Sivut

perjantai 26. helmikuuta 2016

1845. Ylimielisyys huipussaan vanhuskeskustelussa Yle a-talkissa 25.2

     Turun kaupungin psykiatrisen sairaalan törkeä vanhusten kohtelu oli tällä kertaa kimmokkeena a-talkissa jo arkipäiväiseksi muuttuneeseen vanhusten kaltoin kohteluun (http://areena.yle.fi/1-3073422).

     Viestejä tulee ympäri Suomea, milloin vanhus on jätetty vaippoihinsa, milloin nälkään. Kolmen sadan miljoonan euron leikkaus vanhushuollosta on tehnyt selvää jälkeä hoidon laadusta, riittävyydestä ja saatavuudesta hoitokulttuurin ja alalle koulutettavien tason heikentyessä ja valvonnan riittämättömyyden takia.  Ala on pirstaloitunut ja pirstaloituu jatkuvasti lisää soten kompuroinnin takia. Paperilla kaikki näyttää hyvältä hoitajien ollessa pakotettuja täyttämään seurantalomakkeita parhaan kykynsä mukaan tietojen johtamatta kuitenkaan muuhun kuin suiden sulkemiseen ja arkistointiin.
      Asenne, jolla Turun kaupungin hyvinvointipalvelujen johtaja Riita Liuska ja Valviran ryhmäpäällikkö Markus Henriksson suhtautuvat ongelmiin, osoittaa, ettei mitään hyvää ole tulossa. Parannuksia on turha odottaa.
     
      Liuskan ollessa itse tutkinnan kohteena oli rohkeaa tulla ohjelmaan. Ehkä on sai rohkeutta ylimielisyydestä, jolla hän suhtautui asiaan. Hänen mieleensä ei tullut kirjata hoitovirheitä ja hoitajien nukkumista, vaan pelkkiä mahdollisia lääkevarkauskisa eikä ajatusta lähettää raportit valvovalle viranomaiselle Valviralle. Hän vain oppi tapauksesta. Ehkä hän oppii olemaan hereillä.

      Henrikssonin puheet lähentelivät röyhkeyttä ja perusteetonta itsetietoisuutta hänen verratessa hoitajien työn valvontaa lentokoneen miehistön itsevalvontaan lentoprosessissa. Hänen mielestään hoitotyöhön pitää soveltaa samaa menetelmää. Hän on kuulema kehittämässä lomakkeita ja hoitoprosesseja tähän suuntaan.

      Henrikssonilta unohtui täysin sen käsittämisen, että lentoprosesseja itsevalvovat ennen kaikkea asiakkaat. On todennäköistä, että matkustajat protestoivat heti, jos koneet hyppivät ja pomppivat puhumattakaan, jos ne putoilevat maahan. Jos vanhus putoaa vuoteestaan, kukaan ei valita eikä sitä kirjata mihinkään.

      Henriksson osoitti ehtymätöntä intoa itsevalvontaan henkäisemällä ohjelman lopuksi valvonnan menneen hyvään suuntaan koko 2000- luvun.

        

maanantai 22. helmikuuta 2016

1843. Juhani Kivelän ”Hiljainen hälytys” - väitöskirja kriisihallinnasta

      Eläkkeellä oleva alivaltiosihteeri Juhani Kivelä tarkastelee väitöskirjassaan Hiljainen hälytys (https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&id=32836) häiriötilanteiden ja kriisien hallintaa. -Häiriötilanteet ovat alueellisella ja paikallisella tasolla hallittavissa, mutta kun ne nousevat kriisiksi, niin ne ovat valtiollista toimintaa. Maahanmuuton hallinta on tällä hetkellä valtiollista toimintaa, mutta sen seuraukset aiheuttavat paikallisesti ongelmia. Kriisin ja häiriötilanteen ero on siinä, konkretisoi Kivelä (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/suomen-varautuminen-hairiotilojen-hallintaan-on-ollut-puutteellista)

     Kivelän huoli on aiheellinen monestakin syystä.

     Ensiksi 1990 lopulla lääninhallituksien lakkauttamisesta alkanut aluehallinnon myllerrys on jättänyt vieläkin eräät alueviranomiset epävakaaseen ja huonosti organisoituun tilaan. Tämä koskee etenkin elyjä ja niiden toimivaltaa suhteessa keskushallintoon. Hyvä esimerkki Talvivaaran tapaus, jonka lupa-asioihin ministerillä ei ollut toimivaltaa, ja jonka jälkiseurauksiin valtion on pumpattava nyt satoja miljardeja euroja.

     Kivelän ajatuskulku on, että lääninhallituksien ja niiden poliisiosastojen lakkauttamisella, sisäministeriön sektoroitumisella, poliisihallituksen perustamisella ja ministeriön poliisiosaston heikentämisellä on viety eväitä keskusjohtoiseen kriisien hallintaan. Tähän käsitykseen voidaan pääpiirteittäin yhtyä.
     
      Oheinen sitaatti kuvaa sen ajan kehittämistunnelmia (toki itse uudistuspolitiikka ja sen toteuttaminen olivat oma maailmansa):
       "Päättäväinen Mauri Pekkarinen veti jytinällä eteenpäin sisäministeriön otteen vahvistamista aluehallinnosta ja kuntakentästä, mutta kunnat jököttivät paikoillaan odottaen parempia aikoja. Pekkarinen perusteli tekemisiään valtioneuvoston päätöksellä alueviranomaisten kokoamisesta samaan organisaatioon. Tästä alkoi Pekkarisen komennossa tapahtumaketju, jonka lopputuloksena Keskusta sai haltuunsa koko aluehallinnon. Tällä välin Lipponen oli käynnistänyt valtioyhteisöhankkeen valtiosihteeri Rauno Saaren johdolla ja alivaltiosihteeri Juhani Kivelän toimi hankkeen operatiivisena johtajana. Valtioyhteisöhanke tarkasteli ja teki ehdotuksia koko valtiohallinnon toimivuudesta, rakenteista ja ohjauksesta sekä hallituksen työskentelyn uudistamisesta”(Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012).
     
     Toiseksi nyt muokataan vielä rajummin aluehallintoa kuin vuosituhannen vaiheen hallintoa, jonka uudistus vieläkin osin on kesken. Ja se jääkin keskeneräiseksi joutuessaan maakuntahallituksien ja terveydenhoidon uudistuksien jalkoihin. Rapolan selvitys ei tuonut mitään oleellista kumpaankaan suurhankkeeseen. Päinvastoin uusia ongelmakohtia tulee nyt konkreettisesti esille kuten verotus, rahoitus, omasisuustaseet, jne.
 
    Kivelän kaipaama kriisihallinnan valtakunnallinen keskusjohto vain heikkenee etnisestään maakuntien voimakkaan itsehallinnon takia. Sotessa tämä on myös ratkaisematta.

 

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

1842. Uninen ja kuivettunut seurakunta sermien takana

Suuret kaansainväliset ketjut ostavat pieniä vanhusten hoitoyksiköitä monet kierrättäen kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.  ARA rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista. Toimiala tuleekin olemaan lähivuosina ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatisi keskitettyä tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, ihmisarvo, turvallisuus ja tehokkuus. Monelle kunnalle nyt alan laatu näkyy vain papereilla ja tuloksellisuus kykynä työntää vanhukset näiden ketjujen armottomaan kitaan.

Nyt vanhushuolto ei ole palveluala. Siinä pelittää vain profit motive. Sen keskeinen tekijä ei ole laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoinen vanhus on tyytyväinen mihin tahansa.

Kunnan kotipalvelut eivät toimi yhtään paremmin kuin yksityisetkään, vaan mies odottaa tv-dokumentin mukaan neljä vuorokautta lääkkeitään, vetelät housuissaan. Lähivuosina tarvitaan kymmeniä tuhansia lähihoitajaa lisää. Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi.

Ongelmaa ei olisi, jos markkinatalous toimisi. Se ei toimi, koska loppuasiakas, keskiverto vanhus ei kykene valitsemaan eikä valvomaan ja valittamaan palvelujen laadusta ja kustannuksista. Mies joka istuu vaipoissaan unohdettuna huoneeseensa, on täysin järjestelmän armoilla. Nämä vanhukset menettävät kaiken itsekunnioituksensa ja omaisuutensa veropartiiseihin. On ihme, kun perilliset eivät reagoi edes tähän.

Markkinatalous vanhushuollossa toimii siellä, missä varaa maksaa ja missä on tukirenkaat valvomassa palvelua. Silloin vanhus voi palkata vaikka golfseuralaisen Espanja viheriöille.


perjantai 19. helmikuuta 2016

1841. Ihastuminen kuohuttaa

      Lapsi voi ihastua. Eläimille se sääntö, eivätkä nämä valitse sattumalta puolisoaan. Ihastumista usein seuraa rakastuminen. Aihe on noussut päivän keskusteluun yhdysvaltalaisen psykologi Arthur Aronin 36 rakastumista koskevan kysymyksen ansiosta.

     On ehkä vapauttaa tietää, ettei ihastuminen voi tapahtua tietoisesti. Se on neuropsykologinen prosessi, jota ei tarkoin tunneta.

     Intohimo, ihastus ja läheisyys kannattaa pitää erillään. Aronin kysymykset tehtiin saman mielisille henkilöille. Katsottiin syvästi silmiin, mikä tunnetusti lisää luottamusta. Kyse ei ollut rakastumisesta, vaan pikemminkin läheisyydestä.

     Tunnetusti on olemassa aivoiltaan maskuliinisia ja feministisiä miehiä. Edelliset kiinnittävät huomion naisen visuaalisen olemukseen, jälkimmäiset lisäinformaation saamiseen, tutustumiseen. Naiset haluat aina enemmän informaatiota. Intohimo on eri asia kuin ihastumien.  Kyseen ollessa pitkästä edessä olevasta parisuhteesta, kummankin osapuolen kannatta noudattaa lisäinformaatioprinsiippiä.

     Ihastumien ja rakastumien ovat mahdollista missä iässä tahansa eikä se edellytä seksuaalista virittymistä ja toimintaa. Ei ole tuulesta temmattu väite, että rakastumisen tunne voi väistyä hetkeksi, mutta se palaa kuin jano.

     Ne jotka tietoisen pitkäjänteisesti valitsevat puoliosaan, voivat jäädä tähän etsintään loppu iäkseen.

     Lähde: Yle aamu-tv TV, 21.1.2015 professori Anna Rotkirch ja dosentti Markku Rantala

1840. Luottamus

      Yhteiskunta teki huonot kaupat, kun se vaihtoi sosiaalisen pääoman verkottumiseen. Twitter ohentaa edelleen läheisyysperusteisia sosiaalisia verkostojamme, jotka toimivat hädän tullen myös turvaverkkoina.

     Facebookien kuvitteellinen kvasi läsnäolo kiihdyttää vain kehitystä vuorovaikutusmykkyyteen. Miten tässä tilanteessa saadaan politiikkojen perään kuluttamaa luottamusta ?
     Ei tietenkään riitä, että hallituksen keskeiset ministerit luottavat toisiinsa. Luottamisen pitää olla laajemmalla pohjalla lähtien yhteiskunnan pohjavirroista. Tähän puolesta vaikuttaa, miten eri yhteiskuntaluokat ja sosilaaliset ryhmät kokevat tulleensa kohdeluksi eduskunnan, hallituksen ja kuntapäättäjien tahoilta. Talouden kehittyessä hyvin eri ryhmien välinen vastakkain asettelu on laimeaa.

     Kohtuulliseen luottamukseen on viime vuosiin asti ylletty hyvinvointivaltiomme ansiosta. Sen palvelut ovat joten kuten riittäneet 2010 asti, oikeusjärjestelmä ja instituutiot ovat toimineet.  Tulonjako on ollut melko tasaista. Korruptiota ei ole kuin nimeksi, pääsoin rakenteellista. Järjestö- ja seuratoiminta on tukenut yhteiskunnan eheyttä.
      Mutta vastakkain asettelu on lisääntynyt ja säröjä on syntymässä.

     Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät toteudu tasa-arvoisesti. Meillä on omat järjestelmänsä vakuutetuille (lapset), työntekijöille (työterveyshuolto), kovanrahan ihmisille (yksityissektori) ja alakvartaalien ihmisille (terveyskeskus).

      Kelan professori Heikki Hiilamon mukaan: ”Nyt muukalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Näköalattomuuden ja työttömyyden kolmiyhteys on laajentunut ja levinnyt. Köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista. Vaikeassa asemassa elävät kokevat ulkomaalaiset herkemmin uhaksi hyvinvoinnilleen kuin hyväosaiset, joille maahanmuuttajista saattaa olla helposti osoitettavaa hyötyä. Lyhyellä aikavälillä kyse voi olla myös aidosta reviirikilpailusta”. (http://www.hs.fi/mielipide/a1455508799434)

      Koulumaalimaa ei saa päästää hajoamaan niin, että lapsilla ja nuorilla ei ole mitään yhteen kuuluvuuden kokemuksia ja tunnetta. Silloin katoaa peruuttamattomasti  jotain merkittävää eri sosiaaliluokkien välisestä hiljaisesta kanssakäymisestä.

     Suuren yhteiskunnallisen taakan ja vastuun kohde tulee olemaan lähes 200 tuhatta vaikeasti työllistettävää. Yhteiskunta ei saa tässä kohdassa murtua.
      Maassa on enää turhaa haikailla runsaan sosiaalisen kierron perään, mikä aiemmin opetti ymmärtämään erilasia elämäntapoja ja lisäsi keskinäistä luottamusta.

     Luottamus syntyy tekojen ja esimerkkien avulla, eduskuunasta kansalaiseen saakka.

 

1839. Keskusta ei ole suurin puolue päivän HS-gallupin mukaan

      Se tiedetään, että media haluaa tehdä juttuja, jotka myyvät. Sekin tiedetään, että mitä laadukkaampi media on, sitä paremmin varmistetaan faktat ja että juttu unohda niitä.

     Saadakseen jutun otsakkeen otsikon myyväksi  sen muotoilusta on tullut lehden myymisen kannalta yhtä tärkeä tekijä kuin sisällöstä. Sen miettimiseen saatetaan käyttää enemmän aikaa kuin itse sisältöön. Tämän kokeneet mediaihmiset ymmärtävät joskus liiankin hyvin juttujen otsikon olleessa sisältöä vastaamaton ja raflaava. Ja tämä saattaa näkyä  lukijoiden kummasteluna ja  jopa äkäisyytenä.

     Päivän Helsingin Sanomat otsikoi: ”Keskusta ja SDP lähes tasoissa kärkipaikalla … Keskustaa kannattaa  nyt 21,4 prosenttia ja SDP:tä 21,2 prosenttia suomalaista”.  http://www.hs.fi/paivanlehti/19022016/a1455778129641

     Virhe marginaali on 2 prosenttiyksikköä suuntaansa eli 95 prosentin varmuudella Keskustan kannatus sijoittuu väliin prosenttien 19,4 – 23,4 väliin ja Demarien vastaava välin ollessa 19,2 – 23,2.

     Eli hyvän journalisti tavan mukaan ilmaistuna Keskusta ja Demarit kannatus tämän mittauksen mukaan tasoissa eikä lähes tasoissa.

torstai 18. helmikuuta 2016

1838. Onko Jumalaa olemassa

       Venäjän tsaari sairastui vakavasti. Hän pyysi saksalaista matemaatikkoa rientämään sairasvuoteen ääreen todistamaan, että jumala on olemassa. Mies kiisi hädissään huoneeseen kädessään lehtiö, josta hän todisti voipuneelle tsaarille toisen aseteen yhtälöllä Jumalan olemassa olon. Matemaatikko oli Euler ja tsaari Katariina Suuri, joka kuoli saman päivänä.

     Ilman kristinuskoa Eurooppa ei olisi sitä mitä se nyt on. Maanosamme arvojemme ja sivistyksemme perustan loivat ja edelleen elvyttävät klassismi ja kristinusko ja sen radikaalisuus, joka edisti koulutusta ja salli tieteitä ja jopa lopuksi edisti niitä. Radikaalisuus tulee esille vasta verratessa sitä muiden suuruskontojen taantumuksellisuuteen.

     Acrikola-liikkeen toiminnanjohtaja Henrik Wikström pohtii kirjassaan ”Mitä Jeesus tekisi” Jeesuksen olemusta. Kirjoittajan mukaan kirkon Jeesus on muuttunut alun perin toruvasta kasvattajasta, myöhemmin vallanpitäjien siunaajaksi ja nyt punavihreäksi punavuorelaiseksi, joka ei viitsi korottaa ääntään.

     Alkukirkkohan oli toisin ajattelijoiden keskus, josta Wikströmin mukaan tulee mieleen 1970-luvun punkhenki. Vallankumous on syönyt lapsensa.

     Jokainen aikakausi on antanut Jeesukselle omat kasvonsa. Ainakin evankelisluterilainen kirkko on luonut Jeesuksesta omanlaisensa brändin. Kirkko jättää tänä päivänä hyvin vähälle saarnaamisen metafyysisiä saatanoista, paholaisista ja helveteistä. Ehkä tähän on vaikuttanut I ja II maailmansota. Silloin piti siunata kiväärit ja lohduttaa kaatuneiden omaisia. Helvetti sopi huonosti sanostoon. Nyt kirkon pitää lohduttaa köyhiä ja sairaita. Wikströmin mukaan kirkko on ominut liikaa Kelan roolia laiminlyöden hengellistä työtä.  

     Joskus saatetaan täällä Euroopassa kummastella Yhdysvaltain uskonnollisten liikkeiden toimintatapoja ja voimaa. Syytä voimallisuuteen on vaikeaa löytää. Kuvaavaa kuitenkin on, että Yhdysvalloissa rocktähti ennen keikkaa voi lavalla rukoilla voimaa ja siunausta esiintymiselleen. Suomessa tälle naureskeltaisiin tai tyyppiä pidettäisiin teeskentelijänä.


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

1837. 2000- luvun Suomi ja fasismi

      Meitä suomalisia on paljon vielä muistamassa välähdyksiä ja tunnusmerkkejä natsiarmeijasta, vaikkei itse osallistunut sotaan. Silloin näkyi ja kuului marsseja ja hakaristilippuja ja oli Signal- lehteä tuvan nurkissa rottien jyrsittävänä. Sen ajan fasismia ei kuitenkaan voi verrata tämän päivän väitettyyn fasismiin.

     Jos pitäydytään historioitsija Oulua Silvennoisen määrittelyyn, että fasismi on väkivaltaan valmista kansallismielisyyttä (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1455080203896) ollaan liian kapealla pohjalla eikä tiedemiehen tästä pelkistyksestä voida vetää johtopäätöksiä, onko meillä fasistista toimintaa vai ei.
     Sen sijaan, onko vastakkain asettelu lisääntynyt vai ei, on toinen kysymys.

     Kelan professori Heikki Hiilamo kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosiossa 14.2 muiden muassa näin:
      ”Nyt muukalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Jakomäki-ilmiö eli toivottomuuden, näköalattomuuden ja työttömyyden kolmiyhteys on laajentunut ja levinnyt. Köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista.

     Vaikeassa asemassa elävät kokevat ulkomaalaiset herkemmin uhaksi hyvinvoinnilleen kuin hyväosaiset, joille maahanmuuttajista saattaa olla helposti osoitettavaa hyötyä. Lyhyellä aikavälillä kyse voi olla myös aidosta reviirikilpailusta”. (http://www.hs.fi/mielipide/a1455508799434)

     Hiilamon logiikka on johdonmukaista sen teorian kanssa, että kun leipää vähennetään, siitä alkaa kilpailua, jossa käytetään kyynärpäitä ja kuhmuja syntyy.

     Suuremmassa mittakaavassa Euroopassa tapahtuu vastakkain asettelua uuden ja vieraan kammon ja yhteiseksi koetun uhan takia. Visegrad maita (Puola, Unkari, Tsekki, Slovakia) on ajanut yhteen samankaltainen pitäytyminen menneisyyteen Venäjän naapurina ja euroskeptisyys. Nämä ilmiöt eivät saa vastakaikua oikeusvaltiota ja demokratiaa sekä integraatiota korostavien EU-maiden tahoilta. Saman tyyppistä blokkiintumista monessa suunnassa tapahtuu nyt läpi EU:n. (http://yle.fi/uutiset/tutkija_euroskeptisyys_ja_muukalaiskammo_yhdistavat_ita-eurooppaa_venaja-suhde_erottaa/8675850?ref=leiki-uup).
     Stubb pelkää unionin puolesta (http://www.hs.fi/kotimaa/a1455423919822).

     Rajavartiolaitoksen johtaja Ilkka Laitinen oli tänään ylen uutisissa huolissaan mahdollisuudesta, että nyt Turkin ja Kreikan kautta tuleva pakolaisvirta voi kääntyä itä rajallemme.
     Kansainvaellukset hajotti Rooman valtakunnan. Käykö Europan Unionille samoin?

     Asia ei kuitenkaan ole näin pessimistinen, sillä Hiilamon maalailema muukalaisvastaisuus ja luokkaerojen jyrkentyminen pelaavat myös toisin päin. Kun talous ja toimeliaisuus alkavat kasvaa, se lisää luottamusta naapureihin ja yhteistyötä kansakuntien välillä.   

tiistai 16. helmikuuta 2016

1836. Esimies alainen keskustelu arkkukamaa

      Työelämän uudistuminen ja työn tekemisen pirstaloituminen ja monimuotoistuminen ovat saaneet muutamat arvovaltaiset tahot julkistamaan esimies alainen keskustelut aikansa eläneiksi.        Muiden muassa Accenturen toimitusjohtaja Frank Korsström piti niitä nykymuodossaan liiaksi menneeseen toimintaan painottuneina ja kerran pari vuodessa toteutettuina ohjausvaikutukseltaan riittämättömänä. Hän kaipasi enemmän nopeutta, ajankohtaisuutta ja ohjaustehoja.

     On totta, ettei hyvin vapaasti organisoituneissa työn teon muodoissa ole järkevää soveltaa keskusteluja, kuten läppärilla julkisessa kahviliassa tapahtuvaan työhön, jossa esimieskin on kiistan alainen kysymys. Monessa tapauksessa keskusteluja voidaan myös korvata projektityön ohella tapahtuvana jatkuvana keskusteluna. Tällöin voidaan suunnitella myös työuria, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen priorisointeja, jne.

     Esimies alainen keskustelujen korvaaminen suorituksen ohjauksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla ei ole riittävää. Keskustelujen kokonaan pois jättämiselle ei löydy muuta perustetta kuin kustannusten leikkaaminen. Sehän tuo noin yhden työpäivän lisää organisaatiolle. Luopuminen myös heijastelee sitä, että työvoimaa on tarjolla ja että tulijoita poislähtijöiden tilalle löytyy. Työelämä kovenee.

     Esimies alainen keskustelut, kutsuttakoon niitä vaikka one-to-one-keskusteluiksi, tarvitaan monessa paikassa alkuperäisen idea mukaisesti. Organisaation jokaiselle jäsenelle on tärkeää, että hän ainakin kerran vuodessa tulee kuulluksi ja saa pohtia esimiehen kanssa, miten tärkeää hänen työnsä on ja miten kehittyä siinä. Tarvittaessa myös henkilökohtaisista kysymyksiä pitää saada nostaa esille ja ratkaista niiden ongelmia.

 

maanantai 15. helmikuuta 2016

1835. Maanmuutto ja rikollisuus

Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjassa on totuttu kuulemaan mitä omituisempia puheenvuoroja. Ei savua ilman tulta, sillä usean ehdokkaan puheista on paistanut läpi avoin siirtolaisvastaisuus. Se on toiminut yllykkeinä monen kansalaisen vaatimukselle panna maahanmuutto kuriin ja samalla rikollisuus aisoihin.

     Yhtäläisyysmerkin vetäminen näiden näin kahden ilmiön välille Yhdysvaloissa saa katetta siitä, että yhä suurempi osuus rikoksentekijöistä ja vangeista on värillisiä. Usealle tavalliselle kansalaiselle riittää yksinkertainen perustelu: rikollisuuden kasvamien on maahanmuuton runsastumisen seurausta.

     Onneksi Suomessa ei ole vielä virinnyt vakavasti otettavia kannanottoja maahanmuuton merkittävästä vaikutuksesta rikollisuuden kasvuun, muutamaa some-räksitystä lukuun ottamatta.

     Meillä Suomessa ei ole näkyvissäkään sellaista rikollisuuden lisääntymistä ja vankimäärän kasvua kuin Yhdysvalloissa on tapahtunut.

     On käsittämätöntä kuinka moninaisten tapahtumaketjujen kautta huumeet aiheuttavat vahinkoja käyttäjille, välittäjille, kuriireille, valmistajille, omaisille, ystäville, tutuille, naapureille ja täysin ulkopuolisille. Jokaisen ketjun vaiheessa voi tapahtua milliasia rikoksia tahansa. Jengiytyminen lisää entisestään rikollisuutta. 

     Ei ollutkaan ihme, että Presidentti Nixonin aloittamaa huumeiden vastaista sotaa kiihdytti Roland Reaganin entisestään. Tämä johti muiden muassa siihen, että värillisiä nuori kiskotiin illalla autoistaan taskut nurin käännettynä kadulle. Jos murukin huumeisiin viittaavaa löytyi, ristikko kutsui. Tuomiot ovat vuosien sijasta kymmeniä.

     30 vuodessa maa ajautui tilanteeseen, jossa vankien määrä viisinkertaistui. Nyt vankeja on noin 2,4 miljoona ja ehdonalaisessa saman verran. Kustannukset ovat noin 80 miljardia dollaria vuodessa.

     Tilanteesta ei näytä olevan ulospääsyä. Kustannukset eivät motivoi alentamaan vankilukua, sillä vankilalaitokset ovat osa teollista tuotantoa. Mitä sitä hillitsemään! Yhteiskunnan eheyden kannalta suurin huoli on sen väestön osan raju kasvaminen, josta uudet rikollispolvet tulevat. Kun nuorista värillisistä miesikäluokista 15 prosenttia on vankiloissa, heidän yksinhuoltaja äidit ja tyttöystävät kasvattavat yksin lapsiaan lähiöissä. Näille lapsille lähtökohdat elämälle eivät ole hyvät.

     Edes rangaistuksien lieventäminen ei välttämättä helpota tilannetta, sillä silloin kaduille saattaisi vapautua miljoona potentiaalista rikoksen tekijää lisää. Tällöin vankien määrä voisi vain kasvaa. Tuntuu myös poliittisesti mahdottomalta rikkonaisessa ja äärioikeiston hyvin äänensä kuuluviin saavassa maassa, että edes voitaisiin keskustella kriminaalipolitiikan lieventämisestä.

     Suomessa voitiin käydä tällaista keskustelua 1960- ja 1970- luvuilla. Perusedellytys oli, että maamme oli rakentanut ja rakentamassa hyvinvointipalveluja sekä harjoitti kolmikanta palkkapolitiikka, jotka estivät luokkaerojen repeämistä. Suotuisa talouden kasvu muodosti keskusteluille sopivan maaperän.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

1834. Vanhukset laastari otsassa kotiin kuolemaan

     Siinä paikassa moni pehmenee, itsevarma kriisijohtaja mestaroi, mutta siinä paikassa, kun vanha ja raihnainen joutuu tuetun kotihoidon piiriin, pehmenevät kaikki. Tämä saatiin taas kerran kokea lähinaapurissa kahden 90- vuotiaan vanhusten palaessa kotiinsa kuoliaiksi. He asuivat kotonaan, kaatuilivat unohtelivat uunit päälle, söivät vain karkkeja, ruhjoutuivat ja joutuvat päivystykseen, josta heidät lähetetiin laastari otsassa kotiin.  He paloivat samana iltana siellä kuoliaiksi.

     Viimeistään päivystyksessä heidän on täytynyt olla alan ammattilaisten arvioitavana, miten selviytyvät kotoaan. Mutta ei, pisteitä on liian paljon ja keskimäärin tällöin pitäisi selvitä ns tuetun kotihoidon avulla. Byrokratia ja teoreettiset pisteet ohjasivat heidät kuolemaan.

     Kaltoin itsenä kokenut ryhmä löytää aina perustelut huonoon kohteluunsa. Mutta ääntänsä kuuluviin saamattomia ja siten vähiten vastaan panevia ryhmiä, kuten lapset, vammaiset vanhukset, ns hyvinvointivaltio, ei siis yhteiskunta, ampuu suunnitelmallisesti ja pitkään kovilla panoksilla. (http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/)
     Viime hallitus teki linjauksen, että vanhukset asuvat pienin poikkeuksin kuolemaansa saakka kotonaan ja vanhainkoteja lakkautetaan. Hoitajia hoivakodeissa piti olla lähes yksi hoitaja kahta hoidettavaa kohti. Ei ole. Tilannetta seurattaisiin. Kotiasumisen tukea piti olla. Ei ole riittävästi. Ei ole kuulunut luvatusta seuranraporista mitään. Niitä kyllä on, mutta kukaan ei välitä. Asumistukia ja lääkekulujen korvauksista leikattiin. Eläkkeet pienenevät kovaa vauhtia suhteessa palkansaajiin. Eläkeläisten verotus on palkansaajia ankarampi. Eläkeläisiä kehotetaan panemaan vähäisen omaisuutensa rahaksi eli yksityisten kansainvälisten hoivayhtiöiden taseisiin lapset unohtaen (Prof Kangas). ( http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/) (http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514)

     Tämä kehitys ei ole sattuma, vaan se kolme ässän poliittinen valinta. Kukin selviytyköön omillaan. 1980-luvulta lähtien on puhuttu hyvinvointiyhteiskunnan hajoamisesta, mutta todella näin on tapahtumassa tarkasteltaessa yksinhuoltajien, lapsiperheiden, vammaisten, opiskelijoiden ja eläkeläisten jatkuva kurittamista. Tämä on järkyttävää, kun on vaihtoehto: kahden miljardin luokan tukiaiset pois, verotus ja indeksit oikeudenmukaisiksi.

 

lauantai 13. helmikuuta 2016

1833. Halonen ja Niinistö presidentteinä Venäjä suhteissa

      Historia on osoittanut, kuinka paljon valtion päämiehen roolilla, kyvykkyydellä, tilaisuuteen tarttumisen taidolla, selvä näköisyydellä ja päättäväisyydellä on merkitystä valtion selviämisessä vaikeissa tilanteissa.

     Tämä korostuu eteenkin pienten maiden päämiehillä ja myös suurten, kun ne ovat joutuneet toiminaan maidensa resurssien äärirajoilla tai muutoin mailleen vaikeissa tilanteissa. Esimerkkejä on pitkä liuta: Roosevelt, Churchill, Stalin, Kohl, Thatcher, Merkel, S. De Gaulle, Mao Zedong, Kekkonen, jne. Heidän kaikkien maine ei ole paras mahdollinen, mutta heidän vaikuttamisensa valtakuntiensa kehitykseen on ollut suuri ja kiistaton.

     Meillä maan päämiehen roolit on jaettu pääminiterin ja presidentin välillä edellisen vastatessa sisäpolitiikasta ja EU- politiikasta jälkimmäisen vastatessa muusta ulkopolitiikasta.
     Kansa tunnetusti äänestää 80-prosenttisesti tuntemuksiensa perusteella ja loput 20 prosenttia sen mukaan, mikä yhteiskunnallinen kysymys on leijunut ilmassa ennen vaaleja. Näin jälkikäteen on helppoa sanoa kansan tunteiden ollessa oikeilla poluilla ja kansa onnettaren voimien valloissa, kansan valitessa Niinistön presidentiksi viime vaaleissa. Niinistöä moitittiin hänen ministeri aikana äksyilyistä henkilökunnalle. Sitä tapahtui joskus, mutta syystä. Halosta myös moitittiin. Syitä harvoin tiedettiin.  

     Jos meillä nyt olisi presidenttinä Haavisto tai Halonen (ei ehdolla) on hyvin todennäköistä, että presidentti ei pystyisi yhtä uskottavasti käymään sellaisia suoria, avoimia ja jyrkän puoleisia keskusteluaja Venäjän pääministerin Medvedevin ja Presidentti Putinin kanssa, kuin Niinistö nyt käy. Keskusteluista ei enää selvittäisi leikkisillä sosiaalisilla eleillä. Halosen puolustukseksi on sanottava, että aika on nyt aivan toinen.

     Presidentti Niinistön tuella olemme valmistautumassa noin 25000 kertausharjoitusmiehellä auttamaan tarvittaessa rajavartijalaitosta itärajalla. Naton lentokoneet kävivät yhteisharjoittelemassa maassamme.
     Näistä toimenpiteistä huolimatta välit Venäjään ovat säilyneet hyvinä saaden rinnalleen uusia lupaavia vivahteita.

perjantai 12. helmikuuta 2016

1832. Miksi perintöguru Kangas käskee vanhuksia myymään kamansa

     Perintöoikeuden professori Kankaan mukaan HS:ssä 11.2 vanhusten ei tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan käyttää se omaan kulutukseen oman kuolemaansa mennessä. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/

     Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.
      Yrjö Larmola esitti toisenlaisen näkökulman päivän Helsingin. Sanomissa (http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514) Hänen sanomansa oli, että olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on. Larmolan käsitys vastaa suurimman osan suomalisten ajatuksenkulkua.

     Jostain syytä Kangas saa näille ajatuksilleen medianäkyvyyttä säännöllisin väliajoin. Tässä on jotain kummallista. Ihminenhän on inhimillinen olento, joka ei vain hääri raatokasan päällä huolta huomisesta. Hänelle luoja on luonut kyvyn hahmotella monipuolisesti tulevaisuutta ja kantaa siitä myös vastuuta.
     Kangas kääntää asiat päälailleen. Ihmiset tuhlatkoon kaikki omansa, viis huomisesta. Kylmät organisaatiot sen sijaan koettavat huolehtia parhaansa muukaan kestävästä tulevaisuudesta, kuten  ilmastomuutoksesta ja eläkepommista, jota ei edes tule, samalla kun vanhuksien on pantava ranttaliksi grogi- tai viinilasi edessään.

     Kankaan ajatteluun saattaa sisältyä vaarallisia piirteitä, vanhojen ihmisten myydessä perintötilansa ja muuttaessa sen jälkeen itse etelän maille. Tällöin jää moni lapsenlapsi kouluttamatta kulutuksen ja pääoma siirtyessä ulkomaille.

     Käytännön tapaukset osoittavat, että monessa sukuhaarassa varallisuutta on siirtynyt sukupolvelta toiselle tarjoten mahdollisuuksia ja tuottaen hyötyä jo sadoille jälkeläisille. Tämä on eteenkin nyt ajankohtaista nuorten pelätessä eläkkeidensä puolesta. Turha tätä on kammoksua eläkekassojen ollessa nyt 183 miljardia ja korkotuoton 11 miljardia euroa vuodessa.        

     Kankaan teoriaa voidaan testata pienellä tosi tapauksessa. Vanhukisilla on mukava tilava kesäasunto, jossa he eivät enää juuri vietä aikaansa. Sukuhaarassa on sovittu, että se on lasten ja lastenlasten käytössä kunhan osallistuvat kukin tavallaan asunnon pieniin kunnossapitopuuhiin. Vanhukset maksavat suurimmat investoinnit. Kyynikko voisi sanoa, että riitojahan tästä vain tulee. Ei ole tullut.  On tullut vain normaalit säpinät, jotka vian lisäävät suvun tervettä kiinteyttä. Kankaan oppien mukaan kesäasunto pitää myydä pois.

     Miksi kangas pitää yllä tällaista agendaa? Ettei vain toimisi uusliberalismin apupoikana?

 

torstai 11. helmikuuta 2016

1831. Entiset lastenlapset liukuvat köyhyyteen

     Kurilinjan jatkuvat puheet ja Aleksilla oleva velkakellon viisarit väittävät Suomen velkaantuvan miljardi tolkulla vuodessa. Se ei pidä paikkaansa.  Suomen lakisääteisten eläkerahastojen varat 30.6.2015 olivat 183 miljardia euroa ja tuottavat korkoa noin 10 miljardia euroa vuodessa. (http://demokraatti.fi/elakeasiantuntijan-raju-vaite-sipilan-tv-puheessa-miljardien-virhe) (http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185141-eiko-hallitus-ymmarra-itse-alentavansa-verotuloja(http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169104-suurin-veroepakohta-korjattava)

     Tämä ei ole asian ydin, vaan se, että eläkkeelle lähdön jälkeen tulotaso putoaa heti 50 prosenttia pysyen samana leikatun indeksin takia loppuelämän muiden palkansaajien tulotason noustessa palkan korotusten verran. Epäsuhtaa lisää eläkeläisten korkeampi verotus verrattuna palkansaajiin. Tämä seurauksena mm lähiöiden asuntojen putkiremonttien seurauksena monet eläkeläiset joutuvat myymän alehintaan asuntonsa
     Nyt 1500 euroa kuussa ansaitseva pitkään eläkkeellä oleva häviää keskimäärin 600 euroa kuussa leikatun indeksi takia. Leikatusta indeksistä luopuminen maksaisi noin 320 miljoona euroa vuodessa.

     Eniten vasemmistoliiton Siimes, nykyinen eläke pomo, ei malttanut olla vetämättä lastenlasten suojeluskorttia nykyjärjestelmän tueksi viime MOT-ohjelmassa. Halpa temppu Siimekseltä, kun hän ymmärtää faktoja, mutta puhuu muuta.
     Eläkerahastojen pomot ja heidän rinnallaan istuvat ay-johtajat ovat jäävejä uudistamaan järjestelmää, koska saavat palkkansa ja valtansa 183 miljardin euron kassasata. Ulkomaalaisen asiantuntijaryhmän pitää analysoida järjestelmä ja esittää muutokset.

     Leikattu indeksi tulee kansalaisaloitteena eduskuntaan (98§ Eläkkeiden indeksitarkastus)

     Äänestäjät ja eteenkin eläkeläiset tulevat seuraamaan suurella mielenkiinnolla, mitkä puolueet ovat indeksitarkistusta vastaan.

 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

1830. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään tekemistä viennin sakkaamisen kanssa

      Suomen kurjuudesta ja näköalattomuudesta käyvät yllättävän kiivaina. Valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2 Sipilä komensi kaikkia yrittämään, Sampo Terhoa saarnasi jopa yhteiskunnan ja hyvinvoinnin romahtamisesta ellei kurilinja jatku ja Vanhanen kuvaili ympäristömme rakoilevan. Presidentti Niinistö puhe naulasi Suomeen järkevän reaalista pakolaispolitiikkaa vain todellisissa vaikeuksissa kamppailevia auttavaksi.

     Professori Markku Kangaspuro pohdiskelee eliitin puheista kumpuavaa kahta eri retorista näkökulmaa: a) Suomella ei ole enää varaa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, b) Suomessa hyväksytään eriarvoisuuden kasvaminen. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/171941-professori-suomi-hakusessa-hyvinvointivaltion-mureneminen-totta).

     Edellisen ajurina toimii valtion tulojen hiipuminen ja sitä kautta lisävelkaantuminen, jälkimmäisen ajurina on pakolaisvirran vauhdittama periaate ”kukin on vastuussa menestymisestään”. Kangaspuro aivan oikein antaa ymmärtää, että retoriikat ovat osin sisäkkäisiä ja samaan metaretoriikkaan kuuluvia. Ei ole epäilystäkään, että molemmat edustavat uusliberaalista ajattelua. Kokoomuksen kansaedustaja Koski jopa toivoi, ettei yhteiskuntasopimusta syntyisikään.

     Kolmas retoriikka voisi olla: kotimaisesta ostovoimasta huolehditaan, verotusbalettia monipuolistetaan, lopetetaan maatilojen satojen miljoonien eurojen ehostamisen tukeminen ja autoveron laskeminen sekä kaikki pelkät poliittiset euroja vievät turhat toimenpiteet lakkautetaan ja päätökset perutaan. Tässä retoriikassa opetuksesta tutkimuksesta keikkaaminen ovat myrkkyä tulevaisuudellemme, samoin kuin tuloerojen tietoinen kasvattaminen. Tähän retoriikkaan istuu myös hyvin sairautta muistuttavan verokeinottelun ahneuden poissulkeminen, kuten pääministeri juuri uutisissa totesi.  

     Nyt näyttää selvältä, että Venäjä pyrkii horjuttamaan EU:ta Syyrian pommituksien aiheuttamalla sen maihin kohdistuvalla pakolaisvirralla, jonka maksettuna portinvartijana toimii naureskeleva Turkki. Suomeen Venäjän kautta pyrkivien pakolaismäärät tulevat kasvamaan ja Suomi on ryhtynyt jo varautumistoimenpiteisiin tilanteen hallitsemiseksi. Tämä on hyvä.

     Mutta onko johtavien poliitikkojen koville uhkapuheille katetta, joka voidaan perustella ulkoisen ja sisäisen turvattomuuden kasvamisesta?

     Historiallisessa perspektiivissä ei ole.

     Sodan jälkeen 1946 meillä oli SKDL-vetoinen hallitus, jonka tarkoitus oli viedä Suomi Tsekkoslovakian tielle samalla, kun Stanovin komissio Tornissa valvoi maamme tapahtumia silmää räpyttämättä. Ammattiyhdistysliike hajaantui ja syntyi vuoden 1955 mellakoiva yleislakko. Novosibirsk- ,Honka- ja noottikriisit olivat osoituksia Neuvostoliiton maahamme kohdistuvasta jatkuvasta painostuksesta. Maa eli varpillaan Neuvostoliiton suhteissaan kylmän sodan raadellessa Eurooppaa.

     Nykyisiä maatamme uhkavia kriisejä ei voi kiistää, mutta tiedon välittämisen valtava kehitys on tehnyt niistä itseään suuremmat. Kun joka päivä satelee mediassa uhkakuvapommeja, uhat alkavat mielissämme muuttua jonkin teoksi, ja on vain hyvää onnea, kun ne eivät ole meihin osuneet.
  

tiistai 9. helmikuuta 2016

1829. Tullin jäätynyt johtamisongelma

      Tullin pääjohtaja Hartikainen oli saanut hallitukselta (Päivi Räsäseltä) vakavan huomautuksen ja toimintaohjeen vuoden 2015 helmikuussa. ( http://demokraatti.fi/tulli-kohu-hartikaiselle-vakava-huomautus-ja-toimintaohje/). Syynä oli epäasiallinen käytös julkisuudessa alaisia kohtaan ja epäily pyrkimyksestä vaimon suosimisesta rekrytoinnissa. Asioista oli kanneltu oikeuskanslerin virastolle.

     Nyt Poliisi tutkii asiaa ja tähän mennessä ei ole tullut ilmi mitään, mikä vm:n mielestä estäisi pääjohtajaa toimimasta virassaan. (http://www.hs.fi/paivanlehti/09022016/a1454910790544). Hyvä näin.
      On syytä kuitenkin epäillä epäasiallisen toiminnan jonkin asteisesta jatkumista johtoryhmän kokouksessa syksyllä 2015 viinaralliryhmän virkojen auki julistamisessa, joka koski myös pääjohtajan vaimon virkaa. Pääjohtaja jääväsi itsensä, mutta ei poistunut kokoushuoneesta. Autoritäärisessä johtamisessa tämä on huolestuttava piirre, etenkin henkilöstön edustajien kannalta, koska se vaatii riskinottoa oman aseman puolesta.

     Päivän HS:n mukaan Tulli on 2015 käyttänyt 29000 euroa erimieleisyyksien ja henkilösuhteiden selvittämiseen. Valtiokonttori myönsi Tullille toukokuussa 2015 työelämän kehittämisrahaa johtoryhmätyön uudistamiseen.
      On hyvä, että Tullille on osoitettu ja sillä itsellä on voimavaroja ratkoa johtamisen ja henkilösuhteiden ongelmia sekä uudistaa johtamisjärjestelmää ja johtamistapoja.

     Kokemuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että useissa pitkään jatkuneissa johtamis- ja henkilöstöongelmissa on erittäin vaikeaa päästä tyydyttäviinkään ratkaisuihin. Ongelmat kyllä laantuvat ja konsulttien hyvät ratkaisut toimivat jonkin aikaa, mutta vähitellen pienten virhemenettelyjen ja epäasiallisuuksien kasaantuessa johtaminen ja organisaatioilmapiiri palaavat vanhoihin uomiin. Tällöin voidaan puhua jäätyneestä johtamisongelmasta.

     Toivotaan, ettei Tullissa käy näin, vaan hyvät johtamiskäytännöt ja esimiestaidot vievät voiton ja organisaatioilmapiiri parantuu.

    

maanantai 8. helmikuuta 2016

1828. Miksi Ranskaa heikottaa

      Miksi Ranska on Saksan ja Britannian apupyörä tässä EU:n voimakolmiossa.  Tämän näkyy selvästi Ranskan todellisen vaikuttajarooli ohuutena EU-pöydissä.  BTK, väkimäärä ja raaka-aineet eivät kolmatta sijaa EU-maiden mahtikolmikossa selitä.  Maan strateginen sijaintikaan ei ole sen kumppaneita kummempi. Hyviä satamakaupunkeja on näillä mailla runsaasti ja merelle pääsy on vaivatonta.

     Tosin teollisen vallankumouksen ydin oli pitkään Englannissa,  jossa mm. höyrykone pantiin todella töihin kaivoksissa hiilen saannin helpottuessa valtavasti, jolloin maan teollisuus pöhähti käyntiin. Näin jälkeen päin ajatellen Henrik VIII:n maalleen värkkäämää ja hänen naimapuuhiaan edistävä anglikaaninen kirkko sopii brittiluonteelle mainiosti.

     Ranskalaiset sanovat tälle Englannin kukkoilulle, että heidän vallankumouksesta 1790-luvulla lähti käytiin valistuksen aalto, jonka yhtenä helmenä on Yhdysvaltain perusalain pohjateksti. Vakuuttavampaa yksittäistä argumenttia  Ranskan hengen voiman puolesta saa etsiä. Maalaustaide on Ranskan valtti. Sitä ei horjuta Britannian yksi W. Turner. Katolilaisuus on muodostanut hyvän kumppanin ranskalaiselle vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle.

     Saksa on ollut Otto von Bismarck päiviltä lähtein Euroopan mahtimaa. Sen menestykseen liitetään usein sanat työteliäs, säntillinen ja kurinalainen. Hyviä ominaisuuksia luterilaisuuden rinnalla.

     Kun etsitään syitä Ranskan suhteelliselle heikkoudelle kolmikossa, niitä on vaikeaa löytää satojen-vuosien historiasta, vaan pitää katsoa lähihistoriaa.

     Kullakin maalla on monipuoluedemokratia paitsi briteillä kaksipuolue. Kullakin maalla vahva päämiesvetoinen järjestelmät: Saksalla liittokansleri, Ranskalla presidentti ja Britannialla pääministeri.

     Syy Ranskan suhteelliseen heikkouteen voi löytyä viime vuosikymmenien päämiesten persoonista ja henkilökohtaisista kyvyistään vaikuttaa maittensa asioihin. Chiracilla, Sarkozylla ja Hollandella oli vahvuutensa, mutta johtaminen oli pikemminkin reagointia tapahtuneeseen kuin varautumista asioihin ja ongelmiin, etenikin kun vastassa oli voimakas ay-kenttä. Ulos päin näytti, että he vain seurasivat sivusta.

     Britannilla on ollut kaksi yli muiden päiden menevää kiistatonta pääministeriä: Churchill ja Thatcher. Blair sijoittuu hyvin vertailussa http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288338692825.html

     Kohl, Schröder ja Merkel ovat viimeisimmät Saksan liittokanslerit. Heidät kaikki tunnetaan voimapolitiikkoina ja Kohlia pidetään vaikutusvaltaisimpana Euroopan Unionin kehittäjänä.

     Totuus Ranskan suhteellisesta heikkoudesta ei tietenkään ole näin yksinkertainen, että se selittyisi päämiesten henkilökohtaisilla kyvyillä. Jo se että läheisessäkin maissa kehityssyklit voivat olla vuosikymmeniäkin eri tahdeissa, vaikuttaa maiden voimasuhteiden arviointiin.


1827. Konsultin osaaminen on sitä, asiakas osa jatkaa itse eteen päin

      Yleensä lähdetään siitä, että oppineilla konsulteilla on korkeakoulututkinto. He käyttävät hyväkseen teorioita ja mallintamisia. Parhaimmillaan he työstävät näiden avulla ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin oppimisprosessien kautta. Pahimmillaan he puhuvat sinällään järkeviltä kuulostavia asioita, mutta konsultin lähdettyä ongelma saa vain uusia ulottuvuuksia.

     Pragmaatikkokonsultilla on vankka käytännön kokemus. Hän hyödyntää konsultoinnissaan kokemuksistaan kertynyttä, eri alojen ylittävää hiljaista tietoaan. Hän voi vakuuttavasti kertoa, että näin tämä ratkaistiin yrityksessä QWERTY. Tähän saattaa nousta joku kiivaasti vastaamaan, että meidän yritys on ainutlaatuinen. –Tämä ei sovi meille.

     Oppineiden ja pragmaatikkokonsulttien kategoriat ovat osin päällekäisiä. Ne kuitenkin sisältävät periaatteellisesti merkittävän jakolinjan, joka voi säilyä yksilötasolla koko konsulttiuran. Pragmaatikkokonsultti voi koko ikänsä olla pragmaatikko ja menestyä hyvin samoin kuin teoreettista lähestymistapaa noudattava konsultti. Kummankin menestymien ehtona on, että he osaavat valita asiakkaansa, joihin heidän metodinsa purevat.  

     Toiset asiakkaat saattavat painottaa konsulttivalinnoissaan kokemuksen merkitystä, toisten antaessa suuren arvon konsultin kyseessä olevan alan teorian hallinnalle.

     Nopea tempoisessa toimintaympäristössä käytännön kokemukset osoittavat, että sitä paremmin konsultti onnistuu, mitä tehokkaammin hän kykenee käyttämään konsultaatiotilanteissaan hyväkseen samanaikaisesti käytännön kokemuksia ja alan teoreettista tietoa.

     Riippumatta kummasta konsulttityypistä on kyse, ihannekonsultin osaaminen on sitä, että konsultin lähdettyä asiakas osaa jatkaa itse eteenpäin.


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

1826. Fortumin verkkojen myynti Carunalle lähes epäisänmaallista

      Helsingin Sanomissa 6.2. ihmetelitiin, kuka siunasi Fortumin Oyj sähköverkkojen myynnin kansaväliselle sijoittajayhtiölle Carunalle  (http://www.hs.fi/kotimaa/a1454658082635). Vastausta ei saatu, vaan syy pistetiin talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle (Talpo).

     Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj sanoo kotisivullaan, että se ”Välittää varmasti”. Niin sanoi Fortum Oyj googlemainoksessaan: ”Turvallista sähköä suomalaisille”.
      Elisessä twiitissään M. Jungner kirjoitti ”Carunaan investoitiin maailmalla pari miljardia. Nyt tuo demonisoidaan ja muutetaan pelisääntöjä. Onnea vain uusien investointien hakuun.”

     Energiavirasto totesi selvityksessään 2013 https://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Kertomus+s%C3%A4hk%C3%B6n+toimitusvarmuudesta+2013.pdf/eddfd629-bec0-42b5-a5c7-76b13e66afc6 , että vähäisiä häiriöitä saattaa esiintyä, mutta verkkotoiminta ja sähkön saaminen on turvattu.

     Meillä on varauduttu kohtalaisen hyvin cyberturvallisuuden säilymiseen, paitsi UM ja eräät muut ministeriöt ja hybridisodan mahdollisuuksiin sekä varmuusvarastointiin.
      Carunan tapauksessa ei saa syyttää Carunaa ja sen hyvin tehokasta verosuunnittelua (yhteisö vero 2015 1,2%).  On sanottu, Puheenjohtaja Rinne viimeksi eilen Yle-uutisissa, ettei syyllisien etsimien Carunan tapauksessa auta. Muuten on kummallista, että EU yksissä tuumin sallii ja luo edellytyksiä niin tehokkaalle verosuunnittelulle, että puolet kansatalouksista kulkee veroparatiisien kautta.

     Kyllä syyllisien etsiminen jossain määrin auttaa. Miksi kenenkään kellot eivät soineet niin jyrisevästi, että olisi estetty myymästä puolustusvoimien ytimeen vertautuvaa sotakalustoa (sähkön siirtoverkkoa) globaaleille sijoittajille, jolta sitten ostetaan sodassa tarvittavia peruspalveluja (sähkön siirtoa).
      Presidentti Niinistö olisi kyllä puuttunut asiaan, jos valtuuksia olisi ollut. Miksei Puolustusministeri J. Niinistö ei puuttunut?

     Ei voi olla tulematta muuhun tulokseen, että joku tuntematon ulkopuolinen kiireellä liikkuva voima pysäytti asiasta päättäneiden ajatteluvoiman ja myynti oli päätetty jo ennen prosessin alkua. Samankaltainen kaava mutta valtavasti suuremmassa mittakaavassa toistui, kun W. Bush, D. D. Cheney ja D. Rumsfeld olivat päättäneet heti WTC-iskujen 11.9.2001 jälkeen, maaperän ollessa myönteinen, Irakin sodasta ideologisista ja taloudellisista syistä     

 

perjantai 5. helmikuuta 2016

1825. Väyrynen on keksinyt puolue ikiliikkujan

      Paavo Väyrysen kannattaisi viedä kiireesti paperit PRH:n kirjaamoon uuden Kansalaispuoleensa idean patentoimiseksi. Ehkä hän on vienytkin. Patentin saamisen kriteerit uutuus ja muille tuntematon täyttyvät helposti, ympäri maailmaa. Tosin käsittelymaksu on satoja euroja, mikä riipaisee mieltä syvältä. Mallisuoja ja tavaramerkki tulisi kyllä halvemmaksi, mutta Paavohan on jo itse tavaramerkki, ehkä mallisuojakin pätee. 

     Soini ei voi ennä tehdä samaa temppu, jos Väyrysellä on ensimmäisenä paperit vireillä PRH:ssa  

     Hän siis perustaa Kansalaispuolueen, johon ei huolita kuin kansan- ja EU-parlamenttiedustajia sekä hän itse. Kannatusyhdistykseen voi liittyä kuka tahansa, paitsi Laaninen ja Sipilä, jotka ensimmäisinä yllättyivät aikeesta.

     Innovaatio piile ensinnäkin siinä, että hän on samalla Keskustan jäsen, joka tarkkailee tilannetta Keminmaalta arktiselle alueelle päin. Ja toisaalta siinä, että kun hän on Keminmaan paikallisoston jäsen, pääpuolue ei voi häntä erottaa muuten kuin lakkauttamalla kunniapuheenjohtajan osaston, mitä Laanisen porukka ei uskalla tehdä Pohjois-Suomen kepuäänien huvetessa olemattomiin.


1824. Britannia pysyy Euroopan Unionissa

      Vaikka liittokansleri Merkel Der Spiegel-lehdessä  taannoin piti mahdollisena Britannian eroa EU:sta, käytännössä näin ei tule tapahtumaan. Ero olisi historiallisessa näkökulmassa ennenkuulumaton irtiotto yhteisestä ikivanhasta anglosaksisista juurista. Ja onhan Britannia saamassa himoitsevansa myönnytyksen alentaa ainakin lupaa odottavien ja luvatta jäävien sosiaaliturvaa. 

     Toisaalta reaalipolitiikka kuitenkin osoittaa, että historia ei paina mitään tehtäessä päivän politiikkaa. Hyvä esimerkki on Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trumpin lausunnot Meksikosta. Hän sanoi panevansa rajamuurin Meksikon rajalle taatakseen lurjuksia pysymään omalla puolellaan muistamatta lainkaan, kuinka Yhdysvallat soti Texasin ja Kalifornian alueet Meksikolta omakseen 1830-luvulla kutsumuskohtalon nimissä.

     Britannia perustelee nyt hyvin yleisin näkökulmin eroaikeitaan. Cameron syytää EU:ta sen vallan käytön liiallisesta puuttumisesta maan sisäisin asioihin ja liian vapaasta maahan tulosta. Valuutan syrjintäväite tuntuu tuulesta temmatulta tekniseltä ongelmalta ja siihen on tulossa parannuksia. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat määritelty Maastrichtin sopimuksessa. Sitä ei tulla avaamaan Britannian vaatimuksesta. Sotilaspoliittisesti EU:lla ei ole maalle merkitystä, mutta maa on EU:lle sotilaallisesti merkittävä. Ei pidä myöskään unohtaa, että Britannia Tanskan ohella oli aloitteellinen ja  aktiivisesti osallistuva Irakin sodassa 2003, josta nykyinen pakolaisaalto on saanut lähteensä.

     Ainot mitkä todella purisivat Cameronin puntaroinnissa EU:sta ulos pykimisessä poliittisen retoriikan välttämättömyyden lisäksi, ovat taloudelliset tekijät. Niitä ei vain ole, kuin jäsenmaksuhelpotukset .

     Todennäköisesti TTIP-sopimus EU:n ja Yhdysvaltain välillä saadaan valmiiksi parin vuoden sisällä. USA:lla on jo laajat suurimpia mantereen maita koskevat kauppasopimukset. Näiden lisäksi USA:lla on juuri valmistunut Tyynen valtameren maiden kauppasopimus. Nämä kaikki avaavat myös EU:lle mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla. Britannia jäisi tällöin yksin, kuten Norja ja Sveitsi, mutta edellisellä on turvanaan pankkisalaisuus ja jälkimmäisellä öljy.   

     Eroamien EU:sta olisi suuren taloudellisen riskin ottamista, sillä EU voi asettaa maalle tuontitullut ja kaupan muita esteitä. Tämän välttämiseksi Cameron joutuu ennen vuoden 2016 kesän kansanäänestystä panemaan henkilökohtaisen vaikutusvaltansa EU:ssa pysymisen puolesta.

  Britannia, EuroopaUnioni, EU, kansanäänestys, TTIP, sosiaaliturva, pakolainen

torstai 4. helmikuuta 2016

1823. Kun someprofiili alkaa muokata minuutta

     Vielä 1990-luvullakin nuori saattoi vetää erilaisia rooleja koulussa, jopa eri aineen tunneilla, sukujuhlissa, eri kaveriporukoissa, kotihipoissa, jne. Osin miksei vieläkin. Nyt noita roolin pätkiä ollaan hakkaamassa siekailematta Facefookin ja Instagramin, jne uumeniin erilaisina kuvina ja teksteinä, joita jo seuraavana päivänä saatetaan katua (Hki Yliopisto 01/16 Suvi Uski/Pauliina Susi). Kun tämä kertautuu vuodessa toiseen muiden hyväksyntää ja suosiota hakien, miten siinä sitten alat rakentaa tosielämän identiteettiä. Identiteettihän on aluksi muotoaan etsivää, hauras ja erilaisia aineksia testaavaa ja haastavaa.

     Tosielämän identiteetti on osa persoonallisuuden kehittymistä ja siksi äärettömän tärkeä kehitysvaihe nuoren kasvamisessa. Tätä eivät onneksi pääse seuramaan somessa reaaliajassa pomot, työkaverit, opettajat ja Facebook-seuraajat, vaan tällöin personallisuus pääse kehittymään turvallisesti koti- ja ystäväpiirisuoajassa välillä kimmokkeita ja positiivisia häiriötekijöitä ulkomaailmasta testaten.

     Kun some-esiintyminen valtaa liikaa mielen, vaarana on, että tosiarjessa aletaan elämään elämää, joka istuu someprofiiliin ja joka jopa vahvistaa sitä, viis todellisuudesta. Tämä on mieletöntä elämän haaskausta ja käy ajan mittaan jo teknisesti mahdottomaksi somehistorian kasvaessa yhä mittavammaksi ja rönsyilevämmäksi.

     Lopuksi tosi-somettaja menee solmuun itsensä ja some-minänsä kanssa. Tällainen pitkäkestoinen some-minä on haitaksi identiteetin ja minuuden kehittymiselle, ellei ota sitä vain eräänlaisena hetken leikkinä kännykän näytöllä.

1822. Miksi leikkauslinja voitti

     On enää turha puhua saatikka laillisesti toimia hallituksen pauloihinsa saattanutta kurilinjaa vastaan, sillä se on jähmettynyt tunnelmaan, joka muistuttaa suudelma edeltävän kokemusta. Jokainen tietää, että tällainen huuma on sokaisevan vaarallista pitkällä tähtäimellä.

      Olisi hyvä, jos tätä vankkumatonta tunnelmaa voisi jotenkin analysoida. Se on vaikeaa nyt maassamme vallitsevassa tilanteessa, sillä valta osa hallituksen takana olevista äänestäjistä elävät omilla tavoillaan niin, että kukaan ei pääse käsiksi heidän ajatuksiinsa ja lisäksi vielä niin, ettei heitä kukaan huomaisi.

     Niinpä pitää yrittää löytää yleisiä perusteluja varteenotettaville mielipiteille. Presidentti valtiopäiväpuheessaan tiukentaisi EU-rajavalvontaa ja apua annettaisiin vain hädässä oleville Yksi toinen merkittävä kannanotto oli Sixten Korkmanin uusimassa kirjassaan Väärä talouspolitiikka esittämä ilmiö TINA= there in no alternative, ei ole vaihtoehtoa. Lause on kuultu satoja kertoja Sipilän suusta.

      TINA-ilmiö on tarkoitettu koskemaan kaikkia päätöksentekotilanteita, mutta talouspoliittisena linjauksena se tuntuu vähintäänkin omituiselta. Tämä siksi, että talouspolitiikan perustuessa taloustieteeseen, se lähtökohtaisesti sisältää vaihtoehtoja, sillä taloustiede on erilaisten ja eritasoisten talousoppien joukko, joka on täynnä ristiriitaisuuksia ja siksi myös vaihtoehtoja.

      Toinen vastaava perustelu leikkauslinjalle juontaa on NIMBY:stä = not my backyard, ei minun naapuriini. Tänä ei kuitenkaan ole yhtä yksiniittinen kurilinjan puolustelemisessa kuin TINA, mutta se heijastelee syvällisesti leikkauslinjaa tukevia asenteita.

      Kokoomus ja keskusta ja toisaalta demarit on NIMBY:n tarkastelussa hyödyllistä nostaa esille. Porvariston oikea laita, hallituksen enemmistön voidaan väittävän lähtevän siitä, että peritty elämän tyyli ja taso ja koulutusympäristö, omaisiuus sekä varallisuus luovat ideologian, joka määrittää elämäntavan ja muokkaa noudatettavan politiikan sisällöt. Sen sijaan vasemmiston ideologian voidaan ajatella määrittävän elämisen tavan ja sille materiaalisen ympäristön.

      Vaikkei oikeiston ja vasemmiston suhtautuminen leikkauksiin olisikaan esitetyn suoraviivainen, se saa katetta muiden musassa Korkmanin uusimasta kirjasta.

        

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

1821. Pätevä yritysjohto ei olisi sallinut sähköverkkoyhtiöiden vapauttamista monopooleiksi.

      Kun vertailin edellisessä blogissani poliittishallinollista ja yritysjohtamista, sähköverkkokaupoissa ero paljastuu karuimmillaan. Uutta 2013 voimantullutta verkkolakia valmisteli hallitus, Eduskunnan valiokunnat, Eduskunta, TEM, energiamarkkinavirasto ja monet muut julkiset tahot. Lausuntoja pyydettiin ja niitä ilmesisesti myös luettiin. Viisaita päitä oli paljon kasassa. Oli varma, että haluttiin saada aikaan viisaita päätöksiä,

     Tiedettiinhän myrskyjen ja tykkylumien lisääntyvän. Sähköyhtiöt joutuisivat maksamaan katkoksista tuntuvia korvauksia. Sähkön saannin varmuus piti turvata. Sekin tiedettiin, että suuri osa verkkoyhtiöistä oli monopoliasemassa. Sekin oli näkyvissä, että verkot vaativat mittavia investointeja. Sekin oli näkyvissä, että EM:lla oli liian heikot mahdollisuudet puuttua verkkohintoihin.

     Jos yksityinen yhtiö valtion sijasta oli joutunut tekemään riskillään verkkojen ylläpitoa, investointeja, sähkön hyvää saatavuutta ja sähkön sähkö siirtohintoja koskevat päätökset, jotka takaavat asiakkaalle siirtohinnoiltaan edullisen ja saatavuusvarman sähkön, tulos oli ollut toinen. Yhtiön tulos muodostuisi siirtohinojen pienuuden ja sähkön saatavuusvarmuuden perusteella.

O     n varma, että tällä yhtiöllä olisi ollut älyresursseja pohtia tilanne niin selväksi ja itse varmaksi sijoituskohteeksi, että nykyisen kaltaista sotua sähköverkkobisneksessä ei olisi syntynyt,

 

tiistai 2. helmikuuta 2016

1820. Sipilän muuttaa johtamiskurssiaan

      Luottamus yritysoppeihin hallituksen johtamisessa on kohdannut karun todellisuuden.

     Pohdinta siitä, miten yritysopit purevat julkisten yksiköiden johtamiseen on ikivanha väittelyn kohde johtamisen seminaareissa. Toinen äärilaita sanoo, että ne sopivat mainiosti ja tekevät organisaatoista ketteriä, tavoitehakuisia ja tuloksellisia. Toinen äärilaitaa lataa, että julkista hallintoa sitovat lait ja asetukset eikä sen ensisijaisena tavoitteena ole olla tuloksellinen, vaan vaikuttava toiminta. Keskustelua on jatkettu aamuun saakka.

     Nämä kumpikin laita ovat oikeassa. Kun julkisen hallinnon yksikkö on operatiivinen toimija ja jos sillä on eteenpäin näkevä pätevä johto, totta kai se pykii järjestämään toimintansa asiakkaiden tarpeita lähteväksi, vaikuttavaksi ja tulokselliseksi. On vain niin peemäisen vaikeaa osoittaa toiminnan olevan pitkällä aikavälillä hyviä tuloksia tuottavaa. Taloudelliseksi se kyllä saadaan helpostikin, mutta kepeästi se voi lipsahtaa ei-toivottujen vaikutusten puolelle. Rohkea johtaja kyllä koettelee jopa toiminanna rajojakin, lähes lakeja rikkoen valtio-omistaja unohdettuna.

     Yrityspuolella omistajille tuleva hyöty on kaiken a ja o, vaikka tätä kuorrutetaan kuinka erilaisilla ympäristö vastuustrategiolla jne.  Sipilä lähti aidosti yritysoppilinjalla tiukkine tavoitteineen ja aikatauluineen niin, kuin vain taivas voi estää hallitusta, mutta palasi pettyneenä kolmikantalinjan höykyteltäväksi, mutta aiempaa kokeneempana.

     Oli alusta lähtien selvää, että valtion ylimmällä tasolla monipuolue-ja ay-maassa sanelemalla ei pitkälle pötkitä. Vaikka jopa Sipilä ja etenkin Soini ja Stubb olivat joltisenkin kokeneita politiikkoja, kovissa koko yhteiskunnalle vastuussa olevissa tehtävissä he eivät juuri olleet toimineet, puhumattakaan istumissa ay-pöydissä.

     Nyt kokemusta on tullut, mikä näkyy joustavien määräaikojen asettamisessa ja kielenkäytössä, lukuun ottamatta yliopistomaailmalle tölväisyjä.

     Nyt hallituksen työskentely alkaa olla sellaista, mitä maa nyt tarvitsee. Vanha sanonta pitää tässäkin pakkansa: harjoitus tekee mestarin.
   

maanantai 1. helmikuuta 2016

1819. Yhdysvaltain henkinen Marshall-apu Euroopan Unionin mentaalisen tilan parantamiseksi

      Ei tarvitse paljoa peruskoulun historiakirjoja muistella, kun siltä tulee esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen kohtalonomainen yhteys ja yhteistoiminta rauhan ajalta ja suurissa kriiseissä. Marshall-apu oli suoraa taloudellista tukea Euroopan maille i maailman sodan jälkeen (mm Kreikka ja Britannia). Yhdysvaltain sotilaanien apu I ja II maailman sodissa oli ratkaisevaa Euroopan pelastumiselle. Siinä ohessa Roosevelt sai Churchill:lta lupauksen Israelin valtion perustamisesta. Ja niin myös tapahtui. Monipuolien ja hedelmällinen yhteistyö ja jatkunut näihin päiviin saakaa ja jatkuu edelleen.

     Euroopan Unionia uhkaa nyt monenlaiset kriisit. Miljoonien luokkien pakolaisvirrat ravisuttelevat EU:ta.  EU:n muutamat jäsenmaat, kuten Unkari ja Puola, heikentävät demokratioidensa perusrakenteita, tuomioistuinten politisoituminen ja media suitseminen. Britanniaa uhkaa kansanäänestyksen tuloksesta riippuen lähtö EU:sta. EU ei tiedä, mitä sen ulkorajoille pitäisi tehdä. Sisärajat ovat jo muuttumassa yhdeksi sekamelskaksi, kun ei tiedetä ovatko auki vai ei ja jos ovat auki, niin kenelle. Kaupungeissa väki liikehtii ja katupartiot risteilevät.  Vastamielenositukset soihtuineen ja tiilikivineen siirtyvät alueilta toisille. Katuesteinä auton renkaat palavat.

     Tässä tilanteessa olisi erittäin tervetullutta Yhdysvaltain henkinen Marshall-apu Euroopan unionille. Se rauhaoittasi mieliä ja tasoittaisi tietä hyviin päätöksiin. Tähän perään on heti todettava, että EU:n on itse ratkaistava ongelmansa ja vaikka Yhdysvallat on rikas maa, rahalla tämä tason ongelmia ei ratkaista. Pitää olla suunnitelmat ja se on EU:n vastuulla.
      Yhdysvaltain ja EU:n välillä on kuitenkin menossa valtava hanke: transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sopimuksen neuvottelut, TTIP. Hankkeen tavoitteena on kaupan esteiden poistaminen ja niiden vähentämien. Se koskee standardeja, mittoja, tulleja, kuljetuksia, asiakirjoja, jne.  Sen on arvioitu piristävän EU:n taloutta 122 miljardilla eurolla vuodessa.

     Nyt TTIP-apu Euroopan Unionille voisi olla luoda uudestaan TTIP-neuvotteluin tsemppihenkeä, profiilin korottamista ja aktiivista ja laajaa tiedottamista. Ne jotka neuvottelevat tietävät, missä mennään ja päättäjäkin ovat tietosilla, mutta Unionin suuri kansakunta ei tiedä TTIP:stä kun korkeintaan nimen, sisällön ollessa hebreaa. Mailla on kyllä ovat TTIP-sivustonsa, mutta nämä eivät nyt riitä. TTIP:n mahdollisuudet ja edistyminen pitäisivät näkyä liikkuvassa mediassa niin profiloituna, että tavallinen eurooppalainen saa piristystä elämäänsä. Tällöin se alkaa näkyä myös yritysten investoinneissa, mikä on kaiken A ja O.