Taideteoksen olemassa olo on usein kyseenalainen asia.
Samankaltainen futuristinen näkökulma koskee myös yhteiskuntasopimusta. Tällä
hetkellä sen tulevaisuus on hyvin pitkälle sen tiedon varassa, minkä vallassa
olevat sanovat olevan totta ja mitä maatamme uhkaa, ellei sopimusta synny. Juuri nyt he sanovat nyt, että Suomessa tehty
työ ei ole hintakilpailukykyinen.
Se on aivan eri asia kuin toteamus, että Suomi tai
suomalainen työ ei ole hintakilpailukykyinen. Kun sanotaan, ettei Suomessa
tehty työ ei ole hintakilpailukykyinen, luodaan mielikuva työn siirtämisestä
Suomesta pois ja että muutoin vientituotteita syntyy, mutta palkat ja työaika
ovat jarruina.
Tähän on aivan turhaa odottaa tueksi mitään tilastotietoja
suomalaisen työ kalleudesta verrattuna muihin maihin. Luodaan ja levitetään
vain poliittinen tieto, että näin on ja sillä siisti, vaikka tavoite saattaa
kaikota nopeammin, kuin sitä pystytään saavuttamaan.
Pääministeri Sipilä pelotteli Kreikan tien odottavan Suomea
ja maallemme menevän monella mittarilla mitattuna vielä huonommin kuin
Kreikalla. Stubb jatkoi poliittista
retoriikkaa lausumalla televisoissa kokoustaulun tekstin, että määritellään
tavoite, prosessi, asialista ja aikataulu yhteiskuntasopimuksen saamiseksi.
Vastavetona hallituksen näkemyksille OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen
puolusti vimmatusti opettajien kesälomaa.
Kaikki yhteiskuntasopimusprosessiin osallistuvat osapuolet
tekevät omasta mielestään oikein. Toimivassa demokratiassa oikeastaan muutoin
ei voida menetelläkään kuin puolustamalla omaa taustaryhmäänsä, koska kyseiset
pomot ovat sitä varten olemassa.
Kasalaisilta kuitenkin vaaditaan valppautta erottaa
liioittelu, tarkoitushakuisuus, vaikeneminen ja väistely realistisista
mahdollisuuksista, etenkin suurimman osan kansasta ollessa sivustakatsojia.
Kommentit
Lähetä kommentti