Jos ministerikandidaatti tietää olevansa aina oikeassa siksi,
että muut ovat väärässä, niin luottamusvetoiseen toimintaan on huonot mahdollisuudet.
Aitoa luottamusta ei saa äänestämällä. Vuosi 1980 oli
kuitenkin merkillinen. Silloin Turun kesässä keskustan puoluekokouksessa rentoon
rantapaitaan pukeutunut Matti Vanhanen taputti seisaaltaan hurjasti Paavo
Väyrysen valinalle puheenjohtajaksi. Se on varmaa, että luottamus tuli 16 äänen
erolla Johannes Virolaiseen.
Vuonna 2007 Väyrynen vaati pääsyä Vanhasen II hallitukseen
ja tulikin nimitetyksi ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.
Nyt tilanne on toinen. Sipilällä ei liene henkilökohtaisia tunnesiteitä
keskustan lähimenneisyyteen eikä ehkä ei koko aatteeseenkaan. Ja muutoinkin hän
näyttää suhtautuvan ongelmien ratkaisemiseen pragmaattisesti. Tuskin hän
kuitenkaan 12 ministerillä selviää. Sipilän mukaan ministereiksi on 40 henkilön
jono. Paavo Väyrynen on itse myös ilmoittautunut jonon ohi ministeriksi.
Vaikuttaa kuitenkin vahvasti jo mentaalisten tekijöiden perusteella
siltä, että Väyrysen peli ministeripakasta on pelattu, vaikka halua on.
Kommentit
Lähetä kommentti