Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

1670. Kolme valtiosihteeriä


     Aamuinen keskustelu eduskunnassa kilpailukyvystä (tiedonanto) toi paljastavasti esiin hallituksen puutteellisen tietoperustan lainsäädännön valmistelussa. Hallituksen aamun sekoilu oli jatkumoa SSS-kolmikon yleiselle kokemattomuudelle hallitustyöstä ja erikoisesti se oli osoitus taitamattomuudesta pakkolakikriisissä vaadittavalle osaamiselle.

     Kun asioita ei ole mietitty loppuun asti, tulee ministeriaitoista sellaisia vastauksia, kuin lomarahojen leikkaus ei koskekaan pienyrittäjiä. Koskene sillä, jos työsopimuksessa ei ole mainittu lomarahoja, niin uusi laki edellyttäisi silloin lomarahaa, josta leikataan.

     Edellä mainittu on vain yksi esimerkki höntyilystä. Kokonaisuudessaan hallituksen työtä leimaavat kierät ja sanellut tavoitteet ja aikataulut, hätäiset leikkaukset ja niiden peittely kärkihankkeilla, vakuuttelut päättäväisyydestä, muutokset jo päätettyyn, peitellyt uhkailut ja vähemmällä enemmän-hokemat. Siis kiihdyttelyä, jarruttelua, sattumanvaraisen sirpaletiedon noukkimista, uusia linjauksia, jne.

     Yksi syy löperöön valmistellun saattaa olla kesällä 17.6. hallituksen ottama kolmen valtiosihteerin käytäntö. Sen mukaan kullakin hallituspuolueella on apunaan omat valtiosihteerinsä säädösten valmistelussa Paula Lehtomäen toimiessa pääministerin valtiosihteerinä.

     Aiemmin jokaisella ministerillä oli oma valtiosihteerinsä valmistellun vallan näin hajatuessa ”sirpaleiksi” ministeriöihin ja toisaalta vallan keskittyessä tällöin valtioneuvoston kansliaan ja valtiovarinministeriöön.

     Nyt kolme vaikutusvaltaista valtiosihteeriä voivat vetää omia lukujaan lainsäädännön valmistelun pohjaksi. Tästä voi olla hyvänä esimerkkinä hatarat tiedot sairauspäivän karenssin vaikutuksista. Ei ihme, jos tällöin konseptit sekoavat.    


tiistai 29. syyskuuta 2015

1669. Volkswagenin päästöskandaali ja yrityksen arvot


     Tutkinta, testaus, seuranta, tarkkailu, itsetestaus, itseilmoitus, huijaus. Nämä ovat keinoja, joilla yritys voi raportoida tuotteensa lain mukaisuudesta ja normien täyttämisestä, kaiken kaikkiaan toimintansa eettisyydestä ja työssään noudattamistaan arvoista.

     Meillä Suomessa kyseenalaista mainetta itseilmoituksella päästöjensä vähyydestä viranomaisille raportoijista on niittänyt Finavia lentomelusta. Milloinkaan ei ole rikottu melulupaehtoja eikä liiallisia maapäästöjä ole ollut, vaikka lentokentän radan tunnelin rakennustöissä (2012) löytyi 50 miljoonan euron edestä glykolipäästöjen siivoamista. Lokapojat Oy:ltä meni maine (2008) lopullisesti heidän huijattua valvovia viranomaisia tyhjentämällä keräämänsä kotilalouksien WC-päästöt suoraan hulevesiverkkoon about neljän vankilavuoden verran.

     Volkswagen hujaus ei ole niin karkea kuin Lokapoikien, mutta on törkeä eikä sen hienostuneisuus sitä miksikään muuta. Jos tietoisesti kymmeniin miljooniin uusiin autoon kehitetään ja asennetaan mekanismi, jonka avulla testitilanteessa saadaan jopa 40 kertaa todellisuutta pienemmät typpioksidiarvot, ovat myös yrityksen arvot etsinnässä.

     Nyt ei ole kyse muutamasta kymmenestä sadevesikaivojen käyttämisestä lokakaivoina Lokapoikien tavoin, vaan maailmalaajuisesta laittomasta ilmaston pilaamisesta. Tekoa ei juuri lievennä perustelu, että niin tekevät miljoonat muutkin ja lasillisesti. Teon tuomittavuutta lisää vielä se, että auton vähäpäästöisyys on monessa maassa autoveroa huojentava tekijä.

     Trafin mukaan Suomessa joutuu 64000 autoa korjattaviksi päästöjen saamiseksi sallitulle tasolle. Tällöin autojen tehot saattavat laskea alle tehtaan lupaamien tasojen. 

     Skandaalista selviytymiseksi hyvä merkki on pääjohtaja Martin Winterkorn eroaminen hetken epäröinnin jälkeen. Volkswagen ja koko Saksa näyttävät onneksi ottavan vakavasti ja nöyrästi sotkujen korjaamisen ja koko teollisuuden ala opikseen.

     Tunnettua on, että auton valmistajat ovat vuosikymmeniä huijanneet eri keinoin testeissä omaksi edukseen. Toivottavasti tämä skandaali on tehnyt ongelmasta niin akuuttiin, että se saadaan ratkaistua irrallaan transatlanttisista kauppa- investointineuvotteluista (TTIP), joiden tulos on vielä monin osin epävarmaa ja epäselvää.


maanantai 28. syyskuuta 2015

1668. Kaksi tuhatta määräyskirjettä - miten liiallinen normisto syntyy


     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.

     Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.

     Yllä kerrottu kuvaa karrikoidusti lainsäädännön kehittymistä.

     Toinen syy heikkotasoiseen lainsäädäntötyöhön on juristivirkamieskunnan perinteet. On hyvin yleistä, että vähääkin suuremassa hakkeessa työ etenee jokin samakaltaisen säädöksen periaatteiden pohjilta, vanhoja pykäliä parantelemalla, uusi lisäämällä ja vanhojen poistamalla ja asioiden siirtelyllä toiseen paikaan kyseisessä luonnoksessa. Vanha traditio jyrää.

     Modernejakin lakeja on.

     Joka tapauksessa sellainen lähestymistapa, jossa ensin hahmoteltaisiin esityksen looginen eteneminen ja runko sekä pääkodat sisältöinen, ei hevin sovi vanhaan perinteeseen puhumattakaan siitä, miten aiottu istuu alan muuhun säädöstöön. Tällaiselle lähestymistavalle jopa naureskeltiin, toiset hyväntahtoisesti toiset muuten vain. Näin Helsingin yliopiston oikeustiettelisen varjot vaikuttavat ministeriöiden lainsäädäntötyöhön.

     Muiden muassa tästä syystä lainsäädännön tason parantamishankkeet eivät juuri ole tuottanet tulosta kuin perinteen paradigman rajoissa. Tosin on tunnustettava, että kehitystä on tapahtunut erityisesti kielen selkeydessä.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

1667. Turvapaikkahakijoiden kustannukset ja maahanmuuton hyödyt


     Torstain TV 1:n a-talkin maahanmuutto-ohjelmassa 24.9. kokoomuksen Ben Zyskowicz käyttäytyi poikkeuksellisen aggressiivisesti turvapaikanhakijoita kohtaan. Sama aggressiivisuus teeman käsittelyssä näkyi myös perjantain 25.9 A-studiossa kansanedustaja Wille Rydmanin esiintymisessä.


     Molempien perustelut pakolaisten Suomeen ottamiseen perustuivat ennen kaikkea juridisiin sääntöihin ja niistä johtuvaan pakkoon ottaa maahan turvanpaikanhakijoita. Esiintymisessään he ”ryöstivät” puheenvuoroja, puhuivat päälle eikä ylimielisyyden peittely ollut onnistunutta. Näytti siltä, että heidän piti saada sanottua heti sanottavansa, kun he sitä keksivät.

     Liekö Rydmanin kohdalla tähän ollut syynä kansanedustaja Li Andersonin raikas argumentointi maahanmuuton puolesta?   

     Uusi Suomi-verkkolehdessä 26.9 Hjallis Harkimo oli laskeskellut turvapaikanhakijoiden aiheuttamia kustannuksia. Hän piti nykyistä 200 miljoona euron vuosikustannuksia aivan alakanttiin arvoituna. Hjallis oli päätynyt 1,15 miljardin lukuun, josta puuttuisivat vielä muiden muassa terveydenhoidon ja koulutuksen kustannuksia.

     On kummallista, että Harkimo liikemiehenä on jättänyt laskelmistaan tulot pois, tässä tapauksessa hyödyt.

     Suomen haja-asutusalueiden asuntojen laajamittaiseen heikkoon kysyntään turvapaikkatulva voi tuoda parannusta merkittävästi. Tämän totesivat hiljattain Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola ja Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna. Tälle sektorille on tulossa lisää bisnestä.

     TEM:n uusimpien tilastojen mukaan maassamme on tuhansia muiden muassa siivous-, puhtaanapito- ja kunnossapitoalojen työpaikkoaja auki. Niihin suomalaiset eivät hakeudu. Todennäköisesti saman verran ko. paikkoja on auki myös virallisten tilastojen ulkopuolella.

     Suomen väestörakenne on hyvin epäedullinen bruttokanantuotteen kehitykselle. Vuoden 2015 alussa alle viistoista ja yli 65 vuotiaiden osuus 100 työikäistä kohden oli 57,1 (TK). Ikääntymisen edelleen kasvaessa huoltosuhde voi pudota 50 prosentin tuntumaan.

     Tämä ei ole suurin ongelma, vaan se, mistä saada työvoimaa, kun rattaat alkavat pyöriä. Nykyisen 350000 työttömien joukkoon on kotoutunut 150000 henkilöä, joista yksi osa ei ole työkykyisiä ja toinen osa ei ole halukas työmarkkinoille. Käytännössä he ovat pois pelistä. Näyttää myös siltä, että tässä joukossa on myös niitä, jotka ankarimmin ja härskimmin protestoiva kaduilla ja somessa maahanmuuttajia vastaan.    

     Suomessa on nyt 1100000 yli 65 vuotiasta ja vuoden 2030 ennuste on 1500000 (TK). Maahanmuuttajien ollessa parhaassa työiässä he sen lisäksi, että parantavat väestörakennetta, tarjoavat työvoimaa ennen kaikkea myös jatkuvasti kasvavalle hoito- ja hoiva-alalle.

     Ilmarisen johtaja Kiander totesi MTV-uutisessa 8.9., että vuoteen 2030 mennessä Suomen työikäisten määrä on pudonnut 100000 henkilöllä, mutta jos maahaanmuuttajat työllistyisivät kantaväestön tavoin, tämä vaje olisi täytetty ja kestävyysvaje puolitettu.

     Nyt on näkyvissä, että osa turvapaikanhaijoissa on korkeasti koulutuettuja ja moni puhuu englantia. Aiemmat kokemukset ovat myös osoittaneet, että usea on alkanut harjoittaa yritystoiminta Suomessa. Pienikin lisäys tällä sektorilla on tervetullutta parantaen taloutemme dynamiikkaa.

     Hallitus on aivan oikein korostanut hyvien käytäntöjen ja kokemusten hyödyntämistä. Ruotsin, Sakan ja Britannian maahanmuuton vaikutukset kielteistä piirteistään huolimatta ovat tuoneet näihin maihin työvoimaa, yrittäjyyttä, kansainvälistä osaamista ja kulttuurin monipuolistamista, josta kansakunnat hyötyvät pitkällä aikavälillä. Maan talouden tilat ovat tästä hyvät mittarit.

torstai 24. syyskuuta 2015

1666. Hallituksen tiedottaminen muistuttaa melkein propagandaa


     On selvää, että minkä tahansa hallituksen tiedotusstrategia on osa sen toimintastrategiaa ja tiedottamisen pitää tukea hallituksen toimintaa kaikilla tasoilla

     Liekö kuitenkin Sipilän hallituksen omintakeinen ja aktiivinen tiedottaminen saanut oivalluksia siitä, miten ja mitä keskivertokansalainen alkaa pitämään päivän totuuksina. Joka tapauksessa jos eliitti jatkuvasti toistaa eräiden yhteiskunnallisten seikkojen olevan totta, nämä muuttuvat vähitellen myös kansalaisten silmin todeksi.

     Toinen mahdollisuus valitulle tiedotusstrategialle on, että se on konsulttien tekele.

     Olkoon asia niin tai näin Sipilän hallituksen harjoittamasta tiedottamista paistavat läpi tarkoituksenhakuisuus, omaksi eduksi liioittelu ja kummallisuus.

     Muutama esimerkki: Pääministeri sanoi Suomen velkaantuvan miljardi euroa tunnissa, todellisuuden ollessa 0,6. Maahanmuuttajien vastaanottamisessa Suomi on pääministerin mukaan Saksan tasolla, todellisuudessa 2,5 kertaa vähemmän. Suomi on romahtamassa komission valvontaan velkaantumisen määrän takia. Todellisuudessa muiden muassa Saksan ja Ranskan olisi pitänyt jo romahtaa tähän valvontaan kyseisten maiden velkamäärien ollessa suhteellisesti paljon Suomen lukuja suuremmat. Suomen Fitchin luottoluokitus säilyi pelotteluista huolimattaa AAA:na (IL-verkkolehti 23.9).

     Tiedotustilaisuuksien määrissä ei ole valittamista, sillä jokaisesta askeleesta hallitusohjelman etenemisessä tiedotetaan, mikä sinänsä on hyvä, mutta on osin turhauttavaa ja tuntuu jo itsearvoiselta jankkaamiselta. Menettely voi kuulua osana hallituksen tiedotusstrategiaan, jossa leikkauksia häivytetään piiloon korostamalla mitättömiä kehittämispanoksia verrattuna menoleikkuriin.

     Oma lukunsa on Ylen asettuminen tukemaan välillisesti hallituksen toimia, jopa toimimaan hallituksen äänitorvena, mistä esimerkkinä Sipilän taannoinen tv-puhe. Se sai ankaraa kritiikkiä HS:n palstalla professori Jyrängiltä ja Riepulalta. Kritiikin sisältö oli yksiselitteinen: Yle ei voi toimia hallituksen tiedotusvälineenä.

     Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Jouni Tillin kirjoitus Sipilän tv-puheesta poistetiin yliopiston facebook-sivulta tunnissa.  Kirjoituksessa Tilli piti Sipilän puhetta ”stereotyyppisen luterilaisen papin saarnana. Esitystapa on asiallinen, suorastaan puisevahko, ja syntiosa melkoisen pitkä armo-osaan verrattuna.”

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

1665. EU evoluutionäärisen kehityksen tiellä


     Talouselämän numerossa 31 oli ajatuksia herättävä artikkeli, mihin suuntaan EU:n menee. Kyse ei ole yksinmaan siitä, mihin suuntaan sitä uudistetaan, vaan mihin se on menossa riippumatta siitä, onnistuvatko tai vaikuttavatko kehittämisponnistelut vai eivät.

     Kuvaavaa oli Piia-Noora Kaupin toteamus, että euroalueen on pakko kehittyä johonkin suuntaan. Samassa yhteydessä Paavo Väyrynen kommentoi, että onnistuakseen valuuttana euro tarvitsee valtion. Voi näin ollakin.

     Eurooppa-neuvoston, euroryhmän, Euroopan parlamentin ja komission puheenjohtajien ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan yhteisessä raportissa on esitetty linjauksia, jotka veisivät vääjäämättä EU:ta liitovaltiota kohti. Yhteisvastuullinen talletussuoja, yhteiset osake- ja joukkolainamarkkinat, vero- ja budjettipolitiikan yhtenäistäminen ja maiden väliset tulonsiirrot muodostaisivat tien EU:n tiivistämiseksi liittovaltioksi.

     Verratessa näitä yhtenäistämiskomponentteja Yhdysvaltin talousjärjestelmän rakenteisiin raportin suositukset saavat katetta. Vaikka maa on jakautunut yli 50 osavaltioon, yksittäiset talouden törmäysiskut jakaantuvat useisiin osavaltioihin yhteisten talouden mekanismien ja instituutioiden ansiosta. Tähän pyritään luonnollisesti myös EU:ssa   

     Euroopan-neuvoton puheenjohtaja Donald Tusk esitti luovan ajatuksen liitovaltiotiellä etenemisestä. Se tapahtuisi luomakunnasta tutun evoluution kautta. Se voi hyvin pitää paikkansa, jos tarkastellaan, miten avaruusjärjestelmän oliot kuten aurinkokunnat, galaksit, planeetat, jne ovat syntyneet. Avaruus on jatkuvassa liikkeessä ja törmäyskurssilla jossain johonkin, mutta se samalla alati kehittyy ja uudistuu. Avaruuden evoluutio ja sen törmäykset ovat hioneet suuret särmät pois muokaten myös planeetastamme maagisen pallon.

     EU:n evoluutionääristä kehitystä osoittavat uusien kriisien hallintamekanismien syntyminen, viimeisimpänä maahanmuuttajien sijoitusjärjestelmät, jotka eivät kuulu EU-sopimusasiakirjoihin.

tiistai 22. syyskuuta 2015

1664. Hallitus tuli istumaan ay-väen penkille


     Kuuluisa Janten laki sanoo.  - Älä luule, että olet jotain. Joku filosofi huomautti aikoinaan, että Janten laissa voi muhia diktatuurin siemen.

     Janten lain sovellutuksesta tulee kyllä mieleen Sipilän yksi johtamismetodi. Tätä kuvaa hyvin se, että aluksi Sipilä kertoi, mitä hallitus tekee, myöhemmin mitä hallitus ja hän tekevät, ja nyt mitä hän tekee.

     SAK:n työvaliokunta on juuri linjannut, että viiden prosentin tuottavuusloikan tavoite ei käy, neuvotteluissa pitää tarkastella hallituksen tarjoamaa suurempaa keinovalikoimaa ja kahden viikon aikataulu on liian kireä. EK on tämän Häkämiehen suulla torpannut.

     Tietenkään Suomessa ei olla diktatuurin tiellä, mutta kiistämättä sanallinen judo on käynnissä pakkolaeissa hallituksen ja EK:n linjan sekä SAK:n kannanottojen välillä.

     Mitä todennäköisin vaihtoehto on, että edessä on EK:n ja SAK:n jonkin asteinen välienselvittely, jossa hallitus tarjoaa taustatukea EK:lle. Oikeastaan asiat ovat tähän asti menneet niin päin, että EK on tarkkaillut hallituksen suojassa, miten ay-siivelle käy.

     On vaikeaa sanoa, miksi työnantajat ja ammattiyhdistysliike juuri nyt ottaisivat tavallista rajummin yhteen. Onhan tilanne huono sekä taloudessa että maahanmuutossa. Ehkä on käynyt vain, kuten nyt maahanmuuton ryntäyksessä, että pieniä saamaan suuntaan vaikuttavia tekijöitä aktivoituu runsaasti yhtä aikaa.

     Toinen syy voi olla, että ammattiyhdistysliikettä on moitittu ja jopa haukuttu yhteiskuntakehitystä jarruttavana voimana, jäänteenä menneiltä ajoilta. Ay-siipi ei ole pystynyt uudistumaan. Tähän voidaan sanoa, että niin ovat monet muutkin instituutiot ankkuroituneet juurilleen, ei vähiten puoluelaitos, joka junnaa samoilla puolueohjelmillaan.

     Puolueet eivät vastaa muuttuvien ja kehittyvien yhteiskuntaryhmien aatemaailmoja ja tarpeita. Tätä epätasapainoa kuvaa tosia asia, että vasemmistoliiton ja demareiden yhteinen kannatus on alle 30 prosenttia, mutta samalla apriori on totta, että reilusti yli 30 prosenttia vastustaa pakkolakeja. Puoluekenttä ei vastaa kansalaisten jakautumista keskeisten arvojensa perusteella eikä sitä, mitä he eniten odottavat poliittiselta järjestelmältä. Nyt olisi Sveitsin tapaan kansaäänestys pakkolaista paikallaan.

     Tässä kohdassa täytyy myöntää, että oman huonouden torjuminen muiden huonoudella kyllä ontuu.

     Kolmas osasyy ehkä on suomalaisessa tapakulttuurissa. Omalle reviirille tulleita katsotaan karsaasti. Se mikä katsotaan omaksi reviiriksi, voi joskus ulkomaalaisen silmin näyttää kummalliselta. Jos esimerkiksi bussissa on istuinrivi vapaana, katsotaan oudoksuen viereen istujaa. Hallitus tuli istumaan ay-väen penkille.

     Neljäntenä tekijänä välien kiristymiseen saattaa olla kuuluisa momentum. Kokematon SSS-kolmikko näkee nyt ainutlaatuisen hetken korjata kilpailukykyä ja samalla maan taloutta muiden puolueiden istuessa opposition penkillä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

1663. Pakkolait ja talousguru Stiglitz


     Professori J. Stiglitz luki taas kerran madonluvut kuripolitiikkaa harjoittaville Suomen kaltaisille maille. Erityisen höykytyksen koki kokoomuksen Juhana Vartiaisen työntarjonnan lisäämisen politiikka. Tätähän hallitus nyt ajaa pakkolailla, pätkätöillä, työttömyysturvan heikentämisillä ja jo solmuun menneellä päivähoito-oikeuden heikennyksillä.

     Työntarjonnan lisääminen tuntuu hölmöläisten hommalta tilanteessa, jossa maassa on 400 tuhatta työtöntä ja maahan tulee joka päivää satoja työkykyisä pakolaisia.

     Professorin mukaan hallituksen pitää ennen kaikkea pitää huolta bruttokansantuotteen ja ihmisten hyvinvoinnin kasvattamisesta ja toissijaisesti velan hoidosta. Eihän valtio ole velanhoitoa varten.

     Se että luottoluokittaja juuri säilytti maamme luottokelpoisuuden nykyisellään, kertoo tämän olleen Stiglitzin linjoilla.  Kuvaavaa on myös, että valtiovarainministeriön asiantuntijat päivittelevät sokean Reetakin näkevän, että luokitusta pitäisi laskea.

     Stiglitzkin kaipasi Nokian tilalle innovatiivista vientienergistä yritystoimintaa.

     Hallituksen esittämä ja tukema biotalouden ja digitalisoinnin kehittäminen on vailla sisältöä ja innostusta.

     Meidän pitäisi tarttua siihen mitä meillä jo on eikä kehitellä ideaa jostain suuresta pamauksesta, joka on tietenkin tervetullut.

     Miellä on elektroniikan, digitalisaation ja pelialan sekä näiden komponentteihin liittyvää osaamista. Myös lääketieteen ja kemia osaamista on. Tämä muodostaa keksijälle valtavan aarrearkun, josta osaavalla ja taitavalla poiminnalla voi rakentaa itse aineksia lisäämällä uusia innovatiivisia tuotteita.

     Ei kannata pelästyä, jos joku aarrearkun konsepti on jo keksitty, koska siihen voi listä tai sitä voi parantaa, kunhan noudattaa samalla järkevää patentointistrategiaa. PRH:n patenttidataan perehtyminen tässä yhteydessä lyödään usein laimin.

     Toinen innovaatiolinja on pitkäjänteisellä tutkimuksella kehittää edistyksellinen tuote tapaan ala  A.I. Virtanen, AIV-rehu.

Eli miksi kettu on viisaampi kuin siili? Siksi, että siili osaa vain yhden suuren tempun, mutta kettu useita pieniä.  Valitkaamme kettulinja.

lauantai 19. syyskuuta 2015

1662. Sietämätöntä kun pakkolakien vaikutuksia ei kerrota


     Viiden prosentin tuottavuusloikka on loikkinut itsensä kummalliseen asentoon. Hallitus ja EK ovat sanelleet tavoitteet, ja kun ay-väellä ei ole ollut heti mahdollisuus keinoja esittää, nekin on saneltu. Mitään aitoja neuvotteluja ei siis ole käyty.

     Hallitus ja EK odottavat ay-väeltä vielä ehdotuksia keinoksi, kunhan tavoite pitää. SAK:n on tässä vaiheessa ajettu nurkkaan. STKK ja Akava ovat valmiit sopimaan.

     Päätökset tehdään aina jollakin logiikalla, tiedostaen tai tiedostamattaan. Jos esimerkiksi on heittänyt 10 kertaa lanttia tuloksen ollessa joka kerta kruunu, moni seuraavaksi panee roponsa klaavan puolesta. Tällainen päätöksenteko perustuu ikivanhaan a priori-metodiin, jossa ongelma ratkaistaan arkiajatusten avulla. Terve järki sanoo, että nyt on klaavan vuoro.  Näin ei välttämättä ole, sillä mahdollisuudet ovat fifty/fifty, koska edelliset heitot eivät vaikuta millään lailla seuraavaan heittoon.

     Moni teoria etenkin psykologiassa, filosofiassa ja taloustieteessä onkin pelkän ajattelun avulla tehtyjä päätelmiä ja päätelmäketjuja.

     Työehtosopimuspaketissa Sipilä ja EK tekivät paketin työllisyysvaikutuksen arvioinnin a priori-menetelmällä eli hallitus toteaa päätelmiensä perusteella paketin työllistävän 50-70 tuhatta henkilöä.

     Saman logiikan mukaan Kataisen hallitus on todennut, että yritysten kelamaksun poistaminen tuo 15000 uutta työpaikkaa ja yhteisöveron laskemien 22 prosenttiin saman verran lisää. Jos näiden ajatuspäätelmien takana olisivat relevantit havainnot, sanotut olisivat riittävän totta, mutta nyt ne pelkkiä arvailuja.

     Onhan se sietämätöntä, kun antaa välittäjälle kymppitonnin, eikä tiedä, saako aasin vai ravurin.

     Jos työehtopaketissa halutaan päästä eroon a priori-menetelmästä, pitäisi neuvotteluissa kuulla luottamusmiestasoa, joka edustaa käytännön havaintoja. Silloin tulos olisi toisenlainen ja mahdollisimman hyvin tasapuolisesti toteutettavissa.  

1661. Sipilän kakkosasuntotarjous laukaisi pakolaisvirran Suomeen


     Ylen Ykkösaamussa 5.9. Seija Raution haastattelemana pääministeri Sipilä kertoi sijoittavansa pakolaisia Kempeleen kakkosasuntoonsa. Siitä tuli maailmanluokan uutinen, joka noteerattiin monissa länsimaisissa vaikutusvaltaisissa lehdissä. Nousi jopa pienoinen kohu.

     Sipilän ilmoituksen jälkeen tuhannet pakolaiset ilmoittivat suosikkikohteekseen Suomen, viimeksi eilen Unkarin rajalla pakolaisten toistivat: Suomi on hyvä maa. Monet ruotsalaiset lehdet hehkuttivat Suomen nousseen kärkeen pakolaisten kohdemaana. Ruotsin rautateillä matkustaakin virtanaan maan avittamina pakolaisia Haaparantaan päämäärä Suomi ja sen etelän kaupungit.

     Suomea on tähän asti pidetty kylmänä ja kaukaisena maana, joka suhtautuu nuivasti pakolaisiin. Nyt maankuva on muuttunut muutamassa viikossa nuivasta hyväksi maaksi ja suomalaiset lähes mykistä suulaiksi persooniksi.

     Tämä on yksi esimerkki Sipilän kokemattomuudesta, mitä on olla maan vaikutusvaltasin poliitikko. Hän ei selvästikään ole ymmärtänyt, millainen valta hänen sanoillaan maan pääministerinä on. Hän ei ollut kokenut sitä aiemmin, muuta kuin menoleikkauksissa ja työehtopaketissa.

     Hänellä ei ollut käsitystäkään, kuinka kansavälisen vetovoimaisen viestin hän lähetti pääministerinä kakkosasuntotarjouksellaan tuhansien medioiden kautta pakoa suunnitteleville. Se oli melkein, kuin kutsu tulla Suomeen.

     Päivän Helsingin Sanomien mukaan ministeri A. Berner oli yllättynyt vaikutusvallastaan.

     Pääministeri Sipilä ja ministeri Berner eivät varmaankaan ole yllättyneitä ministerin vallasta siinä suhteessa, miten ministerin valta on oppikirjoissa määritelty. Todellisuudessa pääministerin valta on valtava ja ministerin hyvin suuri Suomen mittakaavassa.

     Kummatkin kokemattomuuttaan eivät ymmärtäneet täysin, kuinka moniulotteisina ja vaikutuksiltaan arvaamattomina kannanotot ja ulostulot kietoutuvat yhteiskuntaan ja globaaliprosesseihin.

     Tämän takia ennen ministeriksi tuloa pitäisi henkilöllä olla hankittu käytännön tuntuma ministerein työstä, avustajana, esikuntatyön tekijänä, asiantuntijana, jne. Tämä estäisi alkuhaparoinnit.


perjantai 18. syyskuuta 2015

1660. Mitä tapahtuu mielenosoituksen jälkeen


      ”Maallamme on 1000-vuotinen kulttuuriperimä. Emme halua kansamme murtuvan globaalin pakolaisongelman edessä. Asetamme rajalle 900 vasta valmistunutta poliisia opettamaan tapoja.”

     Tämä on hyytävää puhetta Unkarin päämieheltä Orbanilta.

     Suomessa ei vielä ole kuultu tällaista retoriikkaa. Sen sijan meillä on jo pitkään jatkunut tasainen melankolinen päivittely taloutemme kurjasta tilasta ja menojen karsimisesta. Nyt päivittely on kääntymässä kovasärmäiseksi huuteluksi. Helsingin keskustaan kokoontuneet mielenilmaisijat protestoitavat Sipilän pakottavaa lainsäädäntöä vastaan ja laukoen ympärilleen toraisia on kimmokkeita.

     Tästä väkijoukon kokoontumisesta joidenkin mieliin on nousee 1991 syyskuisen illan soihtujen leikkaavat varjot ja tykyttävät liekit. Illalla tunnelma oli kummitusmainen katujen autuudessa näkyessä vain aavemaisia soitujen kantajia.

     Pelottavaa on, että yhteiskunnan mielialoja ei sävytä niinkään jatkuvan kriisin tunnelma, joka laukeaa, vaan filosofi Foucaultin kuuluisa kysymys. - Mitä nyt tapahtuu?

     Jos kahden viikon päästä ei päästä sopimukseen työehtopaketista, maa ajautuu arvaamattomalle tielle, missä ay-väki ja hallitus pohjimmaltaan tietävät, mitä pitää tehdä, mutta arvovaltasyistä istutaan poteroissaan.

     Ennen Sipilä pakkolakeja mielialoja ovat ärsyttäneet pienet, mutta näkyvät hyvätuloisia hyödyttävät hallituksen tai yritysjohdon itse toteuttamat temput. Nuoret yritysjohdon eläkeläiset ovat siirtyneet Portugaliin veroetujen takia. Johdon tulopalkkiot kohoavat ja osinkoja jaetaan ennätysmäärä, vaikka yritystulokset matelevat pohjamudissa. Verottaja jätti syyttämättä noin 60 miljoonan euron laittomat sijoitukset veroparatiiseihin tehneet. Eduskunnan oikeusasiamies on nostanut tästä kanteen verohallinta vastaan. Nyt Stubb on viemässä lakialoitteen eduskuntaan tehokkaasta katumisesta. Siinä armahdetaan ne, jotka 2016 ilmoittavat laittomat veroparatiisisijoituksensa saaden silloin minimaaliset viiden prosentin veron korotukset ja säästyen julkiselta oikeusprosessilta. – Tämä erittäin helppo tapa saada 10 miljoona euroa valiolle, perusteli Stubb. – Epätasa-arvoista ja erikoista lainkäyttöä, sanovat asiantuntijat. Hallitus leikkaa 30 miljoona euroa ensi vuoden budjetissa harmaan talouden torjumisesta. Maatalous saa 100 miljoona euroa maatilojen kehittämiseen biotalouden nimissä ja miljoonia sukupolvivaihdoksiin. Sipilän työehtopaketissa palkansaajat osallistuvat talkoisiin 2,7 miljardilla eurolla ja työnantajat 30 miljoonalla eurolla.

     Tovoittavasti järki voittaa ja päästään eroon lähes maanalisista tunnelmista.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

1659. Carl Haglund lobbarijohtajana


     Entinen puolustusministeri, kulttuuriministeriministeri ja nykyinen RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund vaikuttaa kiireelliseltä ja tahtovalta mieheltä HS:n haastattelussa 12.9.2015. Eduskunnan puhemiehistön palaveri odottaa.

     Eduskunnan verkkosivuston mukaan Haglund ei ole kiireiltään ehtinyt tulla nimetyksi eduskunnan minkään valiokunnan jäseneksi. Jos asia on näin, se on valitettavaa Haglundin äänestäjien kannalta, koska tunnetusti vaikuttaminen asioihin tapahtuu valiokunnissa.

     Kalenteriin Haglund on kuitenkin saanut järjestettyä sen verran tilaa, että ehtii toimia viestintä ja mediayhtiö Miltton Oy:n hallituksen jäsenenä Jorma Ollilan toimiessa puheenjohtajana.

     Miltton haluaa olla maailman paras viestintätoimisto suomalaisille organisaatiolle (julkishallinnolle), tuotemerkille ja Pohjoismaissa toimiville kansainvälisille brändeille. Sen tuotesegmentteihin kuuluvat muiden muassa sidosryhmäsuhteet, varainhankinta & yritysyhteistyö, yhteiskuntasuhteet, markkinointiviestintä, työnantajamielikuva ja myös hallitusohjelmassa mainittu digitalisaatio. Tällaisia energisiä yrityksiä maamme tarvitsee.

     Haglundin mukaan jäävyysongelmia ja ristiriitatilanteita hänen eduskuntatyönsä ja Milttonin hallitusen jäsenyyden kanssa ei tule, koska hän ei osallistu Milttonin operatiiviseen lobbaustyöhön. Hän korostaa kansanedustajana vastuuta työstään äänestäjilleen. Tähän voidaan todeta, että yleensä henkilöllä on jonkinlaista vastuuta myös sille taholle, joka maksaa hänelle pakkaa, palkkioita, korvauksia, jne.

     Haglund sanojensa mukaan hän ei käytä poliittista valtaansa Milttonin asiakkaiden eduksi.

     RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund pystyy kertomansa perusteella pitämään erillään kansaedustajana saamiensa tietojen hyväksikäytön Milttonin toiminnasta, koska rajan vetäminen ei ole kenenkään muun vastuulla.

     Haglundin esittämästä näkemyksestä on huomautettava, että tällaisia vastuunjaon perusteluja ei laajemmin käytetä yritystoiminnassa eikä myöskään julkishallinnossa, omituinen perustelu. Jatkoksi Haglund korosti olevansa kaikissa tilanteissa vastuullinen äänestäjilleen.

     Haglundin olisi toivonut kertovan hieman tarkemmin, miten hän on varmentanut sen, etteivät hänen eduskuntatyössään saamansa tiedot ja niitä koskevat paperi-ja digidatat kulkeudu asiattomasti väärin paikkoihin. Osa näistä tiedoista voi olla myös ei julkisia.

     Miltton ei ole mikä tahansa viestintäyhtiö ja yritys. Siellä on runsaasti akateemista korkeatasoista henkilökuntaa ja yhteyksiä jopa Singaporeen. Haglund ja valta osa henkilökunnasta kuulunevat saman tyyppiseen viiteryhmään kommunikaation muodostuessa silloin luonnollisen sujuvaksi ja helpoksi, tieto  kulkee.   

     Ei ole kauaa Stubbin toteamisesta, että politiikka on rikki ja konsensus puolikuollut. Monet tutkijatyypit ja yliopistotahot ovat tuoneet esiin korporatismin vaaroja. Yleisellä tasolla puhuttaessa tasokkaiden ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen integroituessa virallisesti korkeaprofiilisten yritysten johtoelimiin, korporatismin vaara kasvaa.
     

lauantai 12. syyskuuta 2015

1658. Bismarckia Natolla ja Juustilla


     Historiaan taaksepäin ei yleensä kannata katsoa, sillä harva sinne on menossa hankkimaan energisiä uusia polkuja tai avauksia kuljettavaksi.

     Tätä neuvoa ei pidä ottaa kovin tosissaan. Muiden muassa Jukka Tarkka on uusimmassa kirjassan pohtinut Suomen natoon liittymistä ja Suomen hukattua kultareunaista aikaikkunaa 1990-alussa, jolloin ikkuna oli ollut apposellaan natoon. Ahtisaari ja Halonen saivat Tarkalta kyytiä mahdollisuuden hukkaamisesta.

     Tähän voidaan sanoa, että soso, soso tohtori.

     Tarkka, jos kukaan tietää, kuinka epävarmoja ja hetkeen sidottuja tällaiset rynnistykset ovat. Suomi katsoi sisällissodan jälkeen 1920-luvulla, että sillä oli mahdollisuuksia ottaa NL:n Aunuksesta maa-alueita omakseen. Kaikki Suomen värkkäämät historian häämyyn peittyneet Aunuksen retket epäonnistuvat epärealistisina.

     Jos onnistuneita ja monilla tavin toistaan poikkeavia maa-alueiden valloituksia halutaan tarkastella, niitä löytyy muiden muassa Otto von Bismarckilta. Jos Ranskan valloitus jätetään pois, Otto houkutteli, uhkaili, lahjoi ja teki taloudellisia elementtejä sisältäviä kauppoja ja naimakauppoja Preussin kasvattamiseksi Saksan valtioksi. Naimakauppojen järjestämisessä hänen suuri liittolaisensa oli Englannin riittoisa kuningatar Victoria, jolla oli jälkeläisiä Abertinsa kanssa kymmeniä ympäri Eurooppaa.

     Kuka nyt pelaa Bismarckia Suomen natojäsenyydellä? Tai pitäisikö kysyä, että ketkä pelaavat. Aloitettaessa helpommasta päästä entinen puolustusministeri Haglund ainakin pelaa. Ei ole kuin aihetodistuksia, mutta tästä peliriippuvuudesta hän ei pääse eroon. Ties vaikka hän laillisuuden rajoissa konsultoi Ruotsin porvaripuolueita. Ruotsidemokraatit ovat kantona kaskessa. Joka tapauksessa Ruotsi näyttää kääntyvän nato kannalle.

     Presidentti Niinistö erikseen kommentoi, ettei hänellä ole mitään tekemistä Juustin nimittämisessä PLM:n kansliapäälliköksi. Uskokoon, ken haluaa. Juustin vahvuus on sotakaluston hankinnat. Sotapäälliköitä meillä riittää, mutta on tiukalla, että meillä olisi oikeita aseita oikeat määrät. Presidentti Niinistö on useaan kertaan korostanut EU:n yhteisen puolustusvalmiuden kehittämistä ja  sen osana yhteishankintoja.

     Jos Ruotsi liittyy natoon, maa ei meille siitä välttämättä etukäteen ilmoittele. Millä tiedotusstrategialla tahansa läntinen naapurimme liittyy natoon, Suomi tarvitsee Bismarckin tason taitoja uuteen puolustustilaan asemoitumisessa ja varustautumisessa.

     Toivottavasti HS:n Tarkan kirjan arvostelun siinä kohtaa ei ole mitään perää, jossa luodaan välähdyksenomainen illuusio Suomen ja Ukrainan käyttämisestä vaihtonappuloina Euroopan tilan stabilisoimisessa. Väite kuulu sarjaan: Kaupungilla puhutaan.

perjantai 11. syyskuuta 2015

1657. Sipilän sinne päin politiikka


     Pääministeri Sipilää on viime päivinä röykytetty kovakouraisesti leikkaussuunnitelmista ja työehtojen heikennysesityksistä. Suuri osa palkansaajista ja ay-liike SAK:n johdolla reagoivat kiristyksiin mielenilmaisuilla tajuten, että kun lumipallo alkaa vyöryä, pitää työntää. Ei auta Sipilän lupaamat kymmenet tuhannet uudet työpaikat, 50000 aluksi.

     Mistä tällainen luku on tempaistu? Nyt pitää ryhtyä puolustamaan Sipilää, vaikkei hän siitä ehkä pidäkään.

     Otetaan aseeksi Sipilän koulukunnan omat aseet. Esimerkiksi fysiikassa on tunnustettu, ettei lähes tulkoonkaan jokaista teoreemaa voida tarkasti todistaa, ei oikeastaan yhtään, jos ollaan matemaattisen tarkkoja. Kaikki fysiikan lait perustuvat kokeiden tuloksiin, hienosti sanottuna approksimaatioihin. Väljästi tulkiten voisi sanoa, että approksimaatio on iteroinnin tulos. Koko fysiikka on approksimaatioiden joukko.

     Absoluuttisten totuuksien sijasta onkin tyydyttävä enemmän tai vähemmän tarkkoihin likiarvoiin. Muutoin ei olisi päästy eteenpäin lainkaan koko fysiikassa. Eteenkin taloustieteessä, jos olisi jääty loputtomasti venttileeraamaan, mikä vaikuttaa mihinkin, koko tiedettä ei olisi olemassakaan.

     Tämä saattaa olla merkittävä havainto Sipilän eduksi. On parempi mennä suurin piirtein oikeaan suuntaan, kuin mennä yksityiskohtaisesti väärään suuntaan tai olla tekemättä mitään, kuten Kataisen ja Stubbin hallitukset tekivät.

1656. Ensi vuonna Suomeen 100000 uutta turvapaikanhakijaa


     Sisäministeriön epävirallisten arvioiden mukaan Suomeen saattaa tulla ensi vuonna yli sata tuhatta turvapakan hakijaa. Näin suuren määrän edessä kenenkään ei kuitenkaan tarvitse alkaa harjoitella itsetukiskelua tuomio päivän edessä eikä langeta mielentilaan, joka muistuttaa huonoa omatuntoa.

     Tunnetusti viime kuukausina räjähtänyt pakolaisinvaasio Eurooppaan johtuu siitä, että pakolasivirojen esisijaisina pidikkeinä länteen toimineet maat, kuten Libanon ja Turkki sekä Kreikan saaret ovat tupaten täynnä pakolaisia. Puskurit, maljat ovat vuotaneet yli äyräiden.

     Myös monnissa maissa, kuten Syyriassa ja Afganistanissa, pitkään ja toivottamattomalta näyttävät vainot ja tappamiset ovat saanet ihmiset tekemään lopulliset päätökset maistaan lähtemiseki. Ihmiset ovat katsoneet, että jos ei nyt, niin ei koskaan. Tämä koskee myös Irakia ja osaa Afrikan maita, kuten Somaliaa, Kongoa ja Sudania..

     Erityisesti Isis on kasvanut valtavakasi tapavaksi hämähäkiksi, joka verkkonsa avulla pitää terroristiotteessaan miljoonia ihmisiä. Se kanssa ei voides neuvotella. Alkukimmoke Isisin syntymiselle oli Saddam Husseinin path-puolueen nöyryytys joutua aluksi toimettomana katselemaan, miten maata myllerrettiin. Rooli jäi hetkeksi epäselväksi, muuta aktiivisessa iässä olevat puoluesoturit löisivät nopeasti korvikkeen Saddamin palvelemiselle. Myöhemmin monet Saddamin kannattajista liittyivätkin aseineen Isisiin.

     Arabikevään fiasko loi tilaa valtatyhjiölle, jota terroristijärjestöt Isisin johdolla käyttivät hyväkseen kaaoksen ja paniikin luomiseksi ihmisten vainoille ja heidän maista lähtemiseksi.  Terroristijärjestöllä Boko Haralla on samankaltainen syntyhistoria ja vaikutus pakolaismäärien kasvuun. Taliban ja Al Qaida terrorisoivat ihmisiä lähtemään Afganistanista ja sen lähimaista.    


     Pakolaisreitit ovat tulleet internetin ansiosta yhä peremmin tunnetuiksi pakoa suunnittelevien keskuudessa. Reittejä ja operaattoreita jopa markkinoidaan netissä. Monella omaisuutensa myyneellä pakolaisella on varaa maksaa, osalla saattaa olla mukanaan koko pakomatkalla rahaa käytettävissään.   

     YK on halvaantunut turvallisuusneuvostoineen ratkaisemaan edes osin Euroopan pakolaiskysymystä Venäjän ja Yhdysvaltojen välien huonontumisen tuodessa vielä yhden uuden elementin pakolaisratkaisulle.

     Eurooppaan tulevien pakolaismäärien räjähdysmäinen kasvu johtuu mitä erilaisimmista paikallisista, alueellista, maaryhmäkohtaisista ja globaalisistä syistä. Niihin arkinen maailmanyhteisö ei voi vaikuttaa mitenkään ja mitään.

     Tilanne todennäköisesti on se, että Suomeen tulee ensi vuonna noin 100 000 uutta pakolaista.

     Tästä syytä poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten tahojen on lopetetavat puheet siitä, että ennen kaikkea apu pitäisi ennakoitavasti kohdistaa turvapaikan hakijoiden kotimaisten olojen parantamiseksi. Se on kaunis ajatus kuin kultainen talja, ja yhtä hyödytön.

     Suomen pitäisi turvapaikkakysymyksessä lyödä viisaat päät yhteen ja muodostaa nopeasti prosessiorganisaatio, joka pakolaisleiriltä suoraan poimii, ikävä sanoa, parhaat, koulutetut ja hädässä olevat henkilöt perheineen suorilla lennoilla Suomeen. Komissio saattaa yskähdellä, mutta siitä huolimatta.

     Tällöin Suomen ikäpyramidi paranee jo merkittävästi ja tämän ansiosta pidemmällä aika välillä maatamme voi kohdata toisen lainen taloutta kohottava nokia ilmiö.

torstai 10. syyskuuta 2015

1655. Hallituksen puuhalista - Ei SAK grilliltä pois pysyttele


     Puuhalistaksi kutsui S-Pankin päästrategi Vesa Engdalh hallituksen toimia niin sanotussa yhteiskuntasopimus II:ssa. Hänen mukaansa siinä esitetyt toimenpiteet yhteiskunnan talouden piristämiseksi syövät toisiaan kokonaisuuden pyöriessä paikallaan. Rokottaahan työehtopaketti aputoimineen kolme prosenttia ostovoimasta. Tämä on kova lovi talouteen kokonaiskysynnän muodostaessa puolet kotimaisesta kysynnästä.

     Aivan toisen käsityksen sai tänään eduskunnan kyselytunnilla käydystä keskustelusta. Siellä hallituksen toimia ei pidetty puuhina, vaan huijauksena (Heinäluoma) ja suohon vievinä muljutuksina (V.Niinistö).

     Keskustelussa Sipilän mainitsema 50000 uuden työpaikan saaminen työehtoreformeilla on toiveajattelua.

     Todennäköisesti SAK:n liitot tekivät historiallisen virheen EK:n siivittämänä hylätessään Sipilän toiseen tarjoukseen yhteiskuntasopimuksen aikaan saamiseksi. Maan kannalta tämä on valitettavaa, sillä SAK:lla olisi ollut taitoja luovia neuvottelut läpi viiden prosentin tuottavuusloikalla kasvojaan menettämättä.

     Nyt historiallinen momentum meni ohi. Zyskowicz ja eräät muut oikeistolaiset puhuvat jopa demokratian kunnian palauttamisesta ay-järjestöjen syleilystä. Onhan Stubbkin aiemmin todennut kolmikannan edustavan menneisyyttä. Ihalaisen mukaan käsillä oleva Sipilän paketti on sotkemassa työmarkkinat solmuun.

     Toisaalta kun Sipiä ei taivu uusiin neuvotteluihin, vääjäämättä jossain vaiheessa on edessä välinen selvittelyn hetki. Tuskin silloin SAK:sta tulee suurta sivullista eikä se silloin grilliltä pois pystyttele.

1654. Taitamaton työehtoheikennys


     Sipilästä tulee mielleyhtymä, että jos yksi vastustaja on ollut heikko, niin muutkin vastustajat ovat heikkoja. Muiden muassa työoikeuden professori Tiitisen mukaan hallitus on joutunut ennennäkemättömälle törmäyskurssille palkansaajajärjestöjen kanssa.

     Ehkä kuitenkin suurin syy ay-väen aliarviointiin ovat Sipilän, Stubbin ja Soinin kokemattomuus käytännön neuvotteluista, työskentelytavoista ja-kulttuurista ay-siiven kanssa. Onhan se melko epäammattimaista sanelutavoittein yrittää ensin viikossa ja myöhemmin kolmen kuukauden päästä kahdessa viikossa saada aikaan yhteiskuntasopimusta.

     Ammattiliitot ovat jyrähtäneet. Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen kuittasi Sipilälle tämän todetessa hylätystä yhteiskuntasopimuksesta, että sitä saa mitä tilaa. Niin saa. Lakko on tulossa, jyrisi Suhonen.

     Sipilällä ei ole käytännössä yhtään kokemusta tulosta tuottavista neuvotteluista ay-kentän kanssa valtakunnan tasolla. Päinvastoin hän on vielä yritystoiminnan suoraviivaisuuden ja käskyvallan sokaistuksessa. Stubbin eduksi on sanottava, että hän on lopettanut pitämästä koko valtakuntaa näyttämönään ja karsinut twiittailujaan. Tämä ei tee hänestä vielä työmarkkinaneuvottelijaa. Soini lähinnä seurailee vierestä, mitä tapahtuu.

     Työehtojen supistuspaketin arvoidut muutaman kymmenen tuhannen uudet työpaikat ovat todella täyttä arvailua. Miten julkisen sektorin työehtojen heikennykset lisäävät hintakilpailukykyä?  Teoriassa julkisen velanoton tarve pienenee paketin ansiosta, mutta kun saman aikaisesti yritysten sosiaaliturvamaksuja pienennetään vajaa kaksi prosenttiyksikköä, velanotan tarve kasvaa 830 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan paketin työllisyys- ja kilpailukykyvaikutukset ovat hämärän peitossa.

     Paljon järkevämpää ja vaikutuksiltaan ennustettavampaa hallitukselta olisi ollut päästä yhteiskuntasopimukseen aidosti neuvotellen. Esimerkiksi 0-palkan korotuksilla neljän vuoden vuoden aikana olisi saatu suhteellista hintakilpailukykyä nostettua verrokkimaihin nähden 6-7 prosenttia.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

1653. PM:n kp:n esittelymuistio


     Ylen tekstitelevisio uutisoi tänään, että PM on peukaloinu esittelymuistiota.

     Yleisellä tasolla esittelymuistion laatiminen etenee suurin piirtein näin:

     ”Ensin hakijoista karsitaan muodollisesti epäpätevät henkilöt. Tätä ennen ministerin esikunta on usein laatinut omat erityisosaamisvaatimukset valituksi tulevalle. Tunnettu konsulttitoimisto ei ainoastaan haastattele, vaan myös järjestää päivän testin lupaavimmin tuntuisille ehdokkaille ja tekee oman suosituksensa kolmen parhaan ryhmästä. Seuraavaksi astuu esiin ministerin esikunnan evästämänä esittelymuistion kirjoittaja. Hän on yleensä kokenut virkamies. Esittelymuistio on asiakirja, johon perustuen valtioneuvosto tekee nimittämispäätöksen. Kokeneen virkamiehen tekemänä laatiminen sujuu vaivatta. Tässä vaiheessa yleensä tiedetään, kuka valitaan, koska ministeri, jonka ministeriötä nimitys koskee, käytännössä ratkaisee asian. Muistio laadintaan periaatteella, että hakija, jolla on epäkattavin ja sopimattomin koulutus tehtäviin ja vaatimuksiin nähden, pudotaan viimeiselle sijalle, jne. Tämän jälkeen verrataan työkokemuksia ja usein myös erityisosaamisvaatimuksen edellyttämiä taitoja, missä usein on mukana subjektiivisia elementtejä.”

     Esittelymuisto on aina enemmän tai vähemmän puutteellinen. Tämän jo huomaa siitä, että kun päätös on tehty, esittelijän puhelin voi soida ja sähköposti kilahtaa tiheään virkaan valitsemattomien moittiessa täyttöprosessia laidasta laitaan, etenkin valittajan ansioiden huomiotta jättämisen takia.

maanantai 7. syyskuuta 2015

1652. Juustin nimityksessä Yleltä törkeä menettely


     Tänään Ylen A-studiossa toimittaja lueskeli puolustusministeri J. Niinistölle ministeriön kansliapäällikön viran täytön esittelymuistioita. Yle tiesi muistion olevan ei julkinen nimitysprosessin ollessa kesken. Siitä huolimatta toimittaja kysyi, miksi Juusti on parempi virkaan kuin Räty.

     Kokoomus ajaa voimakkaasti virkaan Rätyä. Ylellä on kokoomuslainen toimitusjohtaja. Tästä tulee vääjäämättömästi mieleen 60- ja 70-lukujen Ylen aktiivinen rooli poliittisessa vaikuttamisessa. Moni hölmöydessään on jo unohtanut, että tällaiset ajat ovat ohi. Mutta eiväthän ne ole. Ei tarvitse muistaa, kuin M. Jungnerin ulos ajo Ylen pääjohtajan virasta.

     Presidentti Halosen nimitettyä kyseenalaisin perustein muutaman ministeriötason huippuvirkamiehen virkoihinsa presidentiltä otettiin kokoomuksen johdolla kansliapäälliköiden nimitysvalta pois. Maksaako kokoomus nyt potut pottuina?

     Kun poliittisille virkanimityksien tielle on jo lähdetty, peli pelataan aina loppuun saakka. Ylen tämän iltainen käytös sen osoitti.

     J. Niinistö teki aivan oikein uhatessaan lähteä studiosta pois, ellei toimittaja lopeta tankkaustaan kansliapäällikön nimityksestä prosessin ollessa kesken.

1651. Miksi Tanssitalo Helsinkiin


     Päivän HS:n mukaan Helsingin kärkipoliitikot kannattavat Tanssitalon rakentamista. Aikoinaan presidentti Halosen sisäministeriön kansliapäälliköksi demarien mandaatilta nimittämä ap. johtaja Ritva Viljanen on vastustavalla kannalla. Hänen pitkä polveileva virkamiesvastauksensa HS:ssä tanssitalokysymykseen muistuttaa tyypillisen poliitikon sanailua. Nyt Viljaselta tarvitaan samanlaista päättäväisyyttä tanssitalon puolesta, mitä hän osoitti 1990-luvun alussa, kun hän sai valtion tunnustuksen läänien lakkauttamisen hyväksi tehdystä työstä.

      Tanssi on ihmisen vanhimpia tunteiden esittämistapoja, joka sytytti koko yhteisössä polttavia mielialoja ja väkeviä sielun purkauksia. Taiteellisen ilmaisuvoimansa ja antinsa lisäksi tanssi kehittää koko kehon fysiikka, koordinaatiota, liikeratojen hallintaa. Se voi olla myös voimakas itseilmaisun ja terapeuttisen kokemuksen keino. Tänä päivänä tanssin esittäjien ja harrastajien joukko ulottuu huippuartisteista ja lavatanssijoihin.

     Julkishallinnollisen investointien ratkaisujen tapahtuessa päättävien politiikkojen mielin kautta päätöksiksi heidän olisi syytä ryhdistäytyä Guggenheimistä irtisanoutumiseksi. Guggenheimin sisältyy runsaasti epäselviä, ristiriitaisia ja riskinalaisia piirteitä.

     Sen sijaan Tanssitalon tarve on kiistaton, rahoitus Jane ja Aatos Erkon säätiön tuen ansiosta hyvällä tasolla, ja se kohottaa Helsingin ja koko maan kulttuuriluonnetta ja -myönteisyyttä.

     Kokonaisuudessaan hanke on selkeä vailla ulkopuolista hämäryyttä.

lauantai 5. syyskuuta 2015

1650. Kymmenen pientä sote-poikaa


     Talouselämässä nro 29 oli hyvä artikkeli yksityisten terveysfirmojen rynnistyksestä markkinoille julkisen sektorin kurjistumisen ja sote-sotkujen jatkuessa. Artikkelissaesiintyvät terveysyritysten pomot rehellisesti tunnustivat, että asiakkaita riittää. Työterveyshuolto ja vapaaehtoiset sairausvakuutukset suorastaan työntävät potilaita sisään ja varakkaat menevät sinne, mihin tarve kulloinkin edellyttää. Uusia vakuutusinnovaatiota odotellaan.

     Terveyspomojen vakuuttelut kilpailun tuomasta kustannusten alentumisesta, työtapojen virtaviivaistamisesta ja prosessitehokkuuden noususta ovat varmaankin totta, mutta heidän väitettä laadun parantumisesta ei kannata heti niellä. Joka tapauksessa julkisen sektorin terveysasemilla on syytä ottaa mallia yksityissektorin hyvistä käytännöistä, kuten Espoossa on tehty.

     Yksityissektorin ryntäykseen maamme terveysmarkkinoille sisältyy suuri haaste. Miten varmennetaan, että terveydenhoito tapahtuu koko maan tasolla parhaita hoitostrategioita ja -menetelmiä noudattaen ja miten seurataan vaikutuksia, laatua ja kustannuksia, siis koko maan tasolla? Yksityissektorin tietojärjestelmien yhteensopimattomuus julkisiin on tässä pienimpiä ongelmia, etenkin kun julkisetkin ovat yhteen sopimattomia toisiinsa.

     Samassa lehden numerossa oli prof. Hiilamon ehdotus soten rahoituksesta. Kyllä alkoi puistatuttaa kunnallisen itsehallinnon pyhyys. On vanha tieto, että se liitelee terveydenhoidon potilaiden pään yllä puolella, mutta uutta oli se, ettei kuntien ole pakko laskea veroäyrin hintaa, vaikka valtio rahoittaisi terveyspalvelut.

    On paikallaan vielä toistaa erään asiantuntijan terveysbisnestä koskevia havaintoja:
”Terveydenhoito ei ole palveluala. Siinä ei pelitä profit motive. Sen keskeinen laadun tekijä on vaikuttavuus, ei asiakastyytyväisyys. Siksi se on ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä ohjausta ja tulosten pitkäjäteistä evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.” (professori Martti Kekomäki 14.7.214)

perjantai 4. syyskuuta 2015

1649. Hallitus ajautuu törmäyskurssille pakolaiskysymyksessä


     Ulkoministeri Soinin palatessa Yhdysvalloista arktisesta kokouksesta hän lausui Yle 1:n tv-toimittajalle pakolaiskysymyksestä. – Tilanne on sietämätön, kun Dublinin sopimista ei noudateta. Sääntöjä pitää noudattaa. Hallitusohjemassa on linjaus.

     Hän ei ottanut kantaa EU:n pysyviin pakolaiskiintiöihin enkä siihen, mitä Eurooppaan jo tulleiden kanssa pitäisi tehdä ja miten EU:n tasolla voitaisiin menetellä.

    Ei ollut kovin dynaamista puhetta.

     Samaan aikaan hänen ihannemaansa Britannia ottaa tuhansia uusia pakolaisia suoraan pakolaisleireiltä, vaikka D. Cameron pari viikkoa sitten oli kiristyspolitiikan kannalla. Mielet muuttuvat EU:ssa.

     Maahanmuuttoviraston tuoreimman arvion mukaan tänä vuonna Suomeen voi saapua jopa 30 tuhatta turvapaikan hakijaa. On turhaa väittää, ettei Suomessa ole kiinteistöjä pakolaisten sijoittamiseksi. Lakkautetuissa varuskunnista saadaan tiloja tuhansille. Asian voi tehdä PS:lle kiusalliseksi se, että osa tiloista voi vielä olla puolustuslaitoksen hallinnassa J. Niinistön joutuessa tällöin vuokranantajaksi pakolaisille. Vastaavia paikkoja löytyy muitakin.

     Hallitus joutuu tänä vuonna päättämään, mitä turvapaikkahaijoille tehdään, kun EU on osoittanut maallemme vastaanottokiintiön.

     Haalituksen pystyssä pysymisen kannalta paras ratkaisu olisi, että PS luistelee ulos sijoituspäätöksistä selittämällä EU-pomojen ratkaisseen, mitä alakerta tekee. Rahasta asia ei voi olla kiinni. Panihan pääministeri Sipilä 100 miljoonaa euroa biotalouden nimissä maatilojen kunnostukseen.

torstai 3. syyskuuta 2015

1647. Välimeren tällä puolen


     Päivän uutisten mukaan Turkista Kreikkaan tulee päivittäin 3500 ja Saksaan tunnissa 100 pakolaista. Vaikka Suomessa pakolaiskysymys on nyt vahvasti esillä, kokonaisuudessa aiheen ympärillä meillä on paljon kysymyksiä ratkaisematta, on säikyttävän hiljaista. Vain muutamien kuntien kieltäytymisistä vastaanottaa turvapaikan hakijoita tekosyihin vedoten on saanut osakseen huomiota.

     Tässä yhteydessä maassamme on onneksi oltu vaiti yli 400 tuhannen evakon uudelleen sijoittamisesta rajojemme sisäpuolelle. Se oli suursaavutus silloisessa tilanteessa ja olosuhteissa. Se on nyt historiaa.

     Euroopan mahtimaiden, etunenässä Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan, kolonialistinen menneisyys ei voi olla vaikuttamatta niiden suhtautumiseen pakolaiskysymyksessä, vaikka ketään ei velvoittaa hyvittämään isovanhempiensa pahoja tekoja. Jos joku on syyllinen, niin koko Eurooppa on syyllinen. Mainitut maat ovat suuremmin nurisematta ottaneet miljoonia maanmuuttajia vastaan poliittisen ja taloudellisten suhdanteidensa rajoissa.

     Euroopalla on kuitenkin menneisyytensä ja maantiellisen läheisyytensä takia erityisasema Afrikan pakolaiskysymyksen hoitamisessa. Tämä sitä huolimatta, vaikka monessa Afrikan maissa taloudellisia edellytyksiä maiden kehittämiseksi ei ole käytetty hyväksi. Maanosan useiden maiden kehitys onkin ollut pettymys korruption, itsevaltaisuuden ja nepotismin vuoksi.

     Ennen kuin pakolaistilanne Euroopan rajoilla muodostuu hallitsemattomaksi ja seurauksiltaan peruuttamattomaksi, olisi luotava rajoille järjestelmä, jolla koko Euroopan tasolla pystytään luotettavasti rekisteröimään tulijat, käännyttämään nopeasti elintasopakolaiset ja terroristiaines sekä jakamaan tasapuolisesti pakolaistaakkaa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

1646. Ministeriöiden yhdistäminen on järkevää


     Hankkeen taustalla on vuosikymmeniä jatkunut riittämätön yhteistyö ministeriöiden välillä. Niinpä nyt on taas kerran katsottu, että ministeriövetoinen hallinto saa riittää. Tämä ei ole mikään poliittinen puuska. Siiloutumisen vähentämiseksi Lipposen hallituksilla oli strategiasalkku, joka pikkuhiljaa paisuu kunnon repuksi. Vanhasen hallitutus taisteli eristäytymistä vastaan monen ministeriön yhteisillä ohjelmilla, jotka lässähtivät niiden rahoituksen monimutkaisuuteen. Sipilä yritti urheasti hallituksen tiimityöskentelyä. Se kariutui jo pelkästään työskentelyinfraan ja logistiikkaan.

     Sipilän hallitustyön soveltamasta aidosta yritysstrategian menetelmistä ei tässä vaiheessa voi sanoa mitään.” Vaikuttaa tyypilliseltä konsulttityöltä, joka lopahtaa ajan ja kasvojen kuluessa”, sanoi eräs asiantuntija. Toivotaan parasta maan edun nimissä. Koska hallitus näyttää onneksi olevan halukas perehtymään hyviin käytäntöihin, se on varmaan tutustunut Ruotsin malliin hallitustyöskentelyssä. Meillä yhtenä haasteena ovat monipuoluehallitukset.

     Hallituspuolueille on elintärkeää saada mahdollisimman monta painavaa ministerinsalkkua. Nykyisessä ministeriöjärjestelmässä ministerit tuovat asianomaiselle puolueelle kaikenlaista vaikutusvaltaa, ei vähiten nimitysvaltaa. Joka tapauksessa jo pienetkin askeleet yhtenäisen valtioneuvostoviraston puolesta tuovat synergiaetuja ja lisäävät hallituksen kykyä keskittyä pitkäjänteisesti siihen, mitä se on strategisissa linjauksissaan suunnitellut ja mitä on saatu aikaan. Aluksi kannattasi jatkaa ja tehostaa operatiivisten tehtävien siirtämistä palvelukeskuksiin. Jo tämä antaisi avaruutta ja näköalaa tehokkaalle hallitustyölle.