Ministeri Jari Lindström heräisi säpsähtäen aamuyön valkeuteen.
Hän oli unessa ensimmäisen kerran tajunnut, että ihmiskunnan tulvaisuuden pohdiskelu
ei kuulunut enää hänen toimenkuvaansa. Samassa jokin oli hellittänyt miehessä.
Ei tarvinnut enää nyrkkeillä varjojen kanssa niin, kuin ryhmyrin paikkaa raivatessaan.
Miehestä tuntui, että hän oli tehnyt läpimurron omassa elämässään.
Vaikka unet ovat unia, häntä kadutti siinä yksi kohta. Ministeri
istui yhä vuoteen reunalla lattiaa tuijottaen. Hän oli vain todennut yöllä
Soinille rauhallisesti ja neutraalisti. – Elämä on ihmeellistä. Mikä osa siitä,
oli Soini kysynyt lähes vihaisesti.?
Joka tapauksessa nyt Lindströmin isoon ääneen tuomat
ajatukset julkisuuteen eläkemaksun palauttamisesta yritysten maksettaviksi ovat
saaneet kolmikannan osapuolet raivoihinsa, paitsi Lylyn.
Lindströmin ulos tulo oli niin räikeä ja täysin hallituksen
tämän hetken herkkään työvaiheeseen sopimaton, että taustalla täytynee olla
henkilökohtainen kalavelkojen maksaminen. Jos todella näin on, hänen ministeriuransa
voi päätyä umpikujaan.
Kommentit
Lähetä kommentti