Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.


1734. Hälyttäviä tieoja lasten liikkumattomuudesta

     Puolet alaluokkalaista ja yksi viides osa yläluokkalaista liikkuu tarpeeksi. Eilisen IL:n erikoislääkärin jutun mukaan eräät lapset eivät osaa juosta ja pelästyvät hengästymistä. Kuperkeikan teko ei onnistu puhumattakaan leuanvedosta. Tuhansille perheille tutua, että lapset koulusta päästyään menevät lukkojen taakse omiin huoneisiinsa räpläämään kännyköitään ja katsomaa youtubea.      Se miksi kännykkä voittaa liikkumisen on jo mutkikas kysymys, sillä on myös totta noin 10-15 prosenttia harrasta monipuolisesi liikuntaa. Naapurissa saattaa asua poikia, jotka käyvät yhteensä kymmenen kertaa viikossa jalkapallo-, jääkiekko- ja   säbäharjoituksissa. Vastaavasti toisella puolen on nuorisoa, joka säikähtää sykkeen nousua.      Ehkä hälyttävin ilmiö on fyysiseen ponnistellun tottumattomuus. Tämä tulee ilmi cooperin testissä, jossa juoksemin lopetetaan kuin seinään kerran huokaisten aikomustakaan ponnistella läkähdyksiin. Tätä voidaan pitää eräänä indikaattorina hyvinvointipalvel

1733. Stubbin selitykset rekisterijupakassa

      Pikkuhiljaa alkaa paljastua, mitä soten kriisiyönä 5-611. tapahtui. Silloin Sipilä tulistui Stubbille sote jänkkäyksestä Soinin myhäillessä vieressä. Todellisuudessa näin ei tapahtunut, vaan silloin vietettiin nykyisen hallituksen kaikkien aikojen lehmänkauppojen yötä. Sipilä sai maakuntansa ja 15 sotealuetta, Stubbille luvattiin hallintarekisteri ja Soini sai eläkeläisten vuokratuen ja lääkekorvusten leikkauksen peruutuksen. Vaikka kukaan muu kuin asianosaiset eivät pysty kertomaan, mitä todellisuudessa tapahtui, taikayötä kuitenkin näytettiin vietettävän.      Nyt taikayön taika on murtumassa Stubbin eduskunnan tietoiseen harhaukseen hallintarekisterikysymyksessä ja valtiovarinministeriön asiasta tiedottamisen tökeryyteen. Hallintarekisterihanke on kaatumassa.      Oli ennen kuulumatonta, että ministeriö omin päin syyllistyisi tiedottamisessaan tosiseikkojen tietoiseen peittelyyn ja tärkeiden tosiasioiden pimittämiseen. Vero-osaston lausunnon ”unohtaminen” oli Stubbin ohja

1732. Turvapaikkakeskusten lakkauttaminen

     Sisäministeri Orpo esitti eilen Yle tv-uutisissa, että syrjäisiä turvapaikkakeskuksia lakkautetaan niiden hankalan valvonnan takia. On totta, että poliisin paikalle tulo niihin kestää ja muutoinkin ne lisäkuluttavat niukkoja resursseja.      Päivän HS:n uutisen mukaan Kempeleen alaikäisten turvapaikkahakijoiden yksikkö evakuoitiin ja asukkaat siirretiin muualle. Toisten tietojen mukaan koko yksikkö lakkautetaan.      Orpon mukaan lakkauttaminen koskisi monia syrjäseuduille perustettuja yksiköitä. Suomessa on toista sataa turvapaikkakeskusta, joista kymmeniä on itärajan alueilla asutuskeskusten ulkopuolella.      Presidentti Niinistö piti mahdollisena kasvavaa pakolaisvirtaa itärajan takaa. Osa tähän pakolaisjoukkoon kuuluva voidaan käännyttää nopeasti rajan taakse, mutta kokonaismäärä voi nousta niin suureksi, että rajasuudulla tarvitaan kuitenkin tuhansia petipaikkoja.      Orpon väläyttämä tuleva lakkauttamisaalto väistämättä herättää kummastusta. Eikö todellakaa

1731. Stubb joutuu umpikujaan hallintarekisterin perustamisessa

     Eduskunnan kyselytunnilla 26. 11 käytiin merkillinen keskustelu hallintorekisterin perustamisesta. Arhinmäen kysyttyä, miksi rekisteri perustaan, Stubb toisti päämantraansa, että se lisää investointien määrää Suomeen.      Tämä pitää hyvin huonosti paikkansa, koska nykyisen järjestelmän investoijille aiheuttamat kustannukset ovat minimaalisia verrattuna investointien volyymiin. Tosiasiassa investointipäätökset maahamme ratkaistaan niiden kokonaiskannattavuuden eikä rekisterimasujen perusteella.      Huomion arvoista oli, että eduskunnassa keskustan edustaja Kalmari kysyi huolestuneen näköisenä, mihin rekisteriä avoimuuden lisäämiseksi tarvitaan, jos pankit veloitettaisiin antamaan sijoitustiliedot. Stubbin vastasi, että on monenlaisia mielipiteitä.      Vielä huonommin piti paikkansa, kun Stubb luennoi, että 90 prosenttia lausunnon antajista oli rekisterin perustamisen kannalla. Tämä oli tietoista epätoden puhumista. Todellisuudessa 90 prosenttia lausujista vastustaa, mih

