Iisak tunnustellessaan hämärtyneillä silmillään kummasta
pojasta oli kyse sanoi: ”Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin. Tee, mitä
käsken”. Tästä Mooseksen Kirjan tekstistä tulee mieleen metafora, että ohjaavatko
verhon takana olevat näkymättömät kädet myös Sipilän hallituksen työltä.
Toinen vakavampi kysymys kuuluu, missä määrin Ahon epäonnistunut
työreformi ja sen ehkä aiheuttama revanssihenki näkyvät Sipilä operaatioissa.
Siitä ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, että Sipilä näyttää
ajoittain olevan yhtä hukassa kuin Aho aikoinaan. Asioihin saadaan varmaankin
lisää valaistusta ”leuka” Virtasen muistelmien ilmestyttyä?
Se miten Sipilä rakentaa päätöksentekoketjunsa ja sen eri
vaihtoehtojen toteutumisesta lähtevät ratkaisut, muistuttaa pelimiehen logiikkaa,
ehkä korttipelimiehen ajattelua. Sipilä
ei tunnu pyörtävän päätöksiään tiedeihmisten neuvoista, vaan tekee eräät
ratkaisunsa epäpätevien ohjeiden mukaan ja yksittäisten kasalaisten mielenpuuskien
takia, mm. kätilöt. Ehkä tässä mukana oli myös sympatiapisteiden keräämistä.
Avustava virkamieskunta ei ole ajan tasalla, ei lomalta paluurahoissa eikä
hallintarekisterin tietojärjestelmässä, ei monessa muussakaan.
Jostain syytä viime viikkoina on astunut esiin liuta
taloustiedemiehiä, jotka voimakkaasti kritisoivat koko EU:n talouspolitiikkaa
ja erityisesti Suomen harjoittamaa kurilinjaa.
Päivän HS:ssä australialainen maailmankuulu taloustieteilijä
Wlliam Mitchell piti euroaluetta kroonisesti toimimattomana ja kehui Saksaa,
joka ehti ensin tehdä työreforminsa ja elvyttää. Myöhemmin muilla emu-säännöt estivät
elvytyksen.
Vaatimattomalla ajattelulla voi huomata, että viennin
hyytyessä kotimaisen kysynnän turvaaminen on elintärkeää, ja että palkat ovat
yritysten tuloa. Leikkauksilla kuritetaan köyhiä ja kotimaista kysyntää. Emu-sarjassa
Suomi on pakotettu pelaamaan peliä, jossa suurmaat ovat koonneet sellaiset
joukkueet, että maamme rimpuilee vain ”turhaan” sarjassa pysymisessä, tuhrien
itse omatkin maalintekotilanteensa.
Taloustieteilijät Mikael Nygårg, Chister Lidholm, Kristian
Wahlbeck, David Stuckler sanoivat Yle Fem:ssa 7.10. että, kun maalla menee
huonosti, missään nimessä ei saa leikata sosiaali- ja terveyshuollosta, sillä
se näkyy heti köyhyyden lisääntymisenä ja myöhemmin suurina mielenterveyden kuluina
ja valtavana syrjäytymisen hintana.
On lähes häpeällistä, kun maan julkinen terveyden- ja vanhushoitojärjestelmät
on saatettu alennustilaan, niin nyt leikataan lääkekorvauksista (saadaan kuulemma
pienenettyä lääkkeiden kulutusta), henkilökunta-hoitaja-suhdetta lasketaan 0,4
(ei kuulemma vaikuta mitään, koska tilanteet ovat erilaisia) ja eläkeläisten
vuokratukea pienennetään, mielenterveysvaroja supistetaan, terveyskeskuksien taksoja
korotetaan, jne.
Kokonaisuudessaan ensi vuoden budjettiesityksen painopistettä
tulisi siirtää yritys- ja investointituista tutkimukseen ja koulutukseen ja
biotaloudesta bioinnovaatioihin sekä korottaa kokonaisverotusasetta progressiivisesti
ja peruuttaa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset.
Kommentit
Lähetä kommentti