Mielikuvilla on vangitseva voima, ainakin luullaan. Tästä
oli hyvä esimerkki viime perjantain Pressiklubi-ohjelmassa. Siinä EK:n Apunen
voivotteli, kuinka alakynteen työnantajaosapuoli on jäänyt lakosta
tiedottamisesta mediassa. Hän tarkoitti informaatiosotaa, jota osapuolet juuri
käyvät lakon puolesta ja vastaan.
Apunen oli oikeassa, sillä parin viikon takaisessa Ylen ajankohtaisohjelmassa
PALTA ry:n pääneuvottelija Tuomas Aarto
jäi täysin jyrän alle PAM ry:n luottamusmiehelle Heidi Nimiselle. Eiliseen
a-sudio-ohjelmaan Aarto oli jo valmistautunut niin, että täyslaidallinen
informaatiosota Nimisen kanssa lemusi kuin Tonavan suisto.
Aarto provosoi, että postilaiset saavat jopa seitsemän
tonnin palkkaa. Tähän Nieminen kommentoi, aikoinaan Erkon lupaamilla muutama
kymmentä HS:n jakajaa koskevilla suurehkoilla erikoispalkoilla ja vetämällä esiin
kahdeksan sadan nälkäpalkat. Aarto ei hätkähtänyt, vaan komppasi työsopimuksilla,
jossa työtekijän toimipaikaksi on rajattu yksi rakennus. Nieminen ihmetteli,
mihin ovat kadonneet koko Helsinkiä koskevat työpaikkamäärittelyt.
Kaiken kaikkiaan on käynyt aivan selväksi, että työnantaja
haluaa työehdot ja työsopimukset superjoustaviksi. Pyrkimyksenä on päästä eroon
kuuden viikon työvuorolistoista ja käyttää tilanteen mukaan tilapäistä, osa-aikaista
ja vuokratyövoimaa työvoimakustannusten minimoimiseksi. Aarton sanoin joustava
työvoimakomponentti pannaan jyräämään. Muutoin hukka laitoksen perii avoimilla
markkinoilla.
Niemisen sanoista kuulsi läpi, ettei hänen porukka halua Postia
paikaksi, jossa maailma vain lipuu ohi, vaan tiettyihin joustoihin ollaan
valmiita.
Joka tapauksessa Postia ollaan ajamassa malliin, jota Saksa
sovelsi Gerhard Schöderin aikana 1998-2005. Tuloksena oli viiden prosentin
palkkojen alennus ja työtätekevien kaupunkilaisten köyhälistön suuri joukko.
Kommentit
Lähetä kommentti