Sivut

perjantai 11. joulukuuta 2015

1755. Viraston uumenissa

      Kävellessäni ruokatunnilla ilmoitustaulun ohi aloin käsittää toimiston outoa oloa. Siinä oli pitkä lista viraston avoimia virkoja, jotka olivat toimiston lakkautettuja virkoja, mutta julkistettu avoimiksi keskushallituksessa. Näin tilanne oli muodostunut sellaiseksi, että kaikki epäilivät toisiaan toistensa virkojen hakemisesta.

     Tämä ei häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun aiheen ruokalassa. Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että antaa olla.

     Tunsin olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.

     Eräänä sateisena päivänä ratkoessani raamattuni tehtäviä sisään tuli kevyellä askeleella konekirjoittaja, joka kertoi pilke silmäkulmassaan, että keskushallituksessa oli auki laskennan suunnittelijan virka. Olin kuulemma alan miehiä laskettuani monta kesää jokien virtaamia ja jopa Päijänne-tunnelin massoja.

     Minua ei innostanut hänen uraani kohdistuva mielenkiinto, vaan jatkoin tutkimuksiani topologiassa. Konekirjoittajan heittämä ajatus nousi viikkoja myöhemmin uudelleen esille pääinsinöörin kehottaessa hakemaan virkaa, koska hän oli saanut talousosastolta sellaisia viestejä. Olin tällä välin ottanut selvää, mitä laskentatoimen suunnittelija teki, ja tullut tulokseen, että koulutuksellani ja työkokemuksellani ei ollut mitään tekemistä sen alan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti