Tullin
organisaatiota vallitsi jonkinlainen epävarmuus. Ehkä siksi pääjohtaja Laine käytti
luottamusmiehiä omana tiedotusjärjestelmänään, mistä monet eivät pitäneet. Menettely
oli joissain määrin ymmärrettävä, koska uutena, ministerin paikalta tulleena pääjohtajana
Laine koki, ettei hän muuten saanut otetta laajasta, moniin paikallisyksikköihin
levittäytyvästä organisaatiosta. Tämän sain havaita käydessäni tullijohtaja Teuvo
Mertensin luona Hangon satamassa. Siellä näkemäni tuontiautojen paljous oli jo sinänsä
hämmästyttävää. Lähdin mietteliäänä Hangosta.
Laivalla
tullijohtajien seminaarisalin hämäryydessä takimmaiset kuulijat näkyivät mustina
hahmoina vaihtaessani piirtoheittimen kalvoja. Olin luokitellut vastaukset sopiviin
ryhmiin, jolloin uskoin pystyväni pitämään esityksessäni yllä jonkinlaista juonta.
Yhteenvetona totesin piirien odottavan Tullihallitukselta tukea ja suunnannäyttämistä
sekä sähkötullauksen ja sen työmenetelmien olevan suuren luokan tulevaisuuden kehittelyhanke.
Tämä ei herättänyt erityistä keskustelua, vaan kuulijat poistuivat illalliselle,
jossa Jermun pöytään tulivat istumaan luottamusmiehet ja valvontaosaston päällikkö.
En osallistunut myöhäisiin illanistujaisiin, vaan kömmin nukkumaan ennen musiikin
rytkeen alkamista.
Kommentit
Lähetä kommentti