Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

1945. Karismaattinen johtaja

     Reformaattori sai näyn, sanoi kerran eräs karismaattiseen johtajaan kyllästynyt työntekijä.

Pelkkään karismaan perustuva johtaminen saattaa viedä organisaation kyseenalaistamattomaan puurtamiseen. Jos karisma nojaa organisaation kannalta merkittäviin saavutuksiin ja eettisen sääntöjen noudattamiseen, se on hyvä lisä johtamisessa.
     Johtajan ensisijaisena tehtävänä on vaikuttaa ihmisiin. Tässä on suljettava pois manipulaattorit ja provokaattorit.
     Johtamien vaatii tervettä itsetuntoa, sillä jokainen haluaa olla joku. Jos tämä omanarvon tunto on vain narsismia, edellytyksiä hyvälle johtamiselle ei ole, päinvastoin ollaan sietämättömässä tilanteessa. Ensimmäisenä pitää pystyä vaikuttamaan itseensä eli pitää johtaa itseään (prof. Dick Idman).
     Tasokas vaikuttaminen työtekijöihin, ylempiin esimiehiin ja yhteistyökumppaneihin yksilöinä ja ryhmän jäseninä vaatii ihmissuhdetaitoja. Mistä ihmissuhdetaitoja saadaan, ei ole tutkimuksilla pystytty selvittämään. Lapsuus on tärkeä tekijä minä kuvan muodostumisessa ja sitä kautta sillä on yhteys sosiaalisiin taitoihin, mutta yksityiskohtaista yhteyttä näiden välillä ei ole saatu selville. Ristiriitaisuutta osoittaa, että yksinäinen lapsuus voi kasvattaa joillakin positiivisessa mielessä mielikuvitusta valtavasti ja toisilla syöstä elämän raiteiltaan.
     Se tiedetään, että hyvään johtamiseen kuuluvat ihmissuhdetaidot vaativat suunnannäyttäjiksi korkeaa moraalia ja eettistä koodistoa, joka hyvien työtapaetisääntöjen lisäksi tarjoaa keinot pitää omat ja muiden vastuut erillään. Muutoin manipulaattorit voivat saada vallan. Sekin tiedetään, että ihmisen evoluutio henkisenä olentona ja sosiaalisissa taidoissa jatkuu pitkälle vanhuuteen.
     Toinen tukipilari hyvälle johtamiselle on tavoitteiden asettamisen taito ja niiden silmällä pitokyky, miten ne saavutetaan. Kannattaa huomata järjestys: ensin sosiaaliset taidot sitten rationaalisuus. Toisinkin päin voi edetä, mutta lopulta päädytään ihmissuhdetaitoihin.
    Jos johtaja hallitsee vain toisen vaadittavista osaamisalueista: ihmissuhdetaidot tai tavoitehakuisuuden, hän ei menesty johtotehtävissään. Siksi johtaminen on vaikeaa.


keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

1944. Hallitus toimii empatiavajeen panssaroima

     Sipilän hallitus kehottaa meitä osallistumaan talkoisiin maamme tukalasta tilasta selviämiseksi, ennen kaikkea velan pienentämiseksi. Hallitus ja EK käyttävät tässä yhteydessä talkoo sanaa luovalla tavalla. Sillä lähinnä peitellään moraalivajetta, joka syntyy hyväosaisille siitä, kun he osallistuvat yhteisiin ponnistuksiin vain retorisella tasolla.
     Maan tilannetta ja leikkauksia on helppoa tarkastella kannustavaan sävyyn ylhäältä päin. Fraasit kestävyysvaje, enemmän-vähemmällä, kilpailukykyloikka lentelevät kuin kipinöivät kekäleet hallituspuolueiden politiikkojen suista. Nämä kiihkeät iskusanat isänmaan nimiin osoittavat empatiavajetta ja tietämättömyyttä vähäosaisia kohtaan. Valtion velka menee monen vähäosaisen ihmisarvon edelle. Kun tarkastellaan valtioiden velkojen historiaa ja finanssitalouden kykyä luoda rahaa, velka on hyvin teoreettinen käsite.
     Jos hallituspoliitikot menisivät leipäjonojen vaakatasolle, hymyt hyytyvät. Siellä todistelut kilpailukyvyn palauttamista eivät saa taputuksia, vain toimentulo huolestuttaa. Suurta vaara ei kyllä ole, että ministerit menevät leipäjonojen kuultaviksi.
     Hallituksen taikomalta talkoohengeltä putoaa lopullisesti pohja palattaessa lukemaan hallitusohjelman kirjausta, ettei kenenkään verotus saa kohota. Silloin hallituksen on helppo väittää, ettei niiltä voi leikata, joille yhteiskunta ei anna tukiaan. Väite on hölynpölyä, koska esimerkiksi hallitus leikkaa lääkekorvauksia, joka voi olla puolet käyhän menoista ja toisaalta mikään ei estä vähävaraisten etuuksien nostamista.
     Hallituksen ja EK:n empatiavajeet vähäosaisia kohtaan ovat niin suuret, etteivät ne voi tunnustaa leikkausten kohdistuvan kohtalokaan osuvasti eläkeläisiin, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja julkisen terveydenhoidon varassa rimpuileviin sairaisiin. Leikkausten osumatarkkuus on niin hyvä, että näiden ihmisten elintaso saattaa romahtaa köyhyysrajan alaluokkaan.


tiistai 28. kesäkuuta 2016

1943. Insinöörivetoisen hallituksen sivistyskäsitys ei ole paras mahdollinen

      Sotiemme jälkeen maamme kasvot olivat kuin ansioluettelo. Nyt kun maa on rakennettu, olemme kuin uninen ja kuivettunut seurakunta, vain valitus on jäänyt.
     Sillä aikaa kun maan eliitti etsii suuntaa luovuudelleen kesän Suomi-Areenoissa, osa kansasta istuu passiivisena kuka missäkin näpläämässä digilaitteitaan. Toiselle osalle kansasta tämäkään ei riitä. Jos muuta ei ole, musiikin pitää olla kovempaa ja nopeampaa ja maalausten suurempia.
     Näiden höyryjen päälle on muotoutumissa yhä ikävämpi Suomi-kuva. Tuntuu kuin Ollilan kuuden vuoden takaisesta brändityöryhmän raportista ei ole muuta jäljellä kuin öiset muistot.
     Kansainväliset taloustieteilijät ja-lehdet ovat nostaneet Suomeen tikun nokkaan esimerkkinä huonosti hoidetusta taloudesta. Sitä ei levennä se, vaikka kuinka olisimme yksi maailman vähiten korruptoituneista valtiota, että olemme harhojemme vallassa. Koulutuksen ja tieteen voimaan emme enää usko, vaan leikkaamme siitä miljarditolkulla. Insinöörivetoisen hallituksen sivistyskäsitys ei ole paras mahdollinen.
     Jostain syytä olemme kuin iilimadot Saksan rinnalla vaatimassa kurikuuria euromaille ja etenkin Kreikalle. Maailman valtuutta rahastoakin alkaa hävettää Suomen julmuus. Jos brexitin jälkeen riipumme Saksan helmoissa, olemme kohta Moskovan porteilla 1970-luvun kauppasuhteidemme palauttamista vaatimassa.
     Kehitysavusta leikkaamme kevyesti kuin leivon siipi 300 miljoona euroa ja sanomme perään, että köyhyys ja hätä ovat tarpeeksi vähentyneet maailmasta ja maailmankaupan vapauttaminen pitää lopusta kyllä huolen.


maanantai 27. kesäkuuta 2016

1942. Afrikka on kohtalonkysymys EU:lle

EU tarvitsee nykyistä intensiivisempää Afrikka strategiaa. Tämä ei ole yksittäisten ihmisten idea vaan pätevä näkökulma, joka syntyi ulkoministeriön tiimiprosesseissa. Yle TV 1:n aamu-tv:ssä asian tiivisti Paavo Lipponen sanomalla, että Afrikka on kohtalonkysymys Euroopalle.
     Heti perään on sanottava, että Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla.
     Belgian kuningas Lepold II omisti 1860-luvulla henkilökohtaisesti Kongon. Viisikymmentä luvulla opetettiin kansakoulussa, mitä osat Afrikasta kuuluivat alusmaina millekin Euroopan valiolle. Isäntämaita olivat Ranska, Englantia, Saksa, Espanja, Portugali, Belgia, jne.
     Afrikan epäonnistuminen ei ole yksinomaan kiinni siitä, etteivätkö kyseiset maat ja kansainväliset yhteisöt olisivat auttaneet 1960-luvun jälkeen monin tavoin Afrikan maita, Saksa lähes sadalla miljardilla eurolla.
     Afrikka nousee-iskulauseelle oli katetta vielä 2010-luvulla, etenkin Saharan etelän puoleisissa maissa. Väestörakenne oli suotuisa, rakka-aineita oli runsaasti, yliopistot uudistuivat, omia asiantuntijoita oli käytettävissä, teollisuus ja kauppa näyttivät kehittyvän. Kehitystä jarruttivat ja jarrutavat kuitenkin korruptio ja demokratian vaivaloinen kehittyminen, despotismi, nepotismi ja tuloeron kasvaminen. Vuonna 2003 afrikkalaista 36 prosenttia täytyi selvitä alle yhdellä dollarilla päivässä.
     Arabikevät oli takaisku. Se alkoi Tunisiasta. Siihen joutuivat mukaan myös eri vaiheiden kautta Egypti, Libya, Jemen ja Algeria. Levottomuutta ovat lisänneet ja lisäväät terrorijärjestöt Boko-Hara ja Isis.
     Pohjimmiltaan kyse on siitä, että maat eivät ole pystyneet käyttämään hyväkseen runsaita luonnonvarojaan ja hedelmällisiä maa-alueita hyväkseen enemmän tai vähemmän toimimattomien yhteiskuntiensa takia. Tämä on johtanut eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvamiseen, etenkin nuorten tyytymättömyyteen ja suurtyöttömyyteen sekä kasvaviin pakolaisvirtoihin Eurooppaan.
     Tulonjaossa Afrikka on maailman toiseksi eriarvoisin maaosa. Afrikan sosiaalisia rakenteita heikentää vielä se, ettei maanosassa ole yhtenäistä suura uskontoa kuten Intiassa hindulaisuus, joka velvoittaa ihmisen tyytymään syntyperänsä määräämään asemaan. Onko tämä hyvä vai paha on filosofinen kysymys.
     Kyynikolle tulee mieleen, että Afrikka on sen takia pettymys EU:lle, koska sieltä keinoilla millä hyvänsä on tulossa satojatuhansia pakolasia Eurooppaan viemään meidän työpaikat. Ehkä näin osin onkin.
     Euroopan ei saa tyytyä pelkästään toivoon, että Afrika raising toteutuu 2010-luvulla välähtäneen kehitysoptimismin saattelemana. EU tarvitsee tässä tilanteessa nykyistä aktiivisemman ja käytännön tulokisa tuottavan Afrikka-strategian. Sen tulee olla myös riittävän konkreettinen. Tätä vaatimusta kuvaavat hyvin se, että päivittäin Välimeren yli tulee 3-4 tuhatta pakolaista ja maanosan 1,2 miljardista ihmisestä ilman sähköä on 700 miljoona (http://www.hs.fi/talous/a1466910788099).
     Kun Turkin ja EU:n välinen hutera ja absurdi pakolaissopimus tulee kaatumaan, pakolaisvirroista saattaa tulla EU:lle kohtalonkysymys. 

1941. Toimialatuntemus on johtamisen kulmakivi

     Toimialatuntemus auttaa johtajaa ymmärtämään organisaation toiminnan suhdetta organisaation perustakoituksen ja arvoihin. Onnistumisen edellytyksenä on, että hän kykenee sovittamaan yhteen rationaalisuuden ja tunnetason vaatimuksia.
     Käytännössä toimialan tuntemus ilmenee siten, että johtaja ymmärtää organisaation tuloksenteko- ja liiketoimintalogiikan eikä esitä sellaisia ratkaisuja, jota sinänsä ovat hyviä, mutta jotka eivät sovi yhteen organisaation elementtien ja prosessien kanssa.
     Tukimukissa on havaittu, että alan sisältötiedon hallinta on välttämätön edellytys korkeatasoisen suunnitelman laadinnalle. Kokeneetkin johtajat osaavat laatia tasokkaan suunnitelman vain oman alansa sellaisista ongelmista, joista heillä on runsaasti alakohtaista tietoa.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

1940. EU:n on tehtävä nopeasti brexitistä varoittava esimerkki Le Pennille ja kumppaneille

     Asiantuntijat ympäri EU:ta ovat yksimielisiä siitä, että brexitissä tunteet nujersivat faktat ja valheet voittivat tosiasiat. Tapauksen kohtalon omaisuutta korostaa vielä se, että ikäihmiset nuijivat nuorisoa, joka kokee tulleensa petetyksi elämisen mahdollisuuksiensa kapenemisen takia globaalisessa maailmassa. Nuoriso on syystä pettynyt.
     Brexitin syy ei ole kansanäänestyksen vaan konservatiivisen puolueen sisällä tapahtuva kahden poliittisen hahmon Cameronin ja Jonhsonin välinen valtataistelu, joka johti sopimattoman menettelyn käyttöön näin tärkeässä asiassa. Eroa hautovien maiden poliittisen instituutioiden on syytä ottaa tästä opikseen, myös Suomen.
     EU:n eliitille kansanäänestykset erokysymyksistä ovat sinänsä sivuseikkoja. Tärkeintä on, että EU:n johto tekee nopeasti brexitistä tylyn malliesimerkin prosessista, miten ikävästi, äkkiä ja pikaisesti käy, kun eroaa yhteisöstä. Tällaista esimerkkiä kaipaavat Ranskan Kansallinen rintama ja muut populistis- nationaliset tahot muiden muassa Hollannissa ja Itävallassa. Opetuksen sävyyn ei kannata sortua, vaan kylmän asialliselle huomautuksen, jopa umpimielisen toteamuksen linjalle.
     EU:n johdon on turhaa spekuloida, miten yhteisön brexitissä käy, vaan sen on analyyttisesti ja päättäväisesti tehtävä nopeassa tempossa suunnitelma, miten se asiassa etenee. Tässä sen ei kannata liikoja Britanniaan vilkuilla, vaan johdonmukaisesti toteuttaa suunnitelmansa. Tällaisessa toimintatavassa EU ei ollut vahvimmallaan, mutta nyt sillä on näytön paikka.


lauantai 25. kesäkuuta 2016

1939. Kreikan kansaan kohtaan ei noudateta moraalisääntöjä

     Joku on sanonut moraalin olevan elinikäinen huoli siitä, onko suorittanut tehtävänsä oikein ja kestävällä tavalla. Riippumatta siitä, onko ihminen saanut empaattisuuden ja myötätunnon geenit jo syntyessään, suurten uskontojen pyhät kirjat kuten raamattu ja koraani sisältävät myös moraaliopin keskeiset elementit, kuten katekismuksen kymmen käskyä. Moraalisäännöt näyttävät olevan siis universaaleja.
     Näiden sääntöjen mukaan Kreikan poliittinen johto on antanut vääriä tietoja, rikkonut sopimuksia ja antanut katteettomia lupauksia. Poliittinen johto on myös suojellut maan eliittiä ja palkinnut sitä verohelpotuksilla. Voi olla, että poliittinen johto on saanut suojelurahaa tästä myötämielisyydestään eliittiä kohtaan. Kansa on käyttänyt avoimet porsaanreiät hyväkseen hyötyäkseen taloudellisesti ja saadakseen tarpeellisia palveluja ja etuja, vaikka lahjonnalla.
     EU-johtajat ovat tienneet kaikki nämä Kreikan synnit, vaivat ja toimimattomuuden syytäen maalle kuitenkin rahaa, kuten entinen pankinjohtaja rahattomalle suurtilalliselle pannen lopuksi tilan vasaran alle.
     Suurimpia syntisiä Kreikka-sopassa ovat maan entiset parlamentin ja hallitukset sekä EU:n poliittiset johtajat uhrin ollessa Kreikan kansa.
     Mitä nyt tapahtuu? Ei moraaliopeista tietokaan, vaan EU-pomot siirtyvät heille sopivaan eettisiin sääntöihin. Etiikkahan on kuin koodisto, joka on merkannut joitain moraaliopin kohtia noudatettavaksi. Etiikka pitää omat ja muiden velvollisuudet erillään. Kun noudatan englantilaisilla eliitin illallisilla oikeaa etikettiä, eettisiä koodeja, saan puhua eliitin huumorilla mitä vain. Mitä enemmän loukkaan, sitä enemmän nauretaan ja sitä fiksumpi olen.
     Nyt kun EU-johtajien kunnianhimon solmu Kreikka-kysymyksessä ei näytä katkeavan, kätköistä kaivetaan kuvainnollinen panssarivaunun ohjekirja. Ei puhettakaan armosta ja velkojen leikkaamisesta, vaan kurista ja kansan rankaisemisesta.
     Eihän Kreikka-kysymystä raamattu kädessä ratkaista, mutta jos tapaukseen sovellettaisiin moraalisääntöjä, jonkun tason armahtaminen olisi paikallaan. Tapahtukoon se vaikka sen nimissä, että maa ei kykene milloinkaan maksaan velkojaan.


perjantai 24. kesäkuuta 2016

1938. Brexit: Rooman 9. legioona edusti Britanniassa länsimaisuutta. Nyt se lyötiin toisen kerran

     Hadrianus rakennutti Britanniaan 100-luvulla vallin, joka tällä puolella asuvat oivat meitä eurooppalaisia riippumatta siitä, mitä kansallisuutta olivat. Niitä suojeli Rooma laki. Nyt nämä tämän päivän Rooman lait, direktiivit, joiden toimeenpano edusti silloin 9. legioona, ovat kaatuneet.  Kuvaavaa on, että 9.legioona katosi jäljettömiin.
     Samoin kuin 9. legioonan retket Britanniaan, kansanäänestys oli yhden miehen seikkailu, joka maksoi  juovan paisumisen jälleen Britannian ja mannermaan välille.
     Brittien kannattaa heti unohtaa, että he saisivat nyt talouden kehitykselleen vetoapua entisenä kansayhteisön perustajana ja johtajana aiemmilta siirtomailtaan. Se aika on ohi.
     Tässä vaiheessa on turhaa pohtia, mitä ero aiheuttaa, koska se paljastaa päivä päivältä kasvavat raadolliset piirteensä halusimme sitä tai ei.
    Yhdestä asiasta saatiin kuitenkin kullan arvoista oppia. Kansanäänestyksiin ei pidä lähteä kevein perustein puhumattakaan siitä, kun se tehdään yhden miehen ristiretkenä uransa edistämiseksi.
     Suomen institutionaalisesti valtakoneiston toimijoiden on kaikkien oltava varpaillaan, jos joku yksittäinen poliittinen taho tällaista esittää, vaikkapa natokysymyksestä.

torstai 23. kesäkuuta 2016

1937. Saako työpaikalla näyttää tunteitaan


     Saa ja ei saa. Ampujahiihtäjä pyrkii penkalla eliminoimaan kaikki ajatuksensa nollaan ja keskittymään vain seuraavaan laukaukseen. Vasta maalissa näytetään, miltä tuntuu.
     Näin se on suurin piirtein myös työelämässä.
     Esimies on jossain määrin eri asemassa tunteidensa näyttämisessä kuin muut työyhteisön jäsenet. Tämä koskee esimiehen hänelle luontaista ja siihen kokemuksensa ja oppimisensa avulla kehittynyttä johtamistyyliä. Johtamistyylin ja siihen sisältyvän tunnekomponentin ei tulisi kovin paljon vaihdella päivittäin.
     Jos näin tapahtuu, niin alaiset ovat varuillaan. Tilanne voi jopa kehittyä niin pitkälle, että aamulla sihteeri kertoo, kannattaako tänä päivänä mennä olenkaan päällikön puheille, voi olla huono päivä.
     Esimiehen tulisi pystyä säilyttämään suhteellisen tasaisena johtamistyylinsä riippumatta päivästä ja tilanteesta. Toki tällöinkin tila jää tunteiden näyttämiselle.
     Työyksikössä tunteet vaikuttavat samojen lainalisuuksien mukaan kuin urheilussa. Kärjistäen: mitä rennompi suoritus, sen parempi tulos. Sama logiikka pätee kaikkiin sorituksiin.
     Toiset ovat introvertteja, toiset ekstroverttejä, toiset pitävät muutosta mahdollisuutena, toiset katastrofina, toiset ovat antaa-mennä-tyyppejä, toiset aina huolestuneita, jne.
     Kun kirjo on näin laaja, pitää kulkea keskitietä. Joka tapauksessa ihmisten huolia pitää käsitellä ja ymmärtää. Niitä ei voida kuitenkaan useinkaan ratkaista. Suurissa muutoksissa kuten yt-neuvotteluissa on järjestettävä tilaisuuksia, joissa yhteisiä kokemuksia voidaan käsitellä ja purkkaa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

1936. Natsivallan loppu Pohjoismaissa

      Natsivalan murtuminen ei sujunut kauniisti ja johdonmukaisesti Pohjoismaissa.
     Ruotsi korvauksena siitä, ettei Hitler ei valloittanut maata, se toimitti Saksaan malmeja ja sähköteknologiaa. Jopa Ruotsin kuningas sekaantui natsivaltaan poikkeavalla tavalla lähettämällä henkilökohtaisen kirjeen Hitlerille kiitellen häntä Stalinin hirmuhallinnon lyömisestä.
     Pääministeri Per Albin Hansson ei pitänyt kirjeestä eikä arvostanut tässä tilanteessa kuninkaan yksityisyyttä. Hitler kiitti Sudenpesästä kuningasta kirjeestä ja arvosti Kiirunan malmitoimituksia Saksaan. Tuhannet tanskalaiset poliisit olivat siirtyneet saksalaisten riveihin ja saivat kärsiä siitä myöhemmin rajusti.
     Sodan loppuvaiheessa saksalainen Verner Best joutui tiukoille Tanskassa saksalaismielisyydestään, mutta onnistui pelastautumaan puolustuksellaan Nurnbergissä.
     Ruotsiin paenneet saksalaiset sotilaat kokivat maassa. Ensin he pakenivat Stalinin vainoja maan sairaaloihin, mutta joutuivat myöhemmin antautumaan traagisesti verissä päin neuvostoliittolaisille sotilaille. He menehtyivät leireillä.
     Norja oli kaaoksessa. Norjalainen natsijohtaja Quisling luuli pystyvänsä nousemaan Norjan väliaikaiseksi hallitsijaksi, mutta teloitettiin myöhemmin oikeuden päätöksellä.
     Suomikaan ei jäänyt osattomaksi natsi-intoilussa, vaan maahan perustettiin 1941 SS-pataljoona lähetettäväksi Saksaan koulutettavaksi ja myöhemmin sotimaan itärintamalla.
      Kotimaassaan Suomalaiset kamppailivat aivan toisista lähtökohdista. Neuvostoliittolaisten vaatimuksesta maamme joutui lopuksi8ajamaa noin 160 000 saksalaista Norjan kautta pois maasta. Tässä Lapin Sodassa kaatui vielä tuhansia suomalaisia sotilaita.
     Balkanin sotien päätyttyä ajauduttiin myös ikäviin loppuselvittelyihin, joissa kuoli tuhansia ihmisiä. Ikävä kyllä samankaltaisiin veritekoihin saatetaan ajautua myös Itä-Ukrainassa kriisin pitkittyessä.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

1935.Avokonttorin pomo

     Jos jätetään tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin käyttämiselle on henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen yhteydenpito- ja kommunikointitarve.

     Tunnetason syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden kokemista, joka kohentaa työ laatua ja tehoa.

     Joskus yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on pakattava samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin, etteivät pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis yksityisyyttä kaivataan tässäkin.

     Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta.  Ehkä tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.

     Jos välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan avotilalla, jossa on erilaisia työpisteitä ryhmille ja henkilökohtaiselle työlle. Omat työhuoneet ovat kuitenkin tässäkin ratkaisussa mukana.

     Suurin ongelma avokonttorissa on puheäänet. Ihmiset eivät voi olla kuulematta ja ehkä kuuntelematta, mitä naapuri puhuu. On luonnollista, että puheen kuuntelu ja uteliaisuus vievät enemmän aivokapasiteettia kuin musiikin kuuntelu.

     Jos pomo istuu avokonttorissa, työn tunnelma muuttuu. Toiset pitävät sitä hyvänä, koska  on suora yhteys pomoon. Toisille on piinaava olla jatkuvasti pomon silmien alla.

     Viisas pomo ei ensimmäisenä perusta työhuonettaan avokonttoriin, vaan pysyy sivussa.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

1934. Hyvän tyypin ansioluettelo

     Kilpailussa voitto ei ole tärkeintä eikä kilpailu sinänsä. Vastustajat ovat kaikkien tärkeimpiä. Muutoin voitto ei olisi, koska ei ole häviäjiä, voittaja ei tuntisi voiton riemua eivätkä häviäjät tappion katkeruutta.
     Sama koskee hyviä tyyppejä. Pitää siis olla huonoja retkuja ja hankalila ihmisiä.
     Hankala ihminen onkin saanut kasvot viime päivinä Satu Kasken ja kumppaneiden kirjassa. He luettelevat muutamia prototyyppejä: jurnuttaja, marisija, herkkähipiäinen, manipuloija, jne. Kirjassa todetaan, että itse on vaikeaa tunnistaa olevansa hankalatyyppi. Pitäisi kuunnella paremmin palautetta ja havaita ihmisten katoamista ympäriltään ja käyttää jopa mentoria. Tässä pitää kuitenkin huomata, ettei persoonallisuutta voida muuttaa.
    Tällaisten perushankalien tyyppien luokittelussa piilee samat varaat kuin missä tahansa tuntumaan pohjautuvassa ryhmittelyssä. Se saattaa päteä yleisellä muttei henkilökohtaisella tasolla. Pitäisi tuntea paremmin henkilön tausta ja sen hetkinen elämäntilanne.
     Hyvän tyypin piirteet on sen sijaan helppo esittää, meitä on niin paljon. Piirteet antavat myös perustan määrittää huonot tyypit. He ovat vastakohtia meille.
     Yleensä hyvä tyyppi tulee toimeen kaikkien kansa, on samaa mieltä muiden kanssa, hänellä on paljon ystäviä, hän on joviaali ja kohtelias, hän on paljon perheen kanssa ja huolehtii työstään. Ja menee aikaisin nukkumaan.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

1933. Valtiovarainministeriössä kehittäjänä

     Uusi työpaikkani valtionvarainministeriössä sijaitsi kaupungin keskustassa. Tittelini oli virastovaltuutettu. Koko henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa sivuun jäävä päällikkö selosti ryhtymistään hallituksen määräyksestä keskushallinnon uudistamisen selvitysmieheksi. Hanke oli osa pitkään jatkunutta keskusvirastojen demarivallan vähentämiseen tähtäävää toimintaa

Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni.
     Hallintopäällikkö ihmetyksekseni esitti juhlien järjestämistä jollekin idänmaan tohtorille. Asia näytti olevan jo lyöty lukkoon ja juhlien järjestäminen oli hyvällä mallilla. Tyhmyyksissäni suostuin. Juhliin saapuivat myös tohtorin vaimo ja muuta sukukuntaa ruokineen ja esityksineen. Minua oli pyydetty pitämään puhe, minkä tein tietämättä, kenelle puhuin ja miksi. Valokuvia otettiin runsaasti. En viitsinyt jälkeenpäin udella, mistä oli kyse.
     Vaikka atk-asioita hoitavia henkilöitä oli riittävästi, heidän tietonsa olivat epäkurantteja ja ristiriitaisia ja henkilösuhteet epävakaita sekä riitaisia. Yksi keskeinen henkilö oli ollut viikon kadoksissa, mutta varmasti elossa. Oman sotkunsa aiheutti osaston erään atk-asiantuntijan erottamisvaatimus, jonka hallintojohtaja esitteli minulle kuin tyhjästä valmiine etenemiskonseptein siihen sävyyn, että joudin erottamaan henkilön, sillä muutoin tekisin virkavirheen.
     Hallintopäällikkö alkoi ajaa seuraavaksi syytöksiä rekrytoimaani uutta tietohallintojohtajaa vastaa. Erityisesti minua miellytti uuden tietohallintopäällikön osallistuva kehittämisote, jossa atk-järjestelmän käyttäjät pantiin työhön. Ihmettelin, että taas samanlainen näkymätön ja äänetön käsi verhon takaa ohjaa tapahtumia samoin kuin omituisten juhlien järjestämisessä.
     Tapaukset opettivat, että kuten muissakin valtakeskuksissa, valtiovarainministeriön osastoilla oli näkymättömiä vallankäyttäjiä, jotka osastojen yli sanelivat, mitä tehtiin. Tätä varmisti tapaus, jossa eräänä aamuna huoneessani ilmoittautui nuorehko henkilö, joka sanoi sellaisella päättävyydellä tulevansa osaston tiedottajaksi, etten epäillyt hetkeäkään naista. Viikon päästä hän istui huoneessaan osastolla, muttei se minua häirinnyt, sillä mitään tiedotettavaa ei ollut.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

1932. Putinin valtapelissä uhriutuminen on viety huippuunsa

     Uhriutumisen idea ei ole taivaasta tipahtanut. Tämän todisti jo T. Roosevelt 1800-luvun lopulla, kun hän päätti kahvikeskustelun jälkeen heti hyökätä Kuubaan uhriudittuaan tarpeeksi Espanjalle. Uriutuminen ei olekaan vain yksilön oikeus, vaan se on myös osa valtioiden välistä valtapolitiikkaa.
     Nykyisen Venäjän tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta uhriutumisesta, jossa uhriutuja esittää itsensä ulkopuolisten tapahtumien aiheuttamana apua kerjäävänä säälittävä ihmisenä. Venäjällä uhriutuminen on osa valtaeliitin sisäpolitiikkaa, jonka operointialue käsittää koko maapallon.
     Sisäpolitiikassa Venäjällä on pitkät perinteet uhriutumisessa. Venäjän kärsivä kansa uhriutui aateliston edestä kärimyksiin vastineeksi siitä, että tsaari piti yhteyttä Jumalaan kansan puolesta. Tsaari lunasti tällä valta-asemansa.
     Venäjän tapauksessa pätee: mitä suurempi maa ja mitä keskittyneempi tiedonvälitys on, sitä yksinkertaisempia uhriutumisteemojen pitää olla. Yhdysvaltain omintakeisessa avoimuudessa ja polaroituneessa tiedonvälityksessä teemana toimi erinomaisesti 11.9.2001 kaksoistornien räjähdys. Irakin Saddam sai kyytiä, jonka hedelmiä nyt Eurooppa nauttii miljoonien henkilöiden pakolaisvirtoina EU-maihin.
     Putin kotikatsomoille suunnattu suuri uhriutumisteema on: maailma sortaa venäläisiä. Alateemoina käytetään muiden maiden lapsiasiakysymysten tekaistuja epäkohtia, venäläisvähemmistöjen kuviteltuja sortamisia, maan urheilijoiden lännen vääristelemiä testituloksia ja venäläisfanien epäoikeudenmukaista kohtelua Ranskassa.
     Tällä suurella teemalla Putin saa kotikatsomosta aplodeja ja venäläisten enemmistön kannatuksen maanpelastaja lännen kourista. Kun tähän lisätään yksityiskohtia: hyväksynnän saaminen Ukrainan konfliktille, Krimin valtauksen oikeutuksen lujittaminen ja Itä-meren uhittelun tarpeellisuuden todistaminen, niin Putin kannalta uhriutuminen näyttäisi toimivan täydellisesti.

Huomattavaa on, että listalta puuttuu terrorismi. Putinin näkökulmasta se on kirkkaita logiikka,sillä teema on ollut jo pitkään ajankohtainen maan sisällä. Putin tietää, että sen kanssa ei pidä leikkiä tulella.
     Putin antoi merkittävän lausunnon 17.6 Pietarin talousfoorumissa (http://www.iltasanomat.fi/em-futis/art-2000001203002.html). Venäjä ei kanna kaunaa EU:lle. Tätä voidaan pitää uhriutumisen jaloimpana muotona.


torstai 16. kesäkuuta 2016

1931. Organisaatiomuutoksen anatomia

     Päässäni ei soinut hilpeä helinä, vaan monenlaiset ajatukset rasittivat aivotoimintaani. Nyt oli aika toteuttaa ylijohtajan kanssa pohtimani organisaatiomuutos. Se perustui osaston jakamiseen neljään samanlaiseen toimistoon, joista jokainen käsittelisi ilmoituksen alusta loppuun. Tällöin toimistoille voitiin asettaa tavoitteet ja niitä pystyttiin vertaamaan keskenään.
     Mutta kuka uudistuksen toteutti? Pitäisikö minun alkaa johtaa toimintaa? Tähän eivät valtuuteni riittäneet ja vaikka riittäisivät, linjajohtajat eivät sitoutuisi muutoksiin. Eipä silti, eivät he nytkään sitoutuneet. Jos nykyistä asemaani vahvistettaisiin, se varmasti käsitettäisiin väärin ja tuloksena olisi vain suurempi muutosvastarinta. Eikö auttanut muu kuin antaa nykyisen kehityksen jatkua? Muutaman kuulauden kuluttua tulisi niin suuri kriisi, joka johtaisi todellisiin muutoksiin. Saattoi tietysti olla, että kauppa- ja teollisuusministeriö tätä toivoikin.


1930. Monisairaat passitetaan kotiin

     Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia potilaita ovat dementiaa sairastavat, psykiatriset tapaukset, päihde riippuvaiset ja iäkkäät potilaat. Ruotsin kokemusten perusteella, jos tällainen ihminen saa sydän infarktin, hän ei pääse sydänklinikalle, vaan hänet passitetaan yleislääketieteen osastolle. Jos esimerkiksi osaston 13 paikasta viisi on vapaana, tämä sydän potilas pääsee sydänosastolle, jos viisi paikka on vapaana, mutta jos vapaana on vain kaksi, ne on varattu alle 60-vuotiaille slaagin saaneille terveen näköisille potilaille. Pitää olla siis myös hyvää tuuria mukana päästäkseen hoitoon.
     Jos potilaalla on kaikki neljä oiretta dementia, psyykkiset ongelmat ja päihderiippuvuus, järjestelmän mielestä parasta hoitoa on kotihoito.
     Suomen terveydenhoidossa on nämä hoitoon pääsy ongelmt vaan kertaantuvat siirryttäessä bisnesvetoiseen yhtiömuotoisen sote-hoitotuotantoon. Avain sana on korvausjärjestelmä eli millä perusteella sairaala saa maakunnilta hoitotyöstä rahaa.
     Koska hoitotuotannon laskutusperusteina ei voida käyttää hoidon vaikuttavuutta sen määrittämisen vaikeuden takia, laskutus tulee perustumaan hoidettavien potilaiden määrään vuodessa. Ei siis hoitopäiviin, koska se johtaisi vuodepaikoilla makuuttamisen.
     Tällöin lähetteiden antajat ja päivystysyksiköt ovat portinvartijoina, millaisia potilaita sairaalalle ohjataan. Osakeyhtiömallissa bisneslogiikkaa johtaa siihen, että sairaala pyrkii saamaan maksimaalien määrän helppo hoitoisia eli hoidettuja potilaista vuodessa. Lähetteiden antajat tietenkin pyrkivät passittamaan omalle ketjulle helpot potilaat. Vaikeat hoitopäiviä kartuttavat, mutta vähän hoidettuja potilaita tuovat potilaat, jäävät kiertämään mustapekkoina järjestelmässä.
     Suomeen tulossa olevassa bisnesmallissa kyse ei ole niinkään sairauksien parantamisesta, vaan  helppohoitoisten ja rahaa tuottavien potilaiden saamisesta sairaalan ja sen osastoille 




keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

1929. Tulevien Sote yhtiöiden avoimuus samaa luokkaa kuin Länsimetro Oy:ssä

      Terveysreformin kannalta länsimetroskandaali oli tervetullut muistutus siitä, mitä seuraa, kun julkista toimintaa yhtiöitetään. Tietoja tippuu vain siitä määrin, kuin osakeyhtiölaki edellyttää. Ei yhtään enemmän, paitsi silloin kun menee hyvin. Tiedonkulun syviä ongelmia jo kahden yhtiön väillä kuvaa HSL Oy:n luulot, että hankkeella menee hyvin, vaikka oltiin menossa kohti fiaskoa. Etukäteismainonta oli raflaavaa ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465876893839?ref=hs-b-paakirjoitukset-5).
     Edellisen kanssa samalla HS:n pääkirjoitusaukeamalla oli Hanna Moilasen vieraskynäkirjoitus (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465877057784?ref=hs-b-paakirjoitukset-7) yhteiskunnallisen yritysten sopivuudesta palvelutuottajaksi. Moilasen mukaan ne sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.
     Yhteiskunnallinen yritys näyttäisi siis ratkaisevan sote-yhtiöiden avoimuusongelmat. Ikävä kyllä näin ei ole, sillä lainsäädäntö ei tunne yhteiskunnallisia yhtiöitä. On vain osakeyhtiölaki. Vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteiskunnallisen yrityksen merkki on kannatettavaa, mutta se ei ole lain tasolla velvoittavaa.
     Sote-yhtiöiden avoimuuden lisäämistä todennäköisesti tullaan ratkaisemaan erillisillä sopimuksilla. Tämä olisi taas yksi lisää jo tiedossa olevan byrokratiaan ja silloinkin liikesalaisuuteen vetoaminen saattaa jyrätä sopimusten yli.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

1928. Portinvartijan rooli

     Pakostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.
     Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Ryhmän ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset pätevän vetäjän johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea ryhmäjumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen kallista viiden kymmenen tuhannen euron hintaa ei moittinut kukaan.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

1927. Orlandon veriteko kiristää entisestään Yhdysvaltain kontrollia kansalaistaan

      Orlandon verilöyly nosti taas kerran esille USA:n käsiaseiden suuren määrän ja siitä käytävän keskustelun.  Jokamiehen asestautumisella on pitkät perinteet, joita yllä pitää voimansa tunnoissa oleva 1,5 miljoonapäinen kivääriliitto. Se omaa poliittista valtaa etenkin presidentin vaaleissa.
     Käsiaseiden määrästä antaa hyvän kuvan vertailutilastoa: maan väkilukua on 4,3 prosenttia maapallon väkiluvusta, mutta aseiden määrä on 48 prosenttia käsiaseiden määrästä. Aseiden määrästä ja pitkälle viritetystä itsepuolustusoikeudesta seuraa kymmeniä tuhansia tappoja ja murhia vuosittain, mihin maa vastaa kovalla kriminaalipolitiikalla. Suomessa tappoja ja murhia tehdään noin sata vuosittain.
     USA:ssa on viisi miljoona vankia, mikä on 1,6 prosenttia väestöstä. Suomessa vastaa luku on 0.07 prosenttia. Ehdonalaisvalvonnassa maassa on noin neljä miljoona ihmistä Suomen vastaavan luvun ollessa noin 2000.
     Yhdysvaltain on pakko pitää rangaistukset mahdottoman ankarina, sillä muutoin vankiluku kolminkertaistuisi.  20-30 vuoden tuomiot eivät ole harvinaista, esimerkiksi huumerikoksista ja  murhista lähes poikkeuksetta tulee elinkautinen.
     Tutkitusti pitkillä vankeusrangaistuksilla ei ole juuri mitään ennalta ehkäisevää vaikutusta. USA:n kaduilla pyörii päivittäin noin 20 miljoona ihmistä, jota voivat ilman mitään näkyvää syytä tehdä vakavan rikoksen. Suomessa tämä luku on muutama kymmen.
     USA on ratkaissut korkean vankiluvun ylläpitämisen markkinatalouden ja kriminaalipolitiikan yhdistämisellä. Ne ovat loppujen lopuksi samaa koneistoa. Suuri osa rikosseuraamusjärjestelmän eri toimijoista on markkinatalouden osia, jotka yrittävät pitää 30-40 miljoona potentiaalista rikoksentekijää joka päiviä pois rikollisuudesta.
     Maaperä terrorismin soluttautumiselle tällaiseen avoimeen ja aseita täynnä olevaan yhteiskuntaan on otollinen. Tilanteessa, jossa kansalaiset ovat asestautuneet, mihin yhteiskunta vastaa kovilla otteilla, on kierre, josta ei ole helppo päästä ulos.
     Todennäköisesti presidentin vaalien yllyttämänä maa kiristää kontrolliaan entisestäänkin vähääkin epäilyttävistä kohteista ja ilmiöistä tavallisten ihmisten siinä sivussa joutuessa viranomaisen kouran alle.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

1926. Miksi politiikkoja mollataan

      On sanottu, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Seuratessa eduskunnan kyselytunteja ja politiikkojen sanomisia mediassa, se on enemmänkin lupauksien kuin mahdollisuuksien taideta. Parasta on kuitenkin heittä sivuun jalo taide sanan tässä yhteydessä, vaikkakin puolueet arvostavat maalaustaidetta, ja yrittää tarkastella, mitä arkisen politiikkapeiton alta löytyy.
     Sivullisten ei pitäisi lainkaan mollata politiikkoja heidän tekemisistään, koska politiikkojen valta perustuu sellaisten sivullisten välinpitämättömyyteen, jotka muodostavat enemmistön. Jos tämä enemmistö kävisi äänestämässä, harjoitettavan politiikan sisältö olisi aivan erilaista, mitä nyt on. Pulinoita pitäisi olla vähemmän.
    Kuitenkin on turhaa mennä enkelten puolelle, koska itse ei ole enkeli eli jokaiselle sattuu virheitä ja on syytä ne myös tavalla tai toisella myöntää. Paradoksaalista kyllä poliitikko ei hevin tunnusta virheitään, vaikka on pelkän vähemmistön luottamuksen varassa. Tämä on luonut politiikkaan erehtymättömyyden moodin. Tämä on tärkeä moodi, koska sitä vasten politiikkaa moittivien on helppo naulita poliitikko lähes mistä tahansa tämän teosta.
     Koska kansan vähemmistö ei osallistu aktiivisesti politiikkaan, sille jää, ehkä jopa pidetty katsomosta huutelijan rooli. Katsomoon näkyvät sadoilletuhansille silmäpareille poliittiset virkanimitykset, vaalirahasotkut, hämäristä kokoukista irti rimpuilut, valtavat maakunnan kokoiset lehmän kaupat ja jopa olympiakomiteaan saakka ulottuvat isännättömän rahan keplottelut.
     Kun tällaiset suhmuroinnit toistuvat vuosikymmenestä toiseen median vielä paisutellessa ja pitkittäessä niitä, kansa aivopestään suhtatummaa kaikkeen, mitä poliitikko sanoo varauksellisesti jopa kielteisesti.
     Eipä olekaan ihme, jos sivustakatsoja napsauttaa päälleen oman mollausmoodinsa, vaikka poliitikko puhuisi kuinka totta ja tosissaan. Poliitikkojen ei kuitenkaan kannata välittää mitään moitteista korkeille palkoille ja taksimatkoille, mutta veronmaksajien rahoilla tapahtuvaan oman, puolueen, tai lähipiirin edun ajamiseen kansalaisten on syytä reagoida voimakkaasti.
     Poliitikon lupaus- ja virheiden kätkemismoodi ja sivustakatsojan mollausmoodi ovat aivan eriparia verrattaessa esimerkiksi kahden jalkapallojoukkueen fanitusmoodeihin jälkimmäisten ollessa identtisiä mutta vastakkaisia. Jälkimmäiset pysyvät samoina ajasta toiseen, mutta poliitikkojen ja kansan välejä voidaan parantaa, kun politiikka siistii tapojaan. Viime vuosina sitä on jo tapahtunut.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

1925. Tarinat tuotteiden takana myynnin lisääjinä on myytti

      Tunnettua on, että hyviä tarinan kertojia kuunnellaan tietynlaisissa tunnelmaltaan kohonneissa tilaisuuksissa. Poreilevissa illanvietoissa kuulijat ovat jo etukäteen virittyneet otolliseen vastaanottamisen tilaan kertojan tietäessä myös roolinsa tunnettuna tarinan kertojana.

Sillä hetkellä kertojalla on valtaa, mutta valtaa vain tilaisuuden kontekstissa, tilaisuuden asiamerkityksen ja luonteen rajoissa.
     Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, miten kertojan valta syntyy. Se riippuu, olkoon tarinan sisältö mikä tahansa, lähes kokonaan hänen esityskyvystään ja taidoistaan eläytyä sadunkertojan rooliinsa. Niinpä hänen valtansa on hetkellistä ja nopeasti sammuvaa, mutta tarinana kertojana hänen maineensa pysyy. Tämä kannattaa muistaa, kun tuotetta brändätään sen tekijällä.
     Mutta tarinat vallankäytön välineenä eivät ole näin yksikertaisia. Ehkä taloudellisen voittoon tähtäävän tarinan kertomisen malliesimerkki on taulun provenienssi , kirjallinen todistus taulun syntyvaiheista nykyhetkeen. Taulun hyvällä väärentämisellä yhdistettynä väärennettyyn provenienssiin on voitu ansaita kymmeniä miljoonia euroja. Provenienssitarinat saattavat olla ihmeellisiä. Natsi menneisyyteen liittyvät tarinat ovat aivan oma lukunsa.
     Tässä vaiheessa voidaan alkaa epäillä tarinan voimaa bisneksenteossa, ainakin sitä on surutta liioiteltu. Mainostajien yksi keskeinen prinsiippi on, että myydäkseen tuote, sillä on syytä olla hyvä tarina. Kulutustavarat ovat vielä välttyneet tältä hokemalta. Tähän prinsiippiin pitää suhtautua hyvin varauksellisesti.
     Asian voisi kääntää toisin päin: maailmannurkat ovat täynnä hyvän tarinan omaavia protoja, mutta kauppa ei käy. Yksi proto on vajannurkassa, josta tarinaa kyllä riittiäsi PRH:n neuvota insinööristä Valion pakkauspäällikkö Junkkariseen ja Sittarin sisäänostajaan.
     Tarinan lumoa heikentää se, että jokaisella tuotteella on tarinansa. Ei tuote voi taivaasta tipahtaa. Miksi mainostajat vannovat tarinan merkitykseen tuotteen menestymisessä? Siksi, että se on ainut höttö asia, josta voi vääntää, mitä erilaisimpia alatarinoita mitä erilaisimpiin mainoskampanjoihin.
     Kirjan myyntiin ei vaikutta millään lailla, kuinka monta kymmentä vuotta kirjailija on teostaan vääntänyt ja kuinka kustantaja sitä hehkuttaa. Mika Waltari oli matalan profiilin mies, mutta hänen kirjansa olivat loistavia, osa maailmankuuluja.  Kirjat myivät, koska ne olivat hyviä. Kalle Päätalo yhdisti elämänsä tarinan ja kirjatuotantonsa yhdeksi valtavaksi ja valtavan myyväksi  blogiksi, jonka kerronta on jouhevaa, mutta vailla ylätason merkityksiä. Kirjat myivät tasollaan. Sofi Oksanen on esimerkki tapauksesta, jossa henkilökohtainen taitava esillä olo mediassa ja kansainvälisillä forumeilla tukee voimakkaasti hänen tuotantonsa myyntiä.
     Kirjailijaesimerkit osoittavat, että tuote myydäkseen tarinoilla, tuotteen ja sen tekijän on yhdessä muodostettava kokonaisuus, joka raapaisee ihmisten sieluja.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

1924. Kehityskeskustelut arkkukamaa


     Työelämän uudistuminen ja työn tekemisen pirstaloituminen ja monimuotoistuminen ovat saaneet muutamat arvovaltaiset tahot julkistamaan esimies alainen keskustelut aikansa eläneiksi.        Muiden muassa Accenturen toimitusjohtaja Frank Korsström piti niitä nykymuodossaan liiaksi menneeseen toimintaan painottuneina ja kerran pari vuodessa toteutettuina ohjausvaikutukseltaan riittämättömänä. Hän kaipasi enemmän nopeutta, ajankohtaisuutta ja ohjaustehoja.
     On totta, ettei hyvin vapaasti organisoituneissa työn teon muodoissa ole järkevää soveltaa keskusteluja, kuten läppärilla julkisessa kahviliassa tapahtuvaan työhön, jossa esimieskin on kiistan alainen kysymys. Monessa tapauksessa keskusteluja voidaan myös korvata projektityön ohella tapahtuvana jatkuvana keskusteluna. Tällöin voidaan suunnitella myös työuria, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen priorisointeja, jne.
     Esimies alainen keskustelujen korvaaminen suorituksen ohjauksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla ei ole riittävää. Keskustelujen kokonaan pois jättämiselle ei löydy muuta perustetta kuin kustannusten leikkaaminen. Sehän tuo noin yhden työpäivän lisää organisaatiolle. Luopuminen myös heijastelee sitä, että työvoimaa on tarjolla ja että tulijoita poislähtijöiden tilalle löytyy. Työelämä kovenee.
     Esimies alainen keskustelut, kutsuttakoon niitä vaikka one-to-one-keskusteluiksi, tarvitaan monessa paikassa alkuperäisen idea mukaisesti. Organisaation jokaiselle jäsenelle on tärkeää, että hän ainakin kerran vuodessa tulee kuulluksi ja saa pohtia esimiehen kanssa, miten tärkeää hänen työnsä on ja miten kehittyä siinä. Tarvittaessa myös henkilökohtaisista kysymyksiä pitää saada nostaa esille ja ratkaista niiden ongelmia.

torstai 9. kesäkuuta 2016

1923. Ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen

      Organisaation (myös ihmisen) todelliset ongelmat voivat jäädä tunnistamatta, vaikka johto on pätevä ja sillä on hyvät informaatiojärjestelmät, verkostot ja esikunta. Muutamissa tapauksissa kyky ihailla itseä johtajana voi olla myös niin suuri, että askarellaan väärien ongelmien kimpussa.

Kun organisaation on säännöllisesti toistuvissa konfliktissa itsensä kanssa, voi olla todella vaikeaa tietää, mikä on todellinen ongelma. Monesti tilanne tuntuu suurelta mustalta aukolta, johon tuloksentekokyky vain katoaa. Tällaisessa tilanteessa toimintaympäristön nopeatempoisuuden ja monimutkaisuuden takia voidaan ajautua luullun ongelman yli uuteen ongelmaan, jolloin tilanne vaikeutuu entisestään.
     Toiseksi toimintaan jää väistämättä katvealueita, joita johdon informaatiojärjestelmä ei paljasta. Kolmanneksi hitaissa polullista käännepistettä merkitsevissä muutoksissa johto on tilanteessa, jos muutoksen kaari on niin laaja, että sitä on vaikeaa havaita tai muutos tuntuu lineaariselta, vaikkei se todellisuudessa ole sellainen.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

1922. Moraalikatoa etsimässä

     Mieltäni oli pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Miten käy, jos maailman bruttokansantuote kasvoi joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto oli kasvanut 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi. Mikäli kulutusta ei vähennettäisi, väistämätön katastrofi oli edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa oli samantekevää, tuliko se 30 vai 100 vuoden kuluttua.
     Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä.


1921. Konsulttihanke osana hankesalkkua

     Ennen konsulttihankkeen päättämistä ja organisointia konsulttityöksi johdon on varmistettava , miten aiottu työ sopii organisaation muuhun kehittämiseen. Jos kehittämishankkeesta näyttää muodostuvan iso ja pitkäkestoinen, johto  joutuu ottamaan huomioon ja suunnittelemaan, miten aiottu uusi hanke sopii organisaation hankesalkkuun.
     Hankesalkku ei saa muodostua pelkästään operatiivisista hankkeista eikä pelkästään strategisista hankkeista. Operatiivisten hankkeiden pitää olla sopusoinnissa strategisten hankkeiden kanssa tai palvella strategioiden ja strategisten hankkeiden toteuttamista.
     Jos organisaation kehittäminen (mukaan lukien konsultin käyttö) perustuu pelkästään operatiivisiin hankkeisiin ilman kokonaisuuden tarkastelua ja huomioon ottamista, niin parhaassa tapauksessa jonkin tuloyksikön tuloksentekokyky voi parantua, mutta tämän yksikön kustannuksia saat siirtyä moninkertaisesti muihin tulosyksikköihin. Edellä mainittu korostaa kokonaisvaltaisen strategisen johtamisen tärkeyttä.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

1920. Sote- sairaala ensisijaisesti kalastelee helppoja potilaita ja sen jälkeen hoitaa

     On tunnettu tosi asia, että parasta hoitoa sairaalassa saa, kun on yksi selkä sairaus. Sairaalan kannalta olisi ihannetila, jossa kaikkia paikat olisivat täytetty yhden sairauden helppohoitoisilla potilailla, jotka vievät vain muutaman päivän vuodepaikkaa toisten helppojen jo odottaessa vuoroaan sisään. Kun sairaalan saama korvaus perustuu siihen, kuinka monta hoidettua potilasta vuodessa on, ei ole ihme helpot potilaat ovat tosi kysyttyjä.
     Ruotsin kokemusten mukaan yhden sairauden potilaat ovat jopa niin kysyttyjä, että osaston hiljaisena aikana osasto voi kysellä päivystykseltä, onko siellä helppoja potilaita saatavilla, koska se tietää osastolle rahaa  (http://areena.yle.fi/1-1814096).

     Tästä myös seuraa, että yhden sairauden potilaat täyttävät erikoishoidon paikat.
     Osastot karttavat monisairaita potilaita ei pelkästään siksi, että nämä ovat raskaita hoitaa, vaan ennen kaikkea siksi, että parannetuksi tulee silloin vähän potilaita vuodessa sairaalan saadessa tällöin pienemmän hoitokorvauksen. Monisairas potilaan könttäkorvaus on paljon pienempi usean helpon potilaan könttäsummat yhteensä.
     Ruotsissa on menty jopa niin pitkälle, että potilas on naamioitu paremmaksi, jotta jokin oman sairaalan toinen osasto tai jopa toinen sairaala ottaisi potilaan. Tällöin monisairaasta eroon päässyt osasto voisi taas keskittyä helppoihin yhden sairauden rahakkaisiin potilasiin.
     Ruotsissa on jopa tapauksia, joissa sairaalat tai osastot joulukuussa tehostavat hoitotuotantoa lyhentämällä hoitojaksoja tai nopeammalla kotiuttamista, jolloin sairaala alkaa kalastaa vapautuville paikoillae rahakkaita helppoja potilaita budjettivajeen täyttämiskesi.
     Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia potilaita ovat dementiko ja psykiatriset, päihde riippuvat ja iäkkäät potilaat. Jos tällainen ihminen saa sydän infarktin, hän ei pääse sydänklinikalle vaan hänet passitetaan yleislääketieteen osastolle.  Jos esimerkiksi osaston 13 paikasta viisi on vapaana, tämä sydän potilas pääsee sydänosastolle, mutta jos vapaana on vain kaksi, ne on varattu alle 60-vuotiaille slaagin saaneille terveen näköisille potilaille. Pitää olla siis myös hyvää tuuria mukana päästäkseen hoitoon.
     Suomen terveydenhoidossa on jo nyt edellä esitettyjä ongelmia ja ne vaan kertaantuvat siirryttäessä bisnesvetoiseen yhtiömuotoisen sote hoitotuotantoon. Avain sana on korvausjärjestelmä eli millä perusteella sairaala saa maakunnilta hoitotyöstä rahaa. Lähetteiden antajat ja päivystysyksiköt ovat portinvartijoina,  millaisia potilaita osastot saavat. Omalle ketjulle tietenkin lähetetään helpot potilaat ja vaikeat kiertävät mustapekkoina järjestelmässä. Kaikki hoitoa kaipaavat eivät pääse osastoille, vain sopivat.
     Suomeen tulossa olevalla bisnesmallilla kyse ei ole niinkään sairauksien parantamisesta, vaan saada osastoille helppohoitoisia ja rahaa tuovia potilaita. Taas kerran törmätään siihen tosi asiaan, että terveydenhoidossa ei pelitä bisneslogiikka.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

1919. Työilmapiiri kuin naapurin sahalla

       Toimistopäällikkönä oli poliittisen kiistelyn tuloksena virkaan nimitetty pikku pomo, jolta ei vihamiehiä tästä syystä ministeriöstä puuttunut. Hän oli täydellisesti omille tottumuksilleen omistautunut mies, paitsi että hän rakennuttaisi valtion rahoilla säännöstelyaltaan vaikka Pohjanmaan lakeuksille.

