Saa ja ei saa. Ampujahiihtäjä pyrkii penkalla eliminoimaan kaikki ajatuksensa nollaan ja keskittymään vain seuraavaan laukaukseen. Vasta maalissa näytetään, miltä tuntuu.
Näin se on suurin piirtein myös työelämässä.
Esimies on jossain määrin eri asemassa tunteidensa näyttämisessä kuin muut työyhteisön jäsenet. Tämä koskee esimiehen hänelle luontaista ja siihen kokemuksensa ja oppimisensa avulla kehittynyttä johtamistyyliä. Johtamistyylin ja siihen sisältyvän tunnekomponentin ei tulisi kovin paljon vaihdella päivittäin.
Jos näin tapahtuu, niin alaiset ovat varuillaan. Tilanne voi jopa kehittyä niin pitkälle, että aamulla sihteeri kertoo, kannattaako tänä päivänä mennä olenkaan päällikön puheille, voi olla huono päivä.
Esimiehen tulisi pystyä säilyttämään suhteellisen tasaisena johtamistyylinsä riippumatta päivästä ja tilanteesta. Toki tällöinkin tila jää tunteiden näyttämiselle.
Työyksikössä tunteet vaikuttavat samojen lainalisuuksien mukaan kuin urheilussa. Kärjistäen: mitä rennompi suoritus, sen parempi tulos. Sama logiikka pätee kaikkiin sorituksiin.
Toiset ovat introvertteja, toiset ekstroverttejä, toiset pitävät muutosta mahdollisuutena, toiset katastrofina, toiset ovat antaa-mennä-tyyppejä, toiset aina huolestuneita, jne.
Kun kirjo on näin laaja, pitää kulkea keskitietä. Joka tapauksessa ihmisten huolia pitää käsitellä ja ymmärtää. Niitä ei voida kuitenkaan useinkaan ratkaista. Suurissa muutoksissa kuten yt-neuvotteluissa on järjestettävä tilaisuuksia, joissa yhteisiä kokemuksia voidaan käsitellä ja purkkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti