Usein sanotaan, että Venäjää ei voi
ymmärtää, mutta kuten monessa muussakin kaikkea kaikesta ei tarvitsekaan
ymmärtää. Jo sitä on vaikea tajuta, että Neuvostoliiton hajoaminen
tapahtui väkivallattomasti. Tapahtumaketju Gorbatshovista Jetsinin kautta
Putiniin on edelleenkin hämmentävää ja hämmästyttävää. Ei paljon
dramaattisempaa tilannetta pääse kokemaan, kun kesken duuman istunnon 1991
Jeltsin ilmoitti kommunistiseen puoleen lakkauttamisesta.
Ennen tätä nomenklatuuraan oli noin kaksi miljoonaa käsittävä valtaa
pitävien joukko, jolla oli taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Tehtaat ja
kolhoosit omisti valtio. Asejärjestelmä ja sen käyttö oli taattujen tahojen
käsissä.
Neuvostoliiton hajotessa 1991 kaikki ainekset väkivaltaisiin
mellakointeihin omaisuuksista, vallasta ja sosiaalisista asemista kaikilla tasoilla
oli erittäin mahdollista.
Nyt tehtaat on yksityistetty ja liikemies on vallitseva ideologia sekä
omintakeinen demokratia pelaa. Sotilaallinen voima on kontrollissa.
Ei Venäjä mikään ihannemaa ole länsisuuntautuneille. Mutta hyvällä
syyllä sen voidaan sanoa olevan paras mahdollinen, mitä niistä olosuhteista
idästä on ollut tarjolla. Eurooppa saa, haluaa vai ei, olla hiljaisesti
kiitollinen Putinille siitä, että rauha ja ennakoitavuus ovat suurin piirtein
säilyneet Venäjällä ja Euroopassa tosin natisten.
Suurille Uralin takaisille maakunnille ja aluekeskuksille kommunismin
katoaminen ei merkinnyt paljoakaan. Siellä nomenklatuura on korvautunut
virkamiesten määrän ja vallan kasvuna ja yhtiöiden antamina etuina entisille
nomenklatuuralaisille. Maanviljelystä, kalastusta ja metsästystä harrastetaan
kuten ennenkin. Yritykset pyörivät kukin tavoillaan. Uutta ovat eräturismi ja
matkailu. Korruptiota on ja luontoa saastutetaan siinä missä monessa muusakin
suuressa valtiossa.
31.12.1999 Jeltsinin luopuessa presidentin tehtävistä ja nimittäessään
tilapäiseksi presidentiksi Putinin syntyi Jeltsinin ja Putinin eräänlainen
liittolaispiiri, josta ainakin Jeltsin hyötyi muiden muassa Sveitsiläisen
Mabetex jutun Jeltsinin lähipiirin kohdistuvien syytteiden rauettua. Älymystö
ja varakkaimmat ovat aina sijoittuneet Pietarin ja Moskovan seuduille. Myös
valta osa entisistä nomenklatuuralaisista asui näillä alueilla. Ei ole kaukaa
haettu ajatus, että vakauden säilyttämiseksi suurista valtion investoineista on
tavalla tai toisella siirtynyt rahaa entisille nomenklatuuran jäsenille
vakauden säilyttämiseksi.
Länsimaiden on naivia tyrkyttää demokratiaansa venäläisille.
Viimeisimpiä epäonnistumisia ovat amerikkalaisten Irakin ja Afganistanin
demokratiaretket. Yhdysvallat on kerran onnistunut demokratiansa viennissä
pommittamalla kostoksi kahdella atomipommilla Japania, mikä jälkeen Tyynen
valtameren laivaston komentaja MacArhtur saneli 1945 komento sillaltaan
Yhdysvaltain peruslaista Japanin perustuslain.
Yksi syy Putinin yllättäviin häiriköinteihin
Yhdysvaltain taistelukoneita ja sota-aluksia kohtaan on altavastaajan
arvaamattomuusstrategia, joka kumpuaa Bushien Lähi-Idän sodan
huuruisesta demokratiasoimispolitiikasta. Se politiikka epäonnistui
totaalisesti muodostaen nyt syyn nykyisille levottomuuksille
Lähi-Idässä ja pakolaisvirtoihin Eurooppaan.
On spekuloitu paljon, miten raakaöljyn hinnan pitkään jatkunut alamäki
vaikuttaa Venäjän talouteen, kun lisärasitteina vielä ovat USA- ja
EU-pakotteet. Venäjä on tehnyt vuoden 2016 budjettinsa 50 dollari
barrelihinnalla, joka nyt matelee 35 dollarissa. Venäjän pankkiongelmista ja
rahapesusta kertoo paljon se, että vuonna 2015 noin 100 pankkia menetti
toimilupansa. Yksityis-, alue-, valtio- ja keskuspankki sekä valtio ovat
sekaantuneet monilla tavoin toistensa ja yritysten toimintopihin (http://anikolen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209387-venajan-talouden-hankala-vuosi-2015?ref=poiminnat).
Historia on kuitenkin osittanut Venäjän kestävän lähes millaisia iskuja
tahansa ja aina se on selvinnyt. Tarina kertoo, kun IMF:n tarkastajat totesivat
Venäjän talouden saavuttaneen pohjan, venäläiset kaivoivat vain lisää.
Kenraali Kutuzovin strategia Napoleonia vastaan kertoo samaa. Kutuzov
vetäytyi Napoleonin tieltä niin sekasortoisesti, että Napoleon tulitti
valtavalla tykkiarmeijallaan sellaisia venäläisjoukkoja, joita ei ollut
olemassakaan ja paikkoihin, jossa ei niitä ei ollut milloinkaan ollutkaan.
Stalin otti iskuja vastaan ja lopussa oli kukistamassa Hitleriä.
Enää ei ole varmaa, että Venäjä selviäisi pakotteista valtavalla
juostavuudellaan ja omintakeisilla ratkaisuillaan talouskriisistään.
On melko varmaa, että Venäjän Suomen rajalle päästämällä
pakolaisvirralla ei ollut mitään tarkka tavoitetta, muuta kuin natisuttaa
kokeiluluonteisesti EU:ta liitoksistaan kauttaaltaan. Se testaa mitättömin
kustannuksin mm, miten EU käyttäytyy ulkorajojensa sulkemisuhkauksissaan ja
rakoileeko EU:n yhtenäisyys sen pakotelinjauksissaan. Sopimushan päättyy
syksyllä ja Venäjä harkitsee, miten Suomen rajaa voisi käyttää
mahdollisimman tehokkaasta Euroopan horjuttamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti