Sivut

lauantai 2. tammikuuta 2016

1790. Robotiikka ja digitalisaatio eivät kehity itsestään

      Siellä missä on mahdollisuuksia, kasvua ja kannustumia, robotiikka ja automaatio marssivat kuin Darwinin evoluutio.

     Monet tutkijat pitävät tätä kolmantena teollisena vallankumouksena digitalisaation ohella. Kehitysaaltoja voi tulevaisuudessa olla paljon enemmän, sillä tiede ja sovellutukset menevät harppoen eteenpäin.

     Yhtenä esimerkkinä siitä voi olla oman kehomme toimintojen jatkuva tarkkailumahdollisuus digitaalisten sovellutusten avulla. Eräät jopa pakastavat säännöllisesti ulostenäytteensä myöhempiä analysointeja varten.

     Aineeton internet huolto tunkee jätesäiliöihimme kertoman, mikä on koostumus ja milloin kannattaa tulla tyhjentämään ja mitä reittiä pitkin.

     Todennäköisesti ollaan ylös päin kiintyvästi kaareutuvalla kehityskäyrällä, jossa on pikku juttu opettaa ict-sovellus alan julkaisuista diagnostisoimaan sairaus paremmin kuin etevimmät lääkärit.

     Kaikki pelkäävät kummitusta, mutta kukaan ei ole sitä nähnyt. Poliitikkojen pitäisi reagoida ristiriitaiseen näkymää: automaatio vie kiihtyvästi työpaikkoja, mutta maassamme vuosikymmen eteen päin tarvitaan 400 tuhannen henkilön verran käsiä tekemään työtä. Oma työvoima ei riitä, vaikka meillä on 300 tuhatta työtöntä. Onneksi saatiin ehkä kymmeniin tuhansiin nouseva pakolaisjoukko, joista kunnon kotouttamisella saadaan apua työvoimapulaan ja eteenkin jatkuvasti kasvavalle vanhusryhmälle auttavia käsiä.

      Tulevaisuuden hahmottamisen vaikeutta lisää vielä se, että toinen puoli nuorisosta hallitsee digisovelluksia, toinen puoli ei. Saman suuntainen suhde on vanhemmalla ikäluokilla.

     Murros ei mene ohi. Kehityksen meri tuo jatkuvasti aaltoja, joiden harjalle evoluutio alati työntää surfaajia nauttimaan kehityksen antimia. Osa putoaa mereen, ellei edistys ole terveellä pohjalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti