Itse kuin varmaankin toivoo saavansa
laadukkaita terveyspalveluja oikeaan aikaan. Nyt aatteeseen kuuluu valinnan
vapaus, millä ei ole mitään tekemistä laadun kanssa, sillä hoito on tieteeseen
perustuvaa ja muut kuin lääkärit, eivät pysty arvioimaan ”ostamansa” hoidon
laatua puhumattakaan sen pitkäaikaisvaikutuksia. Toisaalta kun hallitus lupaa
tasalaatua, niin valinnan vapaudelta putoa jo lattiaparrutkin.
Onkin surullista havaita, kuinka Suomen
suurimmat reformit perustuvat pelkään näkemykselliseen ja aatteelliseen johtamiseen,
jonka maine on maailmanlaajuisesti kyseenalainen. Näkemyksessä hyvän johtaminen
edellyttämä todistettuun tai koeteltuun tietoon perustuva päätöksenteko jää
taka-alalle tai kokonaan pois. Usein faktoja e des haluta kuulla, mikä koskee
erityisesti terveyspalvelureformia. Emeritus professori Kekomäki on jatkuvasti
varoittanut yhtiöittämisen vaaroista, mutta kuuloille korville on sanoma
mennyt. Harva uskaltaa jättää terveyttään näkemykseen perustuvan hoidon varaan
kuten homeopatian.
Terveyspalvelujen reformaattoreiden
kannattaa lukea Juha Mikkosen http://www.hs.fi/paivanlehti/20052016/a1463632060967
artikkeli. Sen keskeinen kansainvälisesti tunnustettu tieteellinen sanoma on,
että terveyspalvelu ei ole tavanomainen tuote ja siihen eivät sovi
markkinamekanismien käyttö. Markkinamekanismeissa kollektiivien vastuu hämärtyy
ja epätasa-arvo lisääntyy. Erityisesti tämä tulee esille varakkaiden ottamien
sairasvakuutuksien lisääntymisenä, mikä näkyy vähäosaisten potilasmaksujen
kohoamisena.
Yhdysvallat on kuuluisa kalliista
yhtiöittämiseen ja sairasvakuutukseen perustuvasta terveydenhoidostaan. Se on
maailman kallein alan systeemi. Tämä tuhlari-veli aiheuttaa lisäkustannuksia myös
yhtiöittämisen seurauksena tulevilla lukuisilla sopimus-, markkinointi- ja
hallintokustannuksilla. Näin tulee käymään myös Suomessa.
Suomen toiselta tuhlari veljeltä,
maakunta-veljeltä, pitää kysyä, mitä järkeä on jakaa maa 18 alueeseen, jotka
tekevät tahoillaan ilman keskusjohtoa yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä
tai ovat tekemättä niitä.
1990-luvun lopulla lääninhallituksien
lakkauttamisesta alkanut aluehallinnon myllerrys on jättänyt vieläkin eräät
alueviranomiset epävakaaseen ja huonosti organisoituun tilaan. Tämä koskee
etenkin ELY-keskuksia ja aluehallintovirastoja ja niiden toimivaltaa suhteessa
keskushallintoon. Hyvä esimerkki Talvivaaran tapaus, jonka lupa-asioihin
ministerillä ei ollut toimivaltaa, ja jonka jälkiseurauksiin valtion on
pumpattava nyt satoja miljardeja euroja.
Tuhlari-veljespari: terveysreformi ja
maakuntauudistus, on jätetty kokonaan isän lempeiden ohjeiden varaan, sillä
valtiolla on vain suosituksiin perustuva ote niihin (Päivi Sillanaukee: (http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/terveydenhuollon-menetelmien-arviointia-uudistetaan).
Ei onnistunut sosiaali- ja terveysministeriön 1990 luvulla aloitettu kuntien
informaatio-ohjaus, vaan kukin kunta teki ja tekee, mitä haluaa budjettinsa ja
normien rajoissa. Näin tulee käymään myös tämän veljesparin kohdalla.
Hallituksessa on kyllä kykyä käyttää
teoreettista ja tutkittua tietoa hyväkseen. Täytyy vain ihmetellä, miksi
kalliiksi tulevat aatteet voittavat tervejärkisyyden ja tuhlaavat
peruuttamattomasti kansakunnan varoja poliittisten heilahtelujen seurauksena
tuhlareiden valtakuntaan. Jos valtakunnalla meni hyvin, maakuntahallituksesta
ei väliä, mutta terveydenhoidosta on väliä kaikissa olosuhteissa.
Kommentit
Lähetä kommentti