Miksi Ranska on Saksan ja
Britannian apupyörä tässä EU:n voimakolmiossa.
Tämän näkyy selvästi Ranskan todellisen vaikuttajarooli ohuutena
EU-pöydissä. BTK, väkimäärä ja raaka-aineet
eivät kolmatta sijaa EU-maiden mahtikolmikossa selitä. Maan strateginen sijaintikaan ei ole sen
kumppaneita kummempi. Hyviä satamakaupunkeja on näillä mailla runsaasti ja
merelle pääsy on vaivatonta.
Tosin teollisen vallankumouksen
ydin oli pitkään Englannissa, jossa mm.
höyrykone pantiin todella töihin kaivoksissa hiilen saannin helpottuessa
valtavasti, jolloin maan teollisuus pöhähti käyntiin. Näin jälkeen päin
ajatellen Henrik VIII:n maalleen värkkäämää ja hänen naimapuuhiaan edistävä
anglikaaninen kirkko sopii brittiluonteelle mainiosti.
Ranskalaiset sanovat tälle
Englannin kukkoilulle, että heidän vallankumouksesta 1790-luvulla lähti käytiin
valistuksen aalto, jonka yhtenä helmenä on Yhdysvaltain perusalain pohjateksti.
Vakuuttavampaa yksittäistä argumenttia
Ranskan hengen voiman puolesta saa etsiä. Maalaustaide on Ranskan
valtti. Sitä ei horjuta Britannian yksi W. Turner. Katolilaisuus on muodostanut hyvän kumppanin ranskalaiselle vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle.
Saksa on ollut Otto von Bismarck
päiviltä lähtein Euroopan mahtimaa. Sen menestykseen liitetään usein sanat
työteliäs, säntillinen ja kurinalainen. Hyviä ominaisuuksia luterilaisuuden
rinnalla.
Kun etsitään syitä Ranskan
suhteelliselle heikkoudelle kolmikossa, niitä on vaikeaa löytää satojen-vuosien
historiasta, vaan pitää katsoa lähihistoriaa.
Kullakin maalla on
monipuoluedemokratia paitsi briteillä kaksipuolue. Kullakin maalla vahva
päämiesvetoinen järjestelmät: Saksalla liittokansleri, Ranskalla presidentti ja
Britannialla pääministeri.
Syy Ranskan suhteelliseen
heikkouteen voi löytyä viime vuosikymmenien päämiesten persoonista ja
henkilökohtaisista kyvyistään vaikuttaa maittensa asioihin. Chiracilla,
Sarkozylla ja Hollandella oli vahvuutensa, mutta johtaminen oli pikemminkin
reagointia tapahtuneeseen kuin varautumista asioihin ja ongelmiin, etenikin kun
vastassa oli voimakas ay-kenttä. Ulos päin näytti, että he vain seurasivat
sivusta.
Britannilla on ollut kaksi yli
muiden päiden menevää kiistatonta pääministeriä: Churchill ja Thatcher. Blair
sijoittuu hyvin vertailussa http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288338692825.html
Kohl, Schröder ja Merkel ovat
viimeisimmät Saksan liittokanslerit. Heidät kaikki tunnetaan voimapolitiikkoina
ja Kohlia pidetään vaikutusvaltaisimpana Euroopan Unionin kehittäjänä.
Totuus Ranskan suhteellisesta
heikkoudesta ei tietenkään ole näin yksinkertainen, että se selittyisi
päämiesten henkilökohtaisilla kyvyillä. Jo se että läheisessäkin maissa
kehityssyklit voivat olla vuosikymmeniäkin eri tahdeissa, vaikuttaa maiden
voimasuhteiden arviointiin.
Kommentit
Lähetä kommentti