Hankkeen taustalla on vuosikymmeniä jatkunut riittämätön
yhteistyö ministeriöiden välillä. Niinpä nyt on taas kerran katsottu, että ministeriövetoinen
hallinto saa riittää. Tämä ei ole mikään poliittinen puuska. Siiloutumisen
vähentämiseksi Lipposen hallituksilla oli strategiasalkku, joka pikkuhiljaa
paisuu kunnon repuksi. Vanhasen hallitutus taisteli eristäytymistä vastaan monen
ministeriön yhteisillä ohjelmilla, jotka lässähtivät niiden rahoituksen
monimutkaisuuteen. Sipilä yritti urheasti hallituksen tiimityöskentelyä. Se
kariutui jo pelkästään työskentelyinfraan ja logistiikkaan.
Sipilän hallitustyön
soveltamasta aidosta yritysstrategian menetelmistä ei tässä vaiheessa voi sanoa
mitään.” Vaikuttaa tyypilliseltä konsulttityöltä, joka lopahtaa ajan ja kasvojen
kuluessa”, sanoi eräs asiantuntija. Toivotaan parasta maan edun nimissä. Koska
hallitus näyttää onneksi olevan halukas perehtymään hyviin käytäntöihin, se on
varmaan tutustunut Ruotsin malliin hallitustyöskentelyssä. Meillä yhtenä
haasteena ovat monipuoluehallitukset.
Hallituspuolueille on elintärkeää saada
mahdollisimman monta painavaa ministerinsalkkua. Nykyisessä ministeriöjärjestelmässä
ministerit tuovat asianomaiselle puolueelle kaikenlaista vaikutusvaltaa, ei
vähiten nimitysvaltaa. Joka tapauksessa jo pienetkin askeleet yhtenäisen
valtioneuvostoviraston puolesta tuovat synergiaetuja ja lisäävät hallituksen
kykyä keskittyä pitkäjänteisesti siihen, mitä se on strategisissa linjauksissaan
suunnitellut ja mitä on saatu aikaan. Aluksi kannattasi jatkaa ja tehostaa
operatiivisten tehtävien siirtämistä palvelukeskuksiin. Jo tämä antaisi
avaruutta ja näköalaa tehokkaalle hallitustyölle.
Kommentit
Lähetä kommentti