Tilaisuus poikkesi edukseen takavuosien jähmeästä virallisuudesta,
joka helmoihin terve, aito ja kiitollinen isänmallisuus helposti piiloutui. Tilaisuuden
käsikirjoitus oli elegantti sortumatta kuitenkaan pönötykseen. Se ilmensi koskettavalla,
mutta kuitenkin juhlallisella tavalla tavallisen kansalaisen tuntoja.
Sibeliuksen urkumusiikki korosti itsenäisyytemme suurta merkitystä
kuohuvassa maalimassa. Huilusoolo pirskahteli iloa ja toivoa. Se symboloi suvaitsevuutta
ja eri yhteiskuntaryhmien keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Piispa Kaarlo Kallialan
puhe ei ollut perinteinen julkistava saarna, vaan lämmin ja sovitteleva sanoma
ja muistutus tämän päivän hyljeksityistä nuubialaisista. Se lähti sopivasti
sotaveteraanien kokemuksista jumiutumatta kutenkaan uhoon, vaan ilmaisten
kiitollisuutta veteraaneille. Pohjalaisuus sopi hyvin tilaisuuden yhdeksi taustaelementiksi.
Koko valtiojohdon ja ylimmän virkamieskunnan läsnäolo ja
ministeri Sanni Granh-Laasosen psalmi liittivät ainakin hetkesi symboliikallaan
Suomen kanssa yhteen.
Kommentit
Lähetä kommentti