Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2015

1629. Tullin organisaatio ja luottamusmiesjärjestelmä


     Tullin organisaatiota vallitsi jonkinlainen epävarmuus. Ehkä siksi pääjohtaja Laine käytti luottamusmiehiä omana tiedotusjärjestelmänään, mistä monet eivät pitäneet. Menettely oli joissain määrin ymmärrettävä, koska uutena, ministerin paikalta tulleena pääjohtajana Laine koki, ettei hän muuten saanut otetta laajasta, moniin paikallisyksikköihin levittäytyvästä organisaatiosta. Tämän sain havaita käydessäni tullijohtaja Teuvo Mertensin luona Hangon satamassa. Siellä näkemäni tuontiautojen paljous oli jo sinänsä hämmästyttävää. Lähdin mietteliäänä Hangosta.  

     Laivalla tullijohtajien seminaarisalin hämäryydessä takimmaiset kuulijat näkyivät mustina hahmoina vaihtaessani piirtoheittimen kalvoja. Olin luokitellut vastaukset sopiviin ryhmiin, jolloin uskoin pystyväni pitämään esityksessäni yllä jonkinlaista juonta. Yhteenvetona totesin piirien odottavan Tullihallitukselta tukea ja suunnannäyttämistä sekä sähkötullauksen ja sen työmenetelmien olevan suuren luokan tulevaisuuden kehittelyhanke. Tämä ei herättänyt erityistä keskustelua, vaan kuulijat poistuivat illalliselle, jossa Jermun pöytään tulivat istumaan luottamusmiehet ja valvontaosaston päällikkö. En osallistunut myöhäisiin illanistujaisiin, vaan kömmin nukkumaan ennen musiikin rytkeen alkamista.


Konsultin muistelmat. Pekka Huttunen, 2012

torstai 30. heinäkuuta 2015

1628. Suomalaisuus

      Näin totesi sosiologi Anna Rastas tänään Ylen aamun televisiossa ja jatkoi, että suomalaisuutta on vain kieli. Keskustellussa mukana ollut yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä valisti lisää, että suomalasiuus muuttuu jatkuvasti ja niinpä pitäisikin puhua moni kulttuurillisuuden sijaan monimuotoisesta suomalasiuudesta.

     Heidän mukaansa poliitikot sekä flirttailevat rasismilla että käyttävät sitä opportunistisena voimana ajaessaan omia etujaan.

     Rasismi on perimältään pelkoa itseään kohtaan, joka ei uskalla kohdata erilaisuutta vähäänkin oudossa tai yllättävässä tilanteessa. Tällöin rasistille ei jää käteen muuta kuin herjaukset ja loukkaukset.

     Perussuomalaisten jyrkän maahanmuuttovastaisen siiven toiminta on tuomittavaa. Jos se jäisi vain tavaksi erottua eliitistä, se ei olisi niin varallista, mutta joka tapauksessa vastemielistä.

     Maahanmuuton lisääntyminen noudattaa maailman laajuista kaavaa. Väestö kasvaa yhdeksään miljardiin ihmiseen vuonna 2050. Kolmion Välimeri – Meksikon lahti – Australian meri sisällä on käynnissä valtavat lähialueiden laittomat ja kiihtyvät maahanmuuttoprosessit.

     Afrikan väestö kasvaa eniten. Sieltä on tänä vuonna tullut Eurooppaan, lähinnä Kreikan, Serbian ja Italian kautta, noin 250 tuhatta pakolaista. Mantereelta ei ole muuta pakokohdetta kuin Eurooppa. Afrikan tilanne vain synkkenee, sillä maanosaa vaivaat korruptio ja demokratian vaivaloinen kehittyminen, despotismi, nepotismi ja tuloeron kasvaminen. Pohjimmiltaan kyse on eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvamisesta.

     Nyt Unkari on rakentaa 180 kilometriä pitkää ja 25 miljoonaa euroa maksavaa aita Serbian rajalle. Ranskan Calaisissa Englanti-tunnelin päässä tuhannet ihmiset pyrkivät saarivaltioon.

     Immosen tuomittava kirjoitus osuikin arkaan, mutta ajan kohtaiseen paikkaan. Nyt käyty keskustelu on vasta alkusoittoa. Näyttää siltä, että kukaan eikä mikään pysty hallitsemaan globaaleja maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiä. Maailman hallitus enkä voisi tehdä jotakin, mutta se on utopiaa.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

1627. Esimies-alainen keskustelut ovat arkkukamaa


     Ylen aamu tv:n 27.7. mukaan esimies-alainen keskustelut näyttävät tulleensa tiensä päähän. Accenturen toimitusjohtaja Frank Korsström piti niitä nykymuodossaan liiaksi menneeseen toimintaan painottuneina ja kerran pari vuodessa toteutettuina ohjausvaikutukseltaan riittämättömänä. Hän kaipasi enemmän nopeutta, ajankohtaisiuutta ja ohjaustehoja.

     Korsströmin muukaan keskustelut voidaan korvata projektityön ohella taphtuvana jatkuvana keskusteluna. Tällöin voidaan suunnitella myös työuria, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen priorisointeja, jne.

     Ohjelmassa mukana olleet asiantuntijat Eleviina Saari ja Merja Fischer lähinnä myötäilivät Korsströmiä. Heidän mukaansa suuryritys Deloitte harkitsee myös lakkauttavansa keskustelut.

     Esimies-alaiskeskustelujen korvaaminen suorituksen ohjauksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla on huono idea. Tähän ei löydy muuta perustetta kuin kustannusten leikkaaminen. Sehän tuo noin yhden työpäivän lisää organisaatiolle. Luopuminen myös heijastelee sitä, että työvoimaa on tarjolla ja että tulijoita poislähtijöiden tilalle löytyy. Työelämä kovenee.

     Esimies-alainen keskustelut, kutsuttakoon niitä vaikka one-to-one-keskusteluiksi, tarvitaan alkuperäisen idea mukaisesti. Tietenkin niiden kehittämistä tarvitaan.  Organisaation jokaiselle jäsenelle on tärkeää, että hän ainakin kerran vuodessa saa keskustella työasioista ja myös tarvittaessa henkilökohtaisista kysymyksistä esimiehensä kanssa.  Jokaiselle on tärkeää saada pohtia esimiehen kanssa, miten kehittyä merkittävässä työsään.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

1626. Lapsi oikeaan kouluun


     On oikein luottaa omiin kykyihinsä ja pistää lapio syvälle maahan. Tällä tavoin on moni pärjännyt elämässään.

     Tilanne Euroopassa on kuitenkin muuttumassa niin työttömäksi ja eksyksissä olemiseksi, ettei pelkällä pärjäämisen eetoksella kukaan voi turvata hyvää elämää. Pelkkään kovaan työhön luottamisessa voi piilläkin epäonnistumisriski.

     Opiskelu on tarjonnut suomalaisille korvaamattoman keinon sosiaaliseen nousuun. Maksutonta opiskelujärjestelmää korkeakouluineen ja peruskoulu ovat luoneet yhteiskuntaa eheyttäviä elementtejä ja  yhteisöllistä koheesiota.

     Riippuu hyvin paljon vanhempien taustoista, kuinka aktiivisia he ovat vaikuttamaan yläkouluvalintaan. Kussakin kunnassa on kaksi tasoa, jotka vaikuttavat ratkaisuun: virallinen taso erilaisine opetuksen painotuksineen eri kouluissa ja epävirallinen taso, joka käytännössä määrittää oppilaaksi oton kriteerit.

     Satu Koivuhovi (2013) on jakanut valintamahdollisuudet nelikenttään kouluiksi: painotettu opetus, ei painotettu opetus, lähin koulu ja kaukaisempi koulu.

     Hänen mukaansa äidin koulutustaso näyttää olevan merkittävä tekijä kouluvalinnassa. Vähän yleistäen: mitä kouluttautuneimpia vanhemmat ovat, sitä taitavampia he ovat käyttämään valintamahdollisuuksia ja sitä suuremman merkityksen saa paintoettu koulu. Näillä vanhemmilla koululutus voi olla koko perheen projekti. Riskiryhmään kuuluvat ei painotettua ja kaukaisempaa koulua käyvät.

     Vaikka työtä ei näytä olevan tarjolla ja joku opiskelee tässä tilanteessa niin, että tekee mielii välillä tyhjentää pääkoppa, opiskelu kannattaa. Tällä tavoin voi muodostaa omasta itsestään aikakin mittatikun, johon verrata, mitä ympärillä tapahtuu. Muutoin saattaa vaeltaa eksyksissä.

     Opiskeleminen on nähtävä tiedon hankintana ja tiedon osaaminen välineenä, että osaa jatkaa eteenpäin.
     

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

1625. Yhteiskuntasopimus kaipaa punkkareita konsulteikseen


     Suomen henkinen tila alamaissa yhteiskuntasopimuksen aikaan saamiseksi.

     Lukiessa oikeusoppineiden mielipiteitä, vaikka päivän HS:stä (Koskenniemi, Tuori), EU:n johtavien politiikkojen ja virkamiesten harjoittamasta kuripolitiikasta Kreikkaa kohtaan ja sen lasillisuudesta, väistämättä tulee mieleen Sipilän hallituksen uhkaus hyvinvointipalvelujen noin 1,5 miljardin euron leikkauksesta, ellei yhteiskuntasopimukseen päästä. Hallitus uhka siis kansan vähäosaisia, jollei se suostu laskemaan elintasoaan ja palkkaetujaan. Onko tämä oikeusvaltion arvojen ja  perustuslain mukaista?

     Tässä kohden voisi Sipiltä uudelleen kysyä, miksi Suomen pitää leikata, vaikka maa on euroalueen yksi vähiten velkaantuneimmista maista bruttokansantuotteeseen verrattuna.

     Samaan aikaan yritysjohtajien palkat ovat viisin kertaistuneet verrattuna duunariin. Työn määrä ja laatu eivät kelpaa perusteluiksi.

     Toisen argumenttina on esitetty, että eliitin huipulta rahat valuvat työnä alas rahvaalle. Jos ne yleensä valuvat, ne valuvat sellaisella viiveellä, että inflaatio ja  kulutusrakenteen muutos ovat imeneet kaikki hyödyn, ennen kuin ne lirisevät kadulle.

     Kolmantena selityksenä on mainittu, että eliitin rahat menevät perillisille ja sitä kautta tuotaviin investointeihin. Tässä tarkoituksessa perillisiin investointi on osoittautunut todella riskialttiiksi ratkaisuksi.

     Varat menevät veroparatiiseihin, mikä näyttää olevan EU:n erityisessä suojeluksessa luxenburgineineen.

     Pankki- ja vaakutussektori sekä fiat-järjestelmä, jossa keskuspankki saa painaa rahaa haluamansa määrät, on varallinen yhdistelmä. Pankit myyvät todellisuudesta irti olevia finanssituotteita luoden toimenpiteillään niille kysyntää. Hätätilassa pankit on pelastettu veronmaksajien rahoilla Vakuutussektorilla ei ole mitään riskiä, koska maksut nousevat korvausmäärien tahdissa.

     Eliitin  ei tarvitse muuta kun antaa toimeksiantoja finanssisektorille, jonka lobbarit ovat muovaavat yhteyksillään aina vain paremmin palvelemaan rahakkaiden etuja.

     Joku voi sanoa, ettei tämä koske pientä Suomea. Totta kai se koskee, sillä maamme hallitukset ja sen lobbarit pitävät maamme tiukasti kiinni EKP-, ERV-ja EVM-johtoisesta politiikassa. Se palvelee finanssisektoria ja heidän etujaan. Pudistavaa 1929 vuoden kaltaista romahdusta ei tähän hätään haluta, vaan kitkutellaan niin pitkälle, että sukupolvi vaihtuu.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

1624. Valtio velallisena

    Akatemia professori Tuori pohdiskeli Ylen 17.7 verkkosivuilla, miksi media ja etenkin taloustieteilijät rinnastavat Kreikan yksityiseen velalliseen, joka on lainan antajan armoilla. Hänen perustelunsa tätä vastaan olivat EU-tason monet valtiota ja sen kansalisia suojaavat sopimukset.

     Täten rinnastus yksityiseen velalliseen on omituista, etenkin kun näiden sopimusten noudattamisessa muissa kuin kreikkatapauksissa noudatetaan moraalioppia ja anteeksiantamista.

