Pöystin 60-henkilön sote-porukka ulospäin näyttää istuvan
kuin surumielinen kirjoittajatyhmä pohtimassa kaiken runollisuuden katoamista.
Tämä gogolilainen aron henki tulee mieleen verrattuna siihen, millaisia vaatimuksia
tähän reformiin kohdistuu, viimeisimpänä EU-direktiivi päästä hoitoon ulkomailla
kotimaan julkisen palvelun hinnoilla (Talouselämä nro 34).
Kun hallitus toteuttaa kuribudjettiaan, ensi vuonna
vähäosaiset ovat yhä enemmän eksyksissä ja hukassa. Selviytyminen päivän
haasteista piirtää yhä syvempiä vakoja monen kasvoille. Jos ei olisi
työterveydenhoidon järjestelmää ja lasten runsasta sairasvakuutusta, maa olisi
täysin takapajula. Mikä maa on sellainen, jossa itse pitää kustantaa perustuslain
takamaat palvelut?
Soten sekasotkua pahentaa vielä se, Suomen on komission
vaatimuksesta muutettava lainsäädäntöään niin, että suomalaiset voivat hakea
lääkäripalveluja lähes ilmaiseksi (Talouselämä nro 34). Pihlajalinnan
toimitusjohtaja Mikko Wiren toteaa, että voimme perustaa Tallinnaan
toimipisteen, jossa suomalaiset potilaat voivat saada hoidon asiakasmaksun hinnalla.
Asia ei todennäköisesti näin mene, sillä Suomi keksinee kuukauden kuluttua
jonkin selvityksen komissiolle.
Niin tai näin. Tämä ja sote-näytelmä aluejaosta osoittavat,
kuinka politiikka yhdistettynä tosiasioiden sivuuttamiseen tuottavat sivuaskelia,
jotka ovat kaukana Sipilän tuottavuusloikista. Kun tähän listään kuntaliiton
varatoimitusjohtaja Kietäväisen taannoinen lausunto, että kunnat voisivat alkaa
hoitaa nykyisten työkkäreiden tehtäviä, ollaan jo ottamassa askelia, jotka
ounastelevat reformien muuttumista täydelliseksi poliittiseksi peliksi.
Kommentit
Lähetä kommentti