1716. Maanmuutto ja rikollisuus

     Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjassa on totuttu kuulemaan mitä omituisempia puheenvuoroja. Ei savua ilman tulta, sillä usean ehdokkaan puheista on paistanut läpi avoin siirtolaisvastaisuus. Se on toiminut yllykkeinä monen kansalaisen vaatimukselle panna maahanmuutto kuriin ja samalla rikollisuus aisoihin.

     Yhtäläisyysmerkin vetäminen näiden näin kahden ilmiön välille Yhdysvaloissa saa katetta siitä, että yhä suurempi osuus rikoksentekijöistä ja vangeista on värillisiä. Usealle tavalliselle kansalaiselle riittää yksinkertainen perustelu: rikollisuuden kasvamien on maahanmuuton runsastumisen seurausta.

     Onneksi Suomessa ei ole vielä virinnyt vakavasti otettavia kannanottoja maahanmuuton merkittävästä vaikutuksesta rikollisuuden kasvuun, muutamaa some-räksitystä lukuun ottamatta.

     Meillä Suomessa ei ole näkyvissäkään sellaista rikollisuuden lisääntymistä ja vankimäärän kasvua kuin Yhdysvalloissa on tapahtunut.

     On käsittämätöntä kuinka moninaisten tapahtumaketjujen kautta huumeet aiheuttavat vahinkoja käyttäjille, välittäjille, kuriireille, valmistajille, omaisille, ystäville, tutuille, naapureille ja täysin ulkopuolisille. Jokaisen ketjun vaiheessa voi tapahtua milliasia rikoksia tahansa. Jengiytyminen lisää entisestään rikollisuutta. 

     Ei ollutkaan ihme, että Presidentti Nixonin aloittamaa huumeiden vastaista sotaa kiihdytti Roland Reaganin entisestään. Tämä johti muiden muassa siihen, että värillisiä nuori kiskotiin illalla autoistaan taskut nurin käännettynä kadulle. Jos murukin huumeisiin viittaavaa löytyi, ristikko kutsui. Tuomiot ovat vuosien sijasta kymmeniä.

     30 vuodessa maa ajautui tilanteeseen, jossa vankien määrä viisinkertaistui. Nyt vankeja on noin 2,4 miljoona ja ehdonalaisessa saman verran. Kustannukset ovat noin 80 miljardia dollaria vuodessa.

     Tilanteesta ei näytä olevan ulospääsyä. Kustannukset eivät motivoi alentamaan vankilukua, sillä vankilalaitokset ovat osa teollista tuotantoa. Mitä sitä hillitsemään! Yhteiskunnan eheyden kannalta suurin huoli on sen väestön osan raju kasvaminen, josta uudet rikollispolvet tulevat. Kun nuorista värillisistä miesikäluokista 15 prosenttia on vankiloissa, heidän yksinhuoltaja äidit ja tyttöystävät kasvattavat yksin lapsiaan lähiöissä. Näille lapsille lähtökohdat elämälle eivät ole hyvät.

     Edes rangaistuksien lieventäminen ei välttämättä helpota tilannetta, sillä silloin kaduille saattaisi vapautua miljoona potentiaalista rikoksen tekijää lisää. Tällöin vankien määrä voisi vain kasvaa. Tuntuu myös poliittisesti mahdottomalta rikkonaisessa ja äärioikeiston hyvin äänensä kuuluviin saavassa maassa, että edes voitaisiin keskustella kriminaalipolitiikan lieventämisestä.

     Suomessa voitiin käydä tällaista keskustelua 1960- ja 1970- luvuilla. Perusedellytys oli, että maamme oli rakentanut ja rakentamassa hyvinvointipalveluja sekä harjoitti kolmikanta palkkapolitiikka, jotka estivät luokkaerojen repeämistä. Suotuisa talouden kasvu muodosti keskusteluille sopivan maaperän.

     Suomen vankiluku pudotettiin pysyvästi 7 tuhannesta noin kolmeen. Saatiin vakuuttava todistus, etteivät pitkät rangaistukset vähennä rikollisuutta. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea tasasinen tulonjako ja hyvinvointipalvelujen tasoa.

     Niinpä maahanmuuton lisääntyessä Suomessa ei ole mitään vaaraa siihen, että rikollisuus sen takia lähtisi kasvuun.