Verrattuna Sipilän prosessiin Kataisen neljän vuoden
takaiset hallitustunnustelut edustivat neuvottomuutta, poukkoilua, vuotoja, juonitteluja
ja ulosmarsseja ja pakkosopimista.
On sanottu, ettei silloin ollut muuta mahdollisuutta kuin
sikspäkki ja siksi kävin kuin kävi. Mutta Sipilän tyylillä olisi saatu
kokoomuksen, keskustan ja demarien enemmistöhallitus. Neuvottelijoiden vetäjällä
oli taitovaje.
Merkittävä ero on jo alkuvaiheessa. Sipilä uhrasi paljon työtä
ja aikaa alkuvalmisteluihin. Erityisesti tämä näkyi alkutunnustelun suuntaamisena
sinne, missä oli odotettavissa, että perattavaa olisi eniten, eli perussuomalasiin.
Toisen suuri ero oli vaikeassa ja osin hahmottomassa olosuhteissa
ja suunnittelutilanteessa järjestelmällisen toimisen mallin hallinta. Tämä näkyi
erityisesti otteen joustavauudessa: ensi haarukoitiin mahdollisuuksia, iso
strateginen ote ja sen jälkeen iteroitiin, askel askeleeta mentiin yksityiskohtiin.
Kolmantena oli prosessitekniset taidot. Oli havaittavissa,
että neuvotteluissa muiden muassa sovellettiin seinätaulutekniikkaa,
vatulointikori, jne. Yleensä poliitikot ylen katosovat seinätaulutekniikoita,
jne heille sopimattomina temppuina. Olisiko koulutuspohjalla mitään tekemistä
asian kanssa?
Kommentit
Lähetä kommentti