Sipilän hallitus kehottaa meitä
osallistumaan talkoisiin maamme tukalasta tilasta selviämiseksi, ennen kaikkea
velan pienentämiseksi. Hallitus ja EK käyttävät tässä yhteydessä talkoo sanaa
luovalla tavalla. Sillä lähinnä peitellään moraalivajetta, joka syntyy
hyväosaisille siitä, kun he osallistuvat yhteisiin ponnistuksiin vain
retorisella tasolla.
Maan tilannetta ja leikkauksia on helppoa tarkastella kannustavaan sävyyn ylhäältä päin. Fraasit kestävyysvaje, enemmän-vähemmällä, kilpailukykyloikka lentelevät kuin kipinöivät kekäleet hallituspuolueiden politiikkojen suista. Nämä kiihkeät iskusanat isänmaan nimiin osoittavat empatiavajetta ja tietämättömyyttä vähäosaisia kohtaan. Valtion velka menee monen vähäosaisen ihmisarvon edelle. Kun tarkastellaan valtioiden velkojen historiaa ja finanssitalouden kykyä luoda rahaa, velka on hyvin teoreettinen käsite.
Jos hallituspoliitikot menisivät leipäjonojen vaakatasolle, hymyt hyytyvät. Siellä todistelut kilpailukyvyn palauttamista eivät saa taputuksia, vain toimentulo huolestuttaa. Suurta vaara ei kyllä ole, että ministerit menevät leipäjonojen kuultaviksi.
Hallituksen taikomalta talkoohengeltä putoaa lopullisesti pohja palattaessa lukemaan hallitusohjelman kirjausta, ettei kenenkään verotus saa kohota. Silloin hallituksen on helppo väittää, ettei niiltä voi leikata, joille yhteiskunta ei anna tukiaan.
Väite on hölynpölyä, koska esimerkiksi hallitus leikkaa lääkekorvauksia, joka
voi olla puolet käyhän menoista ja toisaalta mikään ei estä vähävaraisten etuuksien
nostamista.
Hallituksen ja EK:n empatiavajeet vähäosaisia kohtaan ovat niin suuret, etteivät ne voi tunnustaa leikkausten kohdistuvan kohtalokaan osuvasti eläkeläisiin, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja julkisen terveydenhoidon varassa rimpuileviin sairaisiin. Leikkausten osumatarkkuus on niin hyvä, että näiden ihmisten elintaso saattaa romahtaa köyhyysrajan alaluokkaan.
Maan tilannetta ja leikkauksia on helppoa tarkastella kannustavaan sävyyn ylhäältä päin. Fraasit kestävyysvaje, enemmän-vähemmällä, kilpailukykyloikka lentelevät kuin kipinöivät kekäleet hallituspuolueiden politiikkojen suista. Nämä kiihkeät iskusanat isänmaan nimiin osoittavat empatiavajetta ja tietämättömyyttä vähäosaisia kohtaan. Valtion velka menee monen vähäosaisen ihmisarvon edelle. Kun tarkastellaan valtioiden velkojen historiaa ja finanssitalouden kykyä luoda rahaa, velka on hyvin teoreettinen käsite.
Jos hallituspoliitikot menisivät leipäjonojen vaakatasolle, hymyt hyytyvät. Siellä todistelut kilpailukyvyn palauttamista eivät saa taputuksia, vain toimentulo huolestuttaa. Suurta vaara ei kyllä ole, että ministerit menevät leipäjonojen kuultaviksi.
Hallituksen taikomalta talkoohengeltä putoaa lopullisesti pohja palattaessa lukemaan hallitusohjelman kirjausta, ettei kenenkään verotus saa kohota. Silloin hallituksen on helppo väittää, ettei niiltä voi leikata, joille yhteiskunta ei anna tukiaan.
Hallituksen ja EK:n empatiavajeet vähäosaisia kohtaan ovat niin suuret, etteivät ne voi tunnustaa leikkausten kohdistuvan kohtalokaan osuvasti eläkeläisiin, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja julkisen terveydenhoidon varassa rimpuileviin sairaisiin. Leikkausten osumatarkkuus on niin hyvä, että näiden ihmisten elintaso saattaa romahtaa köyhyysrajan alaluokkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti