Sivut

lauantai 5. syyskuuta 2015

1650. Kymmenen pientä sote-poikaa


     Talouselämässä nro 29 oli hyvä artikkeli yksityisten terveysfirmojen rynnistyksestä markkinoille julkisen sektorin kurjistumisen ja sote-sotkujen jatkuessa. Artikkelissaesiintyvät terveysyritysten pomot rehellisesti tunnustivat, että asiakkaita riittää. Työterveyshuolto ja vapaaehtoiset sairausvakuutukset suorastaan työntävät potilaita sisään ja varakkaat menevät sinne, mihin tarve kulloinkin edellyttää. Uusia vakuutusinnovaatiota odotellaan.

     Terveyspomojen vakuuttelut kilpailun tuomasta kustannusten alentumisesta, työtapojen virtaviivaistamisesta ja prosessitehokkuuden noususta ovat varmaankin totta, mutta heidän väitettä laadun parantumisesta ei kannata heti niellä. Joka tapauksessa julkisen sektorin terveysasemilla on syytä ottaa mallia yksityissektorin hyvistä käytännöistä, kuten Espoossa on tehty.

     Yksityissektorin ryntäykseen maamme terveysmarkkinoille sisältyy suuri haaste. Miten varmennetaan, että terveydenhoito tapahtuu koko maan tasolla parhaita hoitostrategioita ja -menetelmiä noudattaen ja miten seurataan vaikutuksia, laatua ja kustannuksia, siis koko maan tasolla? Yksityissektorin tietojärjestelmien yhteensopimattomuus julkisiin on tässä pienimpiä ongelmia, etenkin kun julkisetkin ovat yhteen sopimattomia toisiinsa.

     Samassa lehden numerossa oli prof. Hiilamon ehdotus soten rahoituksesta. Kyllä alkoi puistatuttaa kunnallisen itsehallinnon pyhyys. On vanha tieto, että se liitelee terveydenhoidon potilaiden pään yllä puolella, mutta uutta oli se, ettei kuntien ole pakko laskea veroäyrin hintaa, vaikka valtio rahoittaisi terveyspalvelut.

    On paikallaan vielä toistaa erään asiantuntijan terveysbisnestä koskevia havaintoja:
”Terveydenhoito ei ole palveluala. Siinä ei pelitä profit motive. Sen keskeinen laadun tekijä on vaikuttavuus, ei asiakastyytyväisyys. Siksi se on ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä ohjausta ja tulosten pitkäjäteistä evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.” (professori Martti Kekomäki 14.7.214)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti