Raportin tärkeimmät ehdotukset koskivat hallituksen
strategiasalkun käyttöön ottamista ja hallinnon rajojen yli meneviä
ohjelmabudjetteja. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli työryhmää useaan
kertaan kyllä varoittanut.
Johtoryhmässä asioiden epämuodollinen ja luottamuksellinen
käsittely antoi tarvittavan liikkumatilan niin, että sellaisissakin asioissa,
joissa hallinnonalojen intressit törmäävät, oli mahdollista keskustella. Kokous
ei tehtaillut kannanottoja, vaan mielipiteitä oli mahdollista tuuletta ilman,
että pitäisi välttämättä päätyä johonkin yhteiseen näkemykseen.
Hallitusohjelman seurannassa virkamiestason raportoidessa
ohjelmasta kieli ja kiinnostuksen kohde olivat erilaisia kuin poliittisella
tasolla. Epäkohtana oli myös, että asiat tulivat johtoryhmään sattumanvaraisesti
ja keskustelu oli aina keskustelua eikä mitään välttämättä tapahtunut.
Luontevasti toimivaa kommunikaatiota oli kokouksessa vaikeaa
rakentaa. Mitä pitäisi raportoida? Hallitusohjelman koko kirjo detaljeineen vai
saavutukset? Edellinen syntyi virkamiehiltä kevyesti, mutta tuotti poliittista
tasoa uuvuttavan lopputuloksen. Jälkimmäinen tuotti helposti yleisluontoisen,
ketään kiinnostamattoman tekstin. Oliko virkamiehillä rohkeutta raportoida
toimeenpanon ongelmista ja takaiskuista, vai kerrottiinko vain menestystarinoita
sulkien silmät muilta kysymyksiltä?
Hallituspolitiikan yhteiskunnallisten vaikutuksien seuranta
oli erittäin tarpeellinen ja vaativana tehtävänä.
Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012
Kommentit
Lähetä kommentti