Hallitusohjelmassaan hallitus päätti olla korottamatta veroastetta
ja myöhemmin ryhtyi aikeisiin saada aikaan yhteiskuntasopimus kohentamaan kilpailukykyä.
Suomessa yhteiskuntasopimuksen juuret johtavat nuoren
pääministerin Esko Ahon vähän osin naiviin oivallukseen 1991 Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla
yhteiskuntasopimuksesta. Päivän HS:ssä Raimo Sailas osoittaa, kuinka huteralla
pohjalla tämä idea oli ja on nytkin ja kuinka se oli vain 1800-luvun
aatevirtausten yksi utopia. Missään muissa maissa kuin läpi kommunistisissa
maissa vastaavaa ei ole saatu aikaan ja niissäkin pakkovaltaan puettuna.
1990-luvun laman keskeiset ministerit esiintyvät nyt niin, kuin
he yksin olisivat nujertaneet laman, Sailaksen ja kumppaneiden kuitenkin tosiasiassa
hoidellessa sen, mitä piti silloin tehdä. Mielenkiinnolla odotellaan heidän
muistelmiaan.
On osoittautuessa yhä selvemmin, että hallituksen leikkauslinja
kurjistaa köyhimpiä kansaosia ja vähentää rutkasti ostovoimaa. Sekin tulee asiaintuntijoiden
lausunnoista selville, että hallituksen puuttuminen yhteiskuntasopimuksen
nimissä työmarkkinaneuvotteluihin ja hylkäämällä työntekijäosapuolen 0-tarjous
oli virhe. Nämä ovat sitä suuremmalla syillä virheitä, koska hallitus ei voi
korjata tässä kohdin virheitään ollessaan ripustettuna verotusasteen
kohottamatta jättämispäätökseensä. Näistä virheitä seurasi vielä kohtalokkaampi
virhe: fiskaalisen deflaation toteuttamatta jättäminen 0-palkkaratkaisulla ja arvonlisäveroa
kohottamalla.
Yhteiskuntasopimuksen änkeämisen ja sen kiristysotteen takana
on luultavasti myös Esko Aho. Hän myönsi keskustelevansa viime lauantai Ylen
ykkösaamuohjelmassa säännöllisesti Sipilän kanssa, mutta kielsi olevansa
Sipilän neuvonantaja. Miksi keskustalainen 1990-luvan laman pääministeri ei
olisi keskustalaisen 2010-luvun laman keskustalaisen pääministerin
neuvonantaja?
Kommentit
Lähetä kommentti