Mikä on se, joka alun perin oli selkeälle kalliorinteelle
rakennettu kaunispiirteinen ja maisemaan hyvin sointuva ja istuva talo. Taloa
hallitsevien sukujen ja perintökirjojen riitaisuuksista johtuen talon isännät vaihtuivat toisiaan sättien kovaan tahtiin. Katovuodet
siivittivät isäntien kaatumisia ja palveluskuntaväen töihin joutumista.
Kulloinkin vallassa olevien pojat ja tyttäret aivan kuin valtansa
menettämisen pelossa riivaamina rakensivat vuoron perään taloon ja sen sivurakennuksiin
ja tilusasumuksiin, kellareita, käytäviä salahuoneita, piiloluukuja ja rappusia,
ullakoita, roikkajohtoja, tuulimyllyjä, vesipyöriä, myllyjä ja komeroita, laitureita,
venevajoja, kanavia, veneitä, aittoja, riihiä, jne.
Lopulta aluksi selkeästä maatilasta tuli hökkelikylä, jossa
vain taidokkain osasi perimätiedon varassa hyödyntää jotain kohtaa hökkelikylän
tarjoamista tarkoin varjellusta eduista. Toisen sukuhaaran edustaja on
hankkinut toisen taidot hyödyntää suuren salaisuuden suojassa toista etua, jne.
Lopulta kaikki asukkaat repivät tavalla tai toisella hyötyjä
talosta irti taitojensa ja kykyjensä mukaan.
Kenenkään asukkaan mieleenkään ei tullut tehdä maatilaan
peruskorjausta, koska vuosien saatossa saavutetuista eduista voitaisiin joutua luopumaan.
Nyt päärakennus on lusimassa sille niin rakkaalta kalliolta jokeen.
Kyse on Suomen verotusjärjestelmästä. Kyynikko voisi sanoa, että
jokeen se joutaakin. Ei jouda, sillä ehdottomasti on parempi ennen jokeen luiskahtamista
rakentaa nykyistä parempi järjestelmä, olkoon erotusjärjestelmämme jakaantunut kuinka
666 pääkohtaan, jotka puolestaan jakaantuvat 666 alakohtiin jokaisen näistä
jakaantuessa 666 poikkeukseen. Ei se aivan näin mene, mutta suurin piirtein.
Tosiasiassa maamme verotusjärjestelmästä on tullut niin
monimutkainen poikkeussääntöineen, että se on muodostunut vakavaksi esteeksi
kansatalouden nousulle. Sen kokonaisuudistamien näyttää mahdottomalta.
Kommentit
Lähetä kommentti