Sivut

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

1864. Ystävyyden syntyminen


     Ystävyys voi syntyä monella tavalla, sattumalla tai loogisen elämän kulun seurauksena. Vaikka sanat ja mielipiteet sopivat yhteen ystävyyttä ei välttämättä synny. Molemmin puolista lähes taianomainen tunnelma jää tulematta.



     Ystävyys muodostuu pienistä eleistä, tavoista, ilmeistä, kokemisesta, tunnelmista, hetkistä. Ne kurovat kasaan hentoja sanattomia sopimuksista yhdistämään osapuolia. Henkilön toisella ystävällä näiden sopimusten rakenne voi poiketa. Sopimukset vääntävät aivot kuitenkin saman tuntuisuuden aalloille.



     Joskus sanattomat sopimukset koskevat vain tietyissä hetkellisessä rooleissa toimimista kuten kalastus- tai lintujen bongariystävänä.



     Ystävyydessä ei tarvitse olla vastavuoroisuutta kuten kaveruudessa. Paras tapa tunnistaa ystävyys ei ole luottamus, vaan tunne, että voi puhua toiselle ilman suurempaa kontrollia ja sanojensa vahdintaa. Luottamus seuraa perässä.



     Jatkuva kilpaili saattaa vaarantaa ystävyyteen erottamattomasti kuuluvaa helppoutta puhua ilman mitään pelkoa menetyksistä. Menetys on aina suhteessa tilanteeseen.  Lapsella se voi olla pelkoa kadottaa vanhempansa huomio, jääkiekkoilijalla peliaika eli raha. Sen tähden on tärkeää, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan samanarvoisesti.



     Ystävä on sukua näkyvälle, mutta tuntemattomalle henkilölle, sillä ulkopuoliseen ja ystävään voi samaistua, ei puoli tuttuun. Samaistumien on yksi ystävyyden säije. TV-sankarin fanitus on ulkopuoliseen hahmoon samaistumista, ainakin hetkeksi.  



     Personaalisuuksiltaan ystävykset voi olla hyvin erilaisia. On kuuntelijaa, kriitikkoa, neuvojaa, ratkaisijaa, ehdottajaa, nyökkäilijää, puheripuloijaa. Joskus voi olla niin, että mitä enemmän ystävä lausuu rehellisiä mielipiteitä, sitä vähemmän hän on ystävä.



     Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Narsistilla on aina yksi ystävä, hän itse.



    Paavo Haavikolla oli kyynikkokohtaus hänen lausuessa, että yhteinen vihollinen on aina parempi asia kuin yhteinen ystävä.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

1863. Miksi Brexit ei toteudu


     Tiedoillaan maailman markkinoista ja valuuttakursseista suuret finanssikeskukset vaikuttivat maailmantalouden kehitykseen, manipuloivat sitä ja valuuttakursseja. Rahaa syntyi kuin tyhjästä.



     Vähitellen pankkien ja valtioiden suhteet kääntyivät päälaelleen. Ennen pankit pelkäsivät valtioita, koska valtio voi kylmästi joissain tilanteissa jättää maksamatta velkansa. Suhteiden kääntymistä päälaelleen vauhditti ennen kaikkea Reagania höllennys pankkien valvontaan ja luoton antamiseen. Myöhemmin 1980-nosusuhdanteessa pankit antoivat yhä enemmän lainaa yksityisille, yrityksille ja erityisesti valtioille.



     Näin valtiot tulivat riippuvaisiksi pankeista ja alkoivat pelätä pankkeja päinvastoin, mikä oli ollut tilanne kultadollarin ja Reaganin aikana. Nyt 85 prosenttia maaliman velasta on pankkien antamaa ja vain viisi prosenttia keskuspankkien.



     Kun pankkien päätehtäväksi tuli antaa yhä enemmän luottoa, korkeiden kokojen aikana korkotulot kasvoivat kymmeniin miljardeihin dollareihin, mikä oli sama kuin valtuutan luominen tyhjästä. Tähän sanoo pankkimies, että väärin. – Riskin ottamisesta pitää maksaa.



     Valtiot eivät uskalla päästää ns. systeemisiä suurpankkeja konkurssiin, koska ne edustavat pienasiakkaineen meitä, kansaa. Tämän tietäen ne antoivat surutta lisää lainaa, jolloin lopputuloksena on, että yksityinen velka siirtyy valtion velaksi eli pitkän ketjun kautta meidän velaksi. Näin pankki on luonut taas tyhjästä rahaa.



     Esimerkiksi Kreikan kriisissä ylivelkaantumien tarkoitti, että EU-valtiot ottivat yksityisten pankkien velkojan paikan ja takasivat Kreikan lainojen takaisin maksamisen. Ennen velkojina olivat Kreikan lainojen omistajat, nyt niiden omistajina ovat EU-maat ja IMF. Lainoja ei ole leikattu, vaan niiden omistajat ovat vaihtuneet. Taas suurpankit voittivat.



     Finanssisektori on nyt kolmanneksi suuri toimiala maailmassa. Kuvaa on, että Suomen madellessa neljättä vuotta lamassa, Nordea ja OP-ryhmä tekivät voittoa viime vuona kumpikin yli noin miljardin euron verran. Näistä syistä Brexit ei toteudu, koska Lontoo haluaa olla edelleenkin Euroopan finanssikeskus.




sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

1862. EU-maissa on nyt oudon pelottava ja odottava ilmapiiri


     Maat eivät voi devalvoida tilanteissa, joissa se olisi luonnollista ja hyvää talouspolitiikkaa. Sen sijaan troikat ja komissaarit patistavat kilpailukyvyn nostamiseen työtekijöiden kustannuksella. Friedmanin opit pelittävät. Pankit koetaan rahan ahneiksi ja pienasiakkaidensa nöyryyttäjiksi. Ilmapiiri on kaiken kaikkiaan altis ääri-ilmiöille.



    Keski-Euroopan maissa suuri osa kansalaisista ei katso suopein silmin pakolaisia. Esiintyy ennakkoluuloja, avointa syrjintää ja vihamielisiä tekoja sekä terroritekoja pakolaisia kohtaan. Katupartiointi kasvaa huolestuttavasti.



     Vaikka kuinka Ylen terroristiasiantuntija Malkki kehottaa pitämään erillään talouden ja terrorismin, tosiasia on, että Euroopan tilanne on muodostumassa vaaralliseksi. Kansalaiset alkavat yhä suuremmissa määrin kaivata lujaa johtajaa edustakoon hän mitä suuntausta tahansa, kunhan se kokee, että parempaa on tulossa tämän johtajan vallan alla. Nationalismi on nostamassa pelottavasti päitään muiden muassa Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa.



     Mitä pitäisi tehdä? Euro täytyisi devalvoida, mutta sen estää - ei tosiasiassa Maastricht92- vaan euromaiden talouksien erivaiheisuus. Etelän maat hyötyisivät, mutta Pohjoisen maat lukuun ottamatta Suomea menettäisivät.



     Voisivatko EU-maat jättää kylmästi osan veloistaan maksamatta, kuten Yhdysvallat on tehnyt vedoten dollarin arvon edulliseen kehitykseen velkojalle? Eivät voi, koska euro ei ole dollarin veroinen maailman valuutta



     Näyttää ikävä kyllä siltä, että EU on maalannut itsensä nurkkaan. EU ei pääse nurkasta ilman suurta kriisiä. Helpoimmillaan se voi olla taloudellinen katastrofi, lievimmillään eri sosiaali- ja kansanryhmien ja uskontojen välisen suurkonflikti ja vaarallisemmillaan eri maiden välisen sota.


lauantai 26. maaliskuuta 2016

1861. Miten pankit luovat tyhjästä uutta rahaa

     Kaikki alkoi siitä, kun Nixon irrotti dollarin kultakannasta, koska Yhdysvaltojen kultakanta oli huvennut Vietnamin sotaan. Dollarista tuli kelluva valuutta. Valuutoista, jotka oli sidottu dollariin tai Englannin puntaan tuli fiat valuuttoja. Osaa valuutoista ei sidottu muuhun kuin näiden valuuttojen maiden hallituksien lupauksiin. Pankkiretoriikan omaksunut pankkimies sanoisi niiden arvon perustuvan luottamukseen, joka oli markkinoilla kuhunkin valuuttaan.
     Tästä seurasi, että valuuttoja ei kontrolloinut mikään muu taho kuin finanssitalouden kelpo apuveikko luottamus ja hatara sääntely.  Kurssivaihteluja vauhditti Reaganin päätös purkaa pankkien sääntelyä ja valtioiden ja roolien supistamista kiihdytti Milton Friedmanin opit usuttaa valtiot laskemaan verojaan, myymään omaisuuttaan ja pienentämään roolejaan yhteiskunnassa. – Valtio ei ole ratkaisu, vaan ongelma, sanoi Friedman.

     Vuoden 1973 öljykriisissä öljyn hinta kipusi kahdesta kuuteen dollariin. Siitä alkoi epävakauden aika, jolloin valuuttojen kurssit heilahtelivat entistä voimakkaammin, etenkin fiat valuuttojen kurssit. Tuotantokustannukset nousivat, inflaatio laukkasi ja säästäjät menettivät säästöjensä arvoja inflaation takia.

     Vähitellen luotottajista tuli talouden diktaattoreita, joiden yhtenä tehtävänä oli pitää yllä matalaa inflaatiota heidän pääomiensa arvon turvaamiseksi. Oltiin siirtymäsää tuotanto- ja investointikeskeisestä taloudesta rahoitussektori-vetoiseen talouteen. Näin syntyi velkakone, joka syyti markkinoille velkaa, ja sitä kautta uutta rahaa. Velasta tuli kasvun polttoainetta (http://areena.yle.fi/1-3286330)

     Miten tämä tapahtui? Pankit omistavat vain pien osan lainaamastaan rahasta. Liikepankki luo rahaa, kun se antaa lainaa lupauksella velan maksamisesta. Rahasumma ei enää ole, kun laina on maksettu (Ann Pettifor http://areena.yle.fi/1-3286330) .

     Tiedoillaan maailman markkinoista ja valuuttakursseista suuret finanssikeskukset vaikuttivat maailmantalouden kehitykseen, manipuloivat sitä ja valuuttakursseja. Taas syntyi raha kuin tyhjästä.

     Ennen pitkään Pankkien ja valtioiden suhteet kääntyivät päälaelleen. Ennen pankit pelkäsivät valtioita, koska valtio voi kylmästi joissain tilanteissa jättää maksamatta velkansa. Tämä oli poikkeus. Suhteiden kääntymistä päälaelleen vauhditti ennen kaikkea Reagania höllennys pankkien valvontaan ja luoton antoon. Myöhemmin 1980-nosusuhdanteessa pankit antoivat yhä enemmän lainaa yksityisille, yrityksille ja erityisesti valtioille.

     Näin valtiot tulivat riippuvaisiksi pankeista ja alkoivat pelätä pankkeja päinvastoin, mikä oli ollut tilanne kultadollarin ja Reaganin aikana. Nyt 85 prosenttia maaliman velasta on pankkien antamaa ja vain viisi prosenttia keskuspankkien.

     Kun pankkien päätehtäväksi tuli antaa yhä enemmän luottoa, korkeiden kokojen aikana korkotulot kasvoivat kymmeniin miljardeihin dollareihin, mikä oli sama kuin valtuutan luominen tyhjästä. Tähän sanoo pankkimies, että väärin. – Riskin ottamisesta pitää maksaa.

     Valtiot eivät uskalla päästää ns. systeemisiä suurpankkeja konkurssiin, koska ne edustavat pienasiakkaineen meitä, kansaa. Tämän tietäen ne antoivat surutta lisää lainaa, jolloin lopputuloksena on, että yksityinen velka siirtyy valtion velaksi eli pitkän ketjun kautta meidän velaksi. Näin pankki on luonut taas uutta rahaa.

     On hyvä, että pankit voivat luoda uutta rahaa ja lainaavat sitä hyviin investointeihin kuten ilmastomuutoksen torjumiseen. Aivan hyvin voidaan myös sanoa, että näin luotu raha on julkista omaisuutta (Bernart Maris (http://areena.yle.fi/1-3286330).

     Koron laskeminen ei hillinnyt pankkien rahan luontia, koska jouduttiin tilanteeseen, jossa valtiot ylivelkaantuivat.

     Esimerkiksi Kreikan kriisissä ylivelkaantumien tarkoitti, että EU-valtiot ottivat yksityisten pankkien velkojan paikan ja takasivat Kreikan lainojen takaisin maksamisen. Ennen velkojina olivat Kreikan lainojen omistajat, nyt niiden omistajina ovat EU-maat ja IFM. Lainoja ei ole leikattu, vaan niiden omistajat ovat vaihtuneet. Taas suurpankit loivat uutta rahaa.

     Finanssisektori on nyt kolmanneksi suuri toimiala maailmassa. Kuvaa on, että Suomen madellessa neljättä vuotta lamassa, Nordea ja OP-ryhmä tekivät voittoa viime vuona kumpikin yli noin miljardin euron verran. Näistä syistä Brexit ei toteudu, koska Lontoo haluaa olla edelleenkin Euroopan finanssikeskus.

      EU-maissa on nyt oudon pelottava ja odottava ilmapiiri. Maat eivät voi devalvoida tilanteissa, joissa se olisi luonnollista ja hyvää talouspolitiikkaa. Sen sijaan troikat ja komissaarit patistavat kilpailukyvyn nostamiseen työtekijöiden kustannuksella. Friedmanin opit pelittävät. Pankit koetaan rahan ahneiksi ja pienasiakkaidensa nöyryyttäjiksi. Ilmapiiri on kaiken kaikkiaan altis ääri-ilmiöille.

     Vaikka kuinka Ylen terroristiasiantuntija Malkki kehottaa pitämään erillään talouden ja terrorismin, tosiasia on, että Euroopan tilanne on muodostumassa vaaralliseksi. Kansalaiset alkavat yhä suuremmissa määrin kaivata lujaa johtajaa edustakoon hän mitä suuntausta tahansa, kunhan se kokee, että parempaa on tulossa tämän johtajan vallan alla. Nationalismi on nostamassa pelottavasti päitään muiden muassa Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa.

     Mitä pitäisi tehdä? Euro täytyisi devalvoida, mutta sen estää - ei tosiasiassa Maastricht92- vaan euromaiden talouksien erivaiheisuus. Etelän maat hyötyisivät, mutta Pohjoisen maat lukuun ottamatta Suomea menettäisivät.

     Voisivatko EU-maat jättää kylmästi osan veloistaan maksamatta, kuten Yhdysvallat on tehnyt vedoten dollarin arvon edulliseen kehitykseen velkojalle? Eivät voi, koska euro ei ole dollarin veroinen maailman valuutta

     Näyttää ikävä kyllä siltä, että EU on maalannut itsensä nurkkaan. EU ei pääse nurkasta ilman suurta kriisiä. Helpoimmillaan se voi olla taloudellinen katastrofi, lievimmillään eri sosiaali- ja kansanryhmien ja uskontojen välisen suurkonflikti ja vaarallisemmillaan eri maiden välisen sota.

     Ääripositiivisesti ajatellen pelastusta voisi tarjota suuret aaltoenergia-, terveys- ja ilmastomuutosta torjuva teknologiat.


 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

1860. Oikeuslaitokseen tehoa


     Taannoin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo käytti järkevän puheenvuoron oikeuslaitoksen kehittämisestä. Tolkuttomien määrärahaleikkauksien sijasta tulee käyttää muita toimenpiteitä.



     Hän esitti käräjäoikeuden roolin muuttamista paikaksi, johon koko näyttö kerätään ja taltioiden ja jossa ensisijaisesti jutut ratkaistaan. Hoviin pääsi vain muutoksenhakuluvalla. KKO olisi ennakkotapauksia varten. Hän esitti myös erityistuomioistuimien lakkauttamista. Kaikkia rattijuoppotapauksia ei tarvitse käsitellä raastuvanoikeudessa. Ict pitää saada toimimaan.



     Hiljattain Vantaan kaupungin sovittelijat ovat esittäneet riita-, kunnianloukkaus- ja eräiden rikosasioiden siirtämistä sovittelijoille. Kokemukset ovat hyviä.



     Koskelon väläyttämiä uudistukia on esitetty aiemminkin useasti. Viimeisin vakava yritys tehtiin 1990-luvulla entisen valtakunnansyytäjän Matti Kuusimäen johdolla. Hanke kaatui lähinnä sisäiseen ja ulkopuolisten intressiryhmien vastustukseen.



     Koskelon uudistuksilla asianajopalkkiot pienensivät valitusten vähentyessä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lukuisat nöyryyttävät huomautukset pitkistä käsittelyajoista vähenisivät.



     Ei ole kummallista, mutta erittäin ikävää, että juuri niitä hallituksen vaatimia rakenteellisia uudistuksia, joissa prosessit yksinkertaistetaan, laatu paranee ja kustannuksia säästetään merkittävästi, ei saada vietyä läpi.



     Syy tähän on ollut toimeksiantajan heikko sitoutuminen ja vaikutusvaltaisten ryhmien vastustus. Muutoksien suunnittelijat ovat kyllä olleet erittäin motivoituneita.



     Jos näitä muutoksia ei saada, oikeuslaitosta saatetaan alkaa pitämään malliesimerkkinä muuttumattomuudesta.


maanantai 21. maaliskuuta 2016

1859. Oppineisuus ja urapolku


     Matematiikka on hyvin demokraattinen ala. Siinä voi aivan noviisi keksiä elegantin ratkaisun auktoriteettien edessä. Tässä juju voi piillä siinä, että noviisi keksi yksinkertaisen ratkaisun auktoriteettien junnatessa päätään seinään. Matematiikan kieli on kansanvälisin kieli.

      Sanottu pätee ei vain matematiikkaan, vaan myös monelle muulle työelämän ja yrittämisen alelle.



     Oman alan löytymisessä kiinnostus ja oppiminen ovat kaiken edellytys. Oppimisen ei kuitenkaan tarvitse olla akateemista, vaan mikä tahansa ala kelpaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että korkea oppineisuus ei ole pahitteeksi. Se voi tarjota hyvän kyytipojan sosiaalisessa nousussa, jos sitä nyt havittelee. On myös mukavaa muistaa, että biologinen perusta ei erota keskitason osaajia hyvistä.



     Oman alan löytämisessä oli erittäin suotavaa poistua omalta mukavuusalueeltaan. Kun joutuu pois totutusta tai tietoisesti menee sinne, on pakko sietää erilaisuuksia.  Kun haastaa itsensä, silloin syntyy myös tarvetta olemassa olevan tiedon käyttöön. Poistuessaan mukavuusalueeltaan voi luottaa, että tavalla tai toisella päättyy toisen laiseen mahdollisuuksien ympäristöön, jolloin muutoksista voi versota portti uuteen alaan ja uraan.



