Hallituskahakka käy kuumana kuin sulaton kita. Sote-
loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Hallituksen puoluepamput kelaavat
edes takaisin sosiaali- ja terveydenhoidon lähes 10 vuotta vanhoja uusintareseptejään
lupaillen kuin tyhjästä kolmen miljardin säästöt vuonna 2029. Liikutaan etiikan
rajamailla etenkin, kun ylivoimaisesti eniten hyötyjä tuova vaihtoehto
suppeasta aluejaosta on vastatuulessa.
Nyt on lähes kaikki aluejaot ovat pöydällä, kuntaliitoksista,
maakuntiin, aluehallintoon, sairaanhoito- ja erityissaraanhoitopiireihin vanhan
läänijaon häämöttäessä myös horisontissa.
Vuosikausien vatvomisen tuloksena Suomeen on syntynyt
ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta
osaa ulkoa sote- sakramentit. Tämä ylenpalttinen kansan valistaminen pitäisi
kohdistua itse asiaan: terveyden ylläpitämiseen ja –hoitoon. Hutilaukauksista
ei voi syyttää sutta, vaan politiikojen kyynisen pohjattomia valtapyrkimyksiä.
Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtiojohdon
tehtävänä ei ole riidellä vallasta, viime kädessä turvata kansalaistensa elämä
ja yhteisöjensä toiminta.
Lähes vuosikymmen kestänyt kahakointi tuntuu nyt erityisen pahalta,
kun maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon
taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan alueilla on noin miljoona ihmistä
päivärajojen, sosiaalitukien ja pienten eläkkeiden varassa. Saman aikaan näitä eurooppalaisen
mittapuun mukaan alakantissa olevia tukia ja maksuja leikataan roppakaupalla.
Vaikka hallitus ei kaatuisikaan, voidaan kysyä, miten
kestää kolmen SSS-poliitikon hallituksen ensipäivinään vannoma keskinäinen
luottamus.
Kommentit
Lähetä kommentti