1730. Supon päällikön kuultavana

     Poliisiosastolla hanke oli tullut vastuuhenkilöiden haastatteluvaiheeseen. Kolmenkymmenen henkilön haastattelut veivät aikaa kaksi kuukautta, ja lopputulos oli vaatimaton. Jokainen jo asemansa puolesta puolusti reviiriään ja uskomuksiaan paremmasta elämästä uudistuksien jälkeen. Liikkuvan poliisin päällikkö vain vakuutteli monta kertaan, että liikkuvan poliisin itsenäisenä säilyttäminen takaisi parhaiten liikenneturvallisuuden. Poliisikoirakoulun rehtori oli täydellisesti alalleen antautunut mies. Koiranäytös karkurin kiinni saamiseksi suuria mäntyjä kasvavassa rinteessä oli vakuuttava.      Yksi seikka kuitenkin näytti ilmeiseltä. Helsingin rikospoliisi näykki useissa kommenteissaan KRP:tä. Tieto ei kuulemma oikein kulkenut. Samaa moitti myös KRP valittaen laitosten välisten henkilösuhteiden kankeutta. Suposta kukaan ei osannut sanoa mitään muuta varmaa kuin, että se tiedustelee ja tarkkailee. Ei edes poliisiosasto tiennet Supon puuhista.     Suunnitellessani Supon päällikö

1729. Finlandia voittaja Laura Lindstedtin puhe

     Lindstedt sanoi naulan kantaan todetessaan, että Suomen hallituksen tempoileva, mutta ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa tulevaisuuden tunnetta. Voin yhtyä hänen näkemykseensä, että hallituksen pinnallinen tsemppihengi ja pakkolakien kiristysote heikentää alimpien yhteiskuntaluokkien toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa.      IS:n verkkolehdessä Mika Koskinen otti kantaa puheeseen. Hänen sanomansa oli, että puhe oli puppua ja taiteilijoiden ymmärrys yhteiskuntakritiikistä on pinnallista. Tuekseen Koskien esitti vertailuja Euroopan maiden keskimääräisiin verotuksiin. Hän unohti mainita, kuinka progressiivisesti Suomen alemman keskiluokan verotus kasvava. Koskisen kirjoituksen läpi kuulsi, että kyllä hyvätuloiset osallistuvat taloustalkoisiin eikä köyhän tarvitse odottaa muruja rikkaiden pöydiltä.      Koskisen kommenttia ei kannatta sen kummemmin pohtia, vaan huomioida Lindstedtin puheen yhteiskuntakritiikki. Se oli poikkeuksellista, tarpeellista ja oikeassa

1728. Opiskelijat leikkauspenkillä

     Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen sopivan julkea kirje ei ollut alkusoitto yliopistojen resurssien alasajoon. Se vain vahvisti tunnetasolla käsitystä, että politiikojen puuttumisella yliopistojen sisäiseen toimintaan on melko rajalliset mahdollisuudet. Päinvastoin se muistutti lähinnä Tiger panssarivaunun ohjekirjaa.      Sen sijaan yliopistojen budjettileikkauksilla on suuri toimintaa lamauttava vaikutus. Kun esimerkiksi Helsingin yliopiston joutuu supistamaan budjettiaan noin 100 miljoonalla eurolla ja 1200 henkilötyövuodella, Lappeenrannan teknillinen yliopisto 130, Akatemia 10 miljoonalla eurolla, Tekes 100, jne, kyse ei ole selkään taputtelemisesta, vaan kurilinjan piiskansivalluksista. Tämän hallituksen apparistisen kirveslinjan otti esiin rohkeasti myös kirjallisuuden Finlandia palkinnon voittanut Laura Lindstedt kiitospuheessaan heittäen korulauseet sivuun. Hän kärjisti.  - Uusliberalistisen ideologian narratiivissa rikkaiden pöyiltä varisevat murut putoavat  köyhän

1727. Miksi maahanmuuttaja raiskaa

     Lyhyt vastaus on, että siksi kuin suomalainenkin. Mutta miksi maahanmuuttaja raiskaa kantaväestöön kuuluvaa useammin, vaatii tarkempaa selitystä?      Asiaan otti kantaa Yle Novosti-tv:ssä rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen 25.11. Hänen mukaansa joka neljäs tai viides raiskaus on ulkomaalaistaustaisen tekemä. Määrä on häkellyttävän suuri yliedustus tältä tyhmältä. Ulkomaalaistaustasinen raiskaa keskimäärin kahdeksan kertaa useammin kuin suomalainen Utriainen esitti syyksi yllättävän silottelevan tekijän: tällaista sattuu, kun samaan aikaan suuri joukko jouten olevia nuoria miehiä on läjä päin kasassa.      Ylen a-studiossa väestöliiton Nina Zardkarami ja kansanedustaja Nasima Razmyar selittävät eroa kulttuuritekijöillä. Esimerkiksi Irakissa mies voi lähteä seuraamaan kiinnostuksensa kohteena olevaa naista kotiovelle osoitteen selville saamiseksi. Suomessa tällainen on vainoamista, siis rikos. Samassa ohjemassa esitettiin OPTUPA:n vuoden 2014 tilasto, jo

1726. Ministerit karkasivat opposition EK:n varjobudjettien esittelystä - Stubb pilkkasi

     Vain ministerit Stubb ja Mäntylä jäivät keskustelemaan varjobudjeteista pääministeri Sipilän ja varapääministeri Soinin poistuessa salista. Menettelyä, jossa keskeiset ministerit lähtevät aitiosta välittömästi sen jälkeen, kun he ovat esittäneet ylimalkaisen välipitämättömän kommenttinsa esityksistä, oppositio piti oikeutetusti häpeällisinä. Stubbin aliarvioiva kommentti nousi heti aluksi omiin sfääreihinsä hänen pilkattua vasemmiston asiakirjan paperin laatua ja kansisivun kuvaa.      Oli kummallista, että hallitus suhtautui alentavasti ehdotuksiin, vaikka muutaman niistä olisi voinut kuvitella kiinnostavan ainakin pääministeriä kuten demareiden työttömyyspäivärahan käyttäminen 700 euron seteliin työnantajalle henkilön työllistämisestä.      Taas kerran palattiin vaikuttavuusongelmaan. Nyt vuorostaan hallitus tivasi oppositiolta analyyseja.   Se etenkin ihmetteli, mihin perustuu harmaan talouteen torjuntaan 200 miljoonan panostuksella saavutettu 240 miljoonan hyöty.   Sa

1725. Posti ja nopeuden ja osaamisen ekonomia

     On turha kuvittelua Postin lakon pysymistä pragmaattisena paikallisena jyrsimisenä sopimuksen pääsemisessä. Finnair onnistui tässä viiden vuoden kamppailun jälkeen ollen nyt melko lupaavassa tuloskunnossa. Ajat nyt ovat toiset.      On selvää, että Postia yritetään käyttää keihäänkärkenä kilpailukyvyn ristiretkessä aloittamalla valtion yritysten työehtosopimusten mullistaminen, saavutettuja etuja karsitaan. Kiistämättä on niin, että Postin tapauksessa teknologian kehitys syö palvelukysyntää ja toisaalta luo sille mahdollisuuksia tehostaa palvelutuotantoaan.      Jälkiviisaasti Postin olisi pitänyt soveltaa laajalla katsonnalla nopeuden ja osaamisen ekonomiaa.   Se tarkoittaa kykyä reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin ja kykyä tuoda kilpailijoita nopeammin uusia tuotteita ja palveluja markkinoille.      Koska Postin asiakkaat olleesa yhä enemmän nopeusriippuvaisia palvelukyky edellyttää ennen kaikkea johdolta kapasiteettia tehdä nopeasti radikaaleja päätöksiä ja sen tajua

1724. Kempeleen raiskaus

     Kempeleessä 23.11. tapahtunut 14- vuotiaan tytön inhottava ja täysin tuomittava raiskaus on järkyttävää.   On oikein, että se kuohuttaa ja herättää tunteita ja kansalaiset saavat esittää mielipiteensä. Teon halpamaisuutta ja halveksittavuutta osoittaa se, että joka puolella maailman vankiloita vangit määrävät raiskaajat lusijoiden roskakastiin, jossa turpiin tulee mistä milloinkin eikä suojelijoita ei ole.      Yleensä käy niin, että kuohuttavan rikoksen sattuessa vaaditaan ankarampia rangaistuksia. Niin tässäkin tilanteessa tapahtuu. Täytyy kuitenkin muistaa, että harvoin tehdään sellaisia rikoksia, joihin lainsäädäntömme ei olisi varautunut. Tämä johtuu siitä, että meilläkin on pitkä kokemuksia kartuttava rikoshistoria kannettavana, mitään uutta ei tapahdu ja Suomessa on viranomaiset, joiden tehtävänä on seurata rikollisuuden kehittymistä ja alainsäädännön ajan tasalla pysymistä (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, oikeusministeriö).          Uhrin ja omaist

1723. Yksinäisyys on vankila

      Tuoreen OECD-tutkimuksen mukaan olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista. Optimisti voi sanoa tämän olevan luonnollista, koska meillä on toimiva yhteiskunta ja sen palvelut pelaavat, koulutus on maailmankuulu laadustaan ja tuloksistaan, luonto on puhdasta ja kaunista ja juuri ilmestyneen selvityksen mukaan meillä ollaan tyytyväisiä asumisen tasoon.       Jokin on kutenkin pielessä tarkasteltaessa yksinäisiksi itsensä tuntevien määrää. Heitä on 400 tuhatta aikuisiässä olevaa.      Tämä koskee etenkin vanhempia naisia. Selityksenä on esitetty heidän miehiä pidempi elinikä ja leskeydestä ja toimintarajoitteisuudesta johtuva elämänpiirin kapeutuminen. Vanhusten vaietut itsemurhaluvut hätkähdyttävät. Niitä tapahtuu noin 180 vuodessa.     Toinen yksinäisten ryhmä on aikuiset nuoret. Kilpailu, työttömyys, koulunkäyntipaineet, osattomuuden tunne, masennus ja kaverien puute ylläpitävät eristäytymistä omiin ympyröihin. Tämä luo spiraalimaisen kierteen yksinäisyyden kasvamiseen 

1722.

     Miksi leikkauslinja voitti On enää turha puhua saatikka laillisesti toimia hallituksen pauloihinsa saattanutta kurilinjaa vastaan, sillä se on jähmettynyt tunnelmaan, joka muistuttaa suudelma edeltävän kokemusta. Jokainen tietää, että tällainen huuma on sokaisevan vaarallista pitkällä tähtäimellä.      Olisi hyvä, jos tätä vankkumatonta tunnelmaa voisi jotenkin analysoida. Se on vaikeaa nyt maassamme vallitsevassa tilanteessa, sillä valta osa hallituksen takana olevista äänestäjistä elävät omilla tavoillaan niin, että kukaan ei pääse käsiksi heidän ajatuksiinsa ja lisäksi vielä niin, ettei heitä kukaan huomaisi.      Presidentti  Sauli Niinistön valtiopäiväpuhe avasi ovia tiukemmalle pakolaispolitiikalle antaen kuitenkin mahdollisuuksia todella apua tarvitseville  Yksi toinen merkittävä puheenvoro tuli taannoin esille Sixten Korkmanin uusimassa kirjassa kirjassa "Väärä talouspolitiikka"  Hän toi siinä esille ilmiön TINA= there in no alternative, ei ole vaihtoe

1721. Muutos on kehityksen ainoa välttämätön edellytys

     Ehkä kaikkien aikojen tiivistys muutoksen puolesta on Bertolt. Brechtin tokaisu. – Mikä on, ei pysy. Muutos on siis välttämättömyys. Kaikki muutokset eivät tietenkään ole kehitystä. Ikävimmin tämän kokee vakavasta sairaudesta kärsivä henkilö, jonka tilanne vain pahenne päivä päivältä.      Teemaan ei ole hyödyllistä kytkeä maailman kaikkeutta, mutta sen verran täytyy mainita, että jos universumissa muutos loppuu, jäljelle ei jää kuin äänetön pimeys. Siitä ei voida sanoa, onko se edes ääretöntä, koska mitään ei ole.      Jo pääsisi soten kanssa aamupalalle, se osaisi kertoa muutokselle muutamia yleispäteviä syitä.      Ensiksi muutoksen pakottaa historia, lyhyt tai pitkä. Edellisestä hyvä esimerkki on Itävallassa 1900- vuosisadan vaiheessa syntynyt art nouveau taidesuuntaukseen kuulunut sessionismi. Se edustajat kerta kaikkiaan kyllästyivät keisarin ja valtion taidetalon sanelemaan ainoaan sallittuun koristeellisen konservatiiviseen tyylilajiin perustamalla vapautta,

1720. Postin lakon nujertaminen merkitsee Sipilälle kurilinjan sillanpääasemaa

     Mielikuvilla on vangitseva voima, ainakin luullaan. Tästä oli hyvä esimerkki viime perjantain Pressiklubi-ohjelmassa. Siinä EK:n Apunen voivotteli, kuinka alakynteen työnantajaosapuoli on jäänyt lakosta tiedottamisesta mediassa. Hän tarkoitti informaatiosotaa, jota osapuolet juuri käyvät lakon puolesta ja vastaan.      Apunen oli oikeassa, sillä parin viikon takaisessa Ylen ajankohtaisohjelmassa PALTA   ry:n pääneuvottelija Tuomas Aarto jäi täysin jyrän alle PAM ry:n luottamusmiehelle Heidi Nimiselle. Eiliseen a-sudio-ohjelmaan Aarto oli jo valmistautunut niin, että täyslaidallinen informaatiosota Nimisen kanssa lemusi kuin Tonavan suisto.      Aarto provosoi, että postilaiset saavat jopa seitsemän tonnin palkkaa. Tähän Nieminen kommentoi, aikoinaan Erkon lupaamilla muutama kymmentä HS:n jakajaa koskevilla suurehkoilla erikoispalkoilla ja vetämällä esiin kahdeksan sadan nälkäpalkat. Aarto ei hätkähtänyt, vaan komppasi työsopimuksilla, jossa työtekijän toimipaikaksi on

1719. Korkeimman oikeuden presidenttiä tapaamassa

      Aloitin perehtymiseni tulevaan tehtävääni lainkäyttövallan huipulta. Siitä en tulisi puhumaan kenellekään mitään. Syytä vaikenemiseen en osannut itsellenikään selittää, mutta jokin sisäinen ääni käski olla levittelemättä tietoja tapaamisesta. Presidentin sihteeri oli saanut näppärästi sovittua juttutuokion. Kesäkuun ensimmäisenä, kun kävelin Kappelin ohi korkeimpaan oikeuteen, sää oli täydellinen. Ilmojen haltija ei tiennyt, miten olisi kaupunkia paremmin hellinyt. Tarkoitukseni oli jutella presidentin kanssa siitä, mikä oli yleisesti ottaen tuomioistuinlaitoksen tila ja näkymät. Ei siis mitään yksityiskohtia.      Astuessani takaportaikosta sisään vastaanottoapulaisen saattamana Heinonen seisoi suuren huoneen toisessa päässä ja oli valmiina tapaamiseen. Muita henkilöitä ei näkynyt. Huone oli hiljainen, vaikka talo oli kiinni Kauppatorin reunassa. Seiniä kiertävät vankat kirjakaapit oli kuin tehty säädöskokoelmille. Istuimme kiiltävän sivupöydän ääreen. Sarpanevan maljakko nä

1718. Yle downshiftaa

    Taide on yhteiskunnalle vaarallista. Tätä osoitti aikoinaan Stalinin loppumaton mielenkiinto kaikenlaisia kulttuurihenkilöitä ja heidän teoksiaan kohtaan. Vasta kolmeanella kuulemalla hän hyväksyi 1941 Sostakovitsin Leningrad sinfonian. Sosatakovitsin jazzin harrastusta Stalin piti rämpytysmusiikina.       Ylen aamu-tv tänään näytti, millaisesta mahdista nyt on kyse, jos kirjallisuus ja teatteri päästetään toimimaan vapaasti autoritäärisessä valtiossa. Onneksi miellä on vapaus, muttei komentovaltiota.      Ohjelmassa kirjailija Hotakainen kertoi uusimman kirjansa esittelyssä ”Henkireikä”, että jokainen suunnittelee tappoa, mutta vain yksi prosentti toteuttaa sen. Hotakaisesta ja muista provosoijista voidaan todeta, että se mitä ihmisten päässä liikkuu, eivät edes heidän kaltaiset pääse käsiksi ja yhden prosentin sijasta tässä yhteydessä pitäisi puhua promillen sadas osista.   Taiteilijoille sallitaan tällainen kärjistys.      Samassa lähetyksessä näyttelijät Teppo Airak

1717. Muutoksen anatomia

     Eilinen Sipilä ilmoitus eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhoidon uudistuksesta oli puuduttavan säännöllistä pakinaa. Tällaista keskustelun kuuluu ollakin, kun kyseessä on yhteiskunnallisesti vuosikymmeniin merkittävin hanke, joka yksityiskohtia ei kukaan tietää, mutta joka on pakko toteuttaa. Uudistuksen tärkeyttä osoittaa muiden muassa tänään HS:n mielipideosion kolme ansiokasta kirjoitusta.      Hallitukselle voidaan antaa anteeksi sen perustelut jättiprojektin kustannussäästöistä. Se puolusteli saavutettavia 3 miljardin euron säästöjä vuoteen 2029 mennessä valtionohjauksen tehostumisella, järjestäjien leveämmillä hartioilla ja hoitotoimenpiteiden integraatiolla, kilpailuttamisella, laajalla palvelupäivystyksellä sekä järjestäjän ja tuottajan erottamisella. Tämä oli opposition mielestä pelkää sumutusta.      Se ei ollut sumutusta, vaan tosiasioiden tunnustamista tilanteessa, jossa on parempi suunnitella sinne päin kuin yksityiskotaisesti väärin. Johtamisteorioissa sit

1716. Maanmuutto ja rikollisuus

     Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjassa on totuttu kuulemaan mitä omituisempia puheenvuoroja. Ei savua ilman tulta, sillä usean ehdokkaan puheista on paistanut läpi avoin siirtolaisvastaisuus. Se on toiminut yllykkeinä monen kansalaisen vaatimukselle panna maahanmuutto kuriin ja samalla rikollisuus aisoihin.      Yhtäläisyysmerkin vetäminen näiden näin kahden ilmiön välille Yhdysvaloissa saa katetta siitä, että yhä suurempi osuus rikoksentekijöistä ja vangeista on värillisiä. Usealle tavalliselle kansalaiselle riittää yksinkertainen perustelu: rikollisuuden kasvamien on maahanmuuton runsastumisen seurausta.      Onneksi Suomessa ei ole vielä virinnyt vakavasti otettavia kannanottoja maahanmuuton merkittävästä vaikutuksesta rikollisuuden kasvuun, muutamaa some-räksitystä lukuun ottamatta.      Meillä Suomessa ei ole näkyvissäkään sellaista rikollisuuden lisääntymistä ja vankimäärän kasvua kuin Yhdysvalloissa on tapahtunut.      On käsittämätöntä kuinka moninaist

1715. Sairaan saarna - Pihlajalinna Oyj vastaa

     Kun jokin maa, puolue, sotajoukko, ryhmä kampailee asiansa puolesta, se pyrkii kiteyttämään taistelunsa ytimen, miksi taistellaan, muutama sanaan, joka kertoo mistä on kyse ja mitä se havittelee.      Kuuluisin näistä on Ranskan vallankumouksen tunnus: vapaus, veljeys tasa-arvo. Tätä ennen Ruotsi-Suomen ratsuväkijoukot olivat karjuneet hakkaapaalle, hakkaapaale. Hakkapeliitat eivät ärjyneet taitelutunnusta ideologisista syistä, vaan rohkaistaakseen toinen toisiaan. Yhdysvaltalaiset sanoivat sivistyneesti kohtalokutsumus, kun heiltä tivattiin intiaanien maiden valloitusten tarkoituksesta.      2010-luvun median ansiosta nämä sloganit ovat muodostuneet asian puolesta taisteleville pieniksi sanattomiksi keskinäisiksi sopimuksiksi, joiden alun perin niukka sanoma on jalostunut informaatioksi, mikä puolesta yksityiskohtaisesti kamppaillaan. Näin myös taistelumotivaatio on kasvantu.      Parin kymmenen vuoden takaisia sloganeja olivat: julkishallinto on kokonaisuus, hallit

1714. Pienten yritysten rooli sotessa epäselvä

     Sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä nytkähti selvästi eteen päin aluejaon ratkettua. Sipilän osasto korosti monta kertaa, ettei asia voi tyssätä yhteen lukuun. Kyllä se ratkesi lukuun 18, joka on tulevien itsenäisten hallintoalueiden (nykyisten maakuntien) lukumäärä.      Luku 18 kannattaa jättää rauhaan ja sen sijaan tarkastella, mitä viime päivinä hoetut vapaa valinta, raha seuraa asiakasta sekä neljän miljardin säästötavoite merkitsevät.      Asiakkaan vapautta valita hoitopaikkansa on periaatteessa hyvä ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan toteutettuna se voisi merkitä, että potilas marssii lähimpään yksityiseen, julkiseen tai yhteisön terveysasemalle, joka lähettää laskun sote-alueen keskusyksikköön. Tämä olisi helppoa, kevyttä ja jopa kaunista hallintoa, mutta ah niin kallista.      Ensiksi on selvää, että palvelujen kysytä kasvaisi, koska ihmiset luonnollisesti hoidattaisivat kunnolla itsensä. Tämä on niin vaikea pulma, että jätetään se tässä rauhaan.      T

1713. Ihmiskuntaa häiritsevä kysymys

     Ihmisten mieliä on pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen kysymys. Miten käy, jos maailman bruttokansatuote kasvaa joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto on kasvanut silloin 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi.      Mikäli kulusta ei vähennetä, väistämätön katastrfi on edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa on sama tekevää, tuleeko se 30 vaan 100 vuoden kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskovat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuta kovin pitävältä mielipiteeltä.      Vaikka teknologian kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttävät muodostavan tappavan yhdistelmän kansantalouksien kaatamiseksi, tuloerojen ja pakolaisvirtojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi valtioiden ja maanosien välillä.      Tuhon estämiseksi tarvitaan globaaleja moraalisääntöjä., joiden kehittyminen näyt

1711. Maakuntajohtaminen ei riitä bisnesjohtamiseksi

      Maakuntien liitot vastaavat alueidensa yleisestä kehittämisestä ja aluekaavoituksesta. Maakuntien rajat vastaavat melko hyvin tulevien sote-alueiden rajoja.      Hallituksen päättämän sotejaon hallintoteknisten ongelmien takana   kuitenkin piilevät  suuret aluetaloudelliset uhat. Tämän toi konkreettisesti esille professori Jari Stenvall  8.11. IL:n verkkolehdessä. Hän epäili, että  alueiden keskuskaupunkien kehittäminen  joutuu sotealueiden ja maakunriten  rakentamisen jalkoihin?         Stenvall käyttää tässa osuvana esimerkkinä Helsinki-Turku-Tampere rautakolmiota, joka tuottaa noin puolet maan bkt:stä. Tämän rautakolmion taloudellisen toimeliaisuuden edistäminen  saattaa jatkossa jäädä maakuntien ja soten kehittämisen varjoon.      TK:n aluetilastojen mukaan (2013)   parisen kymmnentä maaseudun aluekeskuskaupunkia bisnesklustereineen tuottavat valtaosan maamme tavara-, teknologia-, osaamis-, koulutus- ja innovaatiotuotannosta. Tässä on huomattava, että tällainen klus

1710. Henkilökohtainen välienselittely reformissa

     Vaikeat, kompleksiset, monipolviset, monitahoiset ja monivaiheiset sekä tieto- ja kommunikaatiointensiiviset reformit ovat täynnä yllätyksiä.      Yhtäältä hanke voi jo alkuvaiheessa törmätä työn kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin faktoihin ja näkemyseroihin, jotka kokonaisuudessaan ovat merkityksettömiä, mutta joita sillä hetkellä yksi osapuoli pitää ylipääsemättöminä. Toinen osapuoli voi vaatia markkinaosuuden tai asiakaskunnan selvittämistä, vaikkei niitä tässä vaiheessa pikkutarkasti tarvitakaan. Kolmas osapuoli voi pikkuhiljaa kadottaa mielenkiintoaan koko hankkeeseen keskittymiseen tai tämä osapuoli laiminlyö pysyvästi hanketta, mikä saattaa horjuttaa projektin uskottavuutta. Tällöin valtasuhteet voivat myös muuttua tai syntyä pienimuotisia uusia valtasuhdetyhjiötä.      Tällöin työ ajelehtii tai joku ottaa vallan. Myöhemmin jokin osapuoli luulee tulleensa niin vahvaksi, että alkaa määräillä koko hanketta. Tällöin jossain vaiheessa jonkin pienen kriisin yhteydess

1709. Sipilän johtamistaso on romahtanut pääministerityössä

     Aluksi pitää korostaa, että Sipilän ”tehollinen” työaika pääministerinä lienee kulnut tähän saakka pääasiassa budjettivajeeseen ja sen supistamisen kannalta kohtalonomaisen tärkeisiin tuottavuusloikka- ja sote-reformeihin ”hankepäällikkönä” ja ”reformaattorina”.     Huippujohtajan ”Sipilän” aktiivinen ja konkreettinen osallistuminen tällaisiin hankkeisiin onkin uusimpien yritysoppien mukaisest ehdottaman tärkeää (Johtajuus, Matti Alahuhta, 2015 s.18).      Pääministerin henkilökohtaista häärimistä tällä tavalla on silti pidettävä poikkeuksellisen hämmentävänä, jopa suuren luokan virheenä. Pääministerin nopeiden tulkintojen ja päätösten takia voi paljastua, että extempore joudutaan mätkimään uusia takarajoja, niistä joudutaan peräytyään, jne. Silloin uskottavuuden muurista ensimmäiset kivet alkavat tössähdellä nurmikolle.            Muurin rapistuminen alkoi jo tätä ennen Sipilän soveltaessa jo hallitusohjelman laadinnassa fläppitauluilla shokeeraavia yritysoppejaan.

1708. Tarvitaanko jatkossa kolmen SSS- poliitikon keväällä vannomaa keskinäistä luottamusta

     Hallituskahakka käy kuumana kuin sulaton kita. Sote- loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Hallituksen puoluepamput kelaavat edes takaisin sosiaali- ja terveydenhoidon lähes 10 vuotta vanhoja uusintareseptejään lupaillen kuin tyhjästä kolmen miljardin säästöt vuonna 2029. Liikutaan etiikan rajamailla etenkin, kun ylivoimaisesti eniten hyötyjä tuova vaihtoehto suppeasta aluejaosta on vastatuulessa.      Nyt on lähes kaikki aluejaot ovat pöydällä, kuntaliitoksista, maakuntiin, aluehallintoon, sairaanhoito- ja erityissaraanhoitopiireihin vanhan läänijaon häämöttäessä myös horisontissa.      Vuosikausien vatvomisen tuloksena Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa sote- sakramentit. Tämä ylenpalttinen kansan valistaminen pitäisi kohdistua itse asiaan: terveyden ylläpitämiseen ja –hoitoon. Hutilaukauksista ei voi syyttää sutta, vaan politiikojen kyynisen pohjattomia valtapyrkimyksiä.      Pitääkö

1707. Miksi suomalaiset ovat onnellisia, vaikka hallitus kurittaa

     Budjettileikkaukset iskevät kansaan henkisesti kuin sapelin hampaat, mutta suomalaiset sen kuin porskuttavat, toiset jopa iloisella ja empaattisella mielin. Julkikuoren alta löytyy siis myös toiveikkuutta, herkkyyttä ja välittämistä. Tätä ei aina uskoisi, kun seuraa, miten monella suomalaisella julkisissa paikoissa liikkuessa olemus on kuin ansioluettelo ja sanoja saa vetää suusta kuin hohtimilla.      Kiistämättä miellä on historiallisia tekijöitä, jotka tuovat melankolisia sävyjä elämäämme. Ne joilla on syvällä muistissa sodan traumoja joko itse koettuna tai perittyinä kertomuksina, nämä seuraavat etenkin miehillä koko elämän ajan sekä viiltävät jälkiä seuraaviin sukupolviin.      Kun tähän surumielisyyden arsenaaliin listään vielä kaksi myyttiä, onnettomalle kansalle on ovet avoinna synkkyyden taloon. Tässä ensimmäinen ikonisen merkityksen on saanut mielikuva yksinään jurottavasta miehestä kannon päässä joen rannalla tuijottamassa ohi lipuvaa tuoretta kirveen lastua

