Usein ajatellaan, että olla poika, poikuuteen kuuluu käyttäytyä
tietyllä tavalla. Yhteiskunnan kehityksen mukana poikuuskäsite on monipuolistunut.
Ennen sekä agraari-, että kaupunkiasuminen määrittelivät, miten pojan tuli
käyttäytyä. Tämä tulee konkreettisesti ilmi katsellessa vanhoja kotimaisia
elokuvia. Pojat kulkivat isän perässä maalaispihoilla seuraamassa, mitä nämä puuhailivat
ja tienenkin matkivat leikeissään näkemäänsä. Kaupungeissa talonmiesten ja poikien
suhde on jo legendarinen tapa näyttää, miten pojat viettivät aikaansa korttelien
asfalteilla.
Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä poikuuden kuvan
moninaistui poikien harrastaessa nyt joogaa, tanssia, taitoluistelua, jne. Poikuuden on kuva monipuolistunut. Tämä ei saa
tarkoittaa sitä, että poikuuteen liittyviä ongelmia ei pitäisi ottaa vakavasti
ja lakaista niitä maton alle puhumattakaan, että ongelmat kuitataan tokaisulla ”pojat
ovat poika. Eivät pojat ole sellaisia,
vaan he ovat yksilöitä (Yle, Fem, Lassao 9.12.).
Poikuuteen liittyviä ongelmat on otettavaa vakavasti. Eteenkin
niissä tilanteissa, jossa poika kokee isättömyyden tai sen riittämättömyyden. Tämä ongelma on ratkaistavissa aikuisella ja luotettavalla mieshahmolla. Usein ei
ymmärretä, kuinka moninaisissa tilanteissa isän puutuminen merkitsee pojalle
osattomuutta, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.
X- ja Y-kromosomit erottavat tyttöjen ja poikien perimät
toisistaan ja määräävät heidän tehtävät suvun jatkamisessa. Sekä tyttöyden ja
poikuuden yhtenä tärkeänä tehtävänä on valmentaa heitä vanhemmuuteen. Tämä ei
voi olla irrallaan yhteiskuntamme arvomaailmasta. Arvomaailma ei voi kuitenkaan
sivuttaa sitä, että persoonallisuuden huomioon ottaminen on perusfundamentti sekä
tyttöjen että poikien kasvamisessa ja kehittymisessä.
Kommentit
Lähetä kommentti