Puolet alaluokkalaista ja yksi viides osa yläluokkalaista
liikkuu tarpeeksi. Eilisen IL:n erikoislääkärin jutun mukaan eräät lapset eivät
osaa juosta ja pelästyvät hengästymistä. Kuperkeikan teko ei onnistu
puhumattakaan leuanvedosta. Tuhansille perheille tutua, että lapset koulusta päästyään
menevät lukkojen taakse omiin huoneisiinsa räpläämään kännyköitään ja katsomaa youtubea.
Se miksi kännykkä voittaa liikkumisen on jo mutkikas kysymys, sillä on myös totta noin 10-15 prosenttia harrasta monipuolisesi liikuntaa. Naapurissa saattaa asua poikia, jotka käyvät yhteensä kymmenen kertaa viikossa jalkapallo-, jääkiekko- ja säbäharjoituksissa. Vastaavasti toisella puolen on nuorisoa, joka säikähtää sykkeen nousua.
Se miksi kännykkä voittaa liikkumisen on jo mutkikas kysymys, sillä on myös totta noin 10-15 prosenttia harrasta monipuolisesi liikuntaa. Naapurissa saattaa asua poikia, jotka käyvät yhteensä kymmenen kertaa viikossa jalkapallo-, jääkiekko- ja säbäharjoituksissa. Vastaavasti toisella puolen on nuorisoa, joka säikähtää sykkeen nousua.
Ehkä hälyttävin ilmiö on fyysiseen ponnistellun
tottumattomuus. Tämä tulee ilmi cooperin testissä, jossa juoksemin lopetetaan
kuin seinään kerran huokaisten aikomustakaan ponnistella läkähdyksiin. Tätä
voidaan pitää eräänä indikaattorina hyvinvointipalveluin adaptoitumisesta,
tottumisesta.
On väärin syyttä yksinomaan vanhempia ja koulua jälkikasvun
vähäisestä liikunnasta. Perimmäiset syyt saavat alkunsa teknologian
aiheuttamista elämän tapamuutoksista. Japanissa ja Koreassa on jopa havaintoja
jatkuvasta näyttöruutuun tuijottamista johtuvasta likinäköisyyden lisääntymisestä.
Onko vain ajan kysymys, milloin evoluutio alkaa supistaa fyysisen voiman
edellyttämiä elintoimintoja, keuhkojen tilaavuus pienenee, jne?
Ylen aamu-tv:ssä tänään esiintynyt Liikkuva koulu-kärkihankeen
ohjelmajohtaja Antti Blom toi selkeästi esille liikunnan kantavan voiman
merkityksen aikuisiässä. Se joka on nuorena tottunut liikkumaan, elää paremman
ja pitemmän elämän.
Kommentit
Lähetä kommentti