Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

1701. Tekeekö Soini villeniinistöt


     Päivän HS:ssä oli analyysi perussuomailaisten hallitustyöskentelystä. Sen mukaan perussuomalaisten apupuolueeksi liukumisen estämiskesi puolueen pitäisi repäistä kunnolla kannattajakuntaansa innostavalla tavalla.

     Ehkä näin. Mutta puolueen tulevaisuuden kannalta suuri kohtalon kysymys on, mistä löytyy Vennamon ja Soinin typpinen puoluejohtaja kansanliikkeen kärkihahmoksi tulevaisuudessa. Ehkä hän on jo olemassa, mutta hahmon ei ole annettu saada huutaa sanojaan julkisuuteen.

     50-luvulla pienviljelijät panivat pyhäaamuisin limodanivaatteet päälle ja menivät kioskille juomaan pilsneriä ja puhumaan hallituksen vääryyksistä. Sen ajan tunnelmat ja tunnot olivat sellaisia, että Veikko Vennamo oli näille kioskeilla istujille ja talon nurkkien pyhäsillä ruohikoilla makoileville pihapoliitikoille ainut toivo paremmasta. Vennamon retoriikka antoi toiveille aineellista kehikkoa ja habitus suunnan paremman tekijöistä. Soini on toiminut täsmälleen oppi-isänsä mukaisesti, mutta kuitenkin omana Soininaan.

     Aika puhuu Soinin väistymisen puolesta. Lähtötilanne, jossa PS onnistui ja joutui kohtalonomaisesti pääsemään ja menemään hallitukseen, oli sille mitä surkein. Se jouti eniten poikkeamaan maan taloudellisesta tilanteesta johtuen ohjelmastaan hallituksesta päätettäessä ja myöhemmin antamaan periksi äänestäjäkunnalle antamistaan lupauksista.

     Tässä tilanteessa Soini saattaa tehdä villeniinistöt, eli lähteä hallituksesta ennen nelivuotiskauden loppua. Silloinhan hän olisi saanut tyydytettyä suuren osan täyttymyksestään ministerinä toimimisesta, eikä edessä olisi varmaa vaalitappiota.

     Lohdullista PS:lle on, että se luokka, joka ei koe kodikseen vasemmistoa, kristillisiä eikä keskustaa puhumattakaan RKP:tä ja kokoomusta, on pysyvä ja kasvava. Köyhyys ja osattomuus lisääntyvät. Tämä muodostaa kuunsillan PS:n tulevaisuudelle, mutta mistä hahmo joukkojen kokoamiselle Soinin jälkeen.
     

1700. Henkilöstön edustus johtoelimissä


     Virastodemokratia eli kukoistusaikaansa. Osaston johtoryhmässä oli kolme henkilöstönedustajaa. He toivat sinne esityksiä ja ottivat kirjallisesti kantaa tärkeisiin kysymyksiin ja käyttivät siellä puheenvuoroja. Virastodemokratia näkyi päivittäistoiminnassa runsaina kokouksina, kahdenkeskisinä neuvonpitoina ja kahvipöytäkeskusteluina. Ei siis päivää ilman virastodemokratiaa! Tosin se sai aikaan positiivisuutta muiden muassa tiedotuksessa, koulutuksessa ja nimitysasioissa.

     Virastodemokratian vaikutus ei rajoittunut vain sen edustajien kokoukissa pitämiin puheenvuoroihin. Kokousten ollessa joskus tupakansavun täyttäviä ja sekavia, joudun johtoryhmän jäsenyyteni ohella hoitamaan kokouksessa käsiteltävien asialistan tekemisen lisäksi kirjoittamaan pöytäkirjat. Niinpä henkilöstön edustajat kävivätkin usein luonani esittämässä mielipiteitään, mitä asioita pitäisi ottaa esille, joskus jopa näkemyksensä pöytäkirjan yksittäisiin kohtiin.

torstai 29. lokakuuta 2015

1699. Ministeri Grahn-Laaksosen kirje yliopistoille tupsahti suohon


     Vanha sääntö on, että kysymykset paljastavat kysyjän asiantuntemuksen. Tämä näkyi karusti ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoimessa kirjeessä korkeakouluille 28.10. Sen kieli on epämääräinen ja fokus puutuu. Kirje on poliittinen roiskaisu suuntaan, jossa oletetaan korkeakoulujen majailevan. Se osui suolle.

     Ministeri muiden muassa kysyy. – Millä alaoilla aiotte olla maailman kärjessä vuonna 2025? Kysymys paljastaa, että ministeri ja kirjeen kirjoittajat eivät ole perillä tutkimuspressien luonteesta ja miten tutkimukset etenevät.

     Tutkimusala käsite on ensiksi jäsentämisen apuväline ja toiseksi hallinnollinen termi. 2000-luvun tutkimukset etenevät lähinnä ilmiöiden suuntaamina, eivätkä alojen. Hyvänä esimerkkinä ovat aerosolien vaikutuksien ja synteettisen lihan tutkimukset

    Kysymyksen aikajänne vuoteen 2015 mennessä on hölmö. Siihen ei tarvitse vastata.

     Hyvän kuvan tutkimuksen luonteesta saa seuratessa, miten synteettistä lihaa pyritään saamaan aikaan. Rahoitusta hankkeeseen myöntäessään amerikkalainen säätiö ensin selvittää tutkimushankkeen ainut laatuisuuden, merkittävyyden, vetäjän meriitit, johtamiskyvyn ja verkostot. Tähänkö hallituksella on kykyä, kun se suuntaa strategisia lisäpanostuksia tekojen mukaan, kuten kirjeessä todetaan.

     Ministeri on kirjesään hyvin varma, että päällekkäisyyksistä pitää päästä eroon. Synteettisen lihan tutkimuksessa katsotaan suureksi eduksi, että sitä tukivat edistyksellisellä tavoilla muiden muassa USA ja Hollanti. Kun ministeri puhuu tutkimuksesta, niin yhtäkkiä alan toimijoita ei saikaan olla kuin yksi tai muutama, vaikka hän muutoin kannattaa avointa kilpailua.

     Ministeriltä olisi odottanut, että hän olisi käsitellyt jäsentyneemmin erikseen tutkimusprosesseja ja erikseen opetus- ja oppimisprosesseja. Tämä vain lisäsi kirjeen epämääräisyyttä.

     Ideana tulisi olla, että yliopistoista ja korkeakouluista valmistuneilla on osaamista osata jatkaa eteenpäin ja sitä kautta työelämään. Pitää hyväksyä se, ettei ole mitään saavutusten kasaantumista, vaan erilaisten kokeilujen kautta ote työelämästä vahvistuu. Siksi kirjeen oletus, että nyt pitää kouluttaa viiden vuoden päähän avautuville ammateille työvoimaa, on utopiaa. Tässä ei ole mikään maa onnistunut.

     Kirjeen käskyttävä luonne on sitäkin oudompi, kun otetaan huomioon Suomen sijoitus kolmen merkittävimmän yliopistoja vertailevan laitoksen tulokset. Niin mukaan 20000 yliopiston 500 kärkijoukkoon kuuluu yhdeksän suomalaista yliopistoa.
     

tiistai 27. lokakuuta 2015

1698. Onko Venäjän pelko vähentynyt


     Tämä  tulee ensimmäsienä mieleen tarkasteltaessa tuoretta kyselyä, kokevatko suomalaiset Venäjän uhkana. Uhkana pitävien määrä on vähentynyt vuoteen 2014 verratuna viisi prosenttiyksikköä ollen nyt 51 prosenttia.  

       Slovenian presidentti Borut Pahor sanoi 25. 10 Ylen tv-uutisissa, että EU on kaatumassa valtaviksi paisuneisiin pakolaisvirtoihin. EU:ta perustettaessa tällainen vaara kuului samaan sarjaan kuin pelot maailman väkimäärän kasvamisesta yli maapallon kantokyvyn. Nyt sotien ja vainojen yli maiden rajojen ajamat valtavat väkijoukot ovat muuttamassa EU:n olemassa olon perustaa jokaisen maan alkaessa sulkea alueensa maanhan tulijoilta.  

     Syyriasta on lähtenyt neljä miljoona pakolaista maan sisäisen pakolaisuuden ollessa kuuden miljoonan luokkaa. Afrikan maiden pakolaisvirta Eurooppaan kasvaa tasaisesti riippumatta siitä, mitä Lähi-idän kriisialueilla tapahtuu.

     EU:n johto pitää entistä imperiumi Turkkia avainasemassa kriisin ratkaisemisessa. Maan itsevaltainen ja itsepäinen presidentti Erdogan kiristää komissiolta viisumivapautta EU-maihin ja hyväksyntää harjoittamalleen kuripolitiikalle. Hän haluaa revanssin hinnalla millä hyvänsä kevään vaalitulokselle, jossa PKK ei saanut riittävää enemmistöä parlamenttiin. Erityisesti Erdoganin lähipiiri vainoaa kurdimielistä HDP- puoluetta. Erdoganin politiikan taustalla on ajastus yhdenmukaisesta Turkin kansasta.

     Neuvotellessaan tällaisessa tilanteessa Turkin kanssa länsimaat joutuvat hyväksymään Venäjän pommittukset Syyriassa toimivia ISIS-joukkoja vastaan. Voidaan vahvasti epäillä, onko Venäjä  saanut kulissien takana Länneltä jotain lupauksia siirtäessään haltuunottonsa panopistettä Ukrainasta Syyriaan. Ainakin se näyttää ottavan kaiken hyödyn itselle pommittamalla myös muita Assadin vastaisia joukkoja.

     Näin menetellessään Venäjä haluaa taata etunsa, kun istutaan neuvottelupöydässä, jossa Syyrian perinnön jakoa tehdään.

     Toisaalta pitää muistaa, miten huonosti NL:n johdon kannalta sen hajoaminen tapahtui. Kun Baltian maat erosivat 1989-1990, NL:n kommunistinen johto ei käytännössä tehnyt mitään. Gorbatshovin syrjäyttämistempaus Krimin operaatioinen epäonnistui. Jeltsin julisti 1991 Duumassa kommunistipuoleen lakkautetusti kaikkien silmien alla.

     Venäjän haluaa olla edelleenkin suurvalta ja jokaisessa venäläisessä ihmisessä asuu pieni suurvaltaihminen, niin asuu amerikkalaisessakin.

     Sitä paremmin Venäjän suurvaltapyrkimykset onnistuvat, mitä hajanaisempi ja heikompi EU on. Tämä taas on yhdenmukaista sen kanssa, että Venäjä pyrkii toiminaan Syyria operaatiossaan EU:n yhtenäisyyttä heikentävällä tavalla.


   

maanantai 26. lokakuuta 2015

1697. Yksityistämisen vaarat


     Luennoissa oli merkille pantavaa, kuinka eleettömästi alustajat esittivät asiansa paikallaan istuen ilman piirtoheitintä ja pysyen tiukasti agendassaan. Yksityistämishallinnon pääjohtaja Aleksander Margolin piti fanaattisen luennon ylistäessään yksityistämisohjelmaa. He olivat määritelleet Neuvostoliiton arvon vuoden 1979 arvossa ja jakaneet luvun väkiluvulla ja näin saaneet yhden voucherin hinnaksi 25 000 ruplaa. Myöhemmin voucherin määrittelyssä oli käytetty teollisten tuotantolaitosten arvoa. Voucherilla kukin kansalainen sai ostaa perustettavien yhtiöiden osakkeita. 

     Hän kertoi miljoonien ihmisten myyneen arvosetelinsä pilkkahintaan. Akateemikko pääjohtaja kertoi huvittuneena, kuinka Neuvostoliitto oli tuottanut kahdeksan kertaa enemmän traktoreita kuin Yhdysvallat, mutta oli unohtanut korjuuvälineiden tekemisen, jolloin sadot olivat romahtaneet. Hän pelkäsi, että tuottavuuden noustessa ongelmaksi tuli vapatuvan työvoiman työllistäminen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

1696. Laiskuus ja hyvinvointivaltio

        Leikkausten kohteina olevien tuskaisuutta lisää vielä se, että työttömyysturvan leikkaukset, nuorisotakuun ja oppisopimuskoulutuksen heikentäminen ja etsivän nuorityön alas ajo antavat hallitukselta vahvan signaalin näiden leikkausten kohteena olevien laiskuudesta. Hallitus on sen jo melkein äänen sanonut.


lauantai 24. lokakuuta 2015

1695. Armahduslakia oli mautonta Ylellä elilen verrata nuorisorangaistukseen


     Elisessä A-studio-ohjelmassa käsiteliin tasapuolisesti vastustajien ja kannattajien näkökulmista tehokaan katumisen lakiesitystä ja hallintarekisterikysymystä. Onnistuneina juontajina toimivat Annika Damström ja Markus Liimatainen. Väittelijöinä olivat Kansanedustaja Antti Häkkänen ja Sanna Marin.

     Häkkäsen pääargumentit armahduksen puolesta olivat kansainvälisen finanssitoiminnan tehostuminen ja sitä kautta investointien lisääntyminen Suomeen. Näiden argumenttien tarkempaan perusteluun Häkkänen ei ollut näkemyksiä. Niinpä ne jäivät hyvin teoreettiselle tasolle.

     Marinin todetessa, että laki suosii pientä erityisryhmää eikä ole kaikille tasapuolinen, Häkkänen tyrmäsi Marinin tämän näkökulman. Häkkänen korosti, että on muitakin tapauksia, jossa jotain erityisryhmää on suosittu, mainiten nuorisorangaistuksen.

     Se todella suosii nuoria rikoksentekijöitä, mutta se on ennakolta kaikkien tiedossa sekä myös käytössä, toivon mukaan mahdollisimman vähän. Se sijaan tehokaan katumisen laki olisi taannehtivaa lainsäädäntöä, mikä on pääsäätöisesti käytössä vain diktatuurimaissa.

     Hallintarekisteriasiassa Häkkäsen perustelut valahtivat kasaan, kun Marin peräsi kansaedustajien ja ministereiden jäävyyden valvontaa yhtiön osakastietojen puutuessa. Häkkänen totesi vain, että jäävyyksiä valvotaan jo nykyisinkin hyvin. Se ei pidä paikkaansa esimerkiksi Sipilän tapauksessa.

     Vieläkään ei ymmärretä, että mitään reaaliaikaista ja tietoturvallista ict-järjestelmää pankeista patentti- ja rekisterihallitukseen ja sieltä netin kautta kansalisille ei voida kohtuullisessa aikataulussa ja rahoituksella järjestää. Sen rakentaminen kestää vuosikymmenen ja maksaa yli sata miljoonaa euroa eikä silloinkaan voida olla varmoja sen toimivuudesta.
               

1694. Terveydenhoidon reformi törmää seinään


     Turhautuneisuus ja väsymys ovat piirtäneet yhä syvempiä vakoja Sipilän reformeja läpi ajavien henkilöiden kasville. Etäistä toivoa vielä on, mutta tv-kommenteista puuttuu polttava tahtoa viedä asioita läpi. Eniten tämä näkyy rehellisen ministeri Rehulan kasvoilla hänen kertoessa viimeisimmistä sote-reformin ongelmista.

     Toivon hiipumista ei selitä reformiin sisältyä 4 miljardin euron vuosittainen julkisen menojen säästötavoite. Sipilä ja hänen takanaan seisova kehittäjäporukka on karaistunut selittämään, miten tämä säästö syntyy: ennalta sairauksia estävä työ uudistuu, hoitoketjut integroidaan tehokkaiksi prosesseiksi, jolla kullakin on omistajansa, kussakin prosessin osassa tehdään parhaiten koko hoitoprosessia maksimaalisesti hyödyttäviä toimenpiteitä ja kaikkialla pyritään suunnittelemaan prosessit niin, että osaamiset ovat parhaiten hyödynnettävissä kokonaisuuden kannalta.

     Tämä on hyvin haastavaa, mutta Sipilän kehittäjien lausunnoista ja kommenteista päätellen täysin toteutettavissa häämöttävä visio.     

     Se, että sairaanhoitopiirit investoivat itsekkäästi 4 miljardilla eurolla uusiin sairaaloihin, näkyi järkytyksenä kehittäjien kasvoilla, etenkin ministeri Rehulan. Hän kiirehtiikin antaman investointien hillitsemisohjetta alueille (Yle uutiset 23.10.).

     Tämä neljä miljardia ja ministeri Rehuaan paimenkirje avaavat sotesotkujen vuosien varrella turruttamat silmät näkemään koko reformin törmäävän seinään.

     Koko sote-reformin epäonnistumisin taustalla on kuntien valtava lukumäärä (n.350) ja kuntien itsehallinnon ankkurointi tiukasti perustuslakiin. Kukaan ei nyt puhu mitään kuntien vähentämisestä, vaan lähes raivokkaasti etsitään perustuslaillisten ongelmien kiertämisreittejä, joissa nykyiset kunnat voidaan säilyttää ja hillitä kunnallisveron nousua, vaikka niiltä otetaan pois sosiaali- ja terveydenhoidon tehtävät.

     Sairaanhoitopiirit ovat itsehallinnollisia kuntayhtymiä ja investoivat, mitä haluavat ottamalla huomioon Rehulan oheista, mitä haluavat. Sairaanhoitopiirejä on 20. On olemassa kymmeniä kuntayhtymiä, liikelaitoksia ja yhtiöitä, jotka tuottavat yhdelle ja usealle piirille palveluja, kuten labra-, kuvantamis-, erikoishoito-, ict- ja sairaalapalveluja.

     Kullakin kunnalla on omat terveys- sosiaalialan alan koneisonsa ja suurilla kaupungeilla sairaanhoitopiirien verrattavat alan organisaatiot.

     Tämän valtavan organisaatioverkoston ja sen rahoituksen ja omaisuusmassan sulauttaminen kymmeneen itsehallinnollisiin terveys- ja sosiaalisektorin alueeksi on liian haastava tehtävä 4-5 vuodessa.

     Onnistuakseen se vaatii porrastetut välitavoitteet, jolloin ensimmäinen kokonaisversio voi olla käytössä noin 15 vuoden päästä.        

torstai 22. lokakuuta 2015

1693. Armahduslaki ja kokoomuksen vaalirahalahjoittajat 2006



Olkoon jänis kuinka viisas tahansa, se on vain jänis, sanoi kettu katsellessaan jäniksen pyyntipuuhia. Metafora tulee mieleen kuunnellessa keskustan entisen puoluesihteeri Korhosen selitystä vuoden 2006 presidentin vaalien rahoituskähminnöistä.

     Joka tapauksessa kokoomus jätti laillisesti selvittämättä noin 600 tuhannen euron tukipotin lahjoittajat. Tämä on ristiriidassa kokoomuksen avoimuusdoktriinin kanssa. Kaiken pitäisi olla mahdollisimman avointa. Valtiovarainministeri Stubb puhuu aivan erityisesti avoimuuden puolesta.

     Vuoden 2006 kokoomuksen presidentin vaalien rahoituksessa laillisuus toteutuu, mutta moraali ontuu ja avoimuus romahti.

     Nyt kokoomus on puuhaamassa armahduslakia veroparatiiseihin varojaan kätkeneille ja veronkiertoa ja harmaata taloutta edistävää hallintarekisteriä.

     Eilisessä IL:n verkkolehdessä entinen valtiovarainministeriön ylihohtaja ja nykyinen Aalto Yliopiston kansataloustieteen professori Sixten Korkman kritisoi näitä vm:n puuhia epäillen niiden olevan pienten erityisryhmien suosimista. Hän antoi ymmärtää olevansa ihmeissään siitä, miksi lehdistö ei ole kiinnostunut penkomaan, mitkä tahot ja korporaatiot ovat ajamassa tällaisia etuja itselle.

     Kun mielikuvitus on vilkas kuin ketulla, mieleen saattaa tulla kysymys, mitä yhteyttä on pimentoon jääneideillä kokoomuksen lahjoittajilla ja valiovarainministerin puuhaamilla armahduslailla ja hallintarekisterillä. Kokoomushan on jyrkästi kieltänyt, ettei se sovitun mukaan paljasta niitä vaalirahoittajia, joille salaamislupaus on annettu. Kaikki muut puolueet ovat tämän tehneet politiikan avoimuuden lisäämiseksi ja epäilyjen hälventämiseksi.

     Kaikki vakavasti otettavat puolueet hyvin tajuavat, että politiikassa asiat ovat niin, kuin ne ulos päin näyttävät. Niinpä kokoomuksella täytyy on erikoisen vahva syy olla paljastamatta lahjoittajia ja lahjoittajilla yhtä vahva syy pitäytyä tulematta julkisuuteen.

     Elisessä Yle Fem Lasso-ohjelmassa käsiteltiin psykopatiaa. Asiantuntijoiden (mm. Claes Andersson) mielestä jokaisessa ihmisessä on psykopaattisia piirteitä. Kukapa ei olisi joskus pyrkinyt kääntämään asioita edukseen väittämällä syyn olevan muissa kuin itsessä. Tätä kutsutaan projisointitaktiikaksi. Tutkimuksissa on myös todettu, että johtotason henkilillä on psykopaattisia piirteitä enemmän kuin alemmalla tasolla.

    Nämä luonnehdinnat tulivat mieleen katsellessa eilen eduskunnalle esitettyä välikysymystä eläkeläisten leikkauksista. Eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan ne aiheuttavat 26000 uutta köyhyysrajan alapuolelle tipahtajaa.

    Pää- ja valtiovarinministeri eivät olleet läsnä. Hallitus ja hallituspuolueet projisoivat kylmästi syytökset pois itsestä. Suurin syyllinen oli valtion velka.
  

tiistai 20. lokakuuta 2015

1692. VATT Sipilän pakkolakien tukena


     VATT on pyrkinyt olemaan puolueeton valtion talouden tutkimuslaitos.

     Reino Hjerppen aikana tämä onnistui demarisävyistä huolimatta melko hyvin. Ylijohtaja Seija Ilmakunnas oli ay-taustainen toimien melko näkymättömästi.

     Ylijohtaja Aki Kangasharju oikeistolaisine ajatuksineen halusi halkaista heti maapallon säkenöiden televisiossa Kataisen ajatuksien puolesta, viljellen lausunnoissaan äkäisiä kuripolitiikkaan kannustavia iskulauseita. Siinäpä on puhdasverinen USA:n markkinatalousmallia kannattava mies.

     Rinteen vahingossa nimittämä kaappikoomuslainen Vartiainen viestitti kirjoituksillaan ja sanoillaan työn tarjonnan lisäämisen puolesta. Hän oli täydellinen dynaamisen vaikutusten mies, tosin pehmeän laaman hahmossa.

     Stubbin VATT:n ylijohtajaksi nimittämä tuore Anni Huhtala on vielä kääntämätön kortti.  Mutta tänään jyrähti, kun VATT:n kokoomuslaisen Juha Honkatukian johdolla laadittu Sipilän hallituksen linjauksia kiittelevä raportti julkaistiin.

      Eilisessä A-studiossa Honkatukia vakuutteli, että raportin julkaiseminen juuri nyt osuu heidän jatkuvan raportoinnin rytmiin. Ajakohdalla ei ole mitään tekemistä Sipilän hallituksen pakkolakien saaman kritiikin kanssa. Raportissa tehty vertaus hallituksen politiikan ja nobelisti Stiglizin ajatusten välillä on sattuma, koska mies kävi sattumalta Suomessa.

     Raportti osoittaa Honkatukian mukaan selvästi, että Sipilän kiristävän talouspolitiikan linjauksilla saadaan pitkällä tähtäyksellä btk:ssa noin kolme prosenttia suurempi vaikutus kuin Stigliz-mallissa. Jos asia raportissa täsmällisesti ottaen näin ei ole sanottu, se ei haittaa.  Riittää kun viesti on, että Sipilä on tässä kysymyksessä järkevämpi kuin Stigliz.

     Laskelmia ei voida pitää hatusta vedettyinä. Siksi ne toimivatkin hyvin propagandana hallituksen linjausten onnistuneisuuden puolesta. Siis jälleen oikeustolaista propagandaa virkamiestyönä. Ai kuinka kauniisti poliittisen vikanimitysten logiikka tässä toimiikaan!

     Se, että VATT:n laskelmat ovat yhtä hyvä kuin arvaukset, johtuu suuristä virhemarginaalesita. Maailman talouden kehitys on ratkaisevaa, eivätkä pakkolait.

 Oleellista on havaita, että kun virkamieskunta politisoituu, etenkin tutkimuslaitoksissa, niin samalla myös raporttien luotettavuus laskee. Valitettavasti se laskee myös niissä tapauksissa, jotka ovat huolella ja tasapuolisesti laadittu.

maanantai 19. lokakuuta 2015

1691. Kuulunko viranhaussa demarileiriin


     Aamulla marssiessani sateisella kadulla berberin kaulukset korville vedettynä vieras hyvin pukeutunut mies veti minut kohteliaasti, mutta päättäväisesti näyteikkunan eteen markiisin suojaa. Tunnistin miehen Paavo Virkkuseksi. – Ennen nimityksen vahvistamista, kysyisin nopeasti, oletko minkään puolueen jäsen. – En. Etkö edes demarien? – En.

     Kuukauden ajan toimittuani valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristössä huomasin, että minua ennen oli juuri nimitetty demarien Hannu Vesa ja keskustan Raimo Ikonen sihteeristön erikoistutkijoiksi.

     Yritin keskittyä vain omaan työhöni, muta jonkin verran kitkaa syntyi, kun en viihtynyt kahvihuoneessa keskustelemassa politiikasta ja sen merkityksestä sihteeristön toimenkuvaan.

     Myöhemmin sihteeristö hajotettiin sen luottamuksen heikentyessä toimia riippumattomana konsultoivana asiantuntijayksikkönä.  Ministeriön sisäisten poliittisten kärhämät olivat lakkauttamisen toinen syy.

     Myöhemmin Hannu Vesa nimitettiin maakuntajohtajaksi. Raimo Ikonen vuosien mittaan sai nimityksen sosiaali- ja terveysministeriön ostopäälliköksi, jossa virassa hän toimii edelleenkin. Hän toimii samalla tilintarkastajana keskustaa lähellä olevissa budjettiapua saavissa hyvinvointipalveluaja tarjoavissa kolmannen sektorin yhdistyksissä sekä säätiöissä.
  

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

1690. Ylellä valtakunnan syyttäjältä ei poliittisille virkanimityksille


     Valtakunnan syyttäjä Matti Nissien ja Työ- ja hyvinvointilaitoksen johtaja Marina Erhola vastustivat rajusti Ylen illan tv-uutisissa poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ne vaarantavat hallinnon legitimiteettiä, heikentävät johtamisen tasoa ja loukkaavat virkaa hakevien tasa-arvoista kohtelua.

     Kertomansa mukaan Nissiseltä oli kysytty jäsenkirjaa hänen hakiessa poliisiylijohtajan virkaa.  

     Talouselämä-lehdessä 44-45/2014 oli Seija Holtarin ytimekäs juttu sote-alueiden johtajien virkojen täyttämisestä. Kyseessä on miljardiluokan budjettien yksiköiden johtamisesta. Vaaran on, että nimitykset politisoituvat.

     Illan uutisissa Erhola vahvisti, että politisoitumisen vaara on todellinen.

     Poliittiset pimitykset palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamisiseksi luetaan loitsuja kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.

     Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin. Maanviljelijä Jari Koskinen puski itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskinen teki saman tempun Lontooseen.

     Vaatimatonkin uratien avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.

     Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Soturi hyötyy ja puolue hyötyy soturin joutessa kiitollisuuden velkaa puolueelle.

     Jos poliittiset virkanimitykset todella lopettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua sekasortoon, kun sillä ei olisi enää riittävästi palkitsemiskeinoja sotureilleen.

     Oikeuskansleri-instituution tulisi nykyistä paremmin selvittää nimitysten taustat ja puuttua de fakto poliittisen perustein tehtyihin nimityksiin.

     Oikeuskanslerin virasto on nyt vain liian lähellä prosessia nähdäkseen, mihin tilaan tässä on ajauduttu.
  
  

1689. Itse aiheutettu sähkökatkos


     Hyvällä kunnon hokemalla voidaan sanoa, että Suomen energiapolitiikka on murroksessa. Sen taustalla ovat globaalisesti saavutettu käännepiste kohti uusiintuvia energiamuotoja, keskipitkän aikavälin muutokset pohjoismaisessa sähkön tuotannossa ja omat kansalliset erikoisuutemme.  

     EU:n sähköstrategian neuvonantaja Myckle Schneiderin mukaan lukemattomat maat ovat uudistaneet energiaohjelmiaan. Kiina panostaa aurinko- ja tuulienergiaan 83 miljardia dollaria, USA 35 ja Eurooppa 57. Japani on panostanut vieläkin enempi. Australia on oma lukunsa. Tämä on koko maailman energiaohjelmien perussuunta. Suomessa luku on noin 1 miljardi.

     Ruotsi on ajamassa alas ydinvoima 3000 MW:n verran ja on varautunut tuomaan Sakasta halpaa sähköä kulutuksen huippujen tasaamiseksi. Englanti on taas tehnyt Norjan kanssa pitkäaikaiset sopimukset vesivoiman käyttämisestä omien energiahuippujensa tasaamiseksi.

     Nyt siis näyttäisi siltä, että pohjoismaista Suomi ei saisi reservisähköä, kuin Venäjältä.

     Suomi on sitoutunut supistamaan hiilidioksidipäästönsä niin, että vain Meri-Porin hiilivoimala jää toistaiseksi toimimaan. Haapaveden laitos jää tehoreserviksi. Tämä ja Loviisan ydinvoimaloiden alasajo 2020-luvun lopussa merkitsevät noin 3000 MW:n lovea sähkötuotantoomme.  Sähköntuotantomme omavaraisuusasteen nostaminen huoltovarmuussyistä nykyisetä 80 prosentista 100 prosenttiin nostaa uustuotannon tarpeen yli kahden ydinvoimalan kapasiteetin verran. Tämän tarpeen tyydyttämiseen tuuli-, bio- ja aurinkoenergialla ei ole mahdollista ainakaan 30 vuoteen.

     Niinpä Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa Fennovoiman Pyhäjoki-hanke on toteutettava tai vaihtoehtoisesti varauduttava noin 30000 MWh:n tuontiin, mikä on mahdotonta

     Samanaikaisesti pienimuotoisen aurinko- ja tuulilaitosten määrä kasvaa koko kansaharrastukseksi paneelien ja osien hinnan laskun ja innostuksen takia. Sähköverkoista tule älykkäitä ja monen suuntaisia. Tuuli- ja biosähkön tuotanto kasvaa ainakin niin kauan, kuin niitä tuetaan.

     Näiden tuotantomuotojen kapasiteetin kasvukäyrät pysyvät kuitenkin vuosikymmeniä valtakunnallisesti, niin matalalla, että nämä laitokset eivät mitenkään riitä tyydyttämään sitä lovea, joka syntyy Pyhäjoen rakentamatta jättämisestä, hiilivoimaloiden alas ajosta ja omavarisuuden varmistamisesta. Jos niitä aletaan tukea tulevan aukon täyttämiseksi, veromaksajat suuttuvat entisestään   

     Suomen sähköntuotantopolitikka on ajautumassa surkeaan sekasortoon. Se kuuluisa timing on pielessä. Ajoitus on epäonnistunut, vaikkei Olkiluoto 3:n käsittämätöntä viivästymistä huomioitaisikaan. Maailmantason kehitys osittaa aurinko - ja tuulienergian olevan tulevaisuuden valtteja bioenergian seuratessa kannoilla.

     Miksi Suomi sössinyt energiapolitiikansa niin, että meidän täytyy väliaikaisratkaisuna rakentaa nämä kaksi hidasta, suurta ja massiivista dinosaurusta (ydinvoimalaa) korvaamaan itse aiheuttamaamme tilapaisistä sähkövajetta?

lauantai 17. lokakuuta 2015

1688. Ylen eilinen A-studio ei jättänyt enää mielikuvitukselle tilaa, millainen hallituksen harmaan talouden torjunta on. Se on nyt jämptiä.


     Ohjelmansa poliisitarkastaja Tarmo Lamminaho moneen kertaa täsmensi, että pitsa on kaikkien tuntema ja nauttima ruoka. Sen tuoterakenne on yksinkertainen ja valmistusprosessi selkeä. Poliisin harmaan talouden torjuntayksikö on tiedottanut mm, somessa, että jos kansalainen kadulla törmää kuuden euron pintaan hinnoiteltuihin pitsoihin, kansalainen voi ilmoittaa siitä poliisille. Näin kansalaiset voivat osallistua laajassa rintamassa harmaatalouden torjuntaan.

     MARA:n tj. Timo Lappi nyökytteli vieressä. –  MARA ei tutki harmaata taloutta, se vain on mukana selvittämässä kuuden euron pitsan kulurakennetta ja valmis ilmoittamaan siitä poliisille hamaan talouden kitkemisen edistämiseksi. Pitsa on kohteena siksi, koska sitä syödään yleisesti ja hintarakenne on helppo selvittää.

     Lappi suhtautui nihkeästi yleisesti myydyn 7,90 euron aamubuffetin hintarakenteen selvittämiseen. Hän myönsi, että hinta tuntuu pieneltä eteenkin, kun otetaan huomioon, että siihen kuuluu lihapitoisia lisukkeita ja annosta voi santsata. Mutta ei siinä ole mitään hämärää. Pitsoissa on

     Lopuksi poliisitarkastaja Lamminaho korosti, että viime vuonna harmaan talouden rikoshyötynä saatiin 43 miljoona euroa.

     Yllä oleva keskustelu ja sen kannanotot antoivat hallituksen harmaantalouden torjunnasta absurdin kuvan, olkoonkin, että ohjelmassa ei tullut täysin ilmi, mikä torjunnan kokonaisuus on. Ravintola bisnes on harmaan talouden suuri ongelma ja siinä keskiössä on pitsa.

     Tässä kohtaa on parasta olla nauramatta, muutoin voi haljeta

     Kun samassa ohjelmassa käsitellään harmaan talouden kuuden euron pitsaa ja harmaantalouden 43 miljoonan rikoshyötyjä, vertailuparit ovat kuin kirppu ja norsu.

     Onko todella tarkoitus niin, että kansalaiset ilmiantavat kuuden euro pitsan valmistajat ja valtion kirstuun kilahtaa kymmeniä miljoonia euroja. Ja edelleen, milloin kansalaista on tehty harmaan talouden torjunnan työntekijöitä.

     Harmaatalouden viime vuosien suurimpia paljastuksia ovat olleet asfalttialan ja metsäpuun hankinnan kartellien paljastumiset ja siitä seuranneet tuomiot satojen miljoonien eurojen korvauksiin kunnille ja metsänomistajille. Muiden muassa Vantaa kaupungin kaavoituksessa on paljastunut vakivia väärinkäytöksiä. Näillä ei ole mitään tekemistä kuuden euron pitsojen kyttäämisen kanssa, mutta tällaisiin väärinkäytöksiin harmaantalouden tutkijoiden tulisi keskittyä.

     Kun tähän lisätään vireillä olevat pääministeri Stubbin puuhama harmaata taloutta todennäköisesti edistävä hallintarekisteri, tehokkaan katumisen lakiesitys eliitin armahduksineen ja 50-60 miljoonan euron somalaisten verokiertojupakka LTG-pankissa, pitsagatessa voitaisiin vähän hellittää.

     Eiköhän siitä ole jo saatu tavoiteltu propagandahyöty, jonka piti näyttää, kuinka aktiivisesti ja määrätietoisesti hallitus on toiminut harmaan talouden kitkemisessä, vaikka se vähentää sieltä ensi vuonna 60 henkilötyövuotta.

perjantai 16. lokakuuta 2015

1687. Yläkiluokka porskutaaa

      Johtavissa viroissa olevat ovat yhä suuremassa mittakaavassa ylimmän ja toiseksi ylimmän yhteiskuntaluokan edustajia. Heiden lausunnoistaan ja mediaesiintymisistään tulee väkisinkin, jopa heidän sitä tajuamattaan, esiin yläluokkaisen maailmankuvan arvonäkemykset. Tässä saatetaan mennä jopa niin pitkälle, että heidän puheitaan aletaan pitää kyseenalaistamatta totena, jolloin poliittisessa vallassa olevien retoriset mielipiteet muuttuvat myös todeksi, esimerkiksi kestävyysvaje nopeasti umpeen ta sunnuntailisät pois.

     Tämä hetken Suomen poliittisessa tilassa yllä karkeasti kuvattuun ns. oikeistolaistumiseen liittyy merkillinen satunnaistekijä: perussuomalisten oli uskottavuussyistä pakko tässä hetkessä mennä hallitukseen; ja niinpä jouduttiin kummalliseen tilanteeseen, jossa hallituspuolueiden äänestäjäkunnasta valta osa kuuluu alempiin yhteiskuntaluokkiin, mutta hallitus ajaa kuitenkin pääsääntöisesti kahden ylimmän yhteiskuntaluokan etuja.
asiantuntija, oikeustolaisuus, peruskoulu, yliopisto, pudokas, sosiaaliluokka, yhteiskuntaluokka


torstai 15. lokakuuta 2015

1686. Ministeri Tiilikaisen mahdollisuus sankariksi


     Ennen kun Tiilikaisen maa- ja metsätalousministeriössä päättää mitään tarkkaa talousmetsien yhtiöittämisestä, ministeriön talousporukan kannattaa lukea Adam Smithin uusi 1000-sivuinen suomennos kirjasta Kansojen varallisuus.

     Kun kirjan pääteema modernisoidaan tämän päivän tilanteeseen, se tarkoittaa, että se joka hallitsee luonnon varojen arvon nostamisen ja liiketoiminnan, hallitsee myös taloutta.

     Hitaasti ja mutkitellen, mutta nyt tavattoman kiihkeässä poliittisessa puuskassa valmisteltu lakiesitys talousmetsien yhtiöittämisestä etenee nyt hiljaisuudessa, mutta rytinällä. Hiljaisuus johtuu Suomessa vieläkin perinteenä olevasta salaisesta hallintomallista ja kiire 1.6.2016 voimaan tulevasta EU-direktiivistä, jonka mukaan kilpailuttaminen koskee myös metsäsektoria.

     Adan Smithillä oli ministeri Tiilikaiselle vielä toinenkin havainto, jonka soisi moni muistavan myös meillä Suomessa. Rahaa ei voi syödä. Raha tuottaa aitoa hyvinvointia ja iloa vain, kun sitä on riittävästi kulutettavaksi välttämättömiin tarpeisiin.

     Uusi Talousmetsä Oy voisinkin tulevaisuudessa keskittyä metsätuotteiden lisäksi kaikenlaiseen tuotantoon ja jopa myyntiin kansalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

     Tämä saattaisi tarjota Tiilikaiselle mahdollisuuden luoda valtava sosioekonominen innovaatio. Tämä innovaatio kyseenalaistasi hokeman: Emme voi pärjätä, vain pesemällä toistemme paitoja. Eli jos ministeri Tiilikainen esikuntineen uudella yhtiöllä pystyisi tuottamaan ilman ulkomaista pääomaa maksimaalisen määrän perushyödykkeitä kanasalaisilleen, nykyisen viennin taso riittiäsi pitämään vaihtotaseen reilusti plussalla.

     Tämä edellyttäisi sitä, että Talousmetsä Oy laajenisi voimakkaasti eri toimialialoille. Tällaiset merkit ovat jo ilmassa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

1685. Robotiikka ja kiertotalous - Veli ja sisar


     Maalimankuva käsite syntyi vasta 1800-luvulla ja me jo nyt puhumme tunteikkaasta ystävärobotti Pepperistä (HS 14.10). Sosiaali-ja terveydenhoitoyhtiö Attendo suunnittelee robottien käyttöä lääkejakelussa. Varmaan se on järkevä hanke, jos tavoitteena on automatisoida lääkedosetin sisältö, jonka ihminen antaa potilaalle.

     Kaiken kaikkiaan automaatio, digitalous ja robotiikka ovat kaikissa OECD-maissa kärkihankkeita tuottavuuden kohottamisessa. Yhdysvallat, Etelä-Korea, Saksa ja Japani ovat robotiikan johtavia maita. Australiassa jopa tuorevihannestuotanto on automatisoitu huippuunsa.

     Tästä huolimatta näissä maissa työttömyys on alhainen, robotit eivät ole syöneet työpaikkoja, ehkä päinvastoin.

     Yhtenä syynä tähän on vaha, mutta edelleen pätevä argumentti, että automaatio kehittyäkseen jatkuvasti vaati uusia innovaatiota, menetelmiä, materiaaleja ja uudenlaista ja erilista osaamista ja asiantuntijoita ja henkilöitä.

     Tämä on vain puoli totuus.

     Samalla kun automaation kehityksen mahdollisuudet antavat uusia keinoja tuottaa ennen kokemattomia ja -näkemättömiä viihde- ja kulutusmarkkinoita, niin markkinataloudessa automaatio myös vääjäämättömästi vastaa näihin markkinoihin tuottamalla ennen kokemattomia ja ennennäkemättömiä viihdekokemuksia- ja palveluja sekä kulutustavaroita.

     Tällöin elämäntyylit voivat muuttua esimerkiksi sellaisiksi, että kodin sisustus voi mennä vaihtoon monta kertaa vuodessa, jne…

     Näköala, missä jatkuvasti kehittyvä ja laajeneva automaatio sekä robotiikka luovat kiihtyvään tahtiin uusia markkinoita ja niille turhaa tavaroita ja palveluja, on tällaisenaan pelottava ja tummasävyinen.

     Tässä kohtaa voidaan ehkä ottaa hieman naivisti analogiat stratosfäärin ja troposfäärin suojelevista vaikutuksista ilmastoon ja maan eliöihin. Olisiko edellisten kanssa analogia teknosfääri ja sen hillitsevä näkymätön käsi, joka estää ihmistä ottamasta käyttöön, mitä hölmösovellutusta tahansa?

     Filosofinen kysymys. Toisin sanoen teknosfääri olisi ihmisten suuri moraalinen olotila, jossa hän ei ota käyttöön vaarallisia tekniikoita ja kehittää sellaisia tekniikoita, joilla voidaan ratakaista suuria ongelmia, esimerkiksi ilmastomuutos.

     Palataan hetkeksi automaation mahdollisesti tuottamaan hurjaan ja osin turhaan tavarapaljouteen.

     Tässä tilanteessa ratkaisu maailman estämiseksi täyttymästä romulla ja jätteellä saattaisi olla kiertotalous. Kun se toimii kunnolla, keksintöjä ja uusi menetelmiä, uusia tuotteita, palveluja ja liiketoimintamalleja syntyisi, kierrätysmateriaaleista ja ideoista. Yhteiskuntien rattaat alkavat pyöriä.


tiistai 13. lokakuuta 2015

1684. Kristittyjä mukaan pakolaiskiintiöön


     USA:n hyökättyä Irakiin vuonna 2003 valtaan nousi shiaa enemmistöinen yhdysvalain tukema al Malkin hallinto. Monet Husseinin shiía sotilasta siirtyivät radikaali- ja terroriryhmiin ja myöhemmin Isikseen. Tästä on alkanut Irakin valtakunnan monivaiheine ja-portainen romahtaminen ja väkivaltaistuminen.

     Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että vallatessaan Irakin, USA:n täytyi pitää hyvin matalaa profiilia kaikissa vähäänkin uskontoon viittaavissa toimenpiteissään, ettei sotaa olisi leimahtunut valkoisten kristittyjen ja tummien muslimien väliseksi sodaksi.

     Sodan laajentuessa Syyriaan siellä on karkeasti ottaen muodostumassa kolme aluetta, joista eteläistä ”miehittää” shiia-arabit, keskistä sunniarabit ja pohjoisessa kurdit. Isis ja muut terroristijärjestöt ovat hämähäkkimäisesti levittäneet lonkeronsa ja väkivaltansa koko Lähi-idän ylle. Ajantasaista kokonaiskuvaa on vaikeaa kenenkään hahmottaa.

     Viimeiset tiedot Venäjän Syyrian pommituksista ja Turkin terroriteoista ovat muovaamassa koko Lähi-itää suureksi katastrofialueeksi, jossa mikään kansaryhmä ei välttämättä ole turvassa.

     Tässä eskaloituvassa tilanteessa pakolaisvirta tulee EU:n vain kiihtymään.

     Soini on kertonut, että Suomi valitsee suoraan Turkin leireiltä kiintiöpakolaisia maahan.

     Tässä yhteydessä on varmaan monelta unohtunut, että esimerkiksi nyky Turkissa on maailman vanhin assyyrialaisortodoksinen kirkkokunta. Vastaavia kristillisiä kirkkokuntia on Lähi-idässä muitakin. Käviväthän apostolit näillä alueilla kiertelemässä.

     Kun EU sijoittaa pakolaisia maihinsa, sen tulisi havaita nämä hädän alaiset kristilliset ryhmät. Se tulisi kohdella näitä kristittyjä samojen sääntöjen mukaan kuin muitakin pakolaisryhmiä. Vaarana on, että nämä kristilliset pienryhmät eivät saa ympäristösään ääntään kuuluville vallitsevassa sekosorrossa ja väkipaljoudessa.
  

1683. Ylen eilen uutisoimia Thl:n laatima ja Tuuliwatin rahoittama tuulivoimameluselvitys joutaa romukoppaan


     Eilen Yle-uutiset moneen kertaan raportoit THL:n tuoretta Tuuliwatin rahoittamaa selvitystä Porin seudun ja Pyhäjoen tulivoimaloden melun vaikutuksista ja kokemisesta. Tutkimus perustui melualueen asukkaiden haastatteluihin.

     Porissa 20 prosenttia piti melua häiritsevänä, Pyhäjoella 1. Oliko tämä yksi henkilö ja yksi prosentti, jutussa ei tullut ilmi.

     Tutkijan mukaan päätulos oli, että melu vaikuttaa sitä häiritsevimmin, mitä epämiellyttävämpiä tunteita ihmisillä on tuulivoimaa kohtaan, ei niinkään äänen voimakkuus, jos se oli 35-42 desibelin rajoissa.

     Tämä kaltainen tulos kuuluu ikivanhaan 60-luvulta peräsin olevaan genreen, jossa yhdysvaltalaiset insinöörit väittivät lentomelun olevan suurimaksi osaksi asennekysymys. Jos suhtautuu positiivisesti elämään, melu ei haittaa. On totta, että rynnätesä diskoon 80 desibelin jytkytys ei häiritse.

     Tässä tapauksessa Tuuliwatin rahoittavan tutkijan tulos oli kirkkaasti 0-tulos. Kärjistäen, jos kiviporari poraa kultaa omasta kaivoksestaan, poran kirskunta ei haittaa, päin vastoin se on musiikkia korville.

     Finavia käytti pitkään meluselvityksissään insinööritoimistoja ja tulokset olivat yhtiön koneiden kovalle melulle suosiollisia. Voimassaolevaan Finavian ympäristölupaan toivon mukaan on jäänyt ehto (allekirjoittaja ajoi sitä), että lentomelualueen asukkaiden terveydestä on tehtävä tutkimus, jossa käytetään hyväksi alueen Kelan tietoja ja verrataan niitä verkkoalueen asukkaiden tietoihin.

     Finavia, mitä tutkimukselle kuuluu?

     Kun melututkimus laaditaan Finavian laatiman kaksoistutkimuksen avulla, missä käytetään verrokkialueen tuloksia, päästää luotettaviin, johtopäätelmiin eikä hurskastella meluhaitan olevan ihmisen asenteesta kiinni. Tämä 60-luvun yhdysvaltalaisten ja sieltä Eurooppaan kotiutunut ininöörien fix idee on heitettävä  romukoppaan.


maanantai 12. lokakuuta 2015

1681. Länsirannan jäätynyt korruptio


     Vuoden 1948 sodan seurauksena noin 700000 palestiinalaista jouti pakenemaan pysyvästi kodeistaan Palestiinasta. On turhaa kiistellä kumman osapuolen kertomukset joukkopakenemisesta ovat totta: sionistien vai palestiinalaisten.

     Kummallakin osapuolella on omat kansalliset myyttiset tarinansa, joita tukevat ja kumoavat toisen osapuolen historian kirjoittajat. Näiden tutkimuksien heikkoutena on arkistojen osittainen kiinni pysyminen ja se, että nämä historioitsijat ovat pääsääntöisesti aikalaisia. Se ei ole hyvä lähtökohta pitävälle historian tutkimukselle ja tulkinnalle.

     Toivottavasti uuden polven ns. radikaalitutkijat tuovat puolin ja toisen uutta arvokasta tietoa.

     Professori Hannu Juusola on kuvannut esitelmässään 17.10.2002 tilannetta näin: Olennaisinta muutoksessa on kenties se, että Israelin syntyhistoria alkaa enemmän ja enemmän menettää kummankin puolen siihen liittämiä, elämää suurempia attribuutteja. Israelin syntyyn liittyneiden osapuolten toimet olivat todellisuudessa usein pikemminkin alhaisia ja surkeita kuin yleviä ja periaatteellisia. Aivan kuten historiassa missä tahansa, milloin tahansa.”

     Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazan alueella kokonaistilanne on antanut jo vuosikymmeniä vaikutelman, että rauhanomaisiin ratkaisuihin ei tosissaan edes pyritä puhumattakaan palestiinalaisvaltion perustamisesta.

     Silminnäkijän kokemana muurin juurella arkitoimet etenevät kuin kafkalaisessa romanissa, välillä kivuliaan verkkaisesti, välillä surrealistisesti kipinöiden, kaiken taustalla epävarmuus, ollako vai ei maanalaisen tunnelman vallassa.

     Paikalliset koulunsa keskyttäneet arabipojat vain lennättävät leijaojaan noituen sen liitämistä muurin väärälle puolelle israelilaissotilaiden tutkittavaksi. Naapuriportaikon vanhus väittää israelilaisen ostaneen vierisestä kerrostalosta huoneiston ja panneen sinne vartijoiksi eritrealaisia turvamiehiä. Nainen mäentörmässä valittaa vesisäiliön tyhjyyttä, jerusalemilaisen monipoliyhtiön hitaus ärsyttää.

     YK:n alaisen Palestiinan pakolaisten avustusjärjestö UNRWA:n kautta on mennyt rahaa palestiinalaisille Oslon kokouksen 1996 jälkeen noin 25 miljardia euroa. Saman verran lienee mennyt yksityisten järjestöjen kautta. Paikallinen asiatuntija ihmetteleekin alueen avustusjärjestöjen valtavaa määrää, päät kolisevat yhteen ja kalliit maasturit jyräävät edes takaisin, samalla kun YK-virkailijat ajava korkeat autonsa hienostoalueen talleihin. Ruotsalainen kiinteistöväittäjä esittelee vieressä hulppeita merinäköala-asuntoja englantilaisille.

    Yhdysvallat tukee Israelia kolmella miljardilla dollarilla vuosittain ja arabimaat noin
miljardilla dollarilla Palestiinan hallintoa.

     On totta, että muiden muassa Gazan ja Israelin välisen kaistalla tehdään raketti-iskuja ja niitä seuraa kostoiskut, jotka tappavat ja tuhoavat palestiinalaisten asuntoja. Tämän säännöllisesti toistuvan hävitykseen korjaamiseksi tarvitaan tietysti valtavasti rahaa. Kokonaisuudessaan palestiinalaisten elintulo ja selviytyminen on hyvin pitkälle kiinni ulkopuolisesta avusta.

     Jerusalemin muurin rajoilla. Gazassa ja Länsirannalla liikkuu vuosittain yhteensä kymmeniä miljardeja euroa rahaa. Tämä ei ole vielä mitenkään huolestuttavaa harmaan talouden ja korruption kannalta. Kun tällainen rahamäärä on isännätöntä, pitää jo huolestua. Kun raha on valvomatonta, pitää huolestua hyvin paljon.

     Kuuden miljardin euron liikevaihdon FIFA:ssa päästiin korruptiossa sentään rikostutkinnan asteelle. Länsirannalla ja Gazan alueella tämä jää haaveeksi. Mutta tämä on pikku juttu verrattuna siihen, mihin koko Lähi-Itä on liikahtamassa Syyrian ja Turkin mukana.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

1680. Soinin pitkät jäähyväiset


     Tämä ei ole moite perusomalaisten pitkäaikaiselle puheenjohtaja Soinille, vaan yritys kertoa, kun joutuu johtamaan, yhtenä monista, usealla eri tavalla muotoaan muuttavan kansaryhmän poliittisia pyrkimyksiä ja niiden ympärille rakennettua puoluetta.

     Sotien jälkeen osa kenttäharmaisiin pukeutuneista jäi seisoskelemaan ja seilaamaan yhteiskuntaan ilman sen kummempaa päämäärä. Pitkin ja poikin maata, etenkin maaseudulla jolkotteli runsaasti tilapäistöissä pyrähtäviä kulkumiehiä, jotka aamumulla isännältä rahat saatuaan lähtivät pullon ostoon. Osa evakoista kuka mistäkin syytä jäi joutomiehiksi. 1960-luvun maaltamuutto lähiöihin lisäsi irrallisuuden tunnetta. Osa sopeutui ja osa palasi tai muutti Ruotsiin 400000 muun jo maahan muuttaneen suomalaisen perään. Osa palasi Ruotista. Sosiaalinen kierto ja ihmisten asettumien paikoilleen olivat myllerryksessä.

     Tämä karkeasti kuvattu yhteiskunnallinen sosiaalinen prosessi synnytti tyytymättömyyttä. 40-luvun lopulla ja 50-luvulla oli yleistä, että miesporukat kerääntyvät sunnuntaisina istuskelemaan rintamamiestalojen kaivonkannsille ja piharuohikoille naisväen seuratessa väittelyä talon portailta.

     Tämä porukka ei kokenut omakseen kommunisteja, SKDL:ää, TPSL:ää, skogilaisia eikä maalaisliitoa. Koitti Veikko Vennamon hetki ja syntyi Suomen pienviljelijöiden puolue.    

     On merkittävää, että tämä Vennamon maagisesti löytämä ja politiikallaan täyttämä Suomen kansan sosioekonominen railo ulottuu 40-luvulta tähän päivään saakka, vaikkakin se on mutkitellut, sisältänyt traumoja ja vaihtanut väriään.

     Hyvinvointivuosina 1970-1990 railo oli ohut ja välillä se oli melkein ummessa.

      Nyt tilanne on toinen. Nämä joidenkin silmissä joutoihmiset, kuten köyhät, pitkäaikaityöttömät, yleensä valtava määrä työttömiä, eläkeläiset, sairaat, vähävaraiset lapsiperheet, vanhukset, ovat suutuksissa ja ärtyneitä hallituksen harjoittaman kuripolitiikan takia. 50-lukuun verrattuna ero on se, että heitä on paljon, he ovat pysyvä luokka ja he ovat vihaisia.

     Sipilä puhuu, että nyt on katsottava uusin innovatiivisin silmin tulevaisuutta. Lähes sadan vuoden opetus on osoittanut, että innovatiivisuus ei koske vasemmiston yhdistymistä yhdeksi puolueeksi täyttämään tämä osasottamiksi jäävein railoa.

     Pitemmässä historian katsannossa ei ole kovin merkittävää, kuinka kauan perussuomalaiset on hallituksessa ja onko Soinilla motivaatiota uhrata loppu elämäänsä puolueen hyväksi. Todennäköistä on, että Soinilla on alkaneet pitkät jäähyväiset politiikalle. Tämä hän voi tehdä poliitikon puhtain mielin.

     Tosiasia on, että nykyisellä hallituksen menolla 40-luvulta alkanut railo vain paisuu vain entisetään käsittäen nyt lähes miljoona köyhää, eläkeläistä ja syrjäytynyttä. Kepu, kokoomus, vihreät, vasemmisto eikä työläisten demarit heistä juuri piittaa. Puhetta kyllä riittää.

     Tämän railon täyttämiseen tarvitaan perussuomalaisia enemmän kuin koskaan, olkoonkin niin, että tätä poliittista tyhkiötä täyttävien puolueiden nimet tulevaisuudessa saattavat olla mitä vain, lukuun ottamatta vanhoja käpyjä.


lauantai 10. lokakuuta 2015

1679. EU-direktiivi tyrmää Suomen sote-uudistuksen lopullisesti


     Pöystin 60-henkilön sote-porukka ulospäin näyttää istuvan kuin surumielinen kirjoittajatyhmä pohtimassa kaiken runollisuuden katoamista. Tämä gogolilainen aron henki tulee mieleen verrattuna siihen, millaisia vaatimuksia tähän reformiin kohdistuu, viimeisimpänä EU-direktiivi päästä hoitoon ulkomailla kotimaan julkisen palvelun hinnoilla (Talouselämä nro 34).

     Kun hallitus toteuttaa kuribudjettiaan, ensi vuonna vähäosaiset ovat yhä enemmän eksyksissä ja hukassa. Selviytyminen päivän haasteista piirtää yhä syvempiä vakoja monen kasvoille. Jos ei olisi työterveydenhoidon järjestelmää ja lasten runsasta sairasvakuutusta, maa olisi täysin takapajula. Mikä maa on sellainen, jossa itse pitää kustantaa perustuslain takamaat palvelut?

     Soten sekasotkua pahentaa vielä se, Suomen on komission vaatimuksesta muutettava lainsäädäntöään niin, että suomalaiset voivat hakea lääkäripalveluja lähes ilmaiseksi (Talouselämä nro 34). Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wiren toteaa, että voimme perustaa Tallinnaan toimipisteen, jossa suomalaiset potilaat voivat saada hoidon asiakasmaksun hinnalla. Asia ei todennäköisesti näin mene, sillä Suomi keksinee kuukauden kuluttua jonkin selvityksen komissiolle.

     Niin tai näin. Tämä ja sote-näytelmä aluejaosta osoittavat, kuinka politiikka yhdistettynä tosiasioiden sivuuttamiseen tuottavat sivuaskelia, jotka ovat kaukana Sipilän tuottavuusloikista. Kun tähän listään kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kietäväisen taannoinen lausunto, että kunnat voisivat alkaa hoitaa nykyisten työkkäreiden tehtäviä, ollaan jo ottamassa askelia, jotka ounastelevat reformien muuttumista täydelliseksi poliittiseksi peliksi.

1678. Leuka Virtaselta rajua arvostelua hallitukselle Yle aamussa


     Ylen aamu-tv-ohjelmassa vm:n entinen apulaisbudjettipäällikkö ja nykyinen TEM:n evp kansliapäällikkö esitti Sipilän hallituksen valmistelutyölle kova kritiikkiä. Päätökset on tehty kuin tikkatauluun heittämällä, ensin rykäistään ja sitten katsotaan tulos.

     Hallituksen ulostulo pakkolaissa oli hätäinen. Virtanen ei ole milloinkaan nähnyt 5 prosentin tuottavuusloikkaa eikä usko siihen nytkään. Sairaspäivän karenssi vaikutukset on arvioitu virheellisesti eikä ole otettu huomioon seimerkiksi, miten se kohtelee etätyötä tekeviä..

     Virtasen mukaan 90-luvun kriisissä vm:n virkamiehet valmistelivat yöllä asiat ja aamulla oli leikkauslistat valmiina ja ne hyväksyttiin sellaisinaan. Milloinkaan ei jouduttu perumaan päätöksiä.

    Huonon valmistelun syyksi Leuka sanoo olevan se, että joko ministerit eivät kuuntele tai jotain virkamiehille on tapahtunut.

     Virtasta hämmästyttää Pöystin 60-henkilön sotetyöryhmä, joka ensin hinkkaa aluejakoa sen sijaan, että se ensimmäiseksi selvittäisi asiakkaiden tarpeet ja vaadittavat toimintaprosessit. Nykymalli johtaa täydelliseen kaaokseen. Sairaalaverkkoa tulisi rajusti harventaa, kun sitä nyt päinvastoin vahvistetaan uusinvestoinneilla.

     Työttömyyden vähentämisessä pitäisi palata 100 päivän sääntöön, jossa rajan ylittyessä työttömyysturva putosi 20 prosenttia.

perjantai 9. lokakuuta 2015

1677. Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin


     Iisak tunnustellessaan hämärtyneillä silmillään kummasta pojasta oli kyse sanoi: ”Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin. Tee, mitä käsken”. Tästä Mooseksen Kirjan tekstistä tulee mieleen metafora, että ohjaavatko verhon takana olevat näkymättömät kädet myös Sipilän hallituksen työltä.

     Toinen vakavampi kysymys kuuluu, missä määrin Ahon epäonnistunut työreformi ja sen ehkä aiheuttama revanssihenki näkyvät Sipilä operaatioissa.

     Siitä ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, että Sipilä näyttää ajoittain olevan yhtä hukassa kuin Aho aikoinaan. Asioihin saadaan varmaankin lisää valaistusta ”leuka” Virtasen muistelmien ilmestyttyä?

     Se miten Sipilä rakentaa päätöksentekoketjunsa ja sen eri vaihtoehtojen toteutumisesta lähtevät ratkaisut, muistuttaa pelimiehen logiikkaa, ehkä korttipelimiehen ajattelua.  Sipilä ei tunnu pyörtävän päätöksiään tiedeihmisten neuvoista, vaan tekee eräät ratkaisunsa epäpätevien ohjeiden mukaan ja yksittäisten kasalaisten mielenpuuskien takia, mm. kätilöt. Ehkä tässä mukana oli myös sympatiapisteiden keräämistä. Avustava virkamieskunta ei ole ajan tasalla, ei lomalta paluurahoissa eikä hallintarekisterin tietojärjestelmässä, ei monessa muussakaan.

     Jostain syytä viime viikkoina on astunut esiin liuta taloustiedemiehiä, jotka voimakkaasti kritisoivat koko EU:n talouspolitiikkaa ja erityisesti Suomen harjoittamaa kurilinjaa.

     Päivän HS:ssä australialainen maailmankuulu taloustieteilijä Wlliam Mitchell piti euroaluetta kroonisesti toimimattomana ja kehui Saksaa, joka ehti ensin tehdä työreforminsa ja elvyttää. Myöhemmin muilla emu-säännöt estivät elvytyksen.     

     Vaatimattomalla ajattelulla voi huomata, että viennin hyytyessä kotimaisen kysynnän turvaaminen on elintärkeää, ja että palkat ovat yritysten tuloa. Leikkauksilla kuritetaan köyhiä ja kotimaista kysyntää. Emu-sarjassa Suomi on pakotettu pelaamaan peliä, jossa suurmaat ovat koonneet sellaiset joukkueet, että maamme rimpuilee vain ”turhaan” sarjassa pysymisessä, tuhrien itse omatkin maalintekotilanteensa.

     Taloustieteilijät Mikael Nygårg, Chister Lidholm, Kristian Wahlbeck, David Stuckler sanoivat Yle Fem:ssa 7.10. että, kun maalla menee huonosti, missään nimessä ei saa leikata sosiaali- ja terveyshuollosta, sillä se näkyy heti köyhyyden lisääntymisenä ja myöhemmin suurina mielenterveyden kuluina ja valtavana syrjäytymisen hintana.

     On lähes häpeällistä, kun maan julkinen terveyden- ja vanhushoitojärjestelmät on saatettu alennustilaan, niin nyt leikataan lääkekorvauksista (saadaan kuulemma pienenettyä lääkkeiden kulutusta), henkilökunta-hoitaja-suhdetta lasketaan 0,4 (ei kuulemma vaikuta mitään, koska tilanteet ovat erilaisia) ja eläkeläisten vuokratukea pienennetään, mielenterveysvaroja supistetaan, terveyskeskuksien taksoja korotetaan, jne.     

     Kokonaisuudessaan ensi vuoden budjettiesityksen painopistettä tulisi siirtää yritys- ja investointituista tutkimukseen ja koulutukseen ja biotaloudesta bioinnovaatioihin sekä korottaa kokonaisverotusasetta progressiivisesti ja peruuttaa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

1675. Hallituksen kärkikakkarat suututtavat


     Päivällä Sipilän hallituksen eduskunnalle esittelemistä visiosta, painopisteistä, kärki- ja kivijalkahankkeista sekä reformeista tulee mieleen valtava tutkimushanke. Jos tällaisen suurhankeen, jossain pienessä osassa saadaan mullistava tulos, koko hanke voi kääntyä pääleilleen.

     Näin kävi juuri tänään kosmologiassa, kun saatiin selville, että neutriino on samanaikaisesti ainetta ja aineeton. Kosmologian teoriat voivat muuttua.

     Nyt jo tiedetään, että 90-luvun leikkaukset mielenterveydestä ja kuntouttamisesta lisäsivät köyhyysasetta ja piirsivät 1986-1987 syntyneisiin ikäluokkiin lähtemättömiä viiltoja.

     Tästä huolimaata hallitus nyt vain lisää köyhien ja lasten kurittamista ottamatta huomioon, että Sipilän hanke on jo saanut varoittavan tuloksen 1980-luvulla syntyneiden pahoinvoinnista ja köyhyyden periytymisestä monilla eri mittareilla mitattuna (Kristian Wahlbeck). Tuloerot ovat kasvaneet 90-luvullta lähtien.

     Tällaiset tulokset eivät pysäytä Sipilä hallituksen suunnitelmaa, sillä se ei olekaan kirkas selviytymispolku, vaan poliittinen manööveri. Se jatkumisen takaa poliittinen liima, joka ei salli takin kääntämistä olkoot näkyvissä millaiset hetteiköt tahansa.

    Tutkijat (mm. professorit Mikael Nygård, Christer Lindholm, Kristian Wahlbeck ja David Stuckler, Yle Fem Spotlight 7.10.) totesivat, että kun maalla mene huonosti, terveydenhoidosta eikä sosiaalituista saa missään nimessä leikata. Nyt hallitus tekee päinvastoin typistämällä lääkekovauksia ja päästämällä tietoisesti yleisen terveydenhoidon alennustilaan.

     Leikkauksia ei pysäytä edes se, että maamme kokonaistase on hyvässä kunnossa. Kiinteää omaisuutta on muutaman sata miljoonaa euroa, likvidiä strategista omaisuutta muutama kymmen miljoona, eläkerahastoja pari sata miljoona ja osaamistase pullotta vaatien kuitenkin jatkuvaa huoltoa ja päivittämistä

     Leikkausfriikit sanovat vain, että on pakko supistaa ja säästää, sillä muutoin tulevat sukupolvet joutuvat maksumiehiksi. Tämä on hurskastelua, sillä he ovat jo maksumiehinä 90-luvun summittaisten leikkausten takia ja uudet sukupolvet odottavat uhriutumistaan sairaisiin, köyhiin ja vähävarasiin nyt kohdistuvien leikkausten vuoksi.

     Toisen argumentin leikkauksille friikit sanovat olevan velkaantumisen. Täytyy huomata, että velkaantumien ei ole ollut esteenä viennin kasvulle eikä kansantuotteen kohottamiselle. Ja kaiken lisäksi meidän kokonaistase on kunnossa.

     Kolmas perustelu on, ettei ole rahaa. On kummalista, jos rahaa ei ole maan ollessa mukana talousjärjestelmässä, jolla on oma pankki EKP. Näyttää siltä, että se painaa rahaa vain yksityisille pankeille ja oudoille markkinoille. Propagoitu rahoituskriisi on myös kummallinen siksi, että kysyttäessä kansalaiset ovat halukkaita maksamaan lisää veroja säilyttääkseen hyvinvointipalelunsa. Hallitus on kuitenkin linjannut, ettei kokonaisveroasetetta koroteta.

     Tuntuu siltä, että maatamme vie eteenpäin tai johonkin suuntaan jokin omituinen näkymättömien kompromissien summavoima, joka väittää, että vähemmän on enemmän kuin paljon. Silloin onkin jo keksitty talouden neutriino.

tiistai 6. lokakuuta 2015

1674. Suorat yritystuet vääristävät klpailua


     Tämä vanha totuus on tulee mieleen Sipilän hallituksen käsittämättömästä luottamuksesta siihen, mitä se tekee. Se uskoo kuin vuoreen, että työehtojen heikentäminen ja budjetin raju painopisteen siirtäminen yrityselämän oletettuja tarpeita tukemaan, olisi kansakunnan etujen mukaista. Toisaalta hallitus menettelee juuri niin, kuin suomalaisen politiikan vanha sääntö opettaa: jaa omille ja tue niitä, joilta luulet apuja saavasi.       

     Niinpä niin. Poliittisen johtamisen ytimessä vallitsevat toisenlaiset lait kuin yritysjohtamisessa. Tämä tuli ilmi kuunnellessa Kone Oy:n arvostetun entisen toimitusjohtaja Matti Alahuhdan haastattelua sunnuntain Yle1:n Arto Nybergin ohjelmassa.

     Alahuhdan mukaan suurimpia yritysjohdon virheitä ovat:

*johdon innostuksen sammuminen
*johon liian kapea-alainen kuva ja mittarit yrityksen menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Jokin mittari saattaa näyttää pahaa, mutta toinen mittari voi kumota tämän monin kertaisesti
*laajentuminen läheiselle toimialalle, joka on kuitenkin vieras (esimerkiksi asiakkaiden tarpeet).

     Alahuhdan mukaan poliittisuus ja sidosryhmien paineet tuovat omat kompromisseja suosivat päätöksensä, jotka eivät edistä radikaaleja uudistuksia, vaan mieluimmin pitäytymistä vanhaan. Johtajaa päätökset pitäisi olla selkeitä ja varmoja. Alahuhta ei ottanut kantaa niin sanottuun kätilöpäätökseen.

     Päivän HS:ssa Raimo Sailas kritisoi hallituksen hapuilua ja päätösten veivaamista.
Onko nyt Sipilän hallitus pudonnut Alahuhdan varaottamiin suden kuoppiin? Kyllä on.

     Sipilä siirsi oman johtamistapansa ja -menetelmänsä yritysmaailmasta suoraan poliittiseen toimintaympäristöön luullen virheellisesti osaavansa toimia johtajana olkoon toimiala mikä tahansa. Niin ei näytä tapahtuvan.  

     Hallituksen työilmapiiri rakoilee ja innostus suuntautuu omien rivien kasassa pitämiseen. Joiltain osin hallitus kulkee lähes koomisesti sokkona hapuillen tukea huonekaluista, kuten lomarahojen pyörittely osoitti.

     Sipilän hallitus ei osannut lukea oikein kansakunnan menestykseen vaikuttavia mittareita, vaan ylenkatsoi koulutuksen ja tutkimuksen merkitykset panostaen sokeasti yritysten tukemiseen.

     Tällaista painopisteasettelua voidaan pitää jo katastrofaalisena virheenä. Koulutus ja tutkimus pelastivat meidät 90- luvun lamasta.


    Tutkimusten mukaan suorat yritystuet vääristävät kilpailua ja pitävät kaatumassa olevia yrityksiä muutaman vuoden hengissä sotken terveiden yritysten markkinoita (Yle, MOT 5.10). Miksi Viking Line ja Tallink Silja saavat tukia?

     Investointitukia ei tarvita, koska markkinarahoitusta on saatavilla. Tuet päätyvät usein konkurssipesiin, kuten Uudenkaupungin maan mahtavassa soijatehtaassa SRV:n rakentamana kävi.
yritystuki, johtamistapa, johtamismenetelmä, investointi

maanantai 5. lokakuuta 2015

1673. Kokoomukselta taas propagandaa


     Toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin mukaan (IL-verkkolehti 5.10) patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH) ollaan perustamassa ajantasainen rekisteri pörssiosakkeiden omistuksista. Rekisteri olisi valmis 2018.

     PRH:n uudella rekisterillä olisi tarkoitus listä avoimuutta, kun siirrytään kokoomuksen ajamaan hallintarekisterijärjestelmään, joka muutoin salaisi omistajuuden. Valtiovarainministeriön viime syksyisessä hallintarekisteriesityksessä tämä elementti puuttui. Nyt avoimuusvika siis korjataan näin näppärästi. PRH ei tiedä asiasta mitään.

     Suomessa on noin 600 tuhatta osakesäsäätäjää päivittäisten tapahtumien ollessa tuhansia. Ne ovat hajautuneet kotimaisiin pankkeihin, joissa kussakin on omat toisiinsa sopimattomat korkean turvallisuusluokan ict-sovellutukset. Sellaisen ict-sovelluksen rakentaminen, jossa kansalainen voi netin avulla seurata omistuksia, kestää noin kymmenen vuotta kustannusten ollessa kymmeniä miljoonia.

     Tämän tietää se, joka on ollut mukana kehittämässä PRH:n ict-sovellutuksia. Yksinomaan kaupparekisterin ict-sovellutuksien kehittäminen kesti yli kymmen vuotta ja maksoi kymmeniä miljoonia euroja. Sovellutukset ovat vieläkin keskeneräisä.

     Tällä hetkellä osakerekisteriä ylläpitävä Euroclear Finland panostaa rekisterin kehittämiseen 40 miljoonaa euroa (IL-verkkolehti 5.10).

     Kun valtiovarainministeriö puhuu jonkin palikan rakentamisesta pankkien ja PRH:n väliin kyseisen rekisterin aikaan saamiseksi 200000 miljoonalla eurolla vuoteen 2018 mennessä, kyseessä on absurdi pila tai kykenemättömyys nähdä todellisuutta taikka poliittinen propaganda. Tuskin ensin mainitusta on kyse.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

1672. Hallitusta ei huolestuta korruptio eikä harmaa talous


     Niin kauan kuin omistamisen rekisteröintiä koskevat lait suojelevat rahanpesijöitä ja veronkiertäjiä, lainsäädäntöä voi määritelmän mukaan pitää korruptiivisena. Selvimmin tämän asian on sanonut Iso-Britannian pääministeri David Cameron, Lontoon cityn etujen vastaisesti. Se, että tällaista pääsee tapahtumaan, kielii todella suurista ongelmista (Transparency Suomi ry. 16.12.2014).

     Valtiovarainministeri Stubb on puuhaamassa lakia, jolla suomalaiset voivat salata pörssiomistuksena hallintorekisteriin. Esitystä vastustavat muiden muassa poliisi, syyttäjät ja oikeusministeriö.

     Vastustamiselle on pätevät syyt, sillä esimerkiksi, miten silloin valvotaan, etteivät kansaedustajat ja ministerit tue lainsäädännöllä sellaisia yrityksiä, joissa heillä on omistusta. Ja miten ylipäätään tämän jälkeen harmaata taloutta voidaan tehokkaasti torjua. Kaiken lisäksi torjunnasta ensi vuoden budjetissa nipistetään noin 6 miljoona euroa. On selvää, että hallituksen perään kuuluttama tilannekuva ei ole silloin kaikille sama.

     Vuoden 2016 budjetissa on esitys tehokaan katumisen laiksi. Sen mukaan henkilö tai Suomessa asuneen henkilön kuolinpesän osakas voi ilmoittaa 1.1.-31.12.2016 oma-aloitteisesti verotuksestaan puuttuneita tuloja tai perintö- tai lahjaverotuksessaan puuttuneita varoja, joita hän ei ole aiemmin ilmoittanut (HS 3.10 2015).

     Näin määräaikaisella tehokkaalla katumisella ilmoittaja välttyy veropetossyytteeltä. Stubbin mukaan valtio saisi verotuloja noin 10 miljoonan euron verran. EU-säädöstö ei pakotta tällaiseen menettelyyn, vaan se on hallituksen oma linjaus. Oikeusoppineiden mukaan tehokkaassa katumisessa ei toteudu kansalaisten tasapuolinen kohtelu.

     Suomen suurimman 50 - 60 miljoonan euron sijoituksien veronkiertojutun esitutkinta vuonna 2103 pysähtyi Verohallintoon vetkutteluun. Asia koski liechtensteinilaista LGT pankkia. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin joulukuisen 2014 päätöksen mukaan verohallinto toimi asiassa laittomasti. Helsingin poliisilaitoksen talousrikosyksikkö on kirjannut asiasta syytteen verohallinnolle (31.7.2015 Talouselämä, verkkolehti). Valtion saattoi menettää verorahoina noin 10 miljoona euroa.

     On hämmentävää havaita, että hallitus soveltaa pakkolakeja leikatessaan kansalta etuuksia, mutta kääntää harvoja rikkaita suosivat lakiesityksensä mahdollisuuksiksi, ei pakoksi. Mahdollisuus koskee harvoja, pakko kaikkia.

     Verohallitus on ollut vuosia poliittisten nimitysten temmellyskenttä aina demari pääjohtajien Mikko Laaksosen ja Jukka Tammen nimittämisestä ja viroistaan savustamisesta lähtien. Muiden muassa Jukka Tammi on todettu oikeudessa syyttömäksi Nostokonepalvelu Oy:n tapauksessa.

     Näyttää siltä, että nyt puolestaan vm:n vero-osaston ja verohallinnon johto on miehitetty kokoomuksen ja keskustan sotureilla. Kun tähän listään Stubbin harvoja rikkaita suosivat verotemput, kaikki tämä näkyy kansalaisten epätasapuolisena verokohteluna.
  

torstai 1. lokakuuta 2015

1671. Russia, Syria, USA


     Venäjällä on ohut YK:n mandaatti tehdä Syyriassa ilmaiskuja ISIS:ta vastaan. Tätä maa käytti heti jo viikon alussa väittäen pommittaneensa isis-joukkoja, ilmoittamatta USA:lle mitään. Tätä on laajalti paheksuttu.

     Ylen tiistain ajankohtaisohjelmassa Syyrian edustaja eräiden muiden asiantuntijoiden tavoin epäili kohteena olevan Syyrian opposition joukkoja ja jopa siviilejä. Venäjällä tuntuukin olevankin omituinen kiire osoittaa voimaansa Syyriassa.

     Hyökkäyskynnystä madaltavana tekijänä varmaakin on se, että Neuvostoliitto-Venäjä akseli ja   Syyria eivät ole katkaisseet väljään kuten esimerkiksi Egypti. Putinin mukaan Bashar al Assad olisi pyytänyt Venäjältä sotilaallista apua.

     Intoa ilmaiskuihin lisäävät Venäjän intressit tavalla tai toisella nousta maailmanpolitiikan voimakeskiöön, missä se näkee yhtenä keinona sotilaallisen tuen lisäämisen Assadille ja kaikenlaiset Venäjän sotaväkioperaatiot alueella. Tämä pitäisi varpaillaan myös Israelin ja saattaisi nostaa uudelleen päivän valoon palestiinalaishallinnon perustamisen (Oslon sopimus 1996) ja siihen tähän mennessä käytetyn 25 miljardia dollarin kohtalon. Täytyy huomata, että YK yli sata valtiota on tunnustanut Palestiinan valtion.

     Putinin logiikkaan mene hyvin se, että kaikenlaisen satotoiminnan lisääntyminen Lähi-Idässä vie huomiota pois Ukrainan kysymyksestä.  

     Skeptisimmät sanovat, että Putin tullut ilmaiskuillaan Assadin avuksi varmistamaan tämän vallassa pysymisen siihen saakka kun pesän selvitys alkaa. Tunnettuhan on, että kuolinpesään ensin ehtivät vievät parhaat palat, jos suinkin kykenevät.

     Voi olla myös niin, että Putinilla on aito motiivi kurittaa ISIS:tä, sillä hän voi kokea, että isis-kuohunta voi levitä myös Venäjälle. Kaasuputki Nord Stream II perustamisaikeet saattavat olla myös osa Venäjän Ukrainapolitiikka, koska toinen kaasuputki Itämeren kautta Viipurista Saksaan hankaloittasi Ukrainan asemaa Venäjästä irti pyrkimyksessä.  

     Syntyykö jossain vaiheessa edessä olevassa pesänjaossa Välimeren rannalle Assadin Alaviitti-valtio, jää kysymysmerkiksi? Vielä suuremmaksi kysymysmerkiksi tällöin jää, mitä tapahtuu toiselle osaa Syyriaa, ei kai sentään ISIS-valtiota.