Sivut

lauantai 5. joulukuuta 2015

1743. Yhteiskuntasopimus ei ole kaatunut

      Joku on sanonut, että taas kerran ajankohtaiset arvonimet ja kunniamerkit ovat sukua paholaisen kämmeniskuille. Myöntäjä osoittaa niillä valtaansa, mitalien saajat asetetaan niillä toistensa kanssa arvokilpailuasetelmiin ja vaille jääneille osoitetaan niillä heidän työnsä arvostuksen puutteellisuutta. Kaiken kaikkiaan mitalimenettely korostaa hallitsijan ja kansan suurta etäisyyttä ja näiden tahojen vallan käytön suurta eroa. Tähän voidaan oikeutetusti sanoa, että sanottu puppua ja kirjoittaja on vain prenikoitta vaille jäänyt kateellinen mäkättäjä.

     Sipilän ei kannata olla tuohtunut tulevista itsenäisyyspäivän arvomerkeistään. Sen sijaan hän tuohtunut, kun media on alkanut käyttää työvoimakustannusten viiden prosentin alentamiseen tähtäävistä lakimuutoksista nimitystä pakkolait. Tässä Sipilä saa katsoa itseään peilistä, sillä hän itse käytti tätä sanaa poistuessaan kokoushuoneesta, jonka neuvottelun tuloksena yhteiskuntasopimus ensimäistä kertaa kaatui.

     Vaikka AKT on jäämässä pois yhteiskuntasopimusneuvotteluista osoittaen näin tulevansa toimeen ilman uusia ystäviä ja EK provokatiivisesti ilmoitti, että tämä on viimeinen kerta mahdollisesta kolmikantasopimuksesta, niin tilanteen vakavuus on läpäissyt siinä laajuudessa koko yhteiskunnan, että jokinlainen kattava sopimus tarvitaan.

     Aikaa sopimuksen aikaan saamiseen on kevään tienoille saakka. Kun tarkastellaan tupon historiaa, ei olla vielä lähimainkaan siinä intensiivitilanteessa, jossa kelloa taakse päin kääntämällä pääsään sopimukseen. Lähes aina on menty viimeisen kuilun partaalle, ennen kuin nimet ovat papereissa. Perustus- ja kv-laillisiin ongelmiin kyllä törmätään, mutta tässä pelastusrenkaan heittää Sipilän kuuluisa iterointi. Eli vekslataan niin kauan, että lait eivät enää runtelee aiottujen lakien sisältöjä.

     Sopimuksen puolesta on paukuteltu niin monilla suilla, laajasti, monipuolisesti, pitkään ja hartaasti, että olisi ihme, jos jokinlaiseen kattavaan viiden prosentin tienoille kustannuskilpailukykyä alentavaan sopimukseen ei päästäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti