Claes
Andersson totesi taannoin Yle Teeman Suomi-kulttuuriohjelmassa, että proosa on
joskus paljon parempi kuvaamaan todellisuutta kuin faktat. Se tarjoaa rikkaammat
välineet eri vivahteiden esiin nostamiseen kuin tylyt tiedot
Tämä tuli mieleeni lukeissani venäläisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku. Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria on. Heidän muovikassissaan olevia 740 sukkaparia ei kannata laskea. Romaanissa Dovlatov seurueineen nauraa näille naisille. - Rehellisyyden on kehitysmaan merkki.
Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuvan maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin.
Ilmeisesti emme ymmärrä, kuinka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän muut välittävät, mitä teemme ja miten toimimme, paitsi EU taloudestamme ja direktiiveistään.
Onko suomaisten jöröys ja vähäsanaisuus sittenkään mikään tuotteen vientivaltti? Tai jos on, se on marginaali-ilmiö.
Jöröyden sijasta on helppo kallistua avoimuuden ja avautumisen puolelle. Sosiaalisesti taitavien maiden käytännöt voisivat toimia esimerkkeinä meille suomalaisille, ei yksinomaan viennissä, vaan yleensä kansainvälisissä kontakteissa.
Tämä tuli mieleeni lukeissani venäläisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku. Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria on. Heidän muovikassissaan olevia 740 sukkaparia ei kannata laskea. Romaanissa Dovlatov seurueineen nauraa näille naisille. - Rehellisyyden on kehitysmaan merkki.
Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuvan maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin.
Ilmeisesti emme ymmärrä, kuinka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän muut välittävät, mitä teemme ja miten toimimme, paitsi EU taloudestamme ja direktiiveistään.
Onko suomaisten jöröys ja vähäsanaisuus sittenkään mikään tuotteen vientivaltti? Tai jos on, se on marginaali-ilmiö.
Jöröyden sijasta on helppo kallistua avoimuuden ja avautumisen puolelle. Sosiaalisesti taitavien maiden käytännöt voisivat toimia esimerkkeinä meille suomalaisille, ei yksinomaan viennissä, vaan yleensä kansainvälisissä kontakteissa.
.
Kommentit
Lähetä kommentti