Sivut

maanantai 14. joulukuuta 2015

1760. Näkökulmien mestarit

      Näkökulman valinta vaikuttaa maagisesti kaiken informaation vastaanottamiseen. Näkökulma ei ole mielipide, sillä se syntyy usein jonkun vakaamuksen tai omaksutun käsityksen pohjalta näkökulman ollessa tietoinen valinta muiden vaihtoehtojen joukossa.

     Näkökulmien mestari Hotakainen esitti auto-onnettomuutensa seurauksissa eri näkökulmia Luonnon laki teoksessaan. Hotakainen osoitti, että näkökulmat ilman, että ne puetaan lukijoihin vetoavaan ja omassa kontekstissaan hyvin perusteluun sisältöön ja muotoon eivät ole purevia ja ilmaisuvoimaisia.
     Toinen suuri näkökulmien mestari Aki Kaurismäki kuvaa elokuvassaan Mies vailla menneisyyttä omalaatuisella intensiivisyydellään ja vähäpuheliaisuudellaan suomalaista hilpeää synkkyyttä. Vaihtoehto Kaurismäen näkökulmalle olisi ollut esimerkiksi kuvata menneisyytön mies räyhäävänä juoppona ja ralleja rallattelevana hulttiona.   

     Puhuminen on loppujen lopuksi päätösien tekemistä siitä, mitä sanoja käytetään. Siinä siirrytään nopeasti näkökulmista toisiin. Muutoin puhe on virallista pakinaan ilman sen kummempaa vastavuoroisuuden odotustakaan. Toki silloinkin järkevät perustelut auttavat sanoman läpiviemisessä.
      On hämmästyttävää, kuinka pienestä puhumisessa ja kirjoittamisessa on kiinni, kokeeko ympäristö viestin vastemielisenä, tylsistyttävänä, merkitystä vailla olevana, haastavana tai vetovoimaisena.  Kyse on siitä, että Hotakaisen kaltaiset osaavat poimia sen hetkisestä heitä kiinnostavasta ympäristöstä oikeat elementit ja muotoilla niistä ilmaisuvoimaiset tekstit.

     Toiset osaavat tehdä nopea rytmisessä puhumisessa jatkuvan näkökulman valintansa niin, että sanat menevät perille. Ne jotka pystyvät hetkessä muuttaman näkökulmaansa, jos huomaavat perille meno-ongelmia, ovat tietenkin vahvoilla, mutta samalla vaarassa pudota manipuloijien ja agitaattoreiden joukkoon.

     Tutkijoille näkökulmien vaihto on eräs avain ongelman analyysin ja ratkaisun löytämiseen.   
     
      Meneillään olevissa työvoimakustannus- ja tuottavuusloikissa on nähty hallituksen ja EK:n taholta vankkumattomia imperatiivisia kiristysluonteisia päätöksiä ilman, että niiden tueksi olisi esitetty pehmentäviä näkökulmia. Nyt juuri käytävissä budjettikeskusteluissa on jo kyllä nähtävissä näkökulmia fiskaalisen deflaation puolesta kurilinjaa vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti