:n urheilulähetysiin kuuluva rituaali.
     Kärjistäen ilmaistuna ei voi olla kotona viittä sekuntia kauemmin ja kodista ulos astumatta viittä metriä kauemmaksi, kun jo joutuu pelimainonnan uhriksi.
     Mainostamiseen liittyy yleisen vastemielisyyden lisäksi eettisesti arveluttavia piirteitä. Tällaiset ilmaisut, kuin tartu tilaisuuteen, voit voittaa, ovat harhaanjohtavia niiden lähes äärettömän pienen todennäköisyyden takia, yhden suhde kahdeksaan miljoonaan on toivottoman pieni.

”Voitin 300 000 euroa ja se muutti elämäni” on vielä pahempi huijaus kuin Vitaepron ”Tutkitusti tehoaa” lorut. Tällaisten onnistumisilluusioiden luominen massamedian välityksellä muistuttaa erään kansan osan kiihottamista.
    RAY ja kumppanit sanovat kernaasti, jopa kysymättä, että heillä olemassa auttavat puhelimet ja hoito-ohjelamat. Ne ovat mitätön apu verrattua uhkapielien aiheuttamiin haittoihin. Ne ovat vain häpeän peittoverho pelimonopooleille. On turhaa väittää, että rajoittamalla kotimaista pelitarjontaa, pelihimoiset siirtyisivät nettiin. Tämä käy selväksi katsomalla, millaista porukka pelisaleissa käy.
     Uhkapelien kehittäjille tekisi hyvää mennä katsomaan, miksi ja keitä markettien käytävien sivusaleissa koneiden ääressä seisovat ovat. Heitä peliriippuvaisia on Suomessa yli 120 000. Alkoholin suurkuluttajia on suurin piirtein saman verran.  Heille on kyllä tunteisiin ja lapsen emootioon vetoavia mainospätkiä kaikissa valtamedioissa. On vaikeaa ymmärtää, miksei näin olisi myös peliriippuvaisille.
     Räikeän mainonnan ja pelimonopolilaitoksien poliittisten virkanimitysten vähentäminen sekä laitosten ympärillä tapahtuvien epämääräisten rahansiirtojen lakkauttaminen parantaisivat kaikin puolin myös uhkapelien hyväksyttävyyttä.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

1955. Suomen puolustuskyky on oikeilla raiteilla

Dosentti Arto Nokkala totesi teoksessaan Kyky ja tahto, että puolustusjärjestelmämme tarvitsee uudistuksia lähinnä sisäistä syistä.
     Nyt uudistuksia tarvitaan myös ulkoisista syistä. Onneksi haikailut ammattisotilasiin perustuvasta Suomen puolustuslaitoksesta on lopetettu.
     Puolustusvoimain perusta on, että maalla on riittävän suuret valmius- ja puolustuskykyiset maajoukot. Nykyiset noin 250 000 reserviläistä käsittävät joukot riittänevät.
       Alueellinen järjestämä on toinen puolustuksen perusta.  Sen täytyy merkitä myös sitä, että ollaan valmiita reagoimaan vihollisiskuihin itsenäisillä taisteluosasoilla nopeasti missä osassa maatamme tahansa. Todennäköisimmät taistelukriisit syntyvät alueille, joihin vihollinen suuntaa strategisen iskunsa. Kybersodan torjunta vaatii omat järjestelmänsä. Alueellinen puolustusjärjestelmän on pystyttävä organisoitumaan myös pitkän rintamalinjan puolustukseksi tai sen osaksi.
     Puolustuksessa avainasemassa jalkaväen lisäksi tällöin tulevat olemaan maakohteisiin suunnattavat lentokonetulivoima ja nopeasti liikuteltavat tykistö- ja ilmatorjuntajärjestelmät sekä kranaatin- ja raketinheitinkalustot sekä puolustukseen sopiva ohjusjärjestelmä.
     Jos lentokonetulivoima osoittautuu jossain vaiheessa kriittiseksi tekijäksi, sitä on voitava varautua hankkimaan lisää ennakkosopimuksilla kansainväliseltä organisaatiolta ilman liittymistä natoon.
     Ottawan sopimuksesta 2011 huolimatta on turvattava riittävän maamiinajärjestelmän käyttö.
     Suuren kriisin varalle suurin resurssimme on pitää portti niin rasvattuna Natoon, että Suomella on mahdollisuus mutkattomasti punoutua natojärjestelmien piiriin tai osaksi natojärjestelmiä olematta ennen kriisiä natomaa. Viimeistään tällöin puolustusvoimat on  kokonaisuudessaan uskottava.

     Saamme olla erittäin tyytyväisiä, ettei maamme puolustusvoimia ole ajettu alas. Tällaista pyrkimystä oli 2000- luvulla, mutta vauriot jäivät vähäisiksi. Baltian maat ja Ruotsi katuvat nyt näitä alasajotekojaan.




torstai 7. heinäkuuta 2016

1954. Suomalaisissa marketeissa kaksi virhettä

     Elintarvikehintojen halpuuttaminen S-ja K-ryhmien välillä ja kilpailu Lidliä vastaan vaikuttavat välillä valaiden ja ketun otteluilta vallasta. Valaat, S ja K taistelevat hiljaisesti pinnan alla edes veden vaahtoamatta. Sen sijaan Lidl on korvannut taistelun uusilla tempuilla. S ja K ovat kuin sadun siilejä, jotka osaavat vain yhden suuren tempun, kotimaisuuden mainonnan. Lidl on kuin kettu, joka osaa monta pientä temppua. Siksi se voittaa.
     Kun on toista kymmentä vuotta kokemusta asiakkaana mainituista ketjuista, voi käytännön havaintona todeta, että eroja löytyy. Se voidaan kiteyttää Lidlin pysyvään edulliseen hinta-laatu-suhteeseen. Se ei välttämättä näy silloin tällöin tehdyissä ostoskorivertailuissa. Parhaiten se tulee ilmi, kun on käynyt vuosi kausia S- ja K-ryhmän kaupoissa ja Lidlissä ostamassa oman kulutuskäyttäytymisensä mukaisen vertailukelpoisen ostoskassin. Hintaero on Lidlin hyväksi noin 30 prosenttia.
     2000-vosituhannen alussa näytti ensin, että Lidl on kaavoihin kangistunutta saksalaista normikauppaa tylyine johtojärjestelmineen. Nopeasti kuitenkin kassajärjestelmän asiakastiski muutettiin suomalaistyyliseksi, vihannestarjonta parani radikaalisti ja kotimaiset tuotteet saivat jalansijaa, jos hintalaatu on kohdallaan. Tuore kala tuli altaisiin.
     Suuri silmään pistävä seikka, jota suomalaissa suurmarketissa ei juuri tapaa, mutta jota Lidlissä esiintyy, on esimiesten näkyminen työntekijöiden joukossa puhelemassa henkilökunnalle ja ilmeisesti ratkaisemassa käytännön ongelmia.
     Näyttää siltä, että suomailissa marketissa tehdään tässä suhteessa kaksi virhettä. Tunnetusti nimenomaan suomalaissa yrityksissä henkilökunta arvostaa hyviä suhteita esimiehiin ja paikanpäällä saatua palautetta. Nämä näyttävät nyt puuttuvan marketeista, mikä varmaankaan ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon.
     Oman pikantin lisän Lidl-keskusteluun toi  eräs aamun Jälkipörssi. Toimittajan pyytäessä lopuksi jäseniltä yhtä hyvää talousuutista Elena Gorschkow – Saloranta mainitsi Lidlin kasvamisen. Toki hänellä saattoi olla myös oma lehmä ojassa alan järjestöihmisenä.