Kun jokin maa, puolue, sotajoukko, ryhmä kampailee asiansa puolesta,
se pyrkii kiteyttämään taistelunsa ytimen, miksi taistellaan, muutama sanaan,
joka kertoo mistä on kyse ja mitä se havittelee.
Kuuluisin näistä on Ranskan vallankumouksen tunnus: vapaus,
veljeys tasa-arvo. Tätä ennen Ruotsi-Suomen ratsuväkijoukot olivat karjuneet
hakkaapaalle, hakkaapaale. Hakkapeliitat eivät ärjyneet taitelutunnusta
ideologisista syistä, vaan rohkaistaakseen toinen toisiaan. Yhdysvaltalaiset
sanoivat sivistyneesti kohtalokutsumus, kun heiltä tivattiin intiaanien maiden
valloitusten tarkoituksesta.
2010-luvun median ansiosta nämä sloganit ovat muodostuneet
asian puolesta taisteleville pieniksi sanattomiksi keskinäisiksi sopimuksiksi,
joiden alun perin niukka sanoma on jalostunut informaatioksi, mikä puolesta yksityiskohtaisesti
kamppaillaan. Näin myös taistelumotivaatio on kasvantu.
Parin kymmenen vuoden takaisia sloganeja olivat: julkishallinto
on kokonaisuus, hallittu rakennemuutos.
Päivän politiikassa on nyt tuttua kuulla: vähemmällä
enemmän, Suomi on Kreikan tiellä, Velkaantuminen ei voi jatkuja, työn yksikkökustannukset
alas.
Uusimpia iskulauseita ovat valinnan vapaus ja raha seuraa
asiakasta.
Näillä sloganeilla oman asiansa puolesta ratsastavia voisi
lohduttaa sloganien tylsyydestä sillä, että vaikka ne vanhoja ovatkin, ne ovat
vasta juuri otettu dynaamiseen käyttöön terveysreformissa. – Niille ei ole vielä
ehtinyt hioutua sisältöä.
Todellakin valinnan vapaus periaate ammottaa terveysreformissa
tyhjyyttään. Muutamia kysymyksiä. Voiko potilas valita joka kerta eri terveysaseman
ja lääkärin, kummankin vai toisen? Jos saa, saako potilas samasta
terveysyksiköstä myös silmä- ja hammashoitopalvelut? Jos potilas hoidosta huolimatta tuntee itsensä
huonovointiseksi, kuinka monta kertaa hän saa mennä vastaanotolle? Rajoitetaanko potilaan hoitoon pääsyä sairauksissa,
joihin hän nyt pääsee julkisin varoin? Onko potilaalla euromääräinen hoitokatto?
Raha seuraa asiakasta-periaatetta pidetään itsestään
selvyytenä ostettaessa maksullisia palveluja tuotteita. Jos näin ei olisi, sitä
sanottaisiin varastamiseksi.
Viime torstain A-talkissa kävi ilmi, että jos sote-alueen vaikuttavuustavoitteeksi
asetetaan, niin kuin pitää, nostaa alueen ihmisten terveyden tasoa tietty määrä
esimerkiksi 10 vuodessa, palvelujen tuottajalla pitää olla niin laaja ja monipuolinen
palvelubaletti, että se pysty vastaamaan tästä tavoitteesta.
Vaikuttavuustavoite on kaikkein tärkein. Tästä taas seuraa,
että vain Pihlajalinna Oyj:n kaltaiset terveyden alan yritykset voivat
kattavasti vastata sote-alueen terveyspalveluista. Jotta muillakin yrityksillä
olisi mahdollisuuspäästä mukaan, niiden on muodostettava strategisia liittoutumia
pienempien kanssa. Muutoin kansainväliset suuryritykset vievät potin.
Kommentit
Lähetä kommentti