1706. Hallitus hajoamispisteessä - onko sote- alueiden määrä talouden oikaisua tärkeämpi

     Vaikka leikkaukset iskevät kansaan kuin kimeä kirkaisu, tämä ei ole mitään sen hallituskitinän rinnalla, jossa keskusta ajaa maakuntahallintoaan läpi ja puolueelle etuja. Kokoomus vastaa samalla mitalla vängäten yrityksille markkinatilaa harvemmalla soten aluejaolla. Kyse on silkasta valtapyrkimyksistä.      Sote-kina ja hallituskriisi saavat politiikan todelliset karvat paljastumaan, sillä hallituksen kyky asettaa kansalaisten etu oman puolueen edun edelle, on varsin huonosti kehittynyt. Hallitus jatkaa kurilinjalla viirit liehuen samalla tavalla kuin se louhii kärkireformeilla hyötyjä itselle. Olavi Virta lauloi aikanaan: ”Sä et kyyneltä, vaikka syömmeni nyyhii.” Eipä laulut ole muuttuneet, kun hallituspuolueet ratsastavat    vallanjakoturnajaisiin välittämättä kansan tunnoista.      Onkin käsittämätöntä, miten viileästi ja silmää räpäyttämättä hallitus toimi pakkoleissa, koulutus-, asumistuki-, lääkekorvausten jne leikkauksissa ja röyhkeästi poliittisessa rahan jakope

1704. Trafin esitys katsastuksen korvaamisesta huoltokirjalla on luokaton

     Päivän uutisen mukaa Trafi esitti henkilautojen katsastuksien korvaamista huoltokirjojen tiedoilla, jotka rekisteröitäisiin valtakunnalliseen tietokantaan. Poliisilla olisi pääsy sinne.      Esitys on irti todellisuudesta herättäen epäilyn, että myös osa viranomaisista politiikojen lisäksi elää omissa maailmoissaan. Tässä tapauksessa tuntuu siltä, että reformaattori on saanut vain utuisen näyn, jonka hän hönkäisee ulos saman tien. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain yhden miehen siivouspartiosta, joka palaa pihapiirinsä korvat luimussa.      Suomessa on yli kaksi ja puoli miljoona henkilöautoa. Tähän joukkoon mahtuu monenlaista auton omistajaa ja monen ikäistä autoa. Huoltokirjojen tasot vaihtelevat laidasta laitaan, osin niitä ei ole ollenkaan, osin ne virheellisesti täytetty, jopa tarkoituksellisestikin.      Moni elää olosuhteissa, joissa elämän tapaan kuulu korjata, raplata omaa auto ja tarvittaessa pyytää kaveriapua tai naapurimiehen hitsauspilliä sauman paik

1703. Yltyykö kurilinjan ja maanmuuton tyytymättömyys talouskapinaksi

     Aamun jälkipörssi lauloi nykyisen hallituksen harjoittaman kuripolitiikan puolesta. Mörttinen, Kauppi Holm pitivät eilisessä MOT-ohjelman 22 eurooppalaisen kärki ekonomistin mielipidettä kuripolitiikan hölmöydestä virheellisenä ja puutteellisin tiedoin tulkittuna. MOT:n huippuekonomisteilla ei muka olisi olut käsitystä siitä, kuinka laaja Suomen julkinen sektori on. Väärin, heille kerrottiin tämä.      Jos sille tielle lähdetään, että huippujen kritiikkiä torjutaan julkisen sektorin suuruudella, pitää julkisen sektorin laajuuden sijasta puhua sen kustannuksista. Meidän terveydenhoitojärjestämä ei ole kustannustehokas, vaan vuotaa euroja päällekäisyyksien, raskaan hallinnon, huonon johtamisen, turhaan työn temisen takia hukkaan ja yksityisten yritysten taskuihin. Muita vuotokohtia on Sipilän kärkihankkeet pullollaan, mm. biotalous ja Lex Soini: autoihin kohdistuva veron alennus. Hallitus on itse aiheuttanut nämä vuodot. Pitää myös muistaa, että julkinen sektori luo edellytyks

1702. Tynkkysen uudelleen valinta PS:n nuorisojärjestön puheenjohtajaksi on Soinille isku vasten kasvoja

     On vaikeaa kuivitella miten Soini klaaraa Tynkkysen uudelleen valinnan.      Todennäköisesti lähiviikkoina kuulemme ja näemme Soinin johtoporukan suusta puuduttavan säännöllisesti toistettavan samoja fraaseja Tynkkysen listan julkisuusrikkomuksista samaan aikaan kun oikeudessa rasistista kirjoituksiaan tuomittu Halla-aho pitää korkeaa profiilia PS:n edustajan EU-parlamentissa.      Kun tähän vaarallisen ristiriitaiseen logiikkaan lisätään puoluekentän yhä voimistuva tyytymättömyys PS:n hallitustyöhön ja Soinnin johtamistapaan, puolue on samassa jamassa kuin entinen isäntä, jonka kannatti syödä heti kun muistaa.      Eli tarjota sovinnon kättä Tynkkyselle ja nuorisojärjestölle.      Nuorisojärjestö on itsenäinen järjestö. Tosin se saa kolmas osan rahoista pääjärjestön kautta, mutta sen itsenäisyyttä ei voida hevin horjuttaa, muuten kuin lakkauttamalla se. Siihen ei Soini mene, sillä silloin hän katkasisi PS:ltä siivet pois.      Se että Soini perustaisi toisen

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *