Jos
jätetään tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin
käyttämiselle on henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen
yhteydenpito- ja kommunikointitarve.
Tunnetason
syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden kokemista, joka
kohentaa työ laatua ja tehoa.
Joskus
yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on pakattava
samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin, etteivät
pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis
yksityisyyttä kaivataan tässäkin.
Yksilöllisyys
ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija
lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta. Ehkä tästä syystä 2000-luvun
avokonttoriaalto onkin hiipumassa.
Jos
välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan
avotilalla, jossa on erilaisia työpisteitä ryhmille ja henkilökohtaiselle
työlle. Omat työhuoneet ovat kuitenkin tässäkin ratkaisussa mukana.
Suurin
ongelma avokonttorissa on puheäänet. Ihmiset eivät voi olla kuulematta ja ehkä
kuuntelematta, mitä naapuri puhuu. On luonnollista, että puheen kuuntelu ja
uteliaisuus vievät enemmän aivokapasiteettia kuin musiikin kuuntelu.
Jos
pomo istuu avokonttorissa, työn tunnelma muuttuu. Toiset pitävät sitä hyvänä,
koska on suora yhteys pomoon. Toisille on piinaava olla jatkuvasti pomon
silmien alla.
Viisas
pomo ei ensimmäisenä perusta työhuonettaan avokonttoriin, vaan pysyy sivussa.
Kommentit
Lähetä kommentti