Sivut

maanantai 12. lokakuuta 2015

1681. Länsirannan jäätynyt korruptio


     Vuoden 1948 sodan seurauksena noin 700000 palestiinalaista jouti pakenemaan pysyvästi kodeistaan Palestiinasta. On turhaa kiistellä kumman osapuolen kertomukset joukkopakenemisesta ovat totta: sionistien vai palestiinalaisten.

     Kummallakin osapuolella on omat kansalliset myyttiset tarinansa, joita tukevat ja kumoavat toisen osapuolen historian kirjoittajat. Näiden tutkimuksien heikkoutena on arkistojen osittainen kiinni pysyminen ja se, että nämä historioitsijat ovat pääsääntöisesti aikalaisia. Se ei ole hyvä lähtökohta pitävälle historian tutkimukselle ja tulkinnalle.

     Toivottavasti uuden polven ns. radikaalitutkijat tuovat puolin ja toisen uutta arvokasta tietoa.

     Professori Hannu Juusola on kuvannut esitelmässään 17.10.2002 tilannetta näin: Olennaisinta muutoksessa on kenties se, että Israelin syntyhistoria alkaa enemmän ja enemmän menettää kummankin puolen siihen liittämiä, elämää suurempia attribuutteja. Israelin syntyyn liittyneiden osapuolten toimet olivat todellisuudessa usein pikemminkin alhaisia ja surkeita kuin yleviä ja periaatteellisia. Aivan kuten historiassa missä tahansa, milloin tahansa.”

     Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazan alueella kokonaistilanne on antanut jo vuosikymmeniä vaikutelman, että rauhanomaisiin ratkaisuihin ei tosissaan edes pyritä puhumattakaan palestiinalaisvaltion perustamisesta.

     Silminnäkijän kokemana muurin juurella arkitoimet etenevät kuin kafkalaisessa romanissa, välillä kivuliaan verkkaisesti, välillä surrealistisesti kipinöiden, kaiken taustalla epävarmuus, ollako vai ei maanalaisen tunnelman vallassa.

     Paikalliset koulunsa keskyttäneet arabipojat vain lennättävät leijaojaan noituen sen liitämistä muurin väärälle puolelle israelilaissotilaiden tutkittavaksi. Naapuriportaikon vanhus väittää israelilaisen ostaneen vierisestä kerrostalosta huoneiston ja panneen sinne vartijoiksi eritrealaisia turvamiehiä. Nainen mäentörmässä valittaa vesisäiliön tyhjyyttä, jerusalemilaisen monipoliyhtiön hitaus ärsyttää.

     YK:n alaisen Palestiinan pakolaisten avustusjärjestö UNRWA:n kautta on mennyt rahaa palestiinalaisille Oslon kokouksen 1996 jälkeen noin 25 miljardia euroa. Saman verran lienee mennyt yksityisten järjestöjen kautta. Paikallinen asiatuntija ihmetteleekin alueen avustusjärjestöjen valtavaa määrää, päät kolisevat yhteen ja kalliit maasturit jyräävät edes takaisin, samalla kun YK-virkailijat ajava korkeat autonsa hienostoalueen talleihin. Ruotsalainen kiinteistöväittäjä esittelee vieressä hulppeita merinäköala-asuntoja englantilaisille.

    Yhdysvallat tukee Israelia kolmella miljardilla dollarilla vuosittain ja arabimaat noin
miljardilla dollarilla Palestiinan hallintoa.

     On totta, että muiden muassa Gazan ja Israelin välisen kaistalla tehdään raketti-iskuja ja niitä seuraa kostoiskut, jotka tappavat ja tuhoavat palestiinalaisten asuntoja. Tämän säännöllisesti toistuvan hävitykseen korjaamiseksi tarvitaan tietysti valtavasti rahaa. Kokonaisuudessaan palestiinalaisten elintulo ja selviytyminen on hyvin pitkälle kiinni ulkopuolisesta avusta.

     Jerusalemin muurin rajoilla. Gazassa ja Länsirannalla liikkuu vuosittain yhteensä kymmeniä miljardeja euroa rahaa. Tämä ei ole vielä mitenkään huolestuttavaa harmaan talouden ja korruption kannalta. Kun tällainen rahamäärä on isännätöntä, pitää jo huolestua. Kun raha on valvomatonta, pitää huolestua hyvin paljon.

     Kuuden miljardin euron liikevaihdon FIFA:ssa päästiin korruptiossa sentään rikostutkinnan asteelle. Länsirannalla ja Gazan alueella tämä jää haaveeksi. Mutta tämä on pikku juttu verrattuna siihen, mihin koko Lähi-Itä on liikahtamassa Syyrian ja Turkin mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti