Viiden prosentin
tuottavuusloikka on loikkinut itsensä kummalliseen asentoon. Hallitus ja EK ovat
sanelleet tavoitteet, ja kun ay-väellä ei ole ollut heti mahdollisuus keinoja esittää,
nekin on saneltu. Mitään aitoja neuvotteluja ei siis ole käyty.
Hallitus ja EK odottavat ay-väeltä vielä ehdotuksia keinoksi,
kunhan tavoite pitää. SAK:n on tässä vaiheessa ajettu nurkkaan. STKK ja Akava ovat
valmiit sopimaan.
Päätökset tehdään aina jollakin logiikalla, tiedostaen tai
tiedostamattaan. Jos esimerkiksi on heittänyt 10 kertaa lanttia tuloksen
ollessa joka kerta kruunu, moni seuraavaksi panee roponsa klaavan puolesta. Tällainen
päätöksenteko perustuu ikivanhaan a priori-metodiin, jossa ongelma ratkaistaan arkiajatusten
avulla. Terve järki sanoo, että nyt on klaavan vuoro. Näin ei välttämättä ole, sillä mahdollisuudet
ovat fifty/fifty, koska edelliset heitot eivät vaikuta millään lailla seuraavaan
heittoon.
Moni teoria etenkin psykologiassa, filosofiassa ja
taloustieteessä onkin pelkän ajattelun avulla tehtyjä päätelmiä ja päätelmäketjuja.
Työehtosopimuspaketissa Sipilä ja EK tekivät paketin
työllisyysvaikutuksen arvioinnin a priori-menetelmällä eli hallitus toteaa päätelmiensä
perusteella paketin työllistävän 50-70 tuhatta henkilöä.
Saman logiikan mukaan Kataisen hallitus on todennut, että yritysten
kelamaksun poistaminen tuo 15000 uutta työpaikkaa ja yhteisöveron laskemien 22
prosenttiin saman verran lisää. Jos näiden ajatuspäätelmien takana olisivat
relevantit havainnot, sanotut olisivat riittävän totta, mutta nyt ne pelkkiä
arvailuja.
Onhan se sietämätöntä, kun antaa välittäjälle kymppitonnin, eikä tiedä, saako aasin vai ravurin.
Onhan se sietämätöntä, kun antaa välittäjälle kymppitonnin, eikä tiedä, saako aasin vai ravurin.
Jos työehtopaketissa halutaan päästä eroon a priori-menetelmästä,
pitäisi neuvotteluissa kuulla luottamusmiestasoa, joka edustaa käytännön
havaintoja. Silloin tulos olisi toisenlainen ja mahdollisimman hyvin
tasapuolisesti toteutettavissa.
Kommentit
Lähetä kommentti