Sivut

perjantai 9. lokakuuta 2015

1677. Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin


     Iisak tunnustellessaan hämärtyneillä silmillään kummasta pojasta oli kyse sanoi: ”Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin. Tee, mitä käsken”. Tästä Mooseksen Kirjan tekstistä tulee mieleen metafora, että ohjaavatko verhon takana olevat näkymättömät kädet myös Sipilän hallituksen työltä.

     Toinen vakavampi kysymys kuuluu, missä määrin Ahon epäonnistunut työreformi ja sen ehkä aiheuttama revanssihenki näkyvät Sipilä operaatioissa.

     Siitä ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, että Sipilä näyttää ajoittain olevan yhtä hukassa kuin Aho aikoinaan. Asioihin saadaan varmaankin lisää valaistusta ”leuka” Virtasen muistelmien ilmestyttyä?

     Se miten Sipilä rakentaa päätöksentekoketjunsa ja sen eri vaihtoehtojen toteutumisesta lähtevät ratkaisut, muistuttaa pelimiehen logiikkaa, ehkä korttipelimiehen ajattelua.  Sipilä ei tunnu pyörtävän päätöksiään tiedeihmisten neuvoista, vaan tekee eräät ratkaisunsa epäpätevien ohjeiden mukaan ja yksittäisten kasalaisten mielenpuuskien takia, mm. kätilöt. Ehkä tässä mukana oli myös sympatiapisteiden keräämistä. Avustava virkamieskunta ei ole ajan tasalla, ei lomalta paluurahoissa eikä hallintarekisterin tietojärjestelmässä, ei monessa muussakaan.

     Jostain syytä viime viikkoina on astunut esiin liuta taloustiedemiehiä, jotka voimakkaasti kritisoivat koko EU:n talouspolitiikkaa ja erityisesti Suomen harjoittamaa kurilinjaa.

     Päivän HS:ssä australialainen maailmankuulu taloustieteilijä Wlliam Mitchell piti euroaluetta kroonisesti toimimattomana ja kehui Saksaa, joka ehti ensin tehdä työreforminsa ja elvyttää. Myöhemmin muilla emu-säännöt estivät elvytyksen.     

     Vaatimattomalla ajattelulla voi huomata, että viennin hyytyessä kotimaisen kysynnän turvaaminen on elintärkeää, ja että palkat ovat yritysten tuloa. Leikkauksilla kuritetaan köyhiä ja kotimaista kysyntää. Emu-sarjassa Suomi on pakotettu pelaamaan peliä, jossa suurmaat ovat koonneet sellaiset joukkueet, että maamme rimpuilee vain ”turhaan” sarjassa pysymisessä, tuhrien itse omatkin maalintekotilanteensa.

     Taloustieteilijät Mikael Nygårg, Chister Lidholm, Kristian Wahlbeck, David Stuckler sanoivat Yle Fem:ssa 7.10. että, kun maalla menee huonosti, missään nimessä ei saa leikata sosiaali- ja terveyshuollosta, sillä se näkyy heti köyhyyden lisääntymisenä ja myöhemmin suurina mielenterveyden kuluina ja valtavana syrjäytymisen hintana.

     On lähes häpeällistä, kun maan julkinen terveyden- ja vanhushoitojärjestelmät on saatettu alennustilaan, niin nyt leikataan lääkekorvauksista (saadaan kuulemma pienenettyä lääkkeiden kulutusta), henkilökunta-hoitaja-suhdetta lasketaan 0,4 (ei kuulemma vaikuta mitään, koska tilanteet ovat erilaisia) ja eläkeläisten vuokratukea pienennetään, mielenterveysvaroja supistetaan, terveyskeskuksien taksoja korotetaan, jne.     

     Kokonaisuudessaan ensi vuoden budjettiesityksen painopistettä tulisi siirtää yritys- ja investointituista tutkimukseen ja koulutukseen ja biotaloudesta bioinnovaatioihin sekä korottaa kokonaisverotusasetta progressiivisesti ja peruuttaa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti