Sivut

lauantai 30. huhtikuuta 2016

1888. Puolustuskykymme on oltava uskottava

     Dosentti Arto Nokkala totesi noin pari sitten julkaistussa teoksessaan Kyky ja Tahto, että puolustusjärjestelmämme tarvitsee uudistuksia lähinnä sisäistä syistä.
     Nyt kun Venäjä on muuttanut Eurooppa doktriiniaan ja Syyrian tilanne on eskaloitunut monen suuntaisiksi konflikti- ja häiriötilanteiksi, Suomen on päivitettävä puolustusjärjestelmänsä. Uusi Natoselvitys osuu ajankohtaiseen paikkaan tässä työssä.
     Onneksi haikalut ammattisotilasiin perustuvasta Suomen puolustuslaitoksesta on ja siteen lopetettu.
      Puolustusvoimain perusta on, että maalla on riittävän suuret valmius- ja puolustuskykyiset maajoukot. Nykyiset noin 270 000 reserviläistä käsittävät joukot riittänevät.
     Alueellinen järjestämä on toinen puolustuksen perusta. Sen täytyy merkitä myös sitä, että ollaan valmiita reagoimaan vihollisiskuihin itsenäisillä taisteluosasoilla nopeasti missä osassa maatamme tahansa. Todennäköisimmät taistelukriisit syntyvät alueille, joihin vihollinen suuntaa strategisen iskunsa. Kybersodan torjunta vaatii omat järjestelmänsä.
     Alueellinen puolustusjärjestelmän on pystyttävä organisoitumaan myös pitkän rintamalinjan puolustukseksi tai sen osaksi.
     Puolustuksessa avainasemassa jalkaväen lisäksi tällöin tulevat olemaan maakohteisiin suunnattavat lentokonetulivoima ja nopeasti liikuteltavat tykistö- ja ilmatorjuntajärjestelmät sekä kranaatin- ja raketinheitinkalustot sekä puolustukseen sopiva ohjusjärjestelmä.
      Jos lentokonetulivoima osoittautuu jossain vaiheessa kriittiseksi tekijäksi, sitä on voitava varautua hankkimaan lisää ennakkosopimuksilla kansainväliseltä organisaatiolta ilman liittymistä Natoon.
     Ottawan sopimuksesta 2011 huolimatta on turvattava riittävän maamiinajärjestelmän käyttö.
     Puolustusvoimat on oltava kokonaisuudessaan uskottava.


1887.

Venäjä ei yli provosoidu eikä hyökkää Suomeen olkoot Nato selvityksestä tehdyt johtopäätökset millaiset tahansa.
     Luonnollisesti Putin tuntee sivistyneenä ihmisenä Pyhän Viisauden Kirkon tarinan Kiovan Russista. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaaminen ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa sinne toisen Bysantin.Tästä on peräisin sanonta: Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.
     Putinin länsiretoriikka ponnistaa tästä myytistä. Sitä tukee Putinin sukima ortodoksinen kirkko ja sen vahva vaikutusvalta Venäjän eri sosiaaliryhmiin laidasta laitaan.
     Putinin ulkopoliittisen tekojen toimenpiteiden sarja muistuttaa keskenkasvuisen pohjan uhittelua isovanhemmille, kun vanhemmat eivät välitä. Se on kiukunsekaista alakynnessä olevan strategiaa, jossa suurin vihollinen on minä itse ja viha laantuu, kun olot paranevat.
     Se mitä Venäjä sanoo Suomen Nato selvityksestä, jos Suomi tekee sistä tai tätä, on puhetta puheiden joukossa. Todellisuus paljastuu, jos Suomi ja Ruotsi yhdessä liittyvät Natoon.
     Kannatta kastoa Ukrainan suuntaan. Mitä todennäköisemmin Ukraina on Venäjän ja Yhdysvaltain välinen vaihtonappula. Jättämällä Venäjän Ukraina-projekti vain retorisen moittimisen tasolle Yhdysvallat saa Venäjältä vapaat kädet Irakissa, Iranissa ja Tyynen valtameren alueella. Venäjän puolestaan saa vaikutusvaltaansa koko Ukrainan ja vapauksia Kiina-politiikassaan.
     Aikoinaan Ukrainan entinen presidentti ei jättänyt laskuista pois Venäjän hyökkäystä Suomeen.
     Venäjällä ei ole mitään järkisyytä hyökätä Suomeen, jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Toisaalta jos maat eivät ole Natossa, Putinilta puuttuu silti kannattava motiivi niin mittavaan offensiiviin. Ukrainassa on aivan liekkisota verrattuna siihen, mitä laajat aluevaltaukset Suomessa edellyttäisivät ja varustautumistaso on aivan erilainen kuin romahtaneessa Ukrainassa. Tälle kiviselle tielle Putin ei lähde. Putinin kannalta riskit mittaviin epätoivottuihin tapahtumiin ovat silloin liian suuret.


perjantai 29. huhtikuuta 2016

1886. Valion metalliset jugurttitölkit

     Ajaessani Lauttasaaren sillan yli keksintösäätiöön oli tyyntä ja meri välkkyi. Laboratorion johtaja suhtautui asiaan myönteisesti, mutta aikataulusyistä esittelykelpoisen prototyypin tekeminen onnistuisi vasta vuoden päästä. Hän oli sitä mieltä, että voin esitellä omatekoista malliani Valiolle. ”Ei ne ideaa varasta, vaikka itse keksivät kaiken”, tokaisi mies.
     Valion piha oli niin suuri, etten heti osannut päättää, mihin autoni pysäköisin, mutta muistaessani perälokerossa olevan keksintöni ajoin auton lähelle pääovea. Pakkauspäällikkö Leo Junkkariseksi esittäytynyt mies otti minut vastaan suuressa kokoushuoneessa. Hämmenneltyämme kahviamme tarpeeksi hän kysyi, milloin demonstraatio aloitetaan. Hermostuksissani otin muovikassista pöydälle laitteen, joka ison huoneen avaruudessa vääjäämättömästi muistutti taas linnunpönttöä.
     Väännellessäni rautakaupasta ostamiani pitkiä jengallisia siipimuttereita, joilla kiristettiin laitteen takaseinä, pakkauspäällikkö virkkoi: ”Teillä oli väärän firman tölkki.” Hän nosti ketterästi kassinsa pöydälle, jossa oli Valion omia tölkkejä, ja pyysi aloittamaan tuoremehutölkistä. Ne olivat vahvoja ja sisälsivät paljon alumiinia. Vain viilipurkin kansi sisälsi vielä enemmän. Huomautin mahdollisimman kohteliaasti, ettei laite ollut tarkoitettu alumiinitölkkien puristamiseen, jolloin Junkkarien vastasi: ”Älkää olko tosikko. Ei me sentään metallista jogurttitölkkejä tehdä, vaikka kyllä niillä kysyntää olisi lapsiperheissä.


torstai 28. huhtikuuta 2016

1885. Dementia ja maakuntahallinto

     Samaan aikaan kun isäni oli dementiakodissa, päättäväinen Mauri Pekkarinen veti jytinällä eteenpäin sisäministeriön otteen vahvistamista aluehallinnosta ja kuntakentästä, mutta kunnat jököttivät paikoillaan odottaen parempia aikoja. Pekkarinen perusteli tekemisiään valtioneuvoston päätöksellä alueviranomaisten kokoamisesta samaan organisaatioon. Tästä alkoi Pekkarisen komennossa tapahtumaketju, jonka lopputuloksena Keskusta sai haltuunsa koko aluehallinnon.
     Tällä välin Lipponen oli käynnistänyt valtioyhteisöhankkeen valtiosihteeri Rauno Saaren johdolla ja alivaltiosihteeri Juhani Kivelän toimi hankkeen operatiivisena johtajana. Valtioyhteisöhanke tarkasteli ja teki ehdotuksia koko valtiohallinnon toimivuudesta, rakenteista ja ohjauksesta sekä hallituksen työskentelyn uudistamisesta. Sen yhtenä osaprojektina oli tulosohjauksen kolmannen vaiheen kehittämishanke, jonka vetäjäksi minut määrättiin. Sen konkreettisena tehtävänä oli miettiä, miten valtionhallinnon tuloksellisuutta voitiin mitata ja millaisia tuloksellisuusraportteja tarvittiin. Ei siis mikään helppo työ!

1884. Fiasko konsultointi Viroon

      Virolaisen HeiVälin konsulttiyhtiön omistajat Tõnu Hein ja Kaido Väljaots ottivat yhteyttä ja pyysivät, että tulisin pitämään päivän seminaarin kirjani aiheista ministereille ja korkeimmille virkamiehille Tallinnassa ja ryhtyisin konsultoimaan heidän valtiovarainministeriötään.
     Kaikki tuntui viimeisen päälle pedatulta. Minua vuosikymmeniä vaivannut selkäkipu äityi kuitenkin niin pahaksi, että laivalla joudin makaamaan selälläni hytin lattialla koko matkan. Illalla tullessani selkä kierossa Viru-hotelliin muistutin turpiinsa saanutta kaljupäistä gangsteria. Saman kaliperin virkailija saattoi minut huoneeseeni ja poistui lukon räpsähtäessä ilkeästi. Hotelli oli tyly ja pelottavan äänetön.
     Aamupalalla olin jonkinlaisen silmällä pidon alaisena, ja huomasin tarjoilijoiden pitävän vaitonaisena jatkuvasti katsekontaktia minuun lähes tyhjässä ruokailusalissa.
     Olin ainoa luennoitsija. Luentosali oli täynnä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän, mitä minulle piti tehdä. Ei ollut esittelyä, mikrofonien testausta eikä tulkkauksesta sopimista. Oli vain kaksi vastakkain: minä ja täysi sali. Otin lopuksi mikrofonin kaulaani ja esittelin itseni. Kuulokkeisiini tuli heikko pätkivä, kimeä naisääni, joka puhui huonolla suomenkielellä jostain kytkösongelmasta. Luultavasti nainen lopulta kirosi, koska korotti entisestään ääntään ja katkaisi linjan. Katsahdin eturivissä istuvaan yhteyshenkilööni, ja hän nyökkäsi. Käsitin sen merkiksi jatkaa esitystäni.
     Asetin piirtoheittimelle rivakkaa tahtia kalvoja ja esittelin julkisen sektorin kehittämisvaiheet 1960-luvulta lähtien. Niitä olivat: kameraalisen kirjanpidon, rationalisoinnin, sisäisen laskennan, suunnittelujärjestelmien, strategisen suunnittelun ja johtamisen kehittämisen vaiheet. Kaikkia näitä kahlitsi valtiovarainministeriön yksityiskohtainen budjettiohjaus ja keskusvirastojen normiohjaus. 1990-luvulla kahleet avattiin ja aloitettiin kehys- ja tulosohjaus sekä normiohjauksen purkaminen ja markkinavoimien vapauttaminen.
      Tämä oli aloitukseni sisältö ennen kahvitaukoa.

Ilmeisesti tulkkausta ei ollut suoritettu lainkaan, ja siksi kuulijat olivat näreissään ja osa ministeristä oli kömpinyt vaivihkaa ulos. En ehtinyt sanoa mitään, kun pääkoordinaattori hoputti saliin. Hän ei ollut juuri kiinnostunut, mitä puhuin. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt suomea. Minuutilleen aikataulussa pysyminen oli tärkeintä.
     Loppupäivän vedin ohjelman rutiininomaisesti minuutilleen läpi seuraamalla aikaa pöydälle asettamasta rannekellostani. Esitykseni päätyttyä pääkoordinaattori, hänen naispuoliset apulaisensa ja minä seisoimme hetken kehänä aulassa. Kädestäni putosi papereita lattialle. Kipeän selkäni takia en voinut niitä nostaa ylös, jolloin ne jäivät lojumaan sinne. Viimein eräs naispuolinen avustaja nosti ne ylös, mistä kiittelin naista kovasti. Tunnelma oli kiusallinen.
      Pääkoordinaattorin lähtiessä viemään minua syömään kuuluisaan kalaravintolaan Viron valtiovarainministeri Siim Kallas tuli meitä vastaan torilla. Pääkoordinaattori suoritti esittelyn ja kertoi minun tulevan konsultoimaan ministeriöön. Vastasin ministerille johonkin tekosyyhyn vedoten niin kohteliaasti kuin siinä tilanteessa taisin, etten voi tulla konsultoimaan. Sanoin molemmille hätäisen ystävälliset jäähyväiset ja loikkasin viereen pysähtyneeseen taksiin ja ajoin omiin matkoihini. Olin melko raivoissani itselleni ja virolaisille, mikä oli tietysti turhaa. Itsepä grillille menin.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

1883. Raivona virolaisille

      Pääkoordinaattorin lähtiessä viemään minua syömään kuuluisaan kalaravintolaan Viron valtiovarainministeri Siim Kallas tuli meitä vastaan torilla. Pääkoordinaattori suoritti esittelyn ja kertoi minun tulevan konsultoimaan ministeriöön. Vastasin ministerille johonkin tekosyyhyn vedoten niin kohteliaasti kuin siinä tilanteessa taisin, etten voi tulla konsultoimaan. Sanoin molemmille hätäisen ystävälliset jäähyväiset ja loikkasin viereen pysähtyneeseen taksiin ja ajoin omiin matkoihini. Olin melko raivoissani itselleni ja virolaisille, mikä oli tietysti turhaa. Itsepä grillille menin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

1882. Pomon kuolema

     Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen näkymättömiä voimia vastaan kamppailevilta vuortenpeikoilta. Pitkään sairastellut Pomo-koiramme täytyi taas kerran viedä eläinlääkärille Munkkivuoreen. Suureksi suruksemme hänet jouduttiin lopettamaan. Joulu oli lumeton. Mökillä hiiret olivat järsineet keittiön kaapin runkopuut lähes poikki. Olin väsynyt eikä yön muutaman tunnin katkonainen uni virkistänyt. Kirjan kirjoittaminen oli uuvuttavaa matelua yrityksestä toiseen.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

1881.Tulli mahdottomassa tilanteessa

     Kun sihteerini, viisas Pirkko Piirainen kuuli hankkeesta, hän vihjasi, että ministeriöhän asettaa aina kaikenlaisia työryhmiä. Tästä tajusin suhtautua oikealla vakavuudella asiaan. Vero-osaston Arvelan puuttuminen työryhmän jäsenten listalta osoitti, että hanke ei ollut kaikkein merkittävin ministeriön agendalla.
hmetellessäni, mistä löytäisimme kokoontumispaikan, Pirkko empimättä valitsi valtioneuvoston kokoushuone Killingin. Tila oli vihreäksi sävytetty ja kalusteet sen mukaan valittu, ja tila vaikutti yleisilmeeltään synkältä ja salaperäiseltä.
     Otin tavakseni johtaa puhetta pöydän ikkunan puoleisessa päässä Jermu Lainen istuessa toisella ja vero-osaston vaiteliaan Sakari Alasalmen toisella puolella pöytää. Muut Tullin edustajat istuivat arvojärjestyksessä Laineen vieressä vastapäätä ministeriön edustajaa Alasalmea. Laine suhtautui hankkeeseen vakavasti mutta varauksellisesti. Aluksi hän puoliksi leikillään ehdotti lyötävän hanskat heti tiskiin ja kehotti minua kertomaan tämä Viinaselle.
     Työilmapiiri oli jännittynyt jokaisen aavistaessa, että työn tarkoituksena oli kaivaa hautaa Jermun uralle, jos ehdotukset toteutuisivat. Tällöin Laineen virka tulisi avoimeksi eikä häntä demarina välttämättä enää valittaisi siihen. Heti alkumetreillä tuli selväksi siirtämisen mahdottomuus, sillä tullilainsäädäntö ja Tullin fiskaalinen rooli olivat voimakkaasti sidoksissa vero-osastoon ja budjettiosastoon.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

1880. Asiantuntijaksi kehittyminen

     Monelle voi tulla mieleen, että hän vain pelaa ajatustensa kanssa. Ei näin. Asiantuntija voi olla missä tahansa tehtävässä – ajatuksissa ja teoissa.
     Ensin on herättävä kiinnostus, jonka myöhemmin on muututtava intohimoksi asiaa tai tehtävää kohtaan.
     Lukemisen ja opiskelu ovat välttämättömiä. Joissain tehtävissä nämä muodostavat asiantuntijuuden perustan. Asiantuntemusta pohjustavia nuoruuden harrastuksia voivat olla muiden muassa lukeminen ja kirjoittaminen, urheilu, yhdistys-ja kerhotoiminta, musiikki- ja näyttämäharrastus, järjestötyö, ict-harrastus, itseopiskelu.
     Elämänkertoja kannattaa lukea, vaikka ne ovat paksuja ja epäluotettavia, mutta sellainen elänmä voi olla mahdollista. Niistä voi saada vinkkejä, miten henkilö on saanut aikaan merkittävää, miten henkilö on keskittynyt vahvuuksiinsa eikä heikkouksiinsa ja kuinka henkilö on saanut paljon aikaan keskittymällä vain yhteen asiaan ja tehtävään.
     Pirttilän (1997) mukaan asiantuntijuuden yleisiä ehtoja ovat soveltaa teoreettista tietoa, toimia oikein työmarkkinoilla, organisoida ja ohjata oikein toimintaansa, hallinta sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja orientoitua tulevaisuuteen. Nikun (2014) mukaan kaikkeen akateemisen asiantuntijuuteen kuuluu kyky hankkia tietoa ja arvioida omaa toimintaansa. Nikun toteamus pätee kaikille asiantuntijoille.
     Jostain tuntemattomasta lähteestä on noussut esille kymmenen tuhannen sääntö: pitää harjoitella 10000 tuntia tullakseen asiantuntijaksi tai huipulle. Pitipä sääntö paikkansa vai ei jatkuva, pitkäjänteinen ja tinkimätön harjoittelu kuuluu jokaisen asiantuntijan työkalupakkiin.


tiistai 19. huhtikuuta 2016

1879. Sodat ja tutkimus tuottavat innovaatioita – hylätään sota

     Markkinatalous on näyttänyt kautta historian tehneen tuhojaan ja siinä ohessa hyvinvointia kaikkialla. Mutta mistä tämä ihmetalous sai alkunsa?
    Markkinoita ja taloutta on ollut iät ja ajat. Niiden syntysijoja olivat muinaisen Han-Kiinan, Intian ja Kaksois-Virranmaan alueet. Näillä alueilla syntyi myös valtava määrä innovaatiota ja keksintöjä sekä tiedettä, joita myöhemmin kreikkalainen kulttuuri välitti ja kehitti kohti Länsi-Eurooppa.
1300-luku oli katastrofi Euroopalle. Tällöin 100-vuotisen sodan lisäksi, rutto tappoi kolmasosan Euroopan väestöstä.
     Mutta 1400-luvulla alkoi tapahtua kummia. Silloin vihdoinkin Ranskassa ja nykyisen Saksan alueella vuosisatoaja kynnetyt pellot alkoivat tuottaa satoa huomattavasti yli oman tarpeen siipiauran ja vetovaljakkojen kehittymisen ansiosata. Tämä seurauksena syntyivät kauppiaiden ja pankkiirien ammattikunnat, jotka rahoittivat etuuksia vastaan sotajoukkoja ja sotaretkiä.
     Raha alkoi mennä sinne missä oli suurin tuotto. Esimerkkinä markkinavoimista voidaan pitää tykkimetallurgiaa. Aina ilmestyi yksityisiä, taitavampia, tykintekijöitä. Ne siirtyilivät alueille, jossa oli kulloinkin saatavilla edullisinta raaka-aineita ja hyviä valajia. Kaiken kaikkiaan hallitsijat joutivat ulkoistamaan hallintoa virkamiehille sekä sotakoneistoa ja sen ylläpitoa alan ammattilaisille, jotka puolestaan käyttivät alihankkijoita siinä määrin, kuin niitä oli saatavilla. Mikä voisikaan enemmän muistuttaa ns, nykyaikaista yksityistämistä kuin tämä.
     Syntyi mitä erilaisimpia hankkeita ja itseohjautuvia ryhmiä samalla, kun Länsi-Eurooppa jatkuvasti imi hyviä käytäntöjä ja vuosituhantista tieto-taitoa idän maista. Euroopassa oli tuolloin 150 yliopistoa. (Verkottunut Ihmiskunta, J.R. McNeill ja William H. McNeill, Gummerus, 2005).
     Keksittiin ja luotiin tarkkuuskello, perspektiivioppi, sävelten keston ja korkeuden nuotintaminen, arabialasiin numeroihin perustuva kaksinkertainen kirjanpito, osakeyhtiö, yliopistot täystakiloitu ja tykeillä varustettu avomerikelpoinen laiva, navigointivälineet, jne.
     Markkinat, digitalisoinnin esi-idut olivat valmiit.  Alkoi Amerikan valloitus. Euroopassa jatkui luonnontieteiden vallankumous. Keksittiin, tänä päivänä itsestään selvänä pidettävä koordinaatisto ja siihen liittyvä häikäisevä algebran ja geometrian välinen yhteys: suoran yhtälö. Differentiaali- ja integraalilaskenta keksittiin yhtä aikaa Englannissa ja sirpaleisessa Sakassa.
     Antiikin viisaiden, aivan umpimähkäisestä, olettamuksesta, että aine muodostuu hiukkasista, syntyi kvanttifysiikka Päädyttiin tasolle, jossa differentiaaliyhtälöillä ratkaistiin ja ratkaistaan mitä monimutkaisimpia fysiikan ongelmia, ja kehitettiin topologia, joka matematiikan metatieteenä kattaa erityistapauksinaan mm. funktio- ja lukuteorian, algebran ja joukko-opin. Muut tieteenalat pursusivat samankaltaista kehitysvimmaa.
     Miksi tämä kehitys sai alkunsa nimenomaan Loire- ja Elbe jokien välisiltä pelloilta? Siipiaura ei yksin riitä selittämään alkanutta maailmaa myllertävää kehitystä.
     Selitys löytyy hallitsijakeskeisyydestä, uskonnosta ja sattumasta. Suuret idän maat kuten Kiina, Osmanien valtakunta ja osin Intia, joutuvat uhraamaan paljon resurssejaan valtakuntiensa koossa pitämiseen, porkkana ja raippaa vuoronperään käyttäen. Niissä oloissa luovuus, yrittäminen ja innovaatiot eivät tulleet ensimmäisenä vero-orjien mieleen. Uskonto lupasi suurille ihmismassoille kuoleman jälkeistä hyvyyttä ja hyvitystä, kristinusko mukaan lukien, mikä passivoitti ihmisiä pysymään nahoissaan.
     Sen ajan muut valtauskonnot kuten buddhalaisuus, islam, juutalaisuus, shintolaisuus ja taolaisuus pysäyttivät oppineiden uudet ajatukset pyhiin teksteihin ja niiden armottomaan ulkoa pänttäämiseen. Tekstit olivat auktoriteetteja, joita ei hevin loukattu.
     Sitä vastoin kristinusko oli salliva ja maallistunut ja joutui perääntymään yliopistomiehien teorioiden tieltä ja sallimaan heidän jatkuvat kinastelunsa.  Pyhiinvaeltajienkin määränpäässä saattoi odottaa bordelli. Kuvaavaa on, että islamilaisissa maissa kirjapainot yleistyivät vasta 1700 -luvulla. Sen sijaan Euroopassa kirjapainot levisivät kuin herhiläislauma heti, kun tämä taito saatiin varastettua korealaisilta monien mutkien kautta. Mikään hallitsijamahti ei voinut estää niiden lisääntymistä.
     Sattumana voidaan pitää sitä, että samaan aikaan, kun tietoa ja innovaatioita oli tarjolla yhä enemmän ja enemmän, Länsi-Euroopan valtiollinen tila oli hyvin pirstaloinen, sotaisa ja epävakaa. Se vain kiihdytti kehitystä. Länsi-Eurooppa oli kuin tuhansilla liesillä poriseva erilaisten liemikattiloiden sekamelska, josta pöytään saattoi nousta mitä tahansa (J.R. McNeill). Muualla maailmassa ei ollut tällaista keittiötä.
     Voidaanko tästä kehityksestä oppia mitään euroalueen ja eteenkin Suomen pahenevassa kriisissä.
     Valitettava ja tunnettu havainto on, että sodat ovat kautta aikojen vieneet teknologiaa ja keksintöjä eteenpäin sekä nostaneet kahinoiden päätyttyä kansatalouksia huimasti. Sotia ei toivo kukaan, mutta ne ovat aina siivittäneet kehitystä.
     Toinen päätelmä on, että hallitsijajohtoinen innovatiivisuus ei ole yhtä väkevää kuin vapaaseen yrittämiseen perustuva. Meillä voidaankin kysyä, ovatko Tekesin ja Finnveran kaltaisten organisaatioiden tukirahoitus ja yleensä yritystuet vain tuuleen heitettyä rahaa?
     Kolmantena havaintona on autonomisten yliopistojen keskeinen merkitys yhteiskuntien kehittymiselle. Suomen päättäjien kannattaisi muistaa tämä näkökulma ja kysyä, miten saada Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä tuottamaan nykyistä enempi elinvoimaisuutta yhteiskunnalle?


maanantai 18. huhtikuuta 2016

1878. Ihminen jatkuvassa kaaoksen tilassa

       Ennen kuin skeptikko tyrmää tämän, kannattaa katsoa oikean käden peukalon kynttä. Kvanttifyysikon mielestä on ihme, että kynsi pysyy yleensä kasassa, sillä sen miljardien atomien miljardeihin ulkopartikkeleihin kohdistuu jatkuvasti lukemattomia epävakautta aiheuttavia voimia, kuten partikkeleiden jatkuva tosiinsa törmäily, avaruuden taustasäteily, maan vetovoima ja magnetismi. Kynsi onkin jatkuvan kaaoksen tilassa.
     

lauantai 16. huhtikuuta 2016

1877. Tekeekö sanvalmius ja verkottuminen hyvän johtajan

      Yleistäen voidaan sanoa, että sanavalmius ja verkottuminen voivat pahimmassa tapauksessa tarjota vain näkösuojan johtamistaidon ja -kyvyn puutteille. Sillä kokemusten perusteella on näyttöä siitä, että johtajan retorinen kyvykkyys ja runsaat sosiaaliset meriitit ovat monessa tapauksessa pelkkää lumetta, joka luo haltijalleen klooriaa vain niiden silmissä, jotka tarkastelevat ja arvoivat johtajaa puoli etäisyydeltä, ei käsi etäisyydeltä. Tällaisten johtajien ongelma on, että sanat ja teot eivät useinkaan kohtaa. Tässä yhteydessä pitää karistaa päästä pois W. Churchillin sanat. - Missä ajatuksemme on tänään, sillä ovat tekomme huomenna. Tällä fraasilla on moni johtaja lunastanut kyvykkyytensä muiden jäädessä odottamaan huomista, erityisesti autoritäärisissä organisaatoissa.

     Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että eloisa ja sattuva retoriikka on tosi hyvä apu johtamisessa, jos tuhansissa johtamiskirjoissa jumpatut muut johtamisen taidot ja kyvyt on hallinnassa. Jos valitsijan pitäisi päättää sanavalmiin verkottujan ja rauhallisen osaaja-kannustaja-typin tyypin välillä, vaakakuppi kannattaa painaa jälkimmäisen eduksi, jo turvallisuussyistä.


torstai 14. huhtikuuta 2016

1876. Narsistin tunnustus kuolinvuoteella paratiisn toivossa

      ”Totuudella ei ole olut minulle milloinkaan merkitystä, koska niitä oli liian paljon. Minun ihailun tarpeellani ei ole ollut rajoja, joten minä kaunistelin tekojani ja parantelin saavutuksiani. Tätä toteutin useimmiten jatkuvana pienimuotisena liioitteluna tai patologisena valehteluna. Monen mielestä tällainen persoona saattaa tuntua ylimieliseltä ja saamattomalta peräti inhottavalta, mutta malttakaa kuunnella sanomani loppuun.
     Julkisivultani olen ollut aina hurmaava, rakastettava ja lämmin ihminen, kuten kaikki tiedätte, minkä pyydän ottamaan huomioon kiitospuheitanne suunnitellessanne, jos minä nyt todella siirryn luojan kanssa samaan pöytään.
     Olen se verran saanut tietää luojan prinsiipeistä, että jos vähemmän älykkäät alkavat kertoa luojalle suunnitelistaan, hän alkaa nauraa. Uskon, ettei minun kohdalla ei käy näin, koska naurua ei ole kuulunut, vaan kumisevaa kiitosta ukkospäivinä. Hurmiota ja lievää lipevyyttäni kesti yleensä niin kauan, kun illuusion ylläpitäminen hyödytti minua itsenäni ja yhteiskuntaa sekä minun kulloista lähipiirini, jonka toivon jaksavan kuunnella minua loppuun, mistä väsähtämistapaukset olivat ikävinä muistutuksina. Valitettavasti.
     Täytyy muistaa, että illuusiot ja unelmat ovat koko yhteiskunnan dynaaminen moottori. Niiden näyttelemisen olin kokenut hyväksi keinoksi saada tahtoni läpi ja manipuloida muut uskomaan minua. Älykkäillä henkilöillä, kuten minulla, toisiin ihmisiin vaikuttaminen oli menestymisen ehto.
     Oli tärkeää, ettei mikään minun normaaleissa toiminnoissani ja ulkokuoressani paljastanut vastustajien liioittelemaa kypsymätöntä tunne-elämääni. Minä en golfseurapiiri mielestä vaikuttanut epätasapainoiselta ja aggressiiviselta, vaikka kadulla ihmiset niin sanivat. Minulle status, omaisuus, valta ja meriitit olivat esisijalla verrattuna moraalisiin arvoihin tai oikeudenmukaisuuteen tosia ihmisiä kohtaan, koska varainhoitoyhtiöni mukaan niin sain asiat luistamaan Jos ette usko, katsokaa miten Trump menestyy.
     Lopuksi haluan sanoa, että uskon kuuluisan filosofi Zygmund Baumanin sanomiseen, että moraali on elinikäien huoli, onko tehnyt tehtävänsä paitsi, että minulle vuosi riitti ja sitten siirryin toisiin huoliin. Elinikäisä huolihaan silloin oli vaikka kuinka paljon.”





keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

1875. Pomot, joiden virkojen täyttämisessä täytyy olla erityisen tarkka

1. SUPO, suojelupoliisi. Se kuuluu muodollisesti sisäministeriön alisuuteen, mutta se on käytännössä tasavallan presidentin ja turvavallisuuspoliittisen valiokunnan, utva:n työkalu. Se mitä virasto tekee, ei tiedä kukaan ja mitä se sanoo, mikään taho ei voi vahvistaa.
2.  Finavia, joka huolehtii ja vastaa koko maalle elintärkeästä lentoliikennetoiminnasta. Se on itsevaltias määritellessään, mikä saastuttaa, missä ja kuinka paljon. Tämä on mahdollista siksi, että se on monopoliasemassa saastetietojen keräämisessä, rekisteröinnissä ja tiedottamisessa. Jos asukas valittaa esimerkiksi lentomelusta vastaus voi olla, että millä koulutuspohjalla kyselette tällaisia.
3. Helsingin poliisilaitos kuuluu sisäministeriön alaisuutteen, ei poliisihallituksen. Sisäministeriössä on hyvin ohuet resurssit tulosohjata laitosta. Ohjausta hankaloittaa myös laitoksen suuruus, sen moniportainen organisaatio ja erikoitehtävien luonne. Näiden takia se on hyvin itsenäinen poliisiyksikkö.
4. KRP on saavuttanut erikoisosaamisensa ja toimialansa luoteensa takia aseman, jonka turvin se voi toimia hyvin itsenäisesti.
5.  STUK eli säteilyturvallisuuskeskuksen merkitys kansalliselle turvallisuudelle ja alansa kansainvälisen verkoston osana on elintärkeää.
6.  Suomen Akatemia voidaan pitää salkunhoitajana, joka sijoittaa Helsingin Yliopiston kanssa valtion rahoja tutkimushakkeisiin.
7. Vakuutusoikeus ratkaisee vakuutusyhtiöiden ja niiden asiakkaiden väliset kiistat. Ratkaisijoina siellä yhtiöiden puolesta toimivat vakuutuslääkärit, jotka toimivat myös lääkäreinä julkisissa ja yksityisissä alan yksiköissä.  Vakuutuslääkäri ry on hyvin suljettu piiri. Asiakkaat kokevat, että tehokkaampi tapa saada asiat hoidetuksi on viedä juttu yleisiin tuomioistuimiin.
8. Tulli ja Valtiokonttori hoitavat valtion talouden ja finanssipolitiikan kannalta spesifisiä ja hyvin merkittäviä tehtäviä, jotka ulottuvat operatiivista toimenpiteistä finanssipoliittisiin toimintoihin.
     Yhteistä näille virastoille ja yksiköille on, että ne ovat luonnollisia monopoleja ja käyttävät suurta valtaa suhteellisin pienillä omilla resursseillaan ja niiden vaikuttavuus kansataloudelle, yityksille tai yksittäiselle ihmiselle on suuri.
     Näiden virastojen päälliköiden valinnassa täytyy kiinnittää eritysitä huomiota kokemukseen ja pätevyyteen, minkä poliittinen suhdanne helposti ohittaa. Tullissa ja valtiokonttorissa vuosikymmen sitten sekä taannoin Helsingin poliisilaitoksessa tässä ei onnistuttu. Vakuutuslääkäri ry on hyvin suljettu piiri. Asiakkaat kokevat, että tehokkaampi tapa saada asiat hoidetuksi on viedä juttu yleisiin tuomioistuimiin.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

1874. Sokeri tappaa

      Ei sokeri tapa lasta äidin maidosta lähtien, jonka luonto jostain syystä on luonut makeaksi. Koodistoomme on siis jo syntymästä lähtien ladattu makean himoa varmistamaan vauvoille äidin rinnan maistumisen.
     Mitä siteen tapahtuu? Niin kauan kun sokeri oli sen niukkuudesta johtuen herrain herkkua, daamit ja patruunat olivat vain lihavia. Silloin kuoltiin nurisematta kuka mihinkin, kun luoja parhaaksi katsoi. Yleisen demokratian kannalta oli ikävää, että kun sokerin vaaroja aletiin ymmärtää, haalari-ihmisten sokerin käyttöä aletiin paheksua, mutta huonoin tuloksin.
     Sokeri on elintarviketeollisuudelle kultakimpale. Se tuo jäljittelemätöntä makua, rikastuttaa tuoksua sekä parantaa rakennetta ja säilyvyyttä. Keinoaineet eivät ole pystyneet päihittämään sokerin makua oikeastaan missään suhteessa. Ne joko maistuvat etuajassa tai jälkikäteen. Loppujen lopuksi ovat aina väärän makuisia.
     Miksi luonnon puhdas raaka-aine sitten tappaa? Samasta syystä kuin alkoholi. Liikakäyttö tappaa. Kun sokeri on puhdasta energiaa ja jos sitä lapetaan surutta kurkusta alas, paino nousee. Kasvoista sen huomaa parhaiten. Pojat ovat suurimmassa vaarassa. Kun he juovat 170 litraa vuodessa sokerimehuja eikä kiinnosta edes kuuntelu, ollaan tappotiellä. Amerikassa tämä on jo yleistä.
     Jostain kummallisesta syystä EU ei hyväksynyt Suomeen sokeriveroa. Herää kysymys, että kumman asialla EU-parlamentaarikot ovat: elintarvike- ja virvoitusjuomateollisuuden vai kansalaisten terveyden.
     Onneksi meillä on meneillään nuorison keskuudessa hyviä elintapoja ja terveellistä ruokaa suosiva kausi. Vaikka se sisältää puolinarsistisia piirteitä, parempi niin, kuin sokerin latkiminen.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

1873. Lestadiolaisessa kurinpidossa

     Isosisälläni Kallella oli määräilyyn taipuvainen luonne, ja se nähtiin monta kertaa. Eräänä kesäiltana, kun pääskyset tekivät vielä illan viimeisiä nopeita pyrähdyksiään räystäiden alle, saapui korjaustouhuja seurailemaan hieman hutikassa ollut siirtolaismies, jota Kalle sanaakaan sanomatta löi nyrkillä leukaan. Välikohtauksen jälkeen mies kävi viikon Pennalassa puukko saapasvarressa.

     Kovan luonteensa Kalle osoitti myös kieltämällä isäni siskon Taimin naimisiin menon kaksi kertaa. Tarjokkaina olivat itseoppinut radion korjaaja ja kaikkialle ehtivä sekatavarakauppias.

     Kaikki, mitä muut kyläläiset tekivät, oli epäilyttävää tai niille piti ainakin nauraa. Kalle tiesi ja teki itse kaiken. Ainut henkilö, jonka edessä Kalle seisoi huulet viivana ja kädet pussihousujen saumoissa, oli eräs kokkolalainen iso katsastusmies.

     Isän mentyä suoraan Lapin sodan päättymisen jälkeen Helsinkiin äiti itki kaksi viikkoa kamarin oveen nojaten ja välillä hengitystään kakoen. Äidin kasvot muuttivat ilottomiksi, ja hän lopetti ylimääräiset lellittelynsä eikä illalla puhunut sanaakaan. Hän siirsi vuodepaikkani omasta vierestään vinttiin, kun olin ihmetellyt, mitä miehiä vintillä liikkui.

     Koko talon väki oli myös pettyneitä isän Helsinkiin menoon ja isovanhempani joutuivat rahapulassa myymään ensin takamaitaan ja myöhemmin metsiään ja peltojaan. Rahaa riitti aina joksikin aikaa, mutta Pennala alkoi käpertyä ulkomaailmalta.

     He kääntyivät jonkinlaisiksi lestadiolaisiksi, ja taloon tulivat sen myötä seurat, virrenveisuu ja maallikkosaarnaajien jylisevät tuomionjulistukset. Sanankuulijoita varten makasiinissa säilytettiin vihreitä, petrolille haisevia penkkejä.


torstai 7. huhtikuuta 2016

1872. Näihin virastoihin hallitukset kynnet eivät ylety

     Tässä ei tarkastella niitä virastoja, jotka perustuslain mukaan ovat riippumattomia hallitusvallasta tai ne on järjestetty hallituksesta vain välillisesti riippuvaisiksi, kuten Suomen pankki, Yle ja Kela, jotka kuuluvat suoraan eduskunnan alaisuuteen.
     Virastolla tässä tarkoitetaan laitosta, joka ei kuulu edellisen kohdan rajukseen ja jolla on omat lakiin perustuvat johtoelimensa ja budjettinsa. Tällaisia hallituksesta riippumattomia virastoja ei pitäisi olla, koska jokainen virasto kuuluu jonkin ministeriön alaisuutteen, siis hallituksen ohjaukseen ja valvontaan.
     Listan kärjessä on SUPO, suojelupoliisi. Se kuuluu muodollisesti sisäministeriön alisuuteen, mutta se on käytännössä tasavallan presidentin ja turvavallisuuspoliittisen valiokunnan, utva:n työkalu. Se mitä virasto tekee, ei tiedä kukaan ja mitä se sanoo, mikään taho ei voi vahvistaa.
     Sitaatti konsultin muistelmista kuvaa yhtä episodia Supossa (http://huttunenpekka.blogspot.fi 1730) 
     ”Suunnitellessani Supon päällikön haastattelua, vastoin muita tilaisuuksia, kukaan poliisin sisäisistä konsulteista ei halunnut tulla mukaan. He pitivät minunkin menoa sinne valtiovarainministeriön erikoistutkijana kummallisena ja riskialttiina vakoiluretkenä. Supon päällikkö otti minut kuitenkin kohteliaasti vastaan Ratakadun neljännen kerroksen neljä metriä korkeassa huoneessa tarjoten aluksi raikasta mineraalivettä. Muodollisen alkusanojen jälkeen yrittäessäni kysyä budjettilukuja tarkempia tietoja Supon toiminnasta hän tarjosi lisää mineraalivettä.”
     Helsingin poliisilaitos kuuluu sisäministeriön alaisuutteen, ei poliisihallituksen. Sisäministeriössä on hyvin ohuet resurssit tulosohjata laitosta. Ohjausta hankaloittaa myös laitoksen suuruus, sen moniportainen organisaatio ja erikoitehtävien luonne. Näiden takia se on hyvin itsenäinen poliisiyksikkö.
     KRP on saavuttanut erikoisosaamisensa ja toimialansa luoteensa takia aseman, jonka turvin se voi toimia hyvin itsenäisesti.
     STUK eli säteilyturvallisuuskeskuksen merkitys kansalliselle turvallisuudelle ja alansa kansainvälisen verkoston osana on elintärkeää.
     Suomen Akatemia voidaan pitää salkunhoitajana, joka sijoittaa Helsingin Yliopiston kanssa valtion rahoja tutkimushakkeisiin.
     Vakuutusoikeus ratkaisee vakuutusyhtiöiden ja niiden asiakkaiden väliset kiistat. Ratkaisijoina siellä yhtiöiden puolesta toimivat vakuutuslääkärit, jotka toimivat myös lääkäreinä julkisissa ja yksityisissä alan yksiköissä.  Vakuutuslääkäri ry on hyvin suljettu piiri. Asiakkaat kokevat, että tehokkaampi tapa saada asiat hoidetuksi on viedä juttu yleisiin tuomioistuimiin.
     Tulli ja Valtiokonttori hoitavat valtion talouden ja finanssipolitiikan kannalta spesifisiä ja hyvin merkittäviä tehtäviä.
     Yhteistä näille virastoille ja yksiköille on, että ne ovat luonnollisia monopoleja ja käyttävät suurta valtaa suhteellisin pienillä omilla resursseillaan ja niiden vaikuttavuus kansataloudelle tai yksittäiselle ihmiselle on suuri.
    Näiden virastojen päälliköiden valinnassa täytyy kiinnittää eritysitä huomiota kokemukseen ja pätevyyteen, minkä poliittinen suhdanne ohittanut. Tullissa ja taannoin valtionkonttorissa sekä taannoin Helsingin poliisilaitoksessa tässä ei onnistuttu.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

1871. Hallituksen kehysriihen tiedotuslinja

      Tiedotus on teknisesti hyvää ja sen strategia on lainattu konsulteilta. Tiedotetaan pätkittäin ja perustelut avain kysymykseen, työllisten määrän nostaminen 69 prosentista 72 on, huteralla pohjalla. Kysymyksiä ei juuri sallita, vaan pitää tyytyä makrotason kaavioihin ja maalaileviin selityksiin.
     Menettely muistuttaa sellaisen hyvään konsulttityön esittelyä, jonka asiakas (Veronmaksaja) lopuksi ostaa.
     Muutama kysymys vaivaa, esimerkiksi: Miten on laskettu paikallisesta sopimisesta syntyvät miljardi luokan lisähyödyt valtiolle. Ovatko ne laskettu luokittelemalla yritykset eri ryhmiin ja kustakin ryhmästä tuotanto-, palkka- ja tuottavuusrakenteen sekä arvauskeroimien avulla simuloidaan tulos? Vaan onko valittu satunnaisesti kustakin yritysluokasta satunnaisesti otanta ja laskettu reaalitalouden parametrilla kukin luokan tulos?  30000 uuden työpaikan syntyminen työmarkkina sopimuksella on jäänyt arvoitukseksi. Avoimia kysymyksiä on muitakin paljon.
     On hyvä, että yksi osa tiedotuksessa melkein pelaa. Jos itsekehu ei olisi niin pitkälle vietyä, se nostaisi tiedotuksen tasoa. Onneksi tämä hallitustyön pulma on helpoimmin korjattavissa oleva kohta.


tiistai 5. huhtikuuta 2016

1870. Kaava kumppanin löytämiseksi

     Kolikon heittämisessä piilee mysteeri.  Se ei tule ilmi heittämällä lanttia vain kerran, sillä tylsä totuus on, että kruunan saamisen todennäköisyys on 50 prosenttia. Mutta taika tulee vastaan heittämällä kolikkoa 10 kertaa. Tällöin on todennäköisyys sille, että saa ainakin yhden kruunan on 99,9 prosenttia. Tähän ihmeeseen kannattaa kumppanin etsijän iskeä kiinni.
     Kaivelemalla oppikoulun tietoja ehkä muistetaan, ettei tapahtuman A todennäköisyys P(A) voi olla suurempi kuin yksi, joka vastaa 100 prosentin todennäköisyyttä ja tapahtuman A komplementin (A ei tapahdu) on 1 – P(A).
     Oletetaan, että P(A) on sellainen festarilla käynti, jossa todennäköisyys saada yhdellä käynnillä kumppani on a ja henkilö käy niillä n kertaa. Olkoot vastaavia tilaisuuksia, niiden todennäköisyydet ja käyntimäärät: taidetapahtuma P(B), b, m ja disco P(C), c, k.
     Tällöin todennäköisyys saada ainakin yksi kumppani tapauksessa käymällä n-kertaa festareilla ja m-kertaa taidepahatumassa ja k-kertaa discossa on 1 – (1-a)n(1-b)m(1-c) k
      Jos kaavassa kaikkien tapahtumien todennäköisyydet ovat 0.1 ja käyntikerrat 10, saadaan todennäköisyys sille, että saa ainakin yhden kumppanin on 0.65 eli 65 prosenttia.
     Tässä on oletuksia, muiden muassa se, että tapahtumat ovat tosistaan riippumattomia. Tämä tarkoittaa esimeriksi sitä, ettei yhden kerran festareilla käynti vaikuta seuraaviin käynteihin ja ettei festareilla käynti vaikuta taidetilaisuuksien suotuisten tapahtumien todennäköisyyteen.
     Kaava osoittaa itsestään selvyyden, että aina kannattaa yrittää.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

1869. Säädösten purkamisen 30-vuotissota


    W. Hazlitt on sanonut, että säännöt ja esikuvat tuhoavat nerouden ja taiteen. Jos tämä pitäisi paikkansa, säädöspurkajien mielestä Suomessa olisi kauan sitten loppunut varteenotettava ajattelu ja yrittäminen.
    Sota säädöksiä vastaan puhkea noin 25 vuoden välein. Pieniä paikallisia taisteluja on kyllä välivuosina. Nämä sodat ovat sammuneet itsestään.
     Nyt on meneillään vakavasti otettava purkuhuuma. Toivottavasti onnistutaan.
     On varma, että on alueita, joissa säädöksiä voidaan purkaa heti joutumatta tilalle uusia säädöksiä. Tämä on siellä helpointa, missä vastustus on pienin. Muiden muassa apteekki ja autokoululupien poistamista on turha esittää kovien ammattiryhmien vastustuksen takia.
     Kansalaisten asiaan kohdistuvan intressin ja mielenkiinnon säilyttämisen ja ehkä myös saatavien vinkkien vuoksi olisi hyvä, että jo valmistelussa olevista purkukohteista julkaistaisiin mediassa alustavia luetteloita.
     On varmaa, että purkajat ovat läksynsä lukeneet ja OECD-maiden kokemukset koonneet. Yksiselitteinen viesti on, että merkittävien säädösten purkaminen johtaa uussääntelyyn. Vastustusta vailla olevat säädökset voidaan lakkauttaa, mutta suurinta osaa ei kannatta, koska ne ovat merkittäviä yhteiskunnan kokonaisedulle.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

1868. Milloin proosa kertoo paremmin tilastot

      Claes Andersson totesi taannoin Yle Teeman Suomi-kulttuuriohjelmassa, että proosa on joskus paljon parempi kuvaamaan todellisuutta kuin faktat. Se tarjoaa rikkaammat välineet eri vivahteiden esiin nostamiseen kuin tylyt tiedot
     Tämä tuli mieleeni lukeissani venäläisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku. Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria on. Heidän muovikassissaan olevia 740 sukkaparia ei kannata laskea.  Romaanissa Dovlatov seurueineen nauraa näille naisille. - Rehellisyyden on kehitysmaan merkki.
     Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuvan maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin.
     Ilmeisesti emme ymmärrä, kuinka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän muut välittävät, mitä teemme ja miten toimimme, paitsi EU taloudestamme ja direktiiveistään.
     Onko suomaisten jöröys ja vähäsanaisuus sittenkään mikään tuotteen vientivaltti? Tai jos on, se on marginaali-ilmiö.
     Jöröyden sijasta on helppo kallistua avoimuuden ja avautumisen puolelle. Sosiaalisesti taitavien maiden käytännöt voisivat toimia esimerkkeinä meille suomalaisille, ei yksinomaan viennissä, vaan yleensä kansainvälisissä kontakteissa.

.


1867. Kiukunpuuskien armoilla

      Jos yrittää haravoida kasaan oman tai ystävänsä luonteen piirteitä kannattaa soveltaa cabaree-otetta, ei liian vakavaa sävyä. Tässä on edullista liikkua kuin golfradalla, on mukavaa ja kaikki on mahdollista.
      Joka tapauksessa jos radalla tulee takkiin, toisen psykologinen moottori voi käydä kuumana pitkään, toisen siirtyessä huoleta seuraavalla reiälle.
     Kuitenkin jonkin asteinen tieteellinen totuus on, että ihminen on jossain määrin temperamenttinsa armoilla. Auttaako hillinnässä älykkyys, jota (Descartesia lainaten) yleensä jokaisella on niin paljon, että kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on?
     Fiksut ihmiset pystyvät rakentamaan jarruja liialliselle räiskymiselleen. Tässä fiksuutta ei saa sotkea älykkyyteen, jota miehet omasta mielestään tuntuvat saavan runsain mitoin, samoin kuin heidän lapsensa. Alustava tosi asia on, että älykkyys ei periydy, vaan kehikko, johon sitä voi ladata. Miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä.
     Köyhät ovat tässäkin huonommassa asemassa kuin rikkaat, sillä heidän älykkyyskehikko ei saa niin paljon virikkeitä kuin rikkaiden. Tutkimusten mukaan myös uskonnollien kasvatus ohentaa älykyyttä ruokkivaa virikkeistöä. Potentiaali ei pääse esille.
     Kuumaksi kysymykseksi ovat muodostumassa alustavat löydökset geenien vaikutuksesta älykkyyteen. Pisimmällään vietynä jo lapsesta voitaisiin sanoa, missä määrin on tulossa kiukkupiirteitä ja eri lahjakkuusalueita, ylipäätään mitä pään sisältä on odotettavissa.
    Jos saadaan selville, mitkä geenit vaikuttavat älykyyteen ja esimerkiksi kiukunpuuskin ja yleensä henkisen kapasiteettiin ja ulkoiseen habitukseen, ollaan huolestuttavalla tiellä.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

1866. HUSlabin virhe ja riski saada neuloista tartunta


     HUSlabille sattui 30.3 vakava ja valitettava työvirhe, kun 19 ihmisen verinäytteen ottamisessa käytetiin jo kertaalleen käytettyjä likaisija neuloja. Ikävä työtapaturma, jossa syylliseen on onneksi suhtauduttu inhimillisesti.
     HUSlab on toiminut kiitettävän nopeasti ja avoimesti julkisuudessa tapahtumien kulun tiedottamisessa ketään syyllistämättä.
     Lehtitietojen mukaan noin yhdellä prosentilla ihmisestä on veressään HIV- ja hepatiittikanta-aineita.
     Tällöin jos 19 satunaiselle ihmiselle annetaan suoraan suoneen satunnaisten eri ihmisten verta, niin todennäköisyys, että yksikään ihminen ei saa mainittujen virusten tartuntaa on (1-0,01)^19 = 0,091 eli 91 %  ,jossa ^=potenssin merkki.
     Kun neulat olivat tyhjiä ja 12 tuntia vanhoja, voidaan arvioida, että riski 0,01 sijasta on 0,001 eli (1-0,001)^19 =0,98.  Eli 98 prosentin varmuudella kukaan ei saanut tartuntaa. Tämä on hyvin lohdullinen tieto näille 19 ihmiselle.