     Toimiston tapoihin kuului jokaisen työtekijän saapuminen kello kolmetoista kahville pomon sihteerin huoneeseen hänen lukiessa Ilta-Sanomien kysymyksiä pöydän päässä. Vähitellen opin tuntemaan, millainen arvojärjestys toimistossa välillä vallitsi. Ensin tulivat diplomi-insinöörit ja teekkarit, ja pitkän matkan jälkeen opistoinsinöörit, rakennusmestarit ja toimistosihteerit.  Viimeksi mainittuihin jokaisen silmäätekevän tuli olla hyvissä väleissä, sillä muutoin ei asiat eivät luistaneet tai ainakin ne saattoivat kummallisesti mutkistua.
     Minut pantiin joukon hännille mihinkään ryhmään sopimattomana. Tämän toivat erityisen hyvin esiin diplomitöitään tekevät teekkarit, jotka moittivat käsialaani huonoksi ja pöytääni sekaiseksi. He kehottivat harjoittelemaan tekstaamista. Siitä olisi tulevaisuudessa paljon hyötyä. He ja pääinsinööri kierrättivät minua asioillaan pitkin kaupunkia. Jatkuvassa työsuhteeni lopettamisuhassa ja pomojen vedotessa määrärahojen vähyyteen siitä ei ollut perusteita kieltäytyä.
     Erilaisten toimistotöiden tekemisestä oli kuitenkin paljon käyttöä tulevaisuudessa. Insinöörit opetti tavan laskea massoja, tekojärvien tilavuuksia, yleensä vesialtaiden suunnittelussa. Eräät insinöörit suunnittelivat oman tekojärven ja myivät rantatontteja pääkaupunkiseutulaisille. Järven vesi oli ruskeaa ja haisi pahalle.


lauantai 4. kesäkuuta 2016

1918. Neutraalin, tasapaksun hallinnon loppu


     Toimikunnan asettaminen oli merkki neutraalia hallintoa korostavan kehittämisotteen väistymisestä. Ensimmäistä kerta toimikunnan kokoukseen kutsuttuna en tarkasti ottaen tiennyt, mikä roolini tulisi olemaan. Kokous pidettiin valtion hallinnon kehittämiskeskuksessa. Tiesin vain, että virkamiehistä piti tehdä kansainvälisiä, yhteiskunnan prosesseja ymmärtäviä, laatu- ja kustannustietoisia ja hyviä henkilöstöjohtajia. Nyt alettiin kuroa kiinni todellisuuden ja utopian eroa. Tavoite oli hirveä, mitä en vielä silloin käsittänyt. Kaksitoista viikkoa kestävää koulutusohjelmaa kutsuttiin JOKO-seminaariksi, jonka vetäjäksi jouduin.

     Ylijohtaja toimi seminaarin kuraattorina. Jonkin verran aiheutti sekaannusta hänen tulonsa saliin kommentoimaan keskeneräisiä luentoja ja keskusteluja tuntematta niiden taustoja.

     Pulmaksi nousi seminaariviikkojen yhteen sitovien näkökulmien ja kantavien teemojen ylläpitäminen. Tätä silmällä pitäen piirsin isoille piirtolehdille huoneentaulun jokaisesta organisaation keskeisestä elementistä. Näitä olivat toimintaympäristö, tavoiterakenne, organisaatiorakenne, johtamisjärjestelmä sekä suunnittelu- ja seurantajärjestelmä.

     Rahapajan loppuraportin 300 kappaleen painoksesta jaettiin omat raporttinsa kansanedustajille, Suomen pankin johtajille ja valtiovarainministeriön johtaville virkamiehille sekä valtion talouden tarkastusviraston johdolle. KHO:n edustaja huolehti, että pääsimme käsittelemään loppuraporttia korkeimman hallinto-oikeuden juuri remontoidussa pääistuntosalissa. Ylijohtaja istui ukkotuomarin paikalla. Työryhmän jäsenet keskittyivät puolustajan tehtäväänsä omassa ja opponointiryhmän jäsenet omassa aitiossaan. Saliyleisö muodostui muista seminaarilaista ja paikalle kutsutuista vaikuttajista. Demonstraation seurauksena valtiovarainministeriön valtiosihteeri erotutti rahapajan talouspäällikön.


torstai 2. kesäkuuta 2016

1917. EU Turkin Erdoganin armoilla


     On vaikeaa löytää faktaa, mikä merkitys Neuvostoliiton romahtamisella 1991oli Maastrichtin sopimuksen syntymiselle. Siitä kansa ei päässyt äänestämään. Joka tapauksessa silloin tiedettiin, että EU:un tulee kirjava ja nälkäinen joukko maita, joita ei laveasti ottaen yhdistä muu kuin länsimaisen demokratian idea.
     EU on takonut 24 vuotta direktiivejä ja Brysselissä herroista on tullut kansan keskuudessa jonkinlaisia pelimanni-ihmisiä, joista ei saa selvää kenen asialle he kulloinkin ovat. Todellisuudessa, jos työn ottaa tosissaan, se on kovaa raatamista. Kansan luottamus EU-parlamenttiin ja komissioon kuitenkin rapisee. EU:n valtakoneisto ja eliitti ei tietenkään luovuta, vaan asemistaan kiinni pitäen se yrittää luovia koneisto systeemiä. Mutta shokkihoitoa voi tulla.
     EU-taivas näyttää synkältä.  Se, että EU joutuu pakolaiskysymyksessään turvautumaan Erdoganin Turkkiin, muistuttaa viimeisen rannan avun huutoja. Mies, joka haluaa kieltää maan naisilta ehkäisyn, kertoo kuinka epätoivoinen EU on pakolaisongelmassaan.  Ennen syksyä Eurooppaan tulee satoja tuhansia pakolaisia Lähi-idän sekavan tilanteen takia.
     Turksista länteen pitkin Välimeren pohjoisrantaa EU:n etelä raja on muuttunut aavemaisen Arabi Kevään jälkeen Isiksen terrorisoimaksi pätsiksi, josta on lyhyt matka iskuihin Eurooppaan. Tämä pätsin läpi Afrikan nuori työtön väestö kamppailee henkensä kaupalla Lähi-idän pakolaisvirran jatkoksi EU: alueille kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, tänä vuonna hukkuneita tulee olemaan yli 10000.
     Lännessä uhkaa Brexit, joka on Cameronin itse virittämä ansa toivossa jatkaa poliittista uraansa vaalien jälkeen.
     Pohjoisessa pieni poloinen Suomi on joutunut mallioppilaasta tukiopetukseen. Maamme julkilausumattomaksi rooliksi EU:ssa on noussut käydä kyselemässä, mitä Putinille kuuluu, koska EU on ajanut itsensä idän politiikassaan nurkkaan. Kannattaa muistaa, mitä Putin kertoi 27.5. käydessään tapaamassa Kreikan pääministeri Tsiprasia. Hän sanoi, ettei Venäjä ole ladannut ensimmäistäkään ohjusta, vaan Länsi on sen tehnyt itäisellä ohjuskilvellään Venäjää vastaan. Putinista selvästi huokui, että heillä on oikeus Itämeren ärhentelyyn Lännen rohmutessa valta-asemia Neuvostoliiton entisissä reunavaltioissa. Transatlanttisen yhteistyön voimapoliitikkojen olisi pitänyt toteuttaa Lännen instituutioiden laajentaminen itään paljon tapahtunutta pehmeämmällä politiikalla. Nyt se tehtiin rouhimalla.
     Konfliktit tulevat kaiken kaikkiaan auttamatta lisääntymään ja rauhattomuus kasvamaan Keski-Euroopan alueilla, joissa on jo riittävästi omiakin tulipesäkkeitä muukalaisvihan ja nationalismin nostaessa päitään Visegrad maat (Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia) nostavat nyt profiiliaan hilaten itseään kohti oligarkkidemokratiaa. Puola sai juuri EU:lta kirjeen oikeusvaltion periaatteiden loukkaamisesta, jossa korkein oikeus on tullut poliitikkojen komenneltavaksi. Kirje ei riitä, vaan ainoastaan leikkaukset rakennerahastoon ja maataloustukiin saavat maat ruotuun. Tähän EU ei kykene.
     EU on itse syvällä korruptio- ja verovilppisuossa. Se varsin hyvin tietää, että yhteisestä kasasta menee rahaa väärin tarkoituksiin. Muutama päivä siiten paljastui 900 miljoonan euron väärinkäyttö, yksinomaan Romaniassa 130 miljoonaan euron hanke, jossa tilaaja ja tuottaja olivat sama taho. Kun EU:n jäsenmaista moni on osa veropeittelymaita kuten Luxemburg, Irlanti ja Malta ei ole ihme, että harmaantalouden kitkeminen etenee verkkaisesti.