Ihmisten mieliä on pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen
kysymys. Miten käy, jos maailman bruttokansatuote kasvaa joka vuosi neljä
prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto on kasvanut silloin 50-kertaiseksi ja kulutus
samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto
kaksinkertaistuisi.
Mikäli kulusta ei vähennetä, väistämätön katastrfi on
edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa on sama tekevää,
tuleeko se 30 vaan 100 vuoden kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskovat
teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuta kovin pitävältä
mielipiteeltä.
Vaikka teknologian kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi
tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttävät muodostavan tappavan yhdistelmän
kansantalouksien kaatamiseksi, tuloerojen ja pakolaisvirtojen yhä suuremmaksi
kasvattajaksi valtioiden ja maanosien välillä.
Tuhon estämiseksi tarvitaan globaaleja moraalisääntöjä.,
joiden kehittyminen näyttää kovin hitaalta.
Tällainen pohdinta ei ole tämän päivän keksintö, vaan
1950-luvulla muiden muassa monet biologian opettajat varoittivat
kasihuoneilmiöstä. Useat luonnon muutokset, kuten etelänavan jäätiköiden juuri
nyt tapahtuva dramaattinen sulaminen, ovat tuoneet uhat ihmisten silmien eteen
nähtäviksi.
Bertrand Russel esitti muistelmissaan 1960-luvulla
tieteelliseen näkemykseen perustavan ajatuksen ihmiskunnan tuhon päivistä tällä
vuosisadalla.
Kommentit
Lähetä kommentti