     Tiedon ja faktapohjaan perustuvan tietämisen käytön tarvetta lisää myös se, että nyt meille tyrkytetään tarjouksia siitä, mikä on hyvää ja mielenkiintoista elämää.  Joutuu tekemään valinoja.  Kun on tietoa, on vertailuperusteita miten toimia, kun eteen tulee erilaisia vaikeita ja vaihtoehtoisia tilanteita.


1858. He alkoivat vihata toisiaan jo ensi silmäyksellä


     Ministeriöiden ylin virkamiesjohto oli vielä 2000-luvulla epätasaista, vaikka kuinka sitä yritettiin kouluttaa kokonaisuuksia hallitseviksi johtajiksi ja hyviksi henkilöesimiehiksi. Maailmanluokan johtajia ei syntynyt.



     Sama epätasaisuus vaivasi ja vaivaa myös ministereitä. Huonoimmat kokemukset ovat pelkin poliittisin perustein valituista johtajista. Pahimmillaan he olivat vain puolueiden sotureita.



     Parhaat kokemukset olivat omin avuin edenneistä johtajista, joille asioita eteenpäin vievä ote oli itsestään selvyys. Muutamaa tällaista kyllä piinasi kapea-alaisuus.



     Kokoomuksen tullessa hallituksiin virkamieskuntaan alkoi tulla virkistäviä ulkopuolisia johtajatyyppejä. Osa heistä ei heti kylläkään tajunnut, mikä on virkamiesroolin ja lobbari-bisnesmiehen roolien erot.



     Jälkimmäiset alkoivat vihata virkaansa jo ensi silmäyksellä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

1857. Politiikkakamina käy kuumana

Politiikkakamina käy kuuman kuin sulaton kita. Poliitikkojen ja asiantuntijoiden loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Nordea pitää Suomea toivottamana tapauksena ja samassa yhteydessä Paavo Lipponen syyttää pankkia luottoluokittajiin vaikuttamisesta Suomen luokituksen alentamiseksi, mikä pankin äärilibertaari Aki Kangasharju torjuu yhtä kiivaasti kuin kaikki muutkin ajatusmaailmaansa kelpaamattomat näkökulmat (http://www.hs.fi/paivanlehti/20032016/a1458359880980).



Juha Akkanen esittää pohdintoja herättävässä kolumnissaan (http://www.hs.fi/paivanlehti/20032016/a1458362472549) kysymyksiä, mikä sinne tänne poreileva yhteiskuntasopimus oikeastaan on. Onko se muuta kuin entistä vaikeammin toteutettavissa oleva TUPO?   Hallituspuolueet kelaavat edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä 10 tuhansia uusia työpaikkoja ilman mitään perusteita. Oppositiopuolueet vetävät takataskustaan varjobudjettinsa lupailleen vieläkin enemmän. Liikutaan etiikan rajamailla.



     Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentit. Tästä ulkoluvusta ei voi syyttä kansaa, vaan epäilty on väärä talouspolitiikka, johon Saksa pakottaa muut EU-maat elvytettyään ensin itse olan takaa muiden jäädessä lähtökuoppiin. – Ei enää elvytyksiä missään päin EU:ta, komentaa Saksa. Toisen syyllinen on itse taloustiede huterine teoriaperusteine, mistä johtuu, että sillä ei ole muita näkyviä työkaluja kuin maineeltaan kyseenalainen ennustaminen. Taloustieteen ohuita kinttuja ei nyt kuitenkaan ole aikaa murehtia.



     Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtion tehtävänä on viime kädessä turvata kansalaistensa elämä ja vähäosaisille riittävä hyvinvointi ja yhteisöjensä toiminta.



     Kansaedustaja Ihalaisen viimeisimmän lausunnon mukaan maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan maassa on noin miljoona ihmistä päivärajojen ja sosiaalitukien varassa. Saman aikaan nämä tuet ovat eurooppalaisen mittapuun mukaan alakantissa ja niitä hallitus leikkaa edelleen silmää räpäyttämättä. Osattomien kurittamisen huippu on 63000000 euron leikkaamien vammaisilta



Onneksi Suomi on saanut hyvän otteen pakolaiskysymyksensä hoitamisessa. Kiitos tästä lankeaa Ministeri Petteri Orpolle.



     Valtion tehtävän ollessa niin perustavaa laatua ja yksityissektorin kykenemätön luomaan uusia työpaikkoja, ryhtyköön valtio yrittäjäksi. Ensitöikseen se voisi perustaa Suomi-Vanhushoivakoti konsernin. Kaikki hyötyvät: asiakkaat saavat laatupalvelua, tasa-arvo toteutuu, verotulot jäävät Suomeen, työllisyys paranee ja markkinat puhdistuvat.



talous, elvytys, liberalismi, libertaali

lauantai 19. maaliskuuta 2016

1856. Ministeri Orpo Hjallis-ohjelmassa

      Ministereitä on tapana panna työsään onnistumisjärjestykseen pienimuotoisten kyselyjen avulla. Eilinen MTV3:n Hjallis-ohjelmassa esiintynyt sisäministeri Petteri Orpo näytti harvinaista rehellisyyttä äänestäjiään kohtaan kertomalla, kuinka hän herättyään jo neljältä matkustamaan Helsinkiin on innostunut tulevan päivän töistä niiden tärkeyden ja työn isänmaallisuuden takia. Siihen hän ei tarvitse fantastista  huudahduksia, vaan se paistoi miehen olemuksesta ja sanojen säkenöimisestä ilma n kiihkoa ja hurmosta.


     Hjallis joutui oikein hämmingin valtaan Orpon kyetessä vastaamaan selkeästi, mihin katoavat ne rikoksiin alttiit pakolaiset, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa. – Heitä on lähes 10000 ja hehän tekevät maan alla kaiken laista inhottava. Meillä ihmiset pelkäävät tällaista maanalaista armeijaa . Mitä ministeri aikoo tehdä, tivasi Hjallis?

    Se mitä ministeri vastasi, kuullaan harvoin tämän tason henkilön suusta suorassa lähetyksessä.

     ”Me olemme karsineet maahan muuttajien  etuisuuksia ja tehneet tämän selväksi  tiedottamalla nämä seikat maahan pyrkiville. Näin olemme oikoneet vääriä käsityksiä Suomen vetovoimatekijöistä. Tämän lisäksi olemme tiedottaneet, että Suomi on pieni maa, jossa yhteiskunnan perusjärjestelmät ovat sillä tasolla, että maassa on mahdotonta elää papereitta edes 10000-päisen ihmisjoukon  huomaamattomana ja kiinni jäämättä. Pakolaiskeskuksissa ei saa tällöin asua, mutta jossakin on asuttava ja saatava toimen tulo.  Tätä ei tehdä jälkiä jättämättä. Kun ihmiset tämän huomaavat, he eivät pyrikään maahan tai jos pyrkivät ja  paperittomina joutuisivat piileskelemään, ja se on tavattoman raskasta elämää, etenkin talvella. Niinpä monet luvatta jääneet on poistunee vapaaehtoisesti  ja lisää poistuu, jopa mielellään.”

     Tällaista vastausta ei voi ministeri antaa, jos hän ei ole itse miettinyt näitä näkökohtia ja ratkaisuja. Ministeri Orpo näyttää olevan lähes täydellisesti sisäistäneen ministeriroolinsa ja vastuunsa sisäministerinä,   lähdettyään jo aamulla ani varhain innostuneena päivän tiukasti aikataulutettuihin tehtäviinsä.

     Harkimo on tunnetusti kiinnostunut kokoomuksen puheenjohtajan pestistä. Eilinen hupiohjelma saattaa myöhemmin tarjota aineksia draamakomediaan Harkimon tuodessa esille ohjelmassaan Orpon monipuolisen pätevyyden puheenjohtajaksi, sillä voi olla, että Orpo on kesällä käytettävissä tehtävään. Samaa voi sanoa Vapaavuorestakin, koska neuvottelijataiturina hän voi junailla asiat niin, että hän vaihtaa tehtäviä Stubbin kanssa.


perjantai 18. maaliskuuta 2016

1855. Miksi johtaminen on niin vaikeaa

      Johtamisen ei pitäisi olla periaatteessa vaikeaa, koska harjoittelemme sitä syntymästämme lähtien imemässämme itseemme ympäristömme vaikutuksia ja oppiessamme jatkuvasti uutta. Kasvamme näin vähitellen yhteisön osaksi, jossa toiset johtavat ja toiset tekevät työt. Ajan kuluessa huomaamme, etteivät asiat näin yksinkertaisia ole, mutta jatkuva oppimiskoodimme viime kädessä trimmaa meidät näkemään, miten yhteiskunta ja sen organisaatiot ja me itse siinä toimimme.  Siis siitä vain johtamaan, kun aika koittaa.


     Tätä varten johtamisesta ei pitäisi kirjoittaa enää yhtään oppikirjaa, koska niitä on hyllyt pullollaan. Tai näin sanoo sukupolvensa nähnyt ja kokenut ihminen. Mutta kun oppimiskoodi alkaa riivata uuta tulevaa sukupolvea, sen on ehdottomasti kirjoitettava omat kirjansa.  Muutoin se jää itsetunnoltaan vajavaiseksi. Siis samat lainalaisuudet on pakko esittää uudestaan oman aikakautensa kontekstissa.

     Taloustieteellä on ikävä maine teoriaperustansa epämääräisyyden takia. Sieltähän kaikki ennusteet tulevat, koska arveluttavan maineen omaava ennustaminen on sen päämetodi. Kun tähän listään se tosiasia, että johtamisessa on aina kyse ihmisluoteessa ja taloudesta, rahasta, saadaan hyvin haastava yhdistelmä, joka ei aina muodosta parasta mahdollista paria yksinkertaisuuteen ja selkeyteen.

     Johtamiseen saataisiin selkeyttä, jos johtaja pystyisi asetumaan säännöllisin väliajoin organisaationsa ulkorajalle tarkastelemaan maisemia ulos päin ja miltä sisällä näyttää ja miltä itse näyttää. Näin hän saa horisontin esiin, sillä ilma horisonttia ei ole mitään. Tämä ei tarkoita tavoitteiden asettamista horisonttiin, vaan ulkoisten ja isäisten tavoitteiden saamista pelaamaan yhteen niin, että sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet tuovat yhdessä mahdollisimman suuren hyödyn. Organisaation sisällä tämä mahdollistaa kunkin velvoitteiden erillään pitämisen eli vastuullisuutta koko organisaatiossa. Tämä on nyt sitäkin tärkeämpää, koska uusi sukupolvi oppikirjoineen elää yhä hetkellisemmässä työtehtävissä ja sama leimaa koko elämää.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

1854. Harkimon spekulaatio kokoomuksen johtoon ei ole lälläriasia


     Spekulaatiot, että Hjallis Harkimo haastaa Stubbin kokoomuksen kesän puoluekokouksessa, saivat vastinetta mediassa. Muiden musaa HS kirjoitti aiheesta päivän lehdessään (http://www.hs.fi/paivanlehti/16032016/a1458019750085).

     Yrittäjät olisivat tyytymättömiä Stubbin paikallisen sopimisen linjauksiin. Kansanedustaja Eero Lehti pitää spekulaatiota julkisuustemppuna. Harkimo itse ei myönnä eikä kiellä.

     Harkimo tunnetaan lähinnä kärsimättömänä liikemiehenä, jonka bisneksistä voidaan olla monta mieltä. Harkimon Jokereiden Jokerien myyntiä 49 prosentin omistuksella ja Pasilan hallin myyntiä kokonaan venäläisille Gennadi Timtšenkolle sekä veljeksille Arkadi ja Boris Rotenberg, jääkiekkoväki ja HS eivät katselleet suopein silmin silloin. Nämä venäläismiehet ovat Yhdysvaltain pakotelistalla. Tuskin tällä sinänsä on mitään tekemistä puheenjohtajuuden kanssa.

     Jos tarkastelee, miten Harkimo on johtanut yrityksiään, se ei lupaa hänelle hyvää uraa kokoomuksen puheenjohtajana. Pitkäjänteisyyden sijasta johtamista ovat leimanneet intuitiivisuus, kärsimättömyys ja tilapäisratkaisut. Mahdollisena puheenjohtajana hän on voi tietenkin muuttaa johtamistapaansa, mutta kokemusten mukaan se on perin vaikeaa, koska Harkimo näyttää olevan henkilö, jonka johtamistapa lähtee persoonallisuuden syvistä piirteistä. Persoonallisuutta ei voi muuttaa.        

     Toinen merkittävä tekijä valinnalle on kytkös Putiniin. Onko vai eikä sitä ole? Paras vetonaula valintakampanjassa!

Todellisuudessa julkisuudessa ei ole ollut tietoja, millaisia kontakteja hänellä on Venäjän presidenttiin, mutta Timtšenko sekä veljekset Boris ja Arkadi Rotenberg ovat olleet Vladimir Putinin lapsuuden ystäviä ja judokavereita. Veljekset omistavat yhdessä SMP-pankin ja energiajätin Gazpromin. Forbes-talouslehden mukaan miehet kuuluvat maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon (http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2013062717201940_jk.shtml).

     Asia voi lähestyä kahdella tavalla. Ensiksi, vaikka Harkimolla ei olisikaan niin merkittäviä yhteyksiä mainittuihin venäläisiin, että niistä olisi apua puheenjohtajan ja mahdollisesti myöhemmin pääministerin tehtävissä, onko Harkimo sopiva puheenjohtajaksi. Harkimo edustaa joka tapauksessa kokoomuksen sosiaalipolitiikan haukkalinja eli alin sosiaaliluokka varokaa.
     Toiseksi, jos hänellä on niin merkittävät suhteet venäläisiin, että niillä olisi vaikutusta Venäjäpolitiikkaan ja kauppapolitiikkaan pakotteista huolimatta, silloin se tietenkin tarjoaisi mahdollisuuksia, mutta myös riskin sekoittaa kumpikin politiikka. Suo sileä, vetelä täällä.

  

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

1853. Sosiaalitarkastajat saapuvat

      Tiettynä päivänä tarkastajat saapuivat Herttoniemeen ihaillen aluksi komeita näköaloja. Toisella naisella oli lehtiö kädessään toisen tehdessä havaintoja. -Täällä on amme! Pitää saada istuinlauta. - Niitä on sairaalassa, vastasi lehtiönainen. Kävelin naisen perässä vessan ovelle ja katsoin seinällä riippuvaa käsisuihkun kahvaa ja kysyin. - Miten isä ylettyy ottamaan suihkun käteensä, kun mies ei kunnolla pystyssä pysy edes tasaisella lattialla? Puhujanainen vastasi. - Pannaan yläpuolelle kahvaan narulenkki. Silloin ylettää. Tuohon poraatte kahvan, josta isänne voi ponnistaa seisomaan - Hyvä, että on mikro. Se on turvallinen, sanoi lehtiönainen. - Mitä isä siinä lämmittää, kysyin.  Nainen katsoi minua hetken kuin hevonen uutta veräjää. - No mitä siinä mikrossa lämmitetään, halkojako?”


     Puhujanainen katseli pitkään vessan ovelta olohuoneeseen sen näköisenä, että mitä hän seuraavaksi lausuu, ratkaisee isäni kohtalon. - Täällä on aivan liikaa huonekaluja, niitä pitää viedä muualle, että isänne on helpompi liikkua. Yrittäessäni selittää niiden tunnearvoja isälle ja varastotilan puutetta nainen vähän heltyi ja käski kasaamaan sohvakaluston takaseinän viereen, mutta pylväät pitää poista. - Ne hankaloittavat rollaattorilla menoa vesaan. Nainen ei vastannut mitään huomauttaessani, että ne on istutettu kattoon ja lattiaan kiinni teräs tangoilla ja että kirjahylly on niiden varassa. Mutisi vain talonmiehestä ja rautasahasta.

    
     Naisten lopputuomio oli tyly. Isä ei saanut tarpeeksi pisteitä vanhustenkotiin pääsemineen.


lauantai 12. maaliskuuta 2016

1852. Taistelu taitetusta indeksistä


     Taitetun indeksin poistamiseen tähtäävä kansalaisaloite on saanut eläkepomot pois tolaltaan.

     Asiantuntijoita ja heidän sanoihinsa turvautuvat päättäjät eivät ole milloinkaan olleet niin säikähtyneitä kuin nyt.  Heidän eri sukupolvien taisteluja ja petoksia henkivät kirjoituksensa  (Teppo Ovaskainen)  http://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden-petos-totta-suomessakin-suuret-ikaluokat-pelastivat) saa kysymään, miksi tällaista ilmapiiriä lietsontaan  ja vanhempaa ikäpolvea moukaroidaan kuin vierasta sikaa .

     Taloussanomien nro 10 sivun 13 käyrästö  oli elegantti, mutta sen propaganda –arvo oli lähes täydellinen agendansa puolestapuhuja (https://summa.talentum.fi/article/te/uutiset/indeksialoite-kuohuttaa-asiantuntijoita-elakevarat-haviaisivat-nuorilta-kokonaan/269667?_ga=1.178155877.1570581489.1457705073#).

     Jaakko Kiander on päivän HS:ssä oli korrekti (http://www.hs.fi/paivanlehti/12032016/a1457676197168) veisaten kuitenkin samaa eläkeyhtiöiden virttä eri sukupovien välisestä kamppailusta rahasta.

     Virsi kuuluu: Jos taitettuindeksi poistetaan, 60 vuoden päästä silloisen sukupolven pitää aloitta alusta. Tähän kärjistykseen ehkä huomaamattaan sisältyy myös todellisuuden piirteitä, koska vanhin sukupolvi aloitti todella nollasta.

     Talouselämässä-lehdessä  esitetyllä eläkemenolaskelmalla, jossa eläkemenot  on laskettu ansiotaso- ja  leikatulla indekseillä erikseen 60 vuoden aikajänteelle, voidaan saada päinvastainen tulos pienentämällä erään parametrin itseisarvoa promillella. Kun otetaan vielä huomioon, että kaavan on kehittänyt asianosaiset tahot, eläkeyhtiöt, niin kotiin päin vetämisen houkutus on suuri, etenkin kun asianomaiset pomot ja asiantuntijat saavat palkkansa 183 euro eläkekassasta.

     Alaviitteenä voidaan mainita, että vakuutusmatematiikan keskeiset muuttujat eivät ole jatkuvia funktioita, kuten väestömäärän kasvu, eli niihin on sovellettava lähinnä rajallisten sarjojen oppeja eikä differentiaalimatematiikka. Ei-jatkuvilla funktioilla ei ole välttämättä derivaattoja, jolloin niiden optimipisteitä on vaikea laskea. Vakuutusmatematiikan olleessa soveltava matematiikka, tulokset voivat olla sovellettuja.

     Läpinäkyvin tapa olisi mallintaa laskutoimitukset eri parametreillä ja muuttamalla niitä saadaan eri vaihtoehtoja ja käsitys siitä, kuinka herkkä lopputulos voi jonkin parametrin muutokselle olla.

     Indeksijupakka osoittaa, kuinka valtaa käyttävä asiantuntija voi laskutehtävillään osoittaa, että hän on oikeassa. Enimmäistä kertaa tämä tapahtui, kun Hietanen valitti Tuntemattomassa sotilaassa ruoan niukkuudesta, mihin Lahtinen sanoi herrojen lyövän pöytään sellaisen rätingin, ettei sinulla voi olla nälkä. Toisella kerralla oli Finavian vuorossa, kun se omalla tietokoneohjelmallaan todisti, ettei talon yli lentävä kone melua. Pakko oli uskoa, vaikka ikkunat helisivät. Tämä kolmas kerta jää historiaan 130 miljardin euron koko luokkansa takia. Tähän oikeassa olevaisten kategoriaan ei voi voi laskea mukaan mukaan valtiovarainministeriötä, joka on ollut aina oikeassa.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

1851. Sijoittajilta puuttuu osaamista investoida huippumaahan


     Eilisessä Ylen a-studiossa (http://areena.yle.fi/1-3073424) väiteltiin taas kerran, miksi Suomen vienti ei vedä ja kuka sen Suomen vetämään saamisen pitää maksaa.

    Ohjelmassa PAM:n luottamusmies Anne Nyman ihmetteli, miten hän vois osallistua Sipilän perää kuuluttamiin yhteisiin taloisiin 1600 eron bruttokuukausipalkalla. Luonnontieteelisellä varmuudella kansanedustaja Antti Häkkänen toisti lorun palkkojen alentamisen vaikutuksesta vientituotteiden hintojen alenemiseen ja tämän tuomaan viennin elpymiseen.

     Venäjäyrittäjä Esa Mäkinen tätä vähän ihmetteli todetessaan palkkojen osuuden olevan hänen vientituotteistaan olevan vain 16 prosenttia.  Sitä tosiasiaa, että Suomen palkat ovat taantuneet kuusi vuotta perä jälkeen kolmen prosentin vuosivauhtia alaspäin verrokkimaihin nähden eikä vienti vieläkään vedä, kokoomuksen Häkkänen ei osannut selittää.

     Tänä vuonna maksettavat ennätys osingot nostattivat kummallisen näkökulman keskusteluun. Ei jumiuduttu siihen perinteiseen lopputulemaan, että osingot ovat omistajien palkka eikä senkään annettu häiritä kuin hetken, että verosuunnittelulla ja rahojen vakuutuskirjeiden alle panemisella veroprosentti voidaan pudottaa muutamaan prosenttiin.

     Se hätkähdytti ja oli kuin taivaallisista korkeuksista pudonnut pommi, kun kokoomuksen Häkkänen ja yrittäjä Esa Mäkinen yhteen ääneen totesivat, ettei osinkorahoja uskalleta sijoittaa Suomeen maa epävakauden ja ennakoimattomuuden takia.

     Ihmetys heräsi sitä suuremmalla syyllä, kun Suomi on markkinoinut itseään oikeusvaltiona, jossa ei ole korruptiota ja joka on muutoinkin toimiva yhteiskunta. Meillä ei ammuta ihmisiä kaduilla, ihmiset ja instituutiot ovat luotettavia. Meillä saadaan epidemiat kuriin, vaativaa terveydenhoitoa saa, synnytyslaitosjärjestelmä ja neuvolla toiminta ovat maailman kuuluja. Koulutus on ilmaista. Sähköt toimivat ja julkinen liikenne pelaa, koko infrastruktuuri toimii. Kakki tämä tunnustetaan maailmanlaajuisesti

     Yritystuki järjestelmä on yksi maailman anteliaimmista ja yhteisöveroa lasketaan säännöllisin väliajoin, työeläkemaksuja ja siirretty 800 miljardia euroa työntekijöille.

     Kerrataan vielä vallassa olevien politiikojen perustelut vähäosaisilta leikkaamisen välttämättömyys. Koko kansa osaa ne jo ulkoa: maa velkaantuu, palkkoja ja tuki pitää alentaa, jolloin vienti alkaa vetää ja sitä kautta saadaan uusia työpaikkoja.

     Vastakysymys: Miksi vienti ei vedä, vaikka maa on sisäisesti huippukunnossa ja Euroopan keskuspankki suorataan syytää rahaa markkinoille investointeihin. vastaus. Vika on investoijissa, joilta puuttuu osaamista sijoittaa huippumaahan


torstai 10. maaliskuuta 2016

1850. Ohjaus reistailee

       Miehet tulivat kyllä samoihin kokouksiin ja yhteistyön merkiksi äänestäjille heittivät media edessä silloin tällöin ylävitosia. Mutta yhteinen menopeli reistaili. Se kulki pätkittäin. Se kesti rusahdellen, vaikka sillä työnnettiin Suomen raskainta järjestöjyrää. Se pysähteli kuuntelemaan, mitä Etelärannasta kuului. Se oikutteli ja venkoili ja vähitellen matkat vähenivät.  Lopuksi sen kulkijat alkoivat puhua mediassa toisistaan välittämättä, kuka oikealle, kuka keskelle ja kuka ties minne, mutta tukevampi ministeri reissasi vain lentokoneilla hoidellen maan asioita kuntoon.    


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

1849. PAM saa mitä pyytää


     Sellaiset merkit on ilmassa, että  Palvelualojen ammattiliito (Pam) saadaan mukaan kilpailukykysopimukseen. Tätä enteili jo se, että kielteisen päätöksen tehdyssä kokouksessa puheenjohtaja Selin oli myönteisen päätöksen kanalla.

     PAM saadaan ruotuun mukaan, kun pätkätyöläisten, eräiden vaajatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien ryhmien työmarkkinoille pääsyä helpotetaan. Nämä helpotukset koskeva kaikkia aloja, mutta eniten ryhmien jäseniä on PAM:ssa. Kun tämän lisäksi sovitaan, että vuoden 2017 jälkeen vientialat toimivat palkka-ankkurina ja että lisämenoleikkauksista luovutaan ja veronalennukset toteutetaan, osapuolet hyväksyvät kilpailukykysopimuksen.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

1848. Kommunistivaihe oli Venäjän historiassa poikkeustila

      Venäjällä on tuskainen historia kaikkien muiden suurmaiden tapaan. Selvittyään mongolien alistuksesta Iivana Julma nimestään huolimatta yhdisti kansaa valtavana apunaan ortodoksien kirkko ja sen synkät varjottomat ikonikuvat, joita suutelemalla kansa koki Jumalan ja Jumalan pojan jokapäiväisen läsnäolon. Venäjä- imperiumin kuten Yhdysvaltin strategiaan on aina kuulunut laajentamispolitiikka kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

      Venäjällä tunnetaan Pyhän Viisauden Kirkon tarina Kiovan Rus:sta. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaaminen ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa Kiovaan toisen Bysantin Konstanttinopolin rinnalle. Venäjän suurvalta-aseman perusta juontuukin ikivanhan Ukrainan henkisestä perinnöstä. Vanhan sanonnan mukaa Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.

     Tämä ei voi olla vaikuttamatta venäläiseen poliittiseen retoriikkaan ja tekoihin Ukraina-kysymyksessä. On vaikeaa tietää, missä määrin Ukraina myytti on saanut tilaa Putinin ajatuksissa hänen suhtautumisessaan Ukrainan lähentymisessä länteen.

     Pietari Suuri aloitti uudistuspolitiikan, jonka käsittämättömien eri vaiheiden ja prosessien tuloksena Venäjä koki olevansa Yhdysvaltin veroinen suurvalta, toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton jälkeisestä romahduksesta Venäjä ei enää halua puhua mitään, vaan toimii edelleen kaikkiin mahdollisiin suuniin laajentumisstrategiansa mukaisesti. Pohjoismanner, Abhasia, Georgia, Moldova, Ukraina, Afganistan, Tanstrista  ja Krim ovat kaikki listalla mukana.     

     Tätä taustaa vasten tuntuu houkuttelevalta pohtia, missä määrin Venäjä on saavuttanut tavoitteensa Ukraina-operaatiossa ja millaiset ovat hyödyt verrattuna haittoihin, kun kumpikaan osapuoli ei halua erityisemmin muistella toistensa arvoja ja historiaa. Nyt vaakakuppi näytti kallistuvan haittojen puolelle. Vaikka Venäjää juuri nyt harmittaa valtavasti, ettei se ole lännen merialueilla sellainen sotaheraa kuin Britannia ja Yhdysvallat, sen on sotakalustonsa ja huoltoreittiensä lyhyyden takia hyvissä asemissa laajentumispolitiikassaan mukaan lukien Ukraina-kysymys. Sen kanssa Venäjä ei pidä mitään kiirettä.

     Se häärii nyt kaikin keinoin naapurinaan olevan kolmannen suurvallan EU:n heikentämiseksi. Vanha totuus, että sattuma ohjaa kaikkea näyttää pitävän tässä hyvin paikkansa. USA hyökkäsi Irakiin, jonka sekasorron seurauksena synti Isis ja Syyria joutui sisällissotaan. Media näyttää suorasukaisesti, kuinka Venäjä YK:n kyseenalaisella mandaatilla pommittaa tarkoituksellisesti Turkin sisäpolitiikka apunaan Lähi-idän alueita mahdollisimman suuren pakolaisvirran saamiskesi Turkin ja Kreikan kautta Eurooppaan.

     Venäjän suurvaltastrategiassa ei ole mitään uutta. Tsaarien aikoihin sitä pitivät pystyssä sen ajan mediavalta ortodoksinen kirkko rituaaleineen ja taivallisia näkyjä loihtelevine ikoneineen sekä suurvaltaeetos, nyt cyberpropaganda ja -sota yhdistettynä mahtipontisen voittamattomaan isänmaalisuuteen.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

1847. Sipilän & kumppaneiden psykologinen silmä hunningolla - mielikuvilla on vangitseva voima

      Hallitus ei näytä tajuavan psykologian arkilakeja, kuinka tilanne imaisee katsojan mukaansa, kun häntä samat asema-auktoriteetit ovat ärsyttäneet pitkään ja vastailleet rutiininomaisesti ja enemmän tai vähemmän ylimieleisesti hänen kysymyksiinsä. Kun näitä ärsytettyjä on paljon, syntyy arvaamattomia vastareaktiota. Kun nämä auktoriteetit vielä kysymättä alkavat vitsailla kaikenmaailman dosenteista, kolmesta syystä olla yliopistoprofessori (kesä- , heinä ja syyskuu) ja tehdä äijätervehdyksiä järjestöjen taipumisesta kurilinjaan, ei ole ihme, jos kansa protestoi ja rupeaa kiipeilemään barrikadeille.

     On ymmärrettävää SSS-ministerin joutuessa esiintymään paljon julkisuudessa kuukaudessa tulee lausuttua satoja tuhansia sanoja ja eikä eleiltä voi välttyä. Sipilä teki pahan virheen alkaessaan ensimmäisenä puhuma pakkolaista. Mutta kyllä ministeritason henkilöltä edellytetään asettamaan itsensä, sanansa ja eleensä kussakin tilanteessa niin, että se vie yhteisesti harjoitettua politiikkaa eteen päin puhumattakaan, että esiintyminen jarruttaisi sitä.
      Nyt on päässyt käymään aivan turhaan niin. Äijätervehdys tarkoittaa, että vastustaja on voitettu. Joku voi sanoa, ettei se sitä tarkoitta. Aivan sama. On turha vikistä, kun hiiri on jo kissan suussa, sanoo vanha kansa.

  

perjantai 4. maaliskuuta 2016

1846. Todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta tupla hinnalla

      Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää, kuin olin kuvitellut. Oli vappuaatto ja viimeinen hakemuksen jättöpäivä. Huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta. Ainoa tähän hätään käsiini saamani kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.

     Mennessäni Töölössä arvokaan kerrostalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään samalla oven avauksella. Luulin jo rauhoittuneena, että menemme yhtä aikaa tentattavaksi. Nainen kutsuttiin kuitenkin ensin viipyen sisällä vain viisitoista minuuttia. Näin helpollako tästä pääsee, kuvittelin.

     Istuessani miehen edessä edes ensimmäisistä tenttaajani sanoista en ymmärtänyt mitään. Puheeni ei luistanut lainkaan. Näytti varmalta, että tenttini tyssää tähän.

     Erehdyin kuitenkin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä tyypistä pahoin. Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan, koska en kuulemma osannut mitään. Täytyy jälki käteen myöntää, etten mennyt toista kertaa tenttaajani luo. Ja näin minulle avautui tie oikeusministeriöön.