Historiaan taaksepäin ei yleensä kannata katsoa, sillä harva
sinne on menossa hankkimaan energisiä uusia polkuja tai avauksia kuljettavaksi.
Tätä neuvoa ei pidä ottaa kovin tosissaan. Muiden muassa Jukka
Tarkka on uusimmassa kirjassan pohtinut Suomen natoon liittymistä ja Suomen
hukattua kultareunaista aikaikkunaa 1990-alussa, jolloin ikkuna oli ollut apposellaan
natoon. Ahtisaari ja Halonen saivat Tarkalta kyytiä mahdollisuuden hukkaamisesta.
Tähän voidaan sanoa, että soso, soso tohtori.
Tarkka, jos kukaan tietää, kuinka epävarmoja ja hetkeen sidottuja
tällaiset rynnistykset ovat. Suomi katsoi sisällissodan jälkeen 1920-luvulla,
että sillä oli mahdollisuuksia ottaa NL:n Aunuksesta maa-alueita omakseen. Kaikki
Suomen värkkäämät historian häämyyn peittyneet Aunuksen retket epäonnistuvat epärealistisina.
Jos onnistuneita ja monilla tavin toistaan poikkeavia maa-alueiden
valloituksia halutaan tarkastella, niitä löytyy muiden muassa Otto von
Bismarckilta. Jos Ranskan valloitus jätetään pois, Otto houkutteli, uhkaili, lahjoi
ja teki taloudellisia elementtejä sisältäviä kauppoja ja naimakauppoja Preussin
kasvattamiseksi Saksan valtioksi. Naimakauppojen järjestämisessä hänen suuri liittolaisensa
oli Englannin riittoisa kuningatar Victoria, jolla oli jälkeläisiä Abertinsa
kanssa kymmeniä ympäri Eurooppaa.
Kuka nyt pelaa Bismarckia Suomen natojäsenyydellä? Tai pitäisikö
kysyä, että ketkä pelaavat. Aloitettaessa helpommasta päästä entinen
puolustusministeri Haglund ainakin pelaa. Ei ole kuin aihetodistuksia, mutta tästä
peliriippuvuudesta hän ei pääse eroon. Ties vaikka hän laillisuuden rajoissa konsultoi
Ruotsin porvaripuolueita. Ruotsidemokraatit ovat kantona kaskessa. Joka tapauksessa
Ruotsi näyttää kääntyvän nato kannalle.
Presidentti Niinistö erikseen kommentoi, ettei hänellä ole
mitään tekemistä Juustin nimittämisessä PLM:n kansliapäälliköksi. Uskokoon, ken
haluaa. Juustin vahvuus on sotakaluston hankinnat. Sotapäälliköitä meillä
riittää, mutta on tiukalla, että meillä olisi oikeita aseita oikeat määrät.
Presidentti Niinistö on useaan kertaan korostanut EU:n yhteisen puolustusvalmiuden
kehittämistä ja sen osana yhteishankintoja.
Jos Ruotsi liittyy natoon, maa ei meille siitä välttämättä
etukäteen ilmoittele. Millä tiedotusstrategialla tahansa läntinen naapurimme
liittyy natoon, Suomi tarvitsee Bismarckin tason taitoja uuteen puolustustilaan
asemoitumisessa ja varustautumisessa.
Toivottavasti HS:n Tarkan kirjan arvostelun siinä kohtaa ei
ole mitään perää, jossa luodaan välähdyksenomainen illuusio Suomen ja Ukrainan
käyttämisestä vaihtonappuloina Euroopan tilan stabilisoimisessa. Väite kuulu
sarjaan: Kaupungilla puhutaan.
Kommentit
Lähetä kommentti