Kysymys on hyvin samankaltainen kuin Paavo Väyrysen aikoinaan
huokaisema valitus siitä, etteihän veellä alkavaan kovaan keljutukseen voi
kuolla. Ei voi. Päinvastoin mies on niin intoa täynnä, ettei tiedä mitä tekisi.
Vaalan kiveksillä maustettu olut tuli viikolla esille Yle
1:n PS-ohjelmassa islantilaisena herkkuoluena. Ohjelman vieras lähes kimpaantuneena
kysyi, eikö kukaan voi enää snobismia pidemmälle viedä juoma- ja ruoka-asioissa.
Vieraan sanoissa itää ihmettelemisen siemeniä.
Lukemattomat kokkiohjelamat eivät sinänsä ole vaarallisia.
Parhaassa tapauksessa ne viihdyttävät kansaa antaen samalla hyviä ruokavihjeitä
ja lohtua päivän arkeen. Lopputulosten
maistelu ruokaviineineen on oma taikaseremoniansa. Jokainen maistaja on
löytävinään jonkun erikoisen etu-, sivu-, jälki- tai takamaun.
Ravintolat saavat tähtiä sen mukaan, miten niihin Ranskan ötrööstä
tullut raati suhtautuu. Media on innoissaan. Kun tähdet rapiset, ravintola voi
panna luukut ikkunaan, vaikka vain harvojen asiantuntijoiden aistimat ruoan
maut vain paranevat. Osa syynä makumuutoksiin voi olla, että iän mukana noin 70
prosenttia makuhermoista kielessä ja suussa surkastuvat. Silti kulinarismi
heillä voi vain lisääntyä.
Kaikki yllä kuvattu saattaisi jäädä vain surrealistiseksi todellisuuden
pakoiluksi. Mutta ruoasta ja viineistä äärimmäisen nautinnollisia makuja etsivien
ihmisen kulinaristiset tavat sopivat huonosti maailman nälkätilanteeseen,
luonnon kunnioittamiseen ja säästämiseen sekä yksinkertaiseen ja terveellisen
ruokakulttuuriin, yksinkertaiseen elämään.
Kommentit
Lähetä kommentti