Koulu ei ole rappiolla, mutta viitteet alamäkeen on saalkaneett.
Hallitus aikoo leikata ties kuinka monennen kerran koulutuksesta ja opettajien arvostus
ei näy palkkauksessa. Tämä ei kutenkaan ole pahinta.
Pahin rapautuminen tapahtuu kaikkien kavalimmalla tavalla: vähittäisillä
vuosittaisilla pienillä heikonnuksilla, joista sinänsä yksikään ei ole
kohtalokas, mutta kokonaisuus loittonee alkuperäisestä tarkoituksesta. Ruotsissa
on näin juuri tapahtunut.
Ruotsissa käytiin peruskoulutaistelu 1960-luvulla taustalla
120 vuotiaan kansakoulun ja oppikoulun yhdistäminen. Yhtenäinen peruskoulu voitti.
Aluksi tavoite oli, ettei lapsista tule natseja eikä stalinisteja. Myöhemmin
idea muotoutui kestäväksi: koko ikäluokan tuli saada yhteiskunta luokkiin
katsomatta yhtenäinen koulutus, jossa eri sosiaaliluokkien lapset kohtasivat ja
jossa oppimisvaikeuksissa olevia tuettiin. Tällöin koulusta muodostui
pienoismaailma, jossa eri luokkien lapset tutustuivat toistensa elämän tapoihin,
arvoihin, etiketteihin ja käytösmalleihin erillään sukulaistensa, ystäviensä ja
koko sukunsa sekä naapuriensa vaikutuksista ja vallasta. Keskustelujen ja
mielipiteidenvaihdon ansiosta se oli erinomainen miljöö luoda opettajien silmien
alla oppimisen lisäksi avara maailmankuva ja omaksua suvaitsevia arvoja. Siellä
kohdattiin uusia ja uuden laisia ihmisiä, joiden kanssa voi pohtia elämää ja tulevaisuutta.
Tässä yhteydessä kriitikot usein ärähtävät, että lahjakas lapsi
joutui viettämään turhaa aikaa keskinkertaisuuksien joukossa. On syytä
kuitenkin muistaa, että persuskoulu on luonteensa vuoksi paikka, missä ns.
lahjakkaat lapset eivät missään olosuhteissa pääse enemmän esille kuin peruskoulu
vaatii. He saavat kymppejä, mutta niin saavat monet ns. ei-lahjakkaat. Kymppi
peruskoulussa ei ole lahjakkuuden merkki. Turhautumisen ehkäisemiseksi muutamalle
tosi lahjakkaalle voidaan järjestää toisen laista haastavaa tekemistä.
Hyvien numeroiden saaminen on ennen kaikkea merkki vanhempien
välittämisestä ja tuesta. Peruskoulussa ja yleensäkin koulussa menestymisestä
on saatu yllättäviä tutkimustulokisa. Niiden perheiden lapset menestyvät
poikkeuksellisen hyvin, lähes lahjakkuudesta rippumatta, joissa harrastetaan
kulttuuria, ei eliittikulttuuria, vaan hyvä kirjallisuutta ja musiikkia,
taidenäyttelyissä käyntiä, yhteisiä ruokailuaikoja, etikettiä ja hyvä
käytöstapoja, jne. Ei ole kallista.
Vanhempien hyvä tuloisuus ja korkea koulutus vaikuttavat myös,
totta kai. Tässä yhteydessä sanotaan usein, että vain lasten vapaa tahto ohjaa heitä
korkeille urille. Se pitää harvoin pakkansa, sillä kulttuurisilta, hyvä tuloisilta
ja korkeakoulusta saaneilta vanhemmilta tulee jatkuvasti piilosignaaleja
koulutuksen tärkeydestä, eri koululutusreiteistä ja mahdollisuuksista. Vapaata
tahtoa ei juuri ole, sillä se muodostuu ympäristöstä tulevista impulsseista.
Vaikka Olof Palme Alvar Myrdal kamppailivat peruskoulun puolesta,
heidän perintö ei riittänyt estämään Ruotsin peruskoulun hajaantumista ja
vähitellen tapahtuvaa rappiota. Sitä edes auttoivat vuoron perään kokoomus ja
demarit.
Ruotsissa 1990-luvulla huuhaa-peruskoulusta, jossa valta oli
lopulta oppilailla, haluttiin päästä eroon. Syntyivät vapaakoulut ja tapahtui koulujen
yksityistäminen. Vanhemmille annettiin
valta valita lapselle koulu. Peruskoulu lakkasi olemasta alkuperäisessä
merkityksessään. Koulut erottuivat jyrkästi hyviin ja huonoihin.
Sen seurauksena alemmissa sosiaaliryhmissä 48 prosenttia oppilaista
ei jatka toiselle astelle, keskiarvo on 15 prosenttia. Niin paljon kuin
PISA-tutkimuksien luotettavuutta voidaan kritisoida, viimeisen kymmen vuoden
aikana Ruotisi on romahtanut näissä tutkimuksissa. Sijoitus on huonoin Pohjoismaista.
Nykyinen Ruotsin persuskoulu vetää yhteiskuntaa hajalleen (Sven-Eric Liedman).
Ruotsissa tilanne on nyt niin huono, että peruskoulun rappiotilaa
ei haluta nostaa edes poliittiseen keskusteluun
Suomessa edellisen eduskunnan loppumetreillä käyty lähes
häpeällinen sekoilu koulutuksen tilasta ja määrärahoista ei lupaa hyvää. Nyt kun
Sipilän hallitus aikoo leikata koulutuksesta ja väljentää sen normistoa,
toivotaan, että Ruotisin kokemuksista nyt viimeistään otetaan oppia. Huonoihin
käytäntöihin perehtymien on yhtä arvokasta kuin onnistuneisiin käytäntöihin.
Kommentit
Lähetä kommentti