Matematiikkaa ja musiikkia yhdistää mielikuvitus, eivät kaavat
ja numerot
On totta, että musiikki on yhdeltä osalta selitettävissä matemaattisin
termein kuten sävelkorkeus ja voimakkuus, yhdeltä osin differentiaaliyhtälöien
avulla ja yhdeltä osin matematiikan keinoja muistuttavilla asteikoilla ja nuoteilla.
Vastaavilla tavoin käytetään matematiikka hyväksi lähes kaikilla aloilla. Jos ei
olisi matemaattista kieltä, toisen asteen yhtälön todistamisesta tulisi kamala
kirjallinen kertomus.
Matematiikka on ennen kaikkea ajattelua. Se käyttää hyväkseen
todistettuja teorioita ja sääntöjä. Usein ongelman ratkaisemisessa henkilöllä ei
ole käytettävissä reaalimaailmassa olevia kiintopisteitä, joilla voisi mielessään
hahmottaa ratkaisun tuovan rakennelman. Tämä rakennelma on luotava
olemattomuuden varaan, mikä tarkoittaa mielikuvituksellisien olioiden ja niiden
riippuvuussuhteiden rakentamista omissa aivoissaan. Tätä prosessia ei ole juuri
tutkittu. Ei tiedetä, miten se poikkeaa eri ihmisten välillä. Yhtistä on, että
prosessi suuntautuu hahmottelijansa ulkopuolelle.
Musiikin luomisessa on myös kyse mielikutituksen hyväksikäytöstä.
Musiikkia luodessa tekijää voi kuitenkin kiinnittää ajatuksena konkreettisin kohteisiin
kuten maisemaan ja ihmissuhteisiin ja -kohtaloihin. Tässä suhteessa musiikki tietenkin
suuntautuu ulospäin, mutta sen pääsisällön muodostaa ennen kaikkea tunne.
Kommentit
Lähetä kommentti