     Eihän Kreikka-kysymystä raamattu kädessä ratkaista, mutta jos tapaukseen sovellettaisiin moraalisääntöjä, jonkun tason armahtaminen olisi paikallaan. Tapahtukoon se vaikka sen nimissä, että maa ei kykene milloinkaan maksaan velkojaan.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

1623. Koulutusko vastaamaan työelämän tarpeita


     Hallituksella on hyvää tarkoittava aie saada koulutus vastaamaan työelämän tarpeita ja nopeuttaa ammatti- ja korkeakouluista valmistumista. Mutta tässä on monta mutkaa edessä.

     Suurten ikäluokkien edustajat uskoivat vahvasti, että koulutuksen ja tiedon määrän kasvaminen olivat menestyksen avaimia. Tavoitteena oli saavuttaa vähintään omien vanhempien saavutukset ja elintaso. Jos ei saanut hyvää koulutusta, oli myös mahdollista, noudattamalla instrumentaalista rationalismia, hankkia maallista menestystä. Asetettiin päämäärä ja valittiin käytettävissä olevat työntekokeinot.

     Nyt tiedon määrä on kasvanut sellaisiin ulottuvuuksiin ja mittasuhteisiin, että siitä on vain haittaa. Viimeisen 30 vuoden aikana tieto on lisääntynyt saman verran, kuin sitä siihen saakka oli yhteensä. Turhan tiedon valtava määrä peittää aleen tarpeellisen aivojen kapasiteetin pysyessä ennallaan. Serverillä oleva tieto on eri asia kuin aivoissa oleva.

     Samaan aikaan kulutusmarkkinat tarjoavat jatkuvasti uusia turhia tarpeita ja tuotteita ammattien ja työnkuvien muuttuessa samassa tahdissa. Nuorten kehitys ei pysy mukana tässä markkinoiden muutosvauhdissa. Markkinavoimien siunausksellisuuden kääntöpuolena onkin niiden luonne kaiken epävakauden lähteenä. Liike-elämän etujen mukaista on  pitää markkinat tyytymättöminä.

     Tässä tilanteessa nuori tuntee olevansa hylätty ja eksyksissä ja on turhautunut. . Lähes puolet  valmistuneista haikailee järkevän työn perään. Heillä ei ole edessä enää vanhempiensa aikaan saannosten kaltaisia saavutusten kasaantumisia, vaan hermoja raastavaa epävarmuutta ja kokeiluja  elannon hankkimiseksi.

     Miten kasvatus koulutus vastaavat tähän tilanteeseen? Ne vain synkentävät näköalaa. Hallitus leikkaa lapsiperheiltä ja päiväkodeista.  Pitäisi ainakin olla mietitty, miten lapsia kasvatetaan tulevaan epävarmuuteen. Koulutuksesta leikataan satoja miljoonia euroja ja liike-elämälle annetaan yhä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa opetusohjelmien sisältöön. Liike-elämä edustaa vapaita markkinoita, joka kärjistäen sanottuna vaikuttaa kaikkein eniten siihen, mitä tarvitaan, tarjotaan, ihannoidaan ja mitä työntekijöitä ja kuinka paljon heitä pitää olla. Hetken päästä markkiant muuttavat mieltään, jolloin nuori on yhtä enemmän eksyksissä.

  Se koulutuksen näkökulma on katoamassa, joka vahvistaa minuutta  pysymään lujana vertauskohteena  houkuttelevan elämän epämääräisille ja epäluotettaville tarjouksille ja ihanuuksille. Tällöin koulutus ei tarjoa enää uomaa  raiteilla pysymiseen, kun sivulla myrskyää.

     Parhaiden liiketalouden yliopistojen parhaat professorit jo sanovatkin, että älkää valmistautuko pitkiin uriin vaan kokeiluihin, epävarmuuteen, hermojen treenaamiseen ja talousteorioiden käännöksiin (Zygmund Bauman, 2012).

perjantai 17. heinäkuuta 2015

1622. Ministeri Rehnin imaginääriluvuilla ei Fennovoiman kotimaisuudelle


     Ylen tv 1:n venäjän kielisten uutisten 17.7. mukaan Olli Rehn on suorittanut pitkän matematiikan ja tottunut n:nen asteen yhtälöihin ja imaginäärilukuihin. Näiden tietojen pohjalta hänellä on varaa suhtautua epäilleen Fennovoiman kotimaisuusasteen nostamiseen lainajärjestelyillä.

     Julkisten esiintymiensä perusteella Rehn on lukenut muutakin kuin matematiikkaa ja tutkinut imaginäärisiä lukuja.

    Rehnin tapaus osittaa, ettei käytännössä ei ole pitkä ei lyhyttä matikkaa. On vain tarve jäsentää kokonaisuutta, sen elementtejä ja näiden riippuvuussuhteita. Monelle arkijärkeily näyttää riittävän tähän, mutta tunteet voivat hulmauttaa virhepäätelmiin, bisnesidea voi mennä pieleen.

     Valistuksen aikaan katsottiin, että saavuttaakseen hyvän sivistyksen, kuuluu opiskella kieliä, matematiikka ja historiaa. Etenkin sanskriitti teki hyvää ajattelulle, koska sen lukuisat taivutusmuodot pakottivat vilkkaaseen aivotoimintaan. Kaiken kaikkiaan eri kielillä puhuminen ja ajatteleminen piti ihmisen vireänä. Matematiikka olisi portti loogiseen ajatteluun ja toimintaan. Historia opettaisi, ei niinkään erillisiä tapahtumia, vaan kaavoja, joiden mukaan maailma etenee. Kaski vuotta riittäisi sivistyksen hankkimiseen. Se siitä.

     Matematiikan puolesta on pakko todeta, että se antaa välineet sellaisten asioiden todistamiseen, mihin arkijohdonmukaisuus ei riitä. Matematiikan ehkä suurin merkitys on yleispätevyyksien osittaminen ja niiden hyväksikäyttö: samakaltainen metodi tai idea soveltuu aivan toisesta maailman reunasta otettuun ongelmaan, kuin mihin se oli alun perin tarkoitettu.  

     Matematiikan perusteet, kuten prosentti- ja  murtoluvuilla laskeminen, yhtälön muodostaminen ja ratkaisemien sekä kohtuullinen päässälaskutaito, pitäisivät olla ainakin  joten kuten kaikkien hallinnassa

     Toisaalta tavallisen matematiikan tason hallinta on vain yksi ajattelutavan sektori. Elämä ole ei yhtä suurta laskusääntöä. Matemaattisen ajattelun painottamien liika voi johtaa ihmisen jumiutumisen pelkkiin omiin laskelmiinsa. Mutta matematiikka on mainettaan parempi renki.


1621. Suomen maine rapistuu

     Olemme niin luovia, että haluamme sisällyttää muutaman sadan afrikkalaispakolaisen kiintiöpakolaisryhmäämme, joka käsittää noin 1000 ihmistä. Sanomme korrektisi, että Afrikan pakolaiskysymys pitää hoitaa lähtijämaiden oloja kohentamalla ja tehostamalla leikattujen kehitysapurahojen käyttöä.

     ETYK-juhla kokous pidetiin Helsingissä ilman venäläisdelegaatiota. Venäläisten saaminen mukaan olisi vaatinut enemmän rohkeutta ja luovuutta. Sitähän meillä Ollilan raportin mukaan on yllin kyllin..

     Fennovoiman ydinlaitoshanke Pyhäjolle tuntuu hyvin vieraalta nykyisessä eurooppalaisessa energiatuotantoilmapiirissä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

1620. Toivomus medialle Kreikka-uutisoinnista


     Yleinen käsitys kansalaisten keskuudessa lienee, että tukipaketin saaneiden Espanjan, Portugalin ja Irlannin talouksien tilanteet ovat ainakin siedettävillä tasolla. Italian tilannetta pidetään myös vakaana ja Ranskan tiedetään kiristäneen talouttaan Hollanden ensi haparoinnin jälkeen valtiovarainministeri Macronin johdolla.

     Nyt kun Kreikassa ollaan tienhaarassa, mitä polkuja pitkin kehitys alkaa kulkea ja mitä vaihtoehtoja suomen kansalisilla on edessään osallistumisessa euroalueen tukipaketteihin, oli toivottavaa, että päämediat esittelisivät ainakin Italian, Ranskan, Espanjan, Portugalin ja Irlannin keskeiset talousluvut ja niiden kehitysnäkymät.

     Ranskan tilanteen nykyistä yksityiskohtaisempi tuntemien olisi erityisen tärkeää maan ison talouden takia. Onhan Ranska yksi Euroopan suurvalloista. Se tiedetään, että bistroja ja terästehtaita panna kiinni pannaan kiinni ja että Ranskassa kaikki osaavat protestoida.

     Olisi myös kohtuulista tietää asiantuntijoiden arviot Marine Le Penin johtaman Ranskan kansallisen rintaman mahdollisuuksista päästä valtaan, mikä on hänen päätavoitteensa päinvastoin kuin isänsä, joka ei halua pääministeriksi.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

1619. Mitä Kreikalle tapahtuu


     Vanha Rouva Eurooppa ei ole mikä tahansa untuvikko, vaan hän on tanssinut sota- ja kulttuuritanssia roomalaista voiton paraateista ja normannilaisiin pitoihin, nyt EU:n saleissa.

      EU-johtajat (euroryhmä) ovat unohtaneet täysin, mikä merkitys Kreikalla on ollut eurooppalaisuuden ja koko länsimaisen ajattelun kehitykselle.  Jo Aristoteleen tekijäoikeuksien loukkaamisen korvauksilla eroryhmä voisi hoitaa Kreikan velat. Tämä tienkin vaatisi vielä luovempaa mielikuvitusta kuin kolmannen tukipaketin ehtojen asettaminen.

     Näyttää siltä, että sekä Ukrainan että Kreikan kriisejä synnyttäessään ja niiden ratkaisuyrityksissään, EU-johtajat olisivat olleet liian kauan jesuiittojen parissa. EU-eliitti elää omassa kuplassaan.

     Konkreettien esimerkki omaan kuplaan joutumisesta on Ranskan ENA:n koulutusohjelmat ylimmille hallinto- ja virkamiehille. ENA aateloi eliitin omaksi sisäänpäin kääntyväksi veljes- ja sisarkunnakseen omine arvoineen ja verkostoineen. Niinpä lopputuloksena onkin, että ranskalaiset rakastavat omaa hallintomalliaan yli kaiken ja maan työaikalaissäädännön koottu teos painaa kaksi kiloa sisältäen 3600 sivua. Ranskassa on viisi miljoona virkamiestä.

     EU-eliitistä onkin muodostunut enalaisten  kaltainen veljes- ja sisarkunta, mutta paljon laajempi ja vaikutusvaltaisempi.

     Ukrainan kiisin yksi päätekijä oli EU-neuvottelijoiden poliittinen osaamattomuus ja laiskuus ottaa selville, millainen maa Unkarina todella on ja mikä sen suhde ja merkitys Venäjälle on. Täyttikö maa todella toimivan oikeusvaltion tunnusmerkit ja mikä sen puolustuskyky oli? Miksi EU-neuvottelijat puhuivat niin varomattoman avoimesti Ukrainan länsiliittoutumisen puolesta? Tulos on nyt mikä on.

     Nyt Kreikasta on muodostumassa toinen, mutta toisenlainen ukraina EU:lle.

     Kreikassa euromaiden  neuvottelijat uivat itse luomiensa sääntöjen liemessä. Osa sääntöjen rikkojista saivat (Espanja, Portugali ja Irlanti) ehdolliset tuomiot ja nyt ne ovat yhdessä rintamassa muiden kanssa tuomitsemassa Kreikkaa ehdottamaan vankeuteen. Tätä ennen EU-maat pelastivat omat saatavansa kreikkalaisista pankeista EU:n yhteisen kanssa avulla.

     EU-maiden eri taloustekijöiden taseet ovat monimutkaisesti epätasapainossa. Tässä tilanteessa lainapapereiden ostoilla pelaava EPK ja EVM eivät pysty tuomaan riittävää vakautta.

     Siksi euromaiden on pakko säilyttääkseen EU:n olemassa olon perustan uhkailla pieniä jäsenmaita ja ottaa niitä holhoukseensa. Nyt media pauhaa, että Kreikan kolmannesta tukipaketista jokainen eurooppalainen joutuu maksamaan noin 1000 euroa vuodessa. Todellisuudessa maksaminen on vain tilimerkintä EKP:n taseissa.

     EU:n suurmaan Rankan taloudesta ei ole mitään muuta tarkkaa tietoa, kuin että nationalisti Marine Le Pen sanoi ennen viime vaaleja viis veisaavansa EU:sta, vain Ranska kiinnostaa, Espanjan ja Portugalin lähes 50 prosentin nuorisotyöttömyys ei kiinnosta.

     Kreikan ehdot kolmannelle tukipaketille ovat niin kovat, ettei Kreikan mikään hallitus ja parlamentti tule niitä hyväksymään tai jos hyväksyy, seurauksena voi olla mitä tahansa. Puolueiden oli vaikea vääntää mainoslauseita eläkkeiden leikkaamisen ja valtion omaisuuden myymisen puolesta.

     Kreikan syvenevä kriisi on EU:n itsensä aiheuttama, kun se sulki silmänsä tulevien jäsentensä tilasta ja sääntöjensä rikkojilta. Uskottavuuden säilyttämiseksi johonkin oli vedettävä raja. Se on nyt Kreikka. Jyrkkään rajanvetoon ja kulukuuriin lietsoivat ympäri Eurooppaa populisti-, nationalisti- ja oikeistopuolueet, tietenkin äänestäjiensä yllyttäminä. Kyseinen johto ja kyseiset äänestäjät yllyttivät viime kädessä toinen toisiaan.

     Tilanne Kreikassa voi eskaloitua hallitsemattomaksi sekasorroksi. Maa sijaitsee strategisella paikalla ja on natomaa.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

1617. Kuolema ja syntyminen


     Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen irti päässeiltä uhrejaan etsiviltä kummituksilta.

     Isä haudattiin vaimonsa viereen Malmin hautausmaalle. Lukiessani myöhemmin isän mökkipäiväkirjat ratkaisu oli oikea, sillä isä olisi päässyt sotaveteraanina viimeiseen lepoonsa Hietaniemen sankarihautausmaalle.

    Lyhyestä hautajaispuheestani tuli kuin sisäisen pakon sanelema puhe komppanian päällikölle. Vähäiset hautajaisvieraat eivät sitä paheksuneet, ja pappi lähti heti pois juotuaan kahvit, mutta loi minuun närkästynen katseen pannessaan salin oven kiinni.

     Parin viikon päästä naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan. Tietämättä, mitä meidän piti tehdä, hän osoitti yhtä leveällä pöydäntapaisella hyllyllä olevaa uurnaa ja kehotti niin käskevästi kuin pieni määrä kohteliaisuutta salli nostamaan sen kärryn päälle.

    Mies lähti vetämään saattuetta pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa käskien vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. 

     Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.

     Tuli kolmas luminen talvi peräkkäin. Kun sen talven viimeiset äkäiset länsipyryt oivat menneet ja aurinko jo kajasti etelästä, syntyi heleänä helmikuuna 2012 Emil Huttunen, Petterin ja Johannan vankka poika. Seuraavan loppukevään yhtenä kirkkaana päivänä syntyi Emilille sinisilmäinen sisko Erin.

     Konsultin mustelmat, Pekka Huttunen, 2012

torstai 9. heinäkuuta 2015

1616. Yksilöllisyys syö hyvinvointia


     Verkkoihmistä on helppo herjata. Hän kuulemma muuttaa heti käyttäytymistään, kun on näkyvissä parempaa. Hän on protestoija. Hän haluaa irti instituutioista ja auktoriteeteistä. Hän ei tue poliittista valtaa, vaan on häilyvä.

     Olkoon totta tai tarua.

     Melko varamaa kuitenkin on, että verkossa hierarkiasuhteet ovat erilaiset kuin  face to face-tilanteissa. Hierarkiasuhteet eivät tällöin vääristy, mutta ihminen viisaana olentona muovaa ne itselle mahdollisimman edullisiksi kussakin tilanteessa.

     Missä määrin edellä todetut pitävät paikkansa, on tässä sivuseikka. Tärkeää on havaita, kuinka perusteellisesti ympärillämme hääräävä ja erilaisia elämän tapoja mahdollistava tekniikka on muuttanut käyttäytymistämme.

     Tilanteen kehittymistä kuvaa hyvin mm. se yksityiskohta, että 1800-luvun alussa ei tunnettu sanaa ihmiskäsitys, puhumattakaan maailmankuvasta. Karkeasti ottaen 95 prosenttia ihmisitä kuului samaan luokkaan ei-keitään, ilman ajatustakaan mistään henkilökohtaisesta profiilista.

     Podcast on eräänlainen rajalla roikkuvien mediaprofiilin luomisen ja ylläpidon väline. Siinä ei itse tarvitse osallistua mihinkään sosiaaliseen prosessiin, vaan voi kuunnella vaikkapa kahden tuntemattoman henkilön fiksua juttelua tai lörpöttelyä. Monet väittävät näin pääsevänä osallisiksi sisäpiirikeskusteluihin, siis todellisiin sosiaalisiin prosesseihin paljastamatta itsestä mitään. Kuuntelijat pääsisivät näin eristäytyneinä kuluttamaan tuotetta nimeltä sosiaalinen elämä. Aika kummallista.

     Nämä lörpöttelijät puolestaan luovat näin omaa mediaprofiiliaan, joidenkin mukaan ilman mitään ennakko-opiskelua. Niiltä jaloilta vaan rokkaamaan julkisuuskamppailussa. Voi olla hyväkin tapa.

     Ennen kuin menee mukaan podcast mediaan, jokainen alan seuraava tietenkin huomaa, että verkko ja aallot ovat täynnä paikkoja, joista kukin voi valita, mitä kuuntelee, katselee, miten osallistuu, miltä haluaa näyttää ja tuntua. Näilläkin voi luoda profiilinsa. Siinä henkilö on tällöin  nivonut itsensä kiinni ympäristöön eri keinoilla, volyymeillä, voimakkuuksilla, väreillä ja mielikuvilla paljastamatta kuitenkaan minuuttaan.

     Näin tarkasteltuna yhteiskunta näyttää menevän indualismia korostavaan  suuntaan. Se on sekä huono että hyvä näköala.

     Jos indualismi kääntyy itsekkyydeksi ja omien etujen ajamiseksi muiden kustannuksella, se tienenkin on tuomittavaa. Yksityiset peruskoulut on tästä varoittava esimerkki. Tämä on yleisemminkin vaarallinen signaali siitä, että markkinavoimat pystyisivät hoitamaan epäkohdat kuntoon ajan mittaan. Tosi paha erehdys markkinavoilta tapahtui Neuvostoliiton romahdettua 1991. Uskottiin, että vapaat markkinat tuovat Venäjälle demokratian.  On käynyt päinvastoin.

     Hyvä indualismi kohottaa itsetuntoa, auttaa kutakin löytämään oman juttunsa sekä käyttää perittyä ja hankittua erikoislaatuisuutta voimavarana sosiaalisissa suhteissa. 


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

1615. Etiikan neuvo Helsingin Etykille venäläisten kutsumisessa. I.Kant olisi kutsunut, S. Beauvoir ei


     Joku tietävä jyrähtäisi heti, että kysymys on absurdi, koska etiikka on henkilökohtainen asia. Se pitää paikkansa, mutta ilman etiikan ohjailua yhteiskunnissa vallitsisi anarkia.

     Yksilö tasolla etiikka ja sen kehittyminen muodostavat elämän kestävän projektin itse kullekin. Etiikan pitäisi kysyä meiltä jokaiselta jatkuvasti, mitä ja miksi tämä täytyy tehdä tai jättää tekemättä.

    Jo Aristotelesin ajoista etiikkaan on kuulunut onnen tavoittelu, tilanneviisaus ja sosiaalinen kompetenssi ja sosiaalisten sääntöjen hyväksi käyttö. Jälkimmäinen tarkoittaa äärimmilleen tulkittuna kansalaistottelemattomuutta.

     Filosofi I. Kant korosti sääntöjen noudattamisen tähdellisyyttä jopa niin pitkälle, että etiikan säännöistä pitäisi tehdä lakeja. Laet määrittelisivät moraalin. Ihminen on vapaa, koska häntä edustavat instituutiot ovat vapaat säätämään lakeja.

     Kant olisi tehnyt, kuin Suomen ulkopoliittinen johto teki.

     Se mitkä seikat päätöksen teossa otetaan kulloinkin huomioon, edustaa eettistä käytöstapaa. Puhutaan hyöty ja seurausetiikasta. Tämä saattaa olla tärkeä näkökulma Helsingin Etyk-tapauksessa.

     Simone de Beauvoir huomauttaa, että olemassa suuri riski sille, ettei ihminen näe vaputtaan valita. Sehän usein tarkoittaa, kuten myös Helsingin Etyk-tapauksessa, vapautta valita uhkien ja mahdollisuuksien välistä. Tästä seuraa myös päätöksestä vastuun ottaminen.

     Täytyy huomata aiemmin sanottu, että eettiseen toimintaa kuulu myös, harvoissa tapauksissa kylläkin, sosiaalisten sääntöjen kiertäminen tai jopa rikkominen, jos hyötyetiikan välittömät tulokset voittavat seurausetiikan saavutukset.

    Näyttää siltä, että Simone de Beauvoir ei olisi välittänyt Venäjä-pakotteista, vaan kutsunut kokoukseen mukaan Venäjän lähetystön edustajat.

     Eettisiä kysymyksiä ei kuitenkaan voi ulkoistaa (Beauvoir), vaikka ne perustusivat ulkopuolisiin sääntöihin. Tämä näkyy myös siinä, että ihmisellä on sisäsyntien kyky ja ehkä myös tarve ottaa kantaa eettisiin kysymyksiin.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

1614. Pikalounas peruskoulussa


     Koulu ei ole rappiolla, mutta viitteet alamäkeen on saalkaneett. Hallitus aikoo leikata ties kuinka monennen kerran koulutuksesta ja opettajien arvostus ei näy palkkauksessa. Tämä ei kutenkaan ole pahinta.

     Pahin rapautuminen tapahtuu kaikkien kavalimmalla tavalla: vähittäisillä vuosittaisilla pienillä heikonnuksilla, joista sinänsä yksikään ei ole kohtalokas, mutta kokonaisuus loittonee alkuperäisestä tarkoituksesta. Ruotsissa on näin juuri tapahtunut.

     Ruotsissa käytiin peruskoulutaistelu 1960-luvulla taustalla 120 vuotiaan kansakoulun ja oppikoulun yhdistäminen. Yhtenäinen peruskoulu voitti. Aluksi tavoite oli, ettei lapsista tule natseja eikä stalinisteja. Myöhemmin idea muotoutui kestäväksi: koko ikäluokan tuli saada yhteiskunta luokkiin katsomatta yhtenäinen koulutus, jossa eri sosiaaliluokkien lapset kohtasivat ja jossa oppimisvaikeuksissa olevia tuettiin. Tällöin koulusta muodostui pienoismaailma, jossa eri luokkien lapset tutustuivat toistensa elämän tapoihin, arvoihin, etiketteihin ja käytösmalleihin erillään sukulaistensa, ystäviensä ja koko sukunsa sekä naapuriensa vaikutuksista ja vallasta. Keskustelujen ja mielipiteidenvaihdon ansiosta se oli erinomainen miljöö luoda opettajien silmien alla oppimisen lisäksi avara maailmankuva ja omaksua suvaitsevia arvoja. Siellä kohdattiin uusia ja uuden laisia ihmisiä, joiden kanssa voi pohtia elämää ja tulevaisuutta.

     Tässä yhteydessä kriitikot usein ärähtävät, että lahjakas lapsi joutui viettämään turhaa aikaa keskinkertaisuuksien joukossa. On syytä kuitenkin muistaa, että persuskoulu on luonteensa vuoksi paikka, missä ns. lahjakkaat lapset eivät missään olosuhteissa pääse enemmän esille kuin peruskoulu vaatii. He saavat kymppejä, mutta niin saavat monet ns. ei-lahjakkaat. Kymppi peruskoulussa ei ole lahjakkuuden merkki. Turhautumisen ehkäisemiseksi muutamalle tosi lahjakkaalle voidaan järjestää toisen laista haastavaa tekemistä.

     Hyvien numeroiden saaminen on ennen kaikkea merkki vanhempien välittämisestä ja tuesta. Peruskoulussa ja yleensäkin koulussa menestymisestä on saatu yllättäviä tutkimustulokisa. Niiden perheiden lapset menestyvät poikkeuksellisen hyvin, lähes lahjakkuudesta rippumatta, joissa harrastetaan kulttuuria, ei eliittikulttuuria, vaan hyvä kirjallisuutta ja musiikkia, taidenäyttelyissä käyntiä, yhteisiä ruokailuaikoja, etikettiä ja hyvä käytöstapoja, jne. Ei ole kallista.

     Vanhempien hyvä tuloisuus ja korkea koulutus vaikuttavat myös, totta kai. Tässä yhteydessä sanotaan usein, että vain lasten vapaa tahto ohjaa heitä korkeille urille. Se pitää harvoin pakkansa, sillä kulttuurisilta, hyvä tuloisilta ja korkeakoulusta saaneilta vanhemmilta tulee jatkuvasti piilosignaaleja koulutuksen tärkeydestä, eri koululutusreiteistä ja mahdollisuuksista. Vapaata tahtoa ei juuri ole, sillä se muodostuu ympäristöstä tulevista impulsseista.

     Vaikka Olof Palme Alvar Myrdal kamppailivat peruskoulun puolesta, heidän perintö ei riittänyt estämään Ruotsin peruskoulun hajaantumista ja vähitellen tapahtuvaa rappiota. Sitä edes auttoivat vuoron perään kokoomus ja demarit.

     Ruotsissa 1990-luvulla huuhaa-peruskoulusta, jossa valta oli lopulta oppilailla, haluttiin päästä eroon. Syntyivät vapaakoulut ja tapahtui koulujen yksityistäminen.  Vanhemmille annettiin valta valita lapselle koulu. Peruskoulu lakkasi olemasta alkuperäisessä merkityksessään. Koulut erottuivat jyrkästi hyviin ja huonoihin.

     Sen seurauksena alemmissa sosiaaliryhmissä 48 prosenttia oppilaista ei jatka toiselle astelle, keskiarvo on 15 prosenttia. Niin paljon kuin PISA-tutkimuksien luotettavuutta voidaan kritisoida, viimeisen kymmen vuoden aikana Ruotisi on romahtanut näissä tutkimuksissa. Sijoitus on huonoin Pohjoismaista. Nykyinen Ruotsin persuskoulu vetää yhteiskuntaa hajalleen (Sven-Eric Liedman).

     Ruotsissa tilanne on nyt niin huono, että peruskoulun rappiotilaa ei haluta nostaa edes poliittiseen keskusteluun

     Suomessa edellisen eduskunnan loppumetreillä käyty lähes häpeällinen sekoilu koulutuksen tilasta ja määrärahoista ei lupaa hyvää. Nyt kun Sipilän hallitus aikoo leikata koulutuksesta ja väljentää sen normistoa, toivotaan, että Ruotisin kokemuksista nyt viimeistään otetaan oppia. Huonoihin käytäntöihin perehtymien on yhtä arvokasta kuin onnistuneisiin käytäntöihin.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

1613. Kreikka huijasi myös vaalituloksellaan


     Joku on kuvannut tiedon määrän kasvua sanomalla New York Timesin sunnuntainumeron sisältävän niin paljon tietoa, että se riitti renessanssi-ihmiselle koko elämäksi.

     Painettu media- ja some-sanomat sisältävät pääasiassa yhteiskunnallista tietoa. Se on kaikkein merkittävin tiedon laji, koska sen perusteella tehdään monet tärkeät poliittiset päätökset. Niinpä on otettava vakavasti nyt jo melkein sloganin asemaan kohonnut hokema, että yhteiskunnallisesti totuuden mukaista tieto on sitä tietoa, mitä vallassa olijat sanovat sen olevan.

     Hyvä esimerkki tästä oli elin Kreikassa pidetyt vaalit troikan esittämistä jatkorahoitusehdoista. Yhteiskunnallista tietoa esitti Yle tv1:n eilisissä iltauutisissa prof. Vesa Puttonen toteamalla, ettei ei ole edes esitystä, josta äänestää, koska sopimusmääräaika on kulunut umpeen. Asiallisesti se on näin, mutta totta kai kreikkalaiset äänestivät viimeksi voimassa olleesta esityksestä. Puttosen toteamus on juridis-hallinollinen yhteiskunnallinen keino torpata tai ainakin vähätellä koko äänestystä.

     Tätä ennen ja myös jälkeen päin Kreikan mediavalta esitti hämmästyttäviä ennakkotieoja äänestystuloksesta. Välillä kyllä-äänet olivat johdossa, välillä oli äärettömän tasaista. Todellisuudessa ei-äänet oivat jatkuvassa johdossa ja ne voittivat kirkkaasti.

     1960- ja 1970-luvuvilla kokoistanut filosofi Michel Foucault esitti hämmästyttävän kysymyksen. Mitä nyt tapahtuu?  Ei siis, mitä tapahtui tai tulee tapahtumaan. Kysymys tuntuu mahdottomammalta nyt kun silloin, koska nyt on ajauduttu tilanteeseen, jossa tiedetään kaikki ei-mistään. Yliopistoihminen kuvasti osuvaasti tilannetta. – Talon ensimmäinen kerros kirjoitta hirvittävän paljon ja toinen kerros vielä enemmän, mutta kumpikaan kerros ei lue toistensa kirjoituksia.

     Foucaultin kysymys on tässä yhteydessä syytä jättää rauhaan, mutta yhden seikan se nostaa esiin: itsenäisen ajattelun merkityksen. Tämä on verraten uusi keksintö. Aiemmin sen on korvannut auktoriteetit, kirkko, aristokratia ja ylimystö.

     Nyt yhteiskunnallinen Matti Vanhanen haluaa purkaa normistoa kesäasuntojen saamiseksi nykyistä helpommin ja myös laajemmin vakinaisen asumisen käyttöön. Hänellä on siitä varmaankin faktoihin perustuvia tietoja. Mutta kun yhteiskunnallisia tietoja käytetään järkevienkin asioiden eteenpäin viemiseksi, saatetaan unohtaa toisia asiaan vaikkutavia yhteiskunnallisia tieoja.

     Vanhasen tapauksessa se, että tällöin asutus pirstaloituu yhtä laajemmille alueille ja sen muka yhdyskuntatekniikka, matkustaminen keskuksin hankaloituu ja sairaiden ja vanhusten Kela-taksimaksut nousevat kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

1612. Afrikka on ollut pettymys

     Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla.
     Belgian kuningas Lepold II omisti 1860-luvulla henkilökohtaisesti Kongon. Viisikymmentä luvulla opetettiin kansakoulussa, mitä osat Afrikasta kuuluivat alusmaina millekin Euroopan valiolle. Isäntämaita olivat Ranska, Englantia, Saksa, Espanja, Portugali, Belgia, jne.
     Afrikan epäonnistuminen ei ole yksinomaan kiinni siitä, etteivätkö kyseiset maat ja kansainväliset yhteisöt olisivat auttaneet 1960-luvun jälkeen monin tavoin Afrikan maita, Saksa lähes sadalla miljardilla eurolla.
     Arabikevät oli takaisku. Se alkoi Tunisiasta. Siihen joutuivat mukaan myös eri vaiheiden kautta Egypti, Libya, Jemen ja Algeria. Levottomuutta lisäväät terrorijärjestöt Boko-Hara ja Isis.

     



lauantai 4. heinäkuuta 2015

1611. Halitusten suurhankkeiden johto

     Hallituksen 30 suurhankkeiden johtamisvastuun kallistumien jyrkästi kepun hyväksi on hämmentävää. Kaikki tärkeimmät hankkeet ovat keskutavetoisia. Joko Stubb ja Soini eivät osanneet pitää puoliaan tai heidän taustajoukoistaan ei kerta kaikkiaan löytynyt osaamista. Suuren ja vanhan kepun yksi vahvuus on osaamisen jakaantumien monille hartioille. Osaaminen on valtaa.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

1610. Tiedostamaton mieli pahuuden lähde?


     Ihmisen silmänmuna on kehon nopein liikkuja. Viidesosa sekunnissa se voi suunnata katseen toisaalle. Tästä syntyy ensimmäinen harha ihmisen luullessa hallitsevansa ympäristöään. Neljä viidesosaa jää havaitsematta.

     Tietoisen mielen osuus ihmisen toiminnasta on pieni, ehkä muutamia kymmeniä prosentteja.

Toinen harha on virheet, joissa ihminen arvioi itseään ja joissa järki pettää. Tämä on havaittu kokeissa, joissa ihmiset arvioivat heille sattuvien ikävien tapausten sattumisien todennäköisyyksiä, kuten syöpään sairastumistasaamista, aivopuolison kuolemaa, jne. He aliarvioivat ne aivan alakanttiin, vaikka heille kerrotaan faktoina tilastolliset todennäköisyydet heidän profiililleen tapahtuvista ikävistä tapahtumista.

     Miksi todellisuus ei pane optimismia kuriin, vaan aivoilla on taipumus päivittyä vain positiivisilla itseä koskevilla tiedoilla.

     Alkuihmistä hallitsi tiedostamaton mieli paljon enemmän kuin nykyihmistä. Tiedostamattomalle mielelle jäi kuitenkin tärkeitä tehtäviä pakoreaktion lisäksi. Yksi niitä on optimismin säilyttäminen. Se on ihmisen evoluution kannalta hyvin merkittää, sillä se mahdollisti ihmisen ottamaan riskejä ja muiden muassa muuttamaan aivan vieraille alueille. Eläimet eivät tee näin uteliaisuuttaan vaan pakon edessä.

     Ihmisen aivoissa on säilynyt niin sanottu keskiaivojen yläkukkulat, joissa uusimpien tutkimusten mukaan tiedostamattoman tiedon uskotaan vaikuttavan. Mainitut aivon osat ovat kehittymättömillä olioilla suhteellisesti paljon suuremmat kuin ihmisillä.

     Toinen laji tiedostamatonta tietoa on harjoittelemalla hankittu taito, esimerkiksi virkkaustaito tai voimisteluhyppy. Aivokuvantamisella on otettu esimerkiksi, että harjaantuneen virkkaajaan aivotoiminta on intensiteetiltään verkkaista verrattuna virkkausta vasta harjoittelevaan. Harjoittelun avulla ihminen voi muuttaa tietiedostetun tiedon tiedostamattomaksi.

     Lähde: Ihmiset olettavat hallitsevansa elämäänsä, Yle Teema, 29.3.2015

torstai 2. heinäkuuta 2015

1609. Fennovoimassa bulvaani on eri asia kuin verotuksessa


      Elämässä tulee hetkiä, jolloin tietää, että kohta alkaa tapahtua. Näin oli varmaankin silloin, kun vihreiden puheenjohtajalle Ville Niinistölle koitti hetki määrätietoisesti luennoida, että Fennovoiman uusin omistajaosakas Migrit Solar Energija on bulvaani.

     Entinen talousvaliokunnan puheenjohtaja totesi varovasti eilen televisoissa Ylellä, että uusi osakas ei herätä innostusta.

     Eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavolan mukaan juridinen tosiasia on, että kotimaisuusaste määritellään rakennusluvan harkinta-aikana eli omistuspohja voi vielä muuttua.

     Saatujen virallisten merkintöjen mukaan Fortum OYj on sijoittanut noin 10 miljardia euroa Belgian rahoitusyhtiöihinsä, joissa työskentelee keskimäärin 0.8 henkilöä vuosittain. Fortum OYj siirtäessään näiden sijoitusten velkakirjojen korkotulot Suomeen verohyöty vuosilta 2006 - 2008 on noin 400 miljardia eroa (Yle MOT joulukuu 2014).

     Keskusteltaessa Migrit Solar Energijan bulvaaniluoteesta olisi loogista kysyä, minkä luoteisia ovat nämä Fortum Oyj 0.8 henkilön 10 miljardeja pyörittävät tytäryhtiöt Belgiassa EU:n yhdessä emämaassa.

     Verotuksessa on kaksi toimijaa: Verottaja ja liiketoiminta harjoittava yritys. Verottajan, siis yhteiskunnan kannalta Fortum Oyj tytäryhtiöt ovat bulvaaneja. Ne toimivat päämiehen puolesta salaisen ja epämääräisen sopimuksen varassa. Verottaja ei kuitenkaan pidä syystä tai toisesta Fortum Oyj Belgian tytäryhtiöitä bulvaaneina.