Vanhan viisauden mukaan ihminen kurottaa kohti merkitystä. Niin
kurottaa myös keskusta Sipilän johdolla. Väitetään, että ensin oli henki ja sen
jälkeen aine. Mutta jo Linna kirjoitti, että ensin suo ja sen jälkeen kuokkaa
ja Jussi. Tätä järjestystä todistaa myös neurobiologia. Aivotoiminta on
molekyylien välistä prosessia ja hengellä siinä on sivurooli.
Nyt aineen ja hengen välinen ero on kansainväliset 20-40
prosenttia. Se on tuottajahintojen osuus elintarvikkeiden kuluttajahinnoista.
Tämä yksityiskohta voidaan jättää sivuun suuremman
kysymyksen edessä. Miksi markkinavoimien päähän takoma kilpailu ei päde maataloudessa?
Siksi että OECD-maissa on valtava valtion tukema elintarviketuotanto, joka ei
pysty tukien takia kunnolliseen tuotekehittelyyn ja kilpailuun.
Suomessa paljon korostettu elintarviketuotannon omavaraisuus
kansainvälisten tutkimusten mukaan lisää vain tehottomuutta. Kaikki haluavat
vain tuottaa. Se nähtiin jo pula-ajan Suomessa. Tässä täytyy laskea edut ja haitat.
Suomen pitää tunnistaa tosiasiat. Maamme ei ole kuin Australia,
joka kuivana maana on maailman suurimpia salaattien tuottaja modernin lämpöenergian
teknologiansansa ansiosta. Kaiken lisäksi Lähi-Idän markkinat ovat vieressä.
Sen sijaan on Suomi Siperian ja Hollannin
superlehmien kupeessa.
Kun Sipilä ja kumppanit puhuvat bioteollisuudesta
kehittämisestä, maatalous alan kärkimaana pitää unohtaa ja sen sijaan keskittyä
metsäalan tuotteiden jalostusarvon nostamiseen. Biotalous ei ole
maanviljelystä. Samoin pitää unohtaa hiiltä sitovat uusiintumattomat suot.
Niistä on jo tuhottu 30 prosenttia ilman muuta näkyvää tulosta kuin
ilmastomuutoksen kiihdyttäminen.
Tuhlausta kuvaa hyvin se, että Suo-Suomesta 33 prosenttia
oli ennen suota ja nyt siitä on ojitettu valtion varoin kaksi kolmasosaa
maatalouden käyttöön.
Miten tämä näkyy Sipilän hallitusohjelmassa?
Kommentit
Lähetä